3000 luksia riittänee annuumille

Pimiento de Padrón (C. annuum) aloitti testivalon alla raakileen kasvattelun.

Kaksi kuukautta meni tapille leikkauksesta ja sisään tuonnista tähän pisteeseen. Se on kasvanut latva 80 cm päivänvalo-työmaavalostani, eli sillä on ollut 3000 luksia valoa. Hyvillä loisteputkilla 2x36W tuo tarkoittaisi alle 50 cm etäisyyttä, Bauhausin valolistojen (2kpl 36W) pitäisi olla 15 cm latvasta.

Baccatum Inca Red Drop on valotestissäni aloittanut raakileiden kasvattelun, runsaammin 5400K:ssa kuin punaisemmassa 2700K valossa. Tilanne on 6-2 tällä hetkellä. Habanerot eivät ole saaneet kukintaa kummempaa aikaiseksi. Varmaan niitä pitää nostaa lähemmäksi valoja, kun 10.000 luksia ei näytä riittävän chinenselle. "Testin" heikkous tulee tässä selvästi näkyviin. Lajien valontarpeesta ei todellakaan voi tehdä johtopäätöksiä yhden edustajan perusteella, mutta tilat ovat rajalliset.

Puusta pudonneet

Nämä rocotot jäivät kyljestään vaaleiksi, kuivuttivat vartensa ja putosivat pöydälle tai lattialle. Lokakuun alussa sisään tuotaessa nuo olivat aivan pieniä raakileita ja ilmeisesti valo ei sisällä riittänyt kasvuun ja kypsymiseen. Joukossa on sekä Rieseneitä että Red Peruvianeita. Ne joutuivat kauaksi lampuista ja ikkunavalokin hiipui marraskuun tullessa.

Tämä kuva on kolmen viikon takaa, jolloin ulkona jo isoiksi kasvaneet kypsyivät. Kasvoivathan nekin mittaa muutaman sentin vielä sisällä lämpimässä, mutta suurin kasvu oli jo takana, kun ne tuotiin ulkoa. Itsekseen puusta pudonneiden en usko kypsyvän syötäviksi, vaan vaaleat osat kovettuvat tai alkavat tummua ja pehmetä. Onneksi oksilla kypsyneitä satagrammaisia mötkäleitä on vielä jääkaapissa ja täytettyä rocotoa on taas ruokalistalla viikonvaihteessa. Red Peruvian tuotti tänä vuonna enemmän satoa ja hitusen isompiakin kuin Riesen.

Pakkasyön jälkeen

Lentoasemalla -8, meillä harjulla -4,5, parvekkeella -1,2. Ensi yönä pitäisi tulla