Ei kanankakkaa ihan pienille!

Tässä meillä on parivaljakko baccatumin taimia. Chilean Green vasemmalla sai kolme viikkoa sitten reilun annoksen Biolanin luonnonlannoitetta ruukkunsa nurkkaan. Oikealla oleva Puca Uchu (Aji Rojo) taas ei ole saanut kuin vettä. Samalla tavalla kasvavat toistaiseksi.

Mutta, ja tämä on mielestäni iso mutta:
Muutama päivä sitten Chilean alkoi kaatuilla kastelun jälkeen. Se meni vinoon ruukun reunaa vasten. Lehdet ovat paksuja ja meheviä, siis painavia, mutta runko alhaalta ohut ja notkea. Korjasin asian täyttämällä ruukun mullalla, eli peitin ohuimman rungon. Kasvu ei siis ollut aivan tasapainoista. Voi olla, että se lähiviikkoina jyrää kaverinsa lehtimassasta saamallaan kasvuvoimalla, kunhan pysyy pystyssä, mutta minä en enää aio lannoittaa noin pieniä. Niin kiire kasvamaan ei ole.

Vähän isommat, 9-senttisenä lannoitetut ovat kasvaneet hitusen voimakkaammin kuin ilman lantaa jääneet ikätoverit, mutta erot eivät ole mainittavat. Ehkä niilläkin menee aikaa lisäravinnon hyödyntämiseen. Haittavaikutuksia en kuitenkaan ole huomannut.

Todellinen hyötyjä varastolannoituksesta on 15-senttisenä lannoitettu Cajamarca. Lannoitettu on vetänyt lisää kaulaa ja on silti tukeva ja paksurunkoinen. Nyt siinäkin on kukkanuppuja, vieläpä isompia kuin lannoittamattomassa. Se menee vauhdilla ohi. Olkoon epäilyni kukinnan myöhästymisestä aiheeton.

Maitopurkin sisältä paljastuu...

Eiliseen Rocoto Riesen juttuun jatkoa. Olihan se purkki melko täynnä juuria, vaikka pahempaakin on nähty.

Erikoista tässä tapauksessa oli, että juurien kasvutapa näkyi vielä selvästi. Ne olivat ensin menneet mullan seassa alas asti, pohjaan törmättyään hakeutuivat nurkkia pitkin joukolla ylös ja vähän ennen pintaa takaisin mullan sisään. Siinä kohdin kai alkoi ajoittain kuivuva osuus mullasta. Eli nämä juuret olisivat ehtineet kolmekin kertaa syvemmän ruukun pohjalle. Kolmen kuukauden iästään se on vain puolet oleillut tässä maitopurkissa, sillä tammikuun alkupuolella se jakoi vielä saman taimiruukun kaverinsa kanssa. Nyt tämä Rocoto Riesen sai vähän isomman ruukun ja siirsin koko paketin rikkomatta uuden mullan keskelle. Juurien katkominen on yleensä nopeuttanut sopeutumista uuteen ympäristöön, mutta eihän tässä kiire ole.

Vertailuksi jätin luonnonlannoitusta saaneen edelleen maitopurkkiin. Ulkoilukauteen parvekkeella on kuitenkin yli kaksi kuukautta, joten ei noita voi päästää rehottamaan vielä täysillä.

Jotain tarttis tehrä

Nyt ollaan umpikujassa. Ei kasva, ei kehity.

Rocoto Riesen näyttää toki hyvältä. Hedelmiä on kehittymässä helmikuussa. Se on vain näyttänyt samalta jo kohta pari viikkoa. Nyt kukintakin alkaa hiipua. Aivan ilmeinen syy tähän näkyy kuvassa alimmaisena. Maitopurkki.

Eihän puolen litran multatilassa mahdu kasvattelemaan juuria, jotka kasvattaisivat runsaan sadon. Riesenit ovat kukkineet runsaasti ja raakileitakin on muodostunut, parhaimmillaan niitä oli yli kymmenen oksilla. Nyt ne putoilevat pois pieninä ja vain muutama kehittyy. Olisihan se hassua, jos hedelmiä olisi enemmän, kuin multaa. Kolmekin kunnon rocotoa voi jo täyttää maitopurkin. Chili on sen verran älykäs "olento", että se ei lähde yrittämään mahdotonta, vaan pudottelee ylituotannon pois.

Kokeilin näistä kahdesta Riesenistä toiseen kanankakkalannoitusta sen aloitettua kukinnan. Ei sekään ihmeitä pysty tekemään. Lannoitetussa on ehkä 5 pysyvää raakiletta, lannoittamattomassa 3 varmaa. Vähän isommassa ruukussa majailevassa Rocoto Red Peruvianissa on enemmän oksia ja enemmän ja isompia raakileita. Isommassa ruukussa tulee isompi sato, niin se vain on.

