Ei-toivottuja vieraita

Chilifoorumilla kysellään jatkuvasti, mikä chilejä vaivaa, kun lehtiin tulee ruskeita tai harmaita läikkiä. Voivathan ne olla mekaanisia vioituksia, mutta hyvin usein tuholainen on ripsiäinen, joka imee lehdistä nesteet ja jättää jäljelle harmaan tai ruskean kuivuneen laikun ja mustia ulostepalloja. Keräsin tähän kuvia ja tekstiä tunnistamista helpottamaan, sillä tuholaisen havaitseminen on vaikeaa ainakin ilman suurennuslasia. Kirvat ovat selvästi isompia, vihreitä ja tulevat laumana. Jos taas kasvissa esiintyy myös seittiä, on syytä epäillä vihannespunkkia. Sen ensimmäisiä merkkejä ovat pienet valkoiset pisteet lehdissä. Ansarijauhiaisen taas tunnistaa valkoisesta väristä.

Ripsiäisiä on kaikkialla luonnossa, mutta ne eivät yleensä tapa kasveja, vahingoittavat vain muutamia lehtiä. Niitä on myös muissa huonekasveissa, kauppojen viherkasveissa ja vihanneksissa ja jopa leikkokukissa. Niiltä ei siis voi välttyä kuin hyvin eristäytymällä. Onneksi ne eivät tuhoa chilejä äkkiä kerralla vaan vioituksia tulee vähitellen, usein alalehdiltä alkaen ja aikaa havaitsemiseen ja torjuntaan on.
Hopeanharmaa pinta on tyypillisin merkki lehden alapinnalla, mutta monilla lajikkeilla se voi myös olla ruskea. Lantapallot myös paljastavat ripsiäisen, mutta karvaisella rocotoilla ei aina näy niitäkään. Se on hyvin pieni, tuskin paljain silmin havaittavissa kuin sopivassa sivuvalossa. Rengastetuissa kohdissa aterioivat läpinäkyvät vaaleankeltaiset toukat. Semmoinen lisävihje vielä tähän, että ripsiäisen vioitukset alkavat melkein aina toiseksi ylimmän vasemman puoleisen lehtiruodin tyvestä (tässä keskellä kuvaa), kun lehteä katsotaan alapuolelta kärki alaspäin.
Lehden yläpuoli on usein ruskea syödyiltä kohdin. Tämä on espanjalaisen annuumin lehti, mutta syövät ne muitakin chililajeja, vaikkakin annuum tuntuu maistuvan parhaiten. Sekä toukkia että aikuisia siivekkäitä voi tavata syöntipuuhissa myös yläpuolelta ja rungostakin.
Aikuinen ripsiäinen on vain millimetrin mittainen ja tämä on siis rankka suurennos. Sen näkee pienenä mustana viivana, kun aurinko paistaa lehden läpi, muuten sitä ei juuri havaitse.
Toukka on ilkeän näköinen, mutta sekin vain millin mittainen ja usein läpinäkyvä. Munat ovat usein lehtikudoksen sisällä ja sieltä nuo kuoriutuvat. Jotkut lajikkeet (niitä on Suomessakin toistasataa ja maailmalla tuhansia) käyvät myös välillä mullassa koteloitumassa. Niitä ei siis saa kertamyrkytyksellä häviämään vaan tarvitaan viikon välein useita käsittelyjä, että kaikki vaiheet tuhoutuvat. Niistä näyttää kehittyvän myrkyille immuuneja kantoja ja voit joutua kokeilemaan useampaakin ainetta ennen kuin onnistuu. Pahasti vioittuneet lehdet kannattaa kerätä pois, sillä niissä on todennäköisesti seuraava sukupolvi kehittymässä. Pelkkä suihkuttelukin hidastaa niiden lisääntymistä ja kasvin hyvä hoito ja lannoitus pitää huolen, että uutta tervettä kasvua on enemmän kuin syötyjä lehtiä.

Lisätietoja löydät mm. vuoden 2008 kasvatuspäiväkirjastani, mistä nuo kuvatkin ovat tai tieteellisemmällä otteella kotimaisesta Wikipediasta.