Mitä voisi tehdä? Lähinnä vain vaihtaa tuolle isomman ruukun. Kuusilitraisen se jo ansaitsisi, mutta sellainen ei mahdu ikkunalle, joten saa nyt tyytyä puolitoistalitraiseen. Ruukkua vaihtaessa tippuu taas raakileita ja kukintakin todennäköisesti loppuu vähäksi aikaa, mutta tehtävä se on silti.

Varastolannoitus vaikuttaa

Minulta on jo kyselty, miten kanankakalla lannoitetut jaksavat. Siitähän on vasta reilu kaksi viikkoa, kun tein varastolannoituksia 3.2. Muutokset eivät tule esiin välittömästi. Taimet kasvavat rehevästi, mutta niin tekevät lannoittamattomat kaveritkin. Väri on tummempi noilla luonnonlannoitetta saaneilla ja ehkä ne kasvavat vähän ripeämmin. Pikku taimilla taitaa juurien kasvatteluun kulua muutama viikko, isommilla lannoitus näkyy nopeammin ja selkeämmin.

Cajamarca (C. chinense) oli suurin lannoitepaukun saaneista ja niitä oli kaksi, joten toinen jäi vertailukappaleeksi. Oikealla on ylimääräisen annoksen maitopurkin nurkkaan saanut, vasemmalla ilman jäänyt. Se on toki saanut normaalia lannoitusta muutaman kerran. Lisälannoitettu on haaroittunut voimakkaasti, lehdet ovat isompia ja onhan se korkeampikin.

Ylhäältä ero on vielä selkeämpi. Väriero on silmällä katsoen kuvaakin voimakkaampi. Ilman lisälannoitusta jäänyt vaikuttaa suorastaan keltaiselta, lannoitettu on tumman vihreä.

Mutta: Pienemmässä on kukkanuppuja. Aivan liian aikaisin tuommoisiin 25 cm korkeisiin, mutta ehtiihän se kasvaa ennen kuin kukat pysyvät ja tuottavat satoa. Seurataan tilannetta.

Aurinko alkaa jo vaikuttaa

Lupasin enemmän kokokuvia. Tässä niitä tulee. Makuuhuoneen ikkuna aurinkoisena päivänä. Amppelitomaatti Tumbling Tom Yellow sai kypsäksi asti talvisatoaan. Maku vain ei vastaa auringossa kasvanutta. Habanero on kasvanut meillä jo vuodesta -08 ja taaskin kevät saa sen viheriöimään ja kukkimaan. Ikkunan päällä on vain yksi himmeä valolista, joten melkein luonnonvalolla tuo on saanut tulla toimeen. Lannoitusta talven jälkeen olen vasta aloittelemassa.

Vaan muutamia tuollaisia pikku pötkylöitä sinne on jo muodostunut.

Valotesti alkaa

Valotesti 15.2. kamera keinovalobalanssissa.      

Tutkin siis väitettä, että taimen kasvunopeus, pituus, paksuus, haarautuvaisuus ja lehtien määrä olisivat erilaisia eri värisessä valossa kasvaneilla. En usko, että noissa olisi mitään eroa, kunhan muut kasvuolosuhteet ovat samat, mutta katsotaan ja mittaillaan muutaman viikon päästä.

Valoa taimilla on 10.000 luksia, eli reilusti enemmän kuin pilvisenä päivänä kesällä ulkona. Lämpöä kaapissa on 28-30° ja jos pidän vielä vettä astiassa haihtumassa, pitäisi kasvuolosuhteet olla kohdallaan. Molempia osastoja luonnollisesti kasvatetaan samassa mullassa, kastellaan yhtä paljon ja mahdollisia lannoitteita käytetään sama määrä. Vain valossa on eroa.

Pyrin valikoimaan taimista tasapareja ja tästä taitaakin tulla ongelma. Pimiento de Padron (C. annuum) itää joukolla ja niistä löytyy kyllä samaan aikaan itäviä, mutta Inca Red Drop (C. baccatum) ja Habanero (C. chinense) ovat idulla vasta yhdellä siemenellä. Jos niistä ei löydy samanikäisiä, pitänee ottaa korjauskerroin huomioon lopullisessa mittauksessa. Vaihdan luultavasti nämä Padronin taimet myöhemmin itäneisiin, kunhan saan muut taimelle. Muuten nämä peittäisivät loppuvaiheessa muut alleen.

Lisäys 28.2.
Pari viikkoa meni, ennen kuin sain tasaiset parit kaikista lajeista.
Tuolla on sitten varsinainen aloitus: http://chilivaari.blogspot.com/2011/02/testikaappi-taynna.html

Chilit kaappiin

Kasvatuskaappi on ollut Chilifoorumilla irvailun aihe. Eihän nyt chilejä kaapissa kasvateta, vain huumekasvit kätketään vierailta silmiltä. Nyt kuitenkin tartuin ideaan ja tein pahvilaatikosta pienen taimikaapin.

Kaikki lähti tästä keskustelusta. Yleinen väite on, että valon värillä on merkitystä taimen kasvulle. Nämäkin "perinnetiedot" perustuvat hamppufoorumeiden tietolähteisiin. Tuskin ne chileihin pätevät, mutta jospa kuitenkin. Asian voi testata.

En usko saavani tästä mitattavia tuloksia, mutta olen avoin kaikelle. Testijärjestelyt ovat hyvin tarkat. Idätyksessä on kolmea eri lajia chilejä ja ne pääsevät heti pinnalle tultuaan noihin kaappeihin, samanlaiset kumpaankin kaappiin. Valot ovat säädettävissä ja ainakin 30 cm korkeaksi mahtuu kasvamaan. Sitten pitää valot jo ottaa kaapin yläpuolelle. Eiköhän se riitä taimivaiheen testiksi. Ongelmaksi varmaan tulee se, että eri lajikkeet kasvavat eri tahtia ja pienimmät jäävät kauaksi lampusta, jos erot ovat kovin suuret.

Valoina ovat 23 Wattiset energiansäästöt, vasemmalla 2700 Kelvinin "lämmin valkea" Megaman, oikealla 5500 K Viva-Lux "päivänvalo". Kummallakin on jo tuhansia tunteja takana. Toivottavasti ne kestävät testin ajan. Kirkkaudet on mitattu luksimittarilla ja vielä kuvasta Photoshopin mittarilla samaksi. Ne näyttävät erilaisilta värin ansiosta. Yllä on kameran päivänvalo-asetuksella otettu kuva ja siinä Viva-Lux on suunnilleen oikean värinen.

Tässä sitten on kameran keinovalo-asetus, mutta kuvaa piti säätää vielä jälkikäteenkin aika paljon, jotta Megamanista sai valkoisen. Tämä on tässä lähinnä siksi, että Kelvineihin ja värilämpötiloihin perehtymättömät saisivat käsityksen, miten eri värisiä valot ovat.

Lisäys 1.3.
Varsinainen testikasvatus siirtyi maaliskuulle, kun yritin saada samaan aikaan itäneitä pareja molemmille puolille ja idätyksiä oli ilmeisesti liian vähän.
Tuosta se kuitenkin lähtee: http://chilivaari.blogspot.com/2011/02/testikaappi-taynna.html

Lisäys kesällä:
Tuosta löytyy koko testiprojekti, käänteisessä järjestyksessä valitettavasti. Jos haluat seurata järjestyksessä, aloita alhaalta. http://chilivaari.blogspot.com/search/label/valotesti

Kevätsatoa luvassa

Raakileet pysyvät oksilla ja kasvavat, vaikkakin hitaasti. Tässä on pienempi Rocoto Riesen, joka tulee muutaman päivän perässä edellisissä kuvissa ollutta. Lisäsin sille 3.2. kanankakkaa purkin nurkkaan ja nyt sekin tekee satoa. Ensiksi ehtineessä Riesenissä on jo kymmenkunta pikku palleroa ja paljon kukkia. Se on saanut muutaman kerran Puutarhan Kesää ravinnokseen, kuten myös vähän suuremmassa ruukussa majaileva Red Peruvian. Siinäkin on raakileita, kovin pieniä vielä, mutta toiveita on. Ne kyllä putoilevat herkästi pieninä, jos kasville sattuu jotakin yllättävää, kuten kuivuminen, valon tulosuunnan muutos tms. Aikaista on ja pieniä ovat.

Tänä vuonna olen luvannut itselleni, että yritän saada mukaan myös kokokuvia chileistä, vaikka se on vaikeaa varsinkin kesällä, kun kasvit ovat isoja, kasvavat tiheässä lomittain ja kaikki valo tulee niiden takaa ulkoa.

Keittiön ikkuna on pohjoiseen ja pimeä. Chinese Pot Chilli (C. annuum, oikealla) vietti alkutalven eteisessä ja silloin sen kukinta pysähtyi ja raakileet kypsyivät muutamassa päivässä keskenkasvuisina. Minikokoisia punaisia chilejä on kuivuneena vielä oksilla. Nyt kukinta on alkanut uudestaan. Kohta saadaan tuoretta maustetta taas. Vasemmalla on kolmivuotias Piri Piri (C. frutescens), joka sekin kukkii, mutta ei juuri koskaan tee satoa. Se tarvitsee siihen eteläikkunan. Noilla on katossa jonkin matkan päässä 25W ESL hissivalaisimessa ja se on palanut päivät pitkät sydäntalven ajan.

Kevät tulossa?

Erilaiset pubescensit

Chililajina pubescens on erilainen kuin muut, mustasiemeninen, karvainen, tuoksuvat lehdet, violetit kukat, paksumaltoiset, usein omenaisen pyöreät hedelmät. Lajin sisälläkin on vaihtelua. Tässä kaksi melkein saman ikäistä (n. 2 1/2 kk) lajiketta kukintavaiheessa. Kasvutapa on luonnollinen, näitä en ole latvonut.

Rocoto Red Peruvian kasvaa sivusuuntaan. Se on 50 cm leveä ja 25 korkea. Kukkia oli tänään 20 auki yhtä aikaa, vaikka pilvisenä päivänä ne jäävät vähän suppuun. Sen kukat ovat poikkeuksellisen vaaleat pubescensiksi. Ensimmäiset jo kuihtuvat, kellastuvat ja putoavat pois.

Rocoto Riesen on paljon pienempi, 15 cm korkea ja saman verran leveä, vaikka on viikon vanhempi. Kukkia on vähemmän, mutta huomasin tuon kuihtuvan kukan terälehtien sisällä pienen vihreän kyhmyn, ehkäpä jo raakileen? Jos niin kävisi, tämä tarvitsisi heti lannoitusta. Sitä se ei ole vielä ehtinyt saada, kun ruukunvaihdot ovat tarjonneet tuoretta multaa tasaisin välein.

Kasvuvoimaa kanalasta?

Biolanin luonnonlannoite on kanankakkaa ja merilevää. Olen sitä parina kesänä käyttänyt yhdelle isolle chilille kerrallaan ja onhan se toiminut.

Varastolannoitukseksi parvekeruukun pohjalle Biolan suosittelee jopa 10% ruukun tilavuudesta. Multaan sekoitettuna suositeltu annos on viidesosa tuosta. Varastolannoituksen idea on, että kasvin juuret hakeutuvat lannoitteeseen ja imevät sitä tarvitsemansa määrän ja lannoitus kestää koko kesän. Aikaisemmin lisäsin sitä kesäkuulla lopulliseen ruukkuun, mutta nyt ajattelin kokeilla tuota jo pikkutaimiin. 8 cm taimiruukku on n. 3 desin kokoinen ja suositeltu annos olisi hyvin kukkurallinen ruokalusikallinen. Kun tämä vaihe kuitenkin kestää vain lyhyen aikaa, vähensin määrää tuollaiseen hyvin vajaaseen lusikalliseen. Siinä on 3 grammaa lannoiterakeita.

Varastolannoitus sijoitetaan ruukun nurkkaan tai ruukunvaihdon yhteydessä pohjalle. Tussikynän avulla sain sopivan kolon aikaiseksi. Lannoite mahtui reikään ja osa painui pohjalle. Peittelin hyvin ja kastelin heti. Saman käsittelyn saivat tämän baccatumin lisäksi chinense Belize Red ja vasta sirkkalehdillä oleva baccatum Chilean Green. Nuo isommat olivat kumpainenkin 9 cm korkeita. Vaikutus pitäisi näkyä muutamassa viikossa, mutta eihän minulla taaskaan ole kaksoiskappaleita vertailuksi. Ilman sitä on aika turha kertoa suurenmoisista tuloksista. Selvät virheet sentään erottanee.

Toistaiseksi Luonnonlannoite ei ole haitannut satoisuutta, vaikka siinä paljon typpeä onkin. Kuvittelen, että on aivan eri asia antaa typpeä kemikaalina kuin luonnontuotteena. Tämä sitten haisee. Operaation voi suorittaa aurinkoisena päivänä lasitetulla parvekkeella (oli jo +15°) tai vessassa. Samaa tavaraa saa pienissä erissä puikkoina sisäkäyttöön lähes hajuttomana. Kilohinta vain on aivan toista luokkaa.

Myöhemmin lisäsin varastolannoitusta vielä vähän isommalle Cajamarcalle ja kukkimaan alkaneelle Rocoto Riesenille. Näistä on toiset taimet vertailuksi.

Rocoto kukkii tammikuussa

Niinhän siinä kävi, että Rocoto Riesen ehti ensimmäisenä kukkaan - tammikuussa. Se on vain 15 cm korkea, haaroittumisensa alussa ja 2 ½ kuukautta on kulunut taimelle tulosta.

Huomenna, edelleen tammikuussa aukaisee Rocoto Red Peruvian ainakin kolme kukkaa, siitä on varmat merkit. Nuput ovat jo auki päästään sen verran kuin tämä Riesen eilen. Otetaan nyt aivan rauhallisesti. Viime keväänä sillä kesti kuukauden ennen kuin kukat alkoivat kehittyä hedelmiksi ja nyt on vielä talvi, valoa kovin vähän. Pitäähän noiden oksien vahvistua kestämään hedelmien paino.

Realisti minussa sanoo, että ollaan aivan liian varhain liikkeellä. Ongelmia tulee ikkunalle mahtumisen kanssa seuraavan kolmen kuukauden aikana. Mutta onhan tuollainen kukka olohuoneessa keskellä talvea melkoinen ilopilleri.

Lisäys 31.1.
Kuten eilen ennustin, Red Peruvian ehti myös tammikuussa kukkaan ja avasi kokonaista 7 kukkaa kerralla. Sehän on nyt 25 cm korkea ja vaakasuorilla oksilla leveyttä on 50 cm. Leikkelin jo oksien kärkiä, jos se vaikka auttaisi kukintaa ja mahtuu ikkunalle jotakin muutakin.

Kauanko vielä kestää?

Rocoto kukkii helmikuussa pääsin otsikoimaan viime vuonna. Nyt samainen Rocoto Red Peruvian jäi syksyisestä itävyyskokeilusta kasvamaan kuukautta aikaisemmin, 18.11. ja tulos on tässä. Tammikuu on vielä menossa ja nuput alkavat saada väriä. Pienikokoisempi Rocoto Riesen on kukinnassa vähän pidemmällä. Nupun pää on auki ja terälehtiä näkyy. Yksikin aurinkoinen päivä voisi avata kukat.

Kummallisen nimisiä chilejä

Aina vain löytyy outoja lajikkeita. Tuntuu siltä, että joku kehittelee tai nimeää niitä sellaista vauhtia, että uutta kiinnostavaa löytyy joka vuosi. Siemenliikkeiden mainospuheiden varassahan noita tilaillaan ja vasta syksymmällä todetaan, että suuret lupaukset eivät ihan toteutuneet. Kerronpa muutamasta itselleni täysin tuntemattomasta lajikkeesta, mikä johti niiden valitsemiseen. Aloitetaan baccatumeista, joita minulla on selvästi liian monta kasvamassa.

Jamy oli jonkin aikaa Fataliin luettelossa, mutta hävisi nopeasti. Jamaikalainen, keskitulinen erittäin aromikas kuuluvat mainoslauseisiin. Pääsin tätä jo maistelemaan Fataliin jauheena ja ihastuin todella. Makua on, mutta polte on niin mieto, että sillä voisi "korppujauhottaa" pihvin. Eli sitä kuluu paljon. Pitäisi varmaan laittaa toinenkin kasvamaan, tai sekoittaa jonkun tulisemman kanssa. Tämä on ensimmäisenä idätetty bacca. Muut vasta tunkevat sirkkalehtiään pinnalle kun tämä kaksiviikkoisena kasvattelee oikeita lehtiä.

Aji Bonito
Sitä kehutaan kauniiksi kasviksi, jonka vaalean keltaiset raakileet kypsyvät kiiltävän punaisiksi ja ovat makeita, mehukkaita ja rapeita, keskitulisia. Kun vielä mainitaan, että tuo soveltuu viileään ilmanalaan, mikäpä sellaista on valitessa.

Aji Quitunquito on Pepper-Kingin nimeämä "helppo ja maukas" lajike. Nimi on outo sekoitus perulaista ja ecuadorilaista paikannimistöä. Tämä tuli vähän niin kuin tilauksen täytteenä, kun ihan paria lajiketta ei viitsinyt tilata.

Chilean Green saa tänä vuonna korvata minulla Aji Cristalin (vaikka onhan sekin talvehtimassa). Se näyttää aika paljon samalta, ehkä vähän lyhyempi ja paksumpi, kypsyykin samoissa väreissä ja on käyttökelpoinen jo vihreänä. Tätä väitetään chileistä makeimmaksi, jossa on paljon aromia ja polte Jalapeñon luokkaa. Odotukset ovat siis korkealla.

Firefox siemenpussi on minulla ollut jo muutaman vuoden. Sain sen tilaajalahjana amerikkalaiselta siemenkauppiaalta. Hyvin näkyivät vielä itävän. Sitä en muualla ole huomannut, mutta haku onkin vaikeaa, kun nimi sekoaa selaimeen. Punainen chili on lyhyt, tylppä, pyöreäpäinen; no katsotaan mitä lahjasta tulee.

Chinenseissäkin on neljä minulle täysin outoa tälle kaudelle.

Belize Red
Nimi kertoo kotipaikan ja värin. Habaneroja miedompi ja satoisa, väitetään tästä. Sain siitäkin Fataliin jauheputken ja tänään maustoin sillä kanafileet, hyvää oli. Raikas ja kuitenkin kohtuullisen tulinen maku.

Cheiro Roxa oli hetken Fataliin yllätyslahjana rekisteröityneille tilaajille ja ehdin saada sen. Kaunis ja erikoinen muoto on tämän ilmeisesti brasilialaisen lajikkeen myyntivaltti.

Lotha Bih, "kaikkien Jolokioiden äiti", väittää Pepper-King. He ovat tuoneet sen Intiasta, mikä riitti minulla valintaan. Se on hitain chinenseistäni. Korkeutta on vain 5 cm kohta kuukauden iässä, mutta lehdet sentään ylittävät 7 cm taimiruukun jo komeasti.

Zavory
Tämän pitäisi olla mieto chinense, lähes tuleton. "Voi syödä kuin karkkia, jättää vain pienen lämmön suuhun", sanoo mainoslause. Zavory on sama kuin Aji Dulce Venezuelasta väitetään netissä. Amerikkalainen siementalo Burbee on kuulemma nimennyt sen uudestaan saadakseen myyntiin vauhtia. Sinänsä hassua, vaikkakin tavallista, että kun muut myyvät tätä mietona, yksi luokittelee sen tuliseksi luokkaa 9-10. Kesällä tuo nähdään.

Istutuspuuhissa

Kissa osallistuu meillä innolla taimien istutukseen, mutta jättää ne rauhaan. Mustikalla on oma laatikko kauran orasta keittiön ikkunalla ja se riittää sille vihreäksi.

"Lastentarha" on jo täynnä, baccatumit itivät niin hyvin. Kaikista on taimi tulossa, jopa keskiviikkona Australiasta saapuneesta Aji Chancasta. Muutamista lajikkeista laitan varataimia tuollaisiin litran jäätelörasioihin 3-4 samaan. Jotkut ovat joutuneet kasvamaan noissa koko kesän, kun tilaa isommille ruukuille ei ole ollut. On niistä satoa saatu, vähemmän tietysti kuin reilun kokoisista, mutta maistiaisiin on päästy. Nuo taimet olivat ehtineet sirkkalehdille jo idätyslautalla. Revin ne irti paperista ja upotin juuret ja puolet varrestakin multaan. Nämä joutavat vaikka pois lahjoitettavaksi, kunhan vähän kasvavat.

Cajamarca ryppyilee jälleen

Ongelmat Cajamarcan kanssa jatkuvat, vaikka nyt on uusi ja eri taholta hankittu siemen.

Minulla on näitä kaksi kasvamassa. Toinen niistä alkoi vetää lehtien reunoja ryppyyn ja outoa värin vaalentumista tapahtui. Toinen kasvaa normaalisti. Molemmat ovat samassa mullassa ja samalla hoidolla.

Viime kesäisistä kokemuksista muistelin kalkin auttaneen. Sitä siis kokeilemaan. Ripottelin tälle käpristelevälle lusikan kärjellisen puutarhakalkkia mullan pinnalle. Tuossa se on vielä sulamatta. Yläkautta kastelu liuotti suurimman osan.

Tässä sama kasvi nyt, viikkoa myöhemmin:
Uutta tervettä lehteä kasvaa hyvää vauhtia. Rypistyneet jäivät ryppyyn, niitä kalkitus ei täysin korjannut. Väri on hiukan muita chinensejä vaaleampi, joten ehkä tuolle pitäisi aloittaa typpilannoitus, mutta oikeammin on ruukunvaihdon aika.

Nämä ovat nyt kuukauden ikäisiä ja korkeutta on vain 12 cm, mutta kasvu tuntuu olevan hyvällä alulla ja taimiruukku käy jo pieneksi.

PH:n lisäksi myös magnesiumin puutetta epäillään tuollaisen käpristelyn syyksi. Puutarhakalkeissa on kovin erilaiset määrät magnesiumia, 2-6% on havaittu. Kannattaa valita sellainen, jossa sitä on reilummin.

Lista vuoden 2011 chileistäni

Idätys tapahtuu minulla vaiheissa. Suurimman osan chinenseistä olen idättänyt jo joulukuussa, kun ne kasvavat hitaammin, pysyvät kevään suht matalina ja ovat kauniita huonekasveja. Baccatumit kylvin nyt ja niitä laitoin 8 erilaista itämään lautalleni. Näistä suurin osa ehtii kevään mittaan liian isoiksi ja niitä pitää leikellä ennen kuin pääsevät parvekkeelle. Eli myöhemminkin olisi voinut aloittaa. Annuumeihin en vielä kuukauteen koske.

Tuossa on nyt parikymmentä lajiketta, suurin osa minulle aivan uusia ja outoja. Kaikista ei mahdu kesäksi parvekkeelle edes yksi yksilö, vaan ulkotiloihin on tyytyminen. Toivottavasti ei ole kylmä kesä. Lisäksi on tusinan verran vanhoja talvehtivia, osa jo kolmatta talvea.

Täydennän tätä sivua, kun edistystä tapahtuu ja laitan linkin tänne etusivulta, jotta voit helposti seurata, miten näillä menee. Viimevuotinen lista on täällä.


Annuumien kylvöaika oli maaliskuun alussa:

Lajike	taimi	kukka	raakileita	kypsä
Ancho Gigantea	12.3.	15.7.	20.7.	5.10.
Goan	6.3.	10.5.	1.8.	15.11.
Pimiento de Padron	6.3.	12.5.	20.5.	syötiin raakana
Pusa Jwala	12.3.			15.11.

Päiväkirjamerkinnät olivat puutteellisia, mutta osa tosiaan kypsyi vasta marraskuussa.

Talvehtimassa: Chinese Pot Chilli, Rainforest Trifoliage

Baccatum: suurin osa laitettu itämään 12. ja 15.1.

Lajike	taimi	kukka	raakileita	kypsä
Aji Amarillo (small)	24.1.	31.5.	6.6.	27.9. (ensimmäiset raakileet kuivuivat)
Aji Bonito	25.3.	25.6.	2.7.	29.8.
Aji Chanca	24.1.	10.5.	25.5.	12.7.
Aji Quitunquito	23.1.	30.4.	11.5.	28.6.
Chilean Green	17.1.	30.4.	11.5.	12.7.
Firefox (= annuum)	25.1.	15.4.	28.4.	29.6.
Inca Red Drop	18.1.	27.4.	2.5.	18.6.
Jamy	11.1.	10.4.	21.4.	18.6.
Puca Uchu (Aji Rojo)	18.1.	2.5.	11.5.	14.7.

Talvehtimassa: Omnicolor, Aji Cristal


Chinense, suurin osa kylvetty jo joulukuussa:

Lajike	taimi	kukka	raakileita	kypsä
Belize Red	21.12.	20.4.	18.5.	28.6.
Cajamarca	20.12.	9.3.	16.3.	11.5.
Cheiro Roxa	26.12.	27.4.	25.5.	12.7.
Lotha Bih	28.12.	1.4.	11.5.	26.6.
Zavory	10.1.	10.5.	28.5.	12.8.

Talvehtimassa: Biquinho, Aji Panca, Habanero, Cajamarca, Aji Chombo

Pubescensit "unohtuivat" idätyslautalle marraskuussa ja jäivät kasvamaan:

Lajike	taimi	kukka	raakileita	kypsä
Rocoto Red Peruvian	18.11.	31.1.	10.2.	5.4.
Rocoto Riesen	12.11.	30.1.	8.2.	28.3.

Talvehtimassa Rocotot: Peru, Red Peruvian, Riesen, M2

Frutescenseja tai villejä en tänä vuonna aio viljellä, paitsi että onhan tuolla keittiön ikkunalla yksi Piri Piri bonchi kukassa ja Filagolta saatu Chacoense vaaksan korkuisella taimella.

Rocoto Riesen yllättää taas

Alakerran varastohuoneessa talvehtivia chilejä kastellessani havaitsin yllättävän ison rocoton. Se riippui Rocoto Perun rungon leikatussa oksanhangassa,

mutta ohut verso  alkoikin metrin päästä Rocoto Riesenistä, oli vain ottanut matkalla tukea toisesta rungosta.

Piti ottaa mittanauha käteen ja tarkistaa viimevuotisen Fat Rocoto kisan mukaan ympärysmitta. Tämä keskitalvella viileässä huoneessa ja heikossa valossa kasvanut olikin jo 19 cm ja saattaa vielä kasvaa. Sillä olisin sijoittunut kotimaisessa sarjassa kolmanneksi ja kansainvälisessäkin kisassa sijalle 18. Tuon saman kasvin suurin hedelmä kasvoi ulkona 23,5 cm ja sillä pääsin kuudenneksi.

Todellinen kasvuihme tämä kaveri. Ja vielä noin hennossa oksassa.

Aji Chanca - mysteeri selviämässä

Pitkin vuotta olen kirjoittanut Aji Chanca-viljelmästäni, joka tuotti kovin monimuotoista hedelmää. Asia on selviämässä, olen saanut siementen toimittajalta selityksen ja todiste on matkalla Australiasta Suomeen.

Kaikki alkoi jo syksyllä -08, kun löysin John the Chillimanilta outoja baccatumin siemeniä. Ne oli nimetty Kolumbuksen lääkärin mukaan Aji Chancaksi. Diego Alvarez Chanca levitti chilitietämystä ja tutkimusmatkoilta tuotuja siemeniä Euroopan hoveissa kertoen chilien terveysvaikutuksista.

No, ensimmäisestä erästä kasvatin vain yhden kasvin isoksi kesällä -09 ja siitä tuli tuollainen keltainen, vaikka chilin piti olla paksuhko, pyöreäpäinen ja punainen. Raportoin tilanteesta myyjälle ja sain uudet siemenet.

Keväällä 2010 uusi Aji Chanca kasvoi nopeasti ja täytti parvekkeen nurkan jo toukokuussa, jolloin siinä kasvoi taas pitkulaisia, teräväkärkisiä, mutta nyt punaisia. Eivät nämäkään muistuttaneet myyjän mallikuvia.

Tuosta sisuuntuneena laitoin kesäksi kasvamaan 8 uutta taimea, neljä siementä kummankin vuoden pusseista. Nehän kasvoivatkin lämmössä ennätysvauhtia ikkunalaudalla koko kesän ja syksyllä alkoivat sadon tuotannon, edelleen noissa litran jäätelörasioissa neljä ikkunan korkuista chiliä kummassakin.

Jo kukat kertoivat, että nämä eivät olleet samaa lajiketta, vaikkakin baccatumeja kaikki.

Syksyllä satoa alkoi muodostua tähän koeviljelmään. Parin desin multatila ja pari loisteputkea ikkunan päällä riitti muutaman kypsän hedelmän tuotantoon syyskuulta joulukuulle.

Kymmenestä kasvatetusta Aji Chancan siemenestä sain 6 selvästi erilaista chiliä ja muutamia kaksoiskappaleita. Tässä punaisena aika paljon oikeaa lajiketta muistuttava, taustalla taas melko lailla Championin oloisia. Mieleen tuli, että myyjä on sekoittanut siemenet, kaikenlaisia baccatumeja samaan pussiin.

Tuommoisiakin niistä vielä ilmestyi. Leveitä pyöreitä ja lyhyitä mötkäleitä. Enempää en jäänyt odottelemaan, vaan mailasin Johnille, johon olin tutustunut jo pari vuotta aikaisemmin ja saanut useita hyviä siemenpusseja.

"Mehiläiset ovat tehneet meille tepposet", vastasi John. "Risteytymiä ovat, minulla eivät siemenet mene sekaisin." Hän kasvattaa chilinsä ulkona, varjon puolen terassilla tai seinustalla, eri lajit vähän eri paikoissa. Varjoa ne kaipaavat, sillä päivälämmöt voivat tähän aikaan vuodesta olla 37°C. Baccatumien kasvupaikoilla oli kuulemma ollut mehiläisiä pörräämässä ja tässä on tulos.

Enpä ole risteyttämiseen perehtynyt, mutta ilmeisesti sieltä voi tulla vaikka minkä muotoisia ja värisiä vanhempien ominaisuuksista riippuen tietysti. Maut vaihtelivat yllättävän vähän. Useimmat olivat ihan hyviä baccoja. Tulisuudessa oli vaihtelua ja tuo viimeksi kypsynyt pyöreä oli aivan mauton. Kun näiden seuraava sukupolvi voi taas olla erilainen, en lähde noita edelleen kasvattelemaan, vaan tyydyn olemassa oleviin lajikkeisiin. Niissäkin on ihan riittävästi ihmettelemistä.

Niin, John otti uudet, selkeämmät mallikuvat sivuilleen ja poimi minulle viime viikolla uudesta sadostaan uudet siemenet ja ne ovat tulossa. Pitänee laittaa itämään, kunhan saapuvat.

Viimevuotiseen tahtiin mennään

Selailin vähän vuoden takaisia blogimerkintöjäni ja tutulta näyttävät. Silloin herättivät kummastustani alle kahden kuukauden ikäiset rocotot, jotka alkoivat tehdä nuppuja. Tilanne on nyt aivan sama, vain kuukautta aikaisemmin, kun nuo rocotot "unohtuivat" kasvamaan testi-idätyksestä.

Rocoto Red Peruvian on viikkoa vaille kahden kuukauden ja haarautuu nyt ihan itse sekä tekee nuppuja joka haaraan. Korkeutta sillä on vajaat 20 cm ja uudet haarat näyttävät suuntautuvan alaviistoon kuten viime vuonnakin. Vaihdoin sen juuri taimiruukusta puolitoistalitraiseen ja pois taimivalon alta ikkunalle. Tuo saattaa aiheuttaa nuppujen kuivumista. Viime vuonna ensimmäiset kukat aukenivat pari viikkoa nuppuvaiheesta. Tarkkasilmäiset huomaavat, että tätä ovat myös ripsiäiset vaivanneet. Alalehdillä on ruskeita laikkuja. Nuo tuholaiset pesivät koko kesän ikkunalla kasvaneisiin Aji Chanca kokeiluihin. Viikonvaihteessa keräsin kypsät chilit pois ja suihkuttelin Raidia suihkukomerossa kaikkien sisächilien ympärille, sillä uudet idätykset pitää kohta käynnistää ihan tosissaan ja silloin ei tuholaisia tarvittaisi lähistöllä.

Valojutussa esimerkkikuvana käyttämäni Rocoto Riesen nuppuilee vieläkin näyttävämmin, vaikka niitä on 2 pienessä ruukussa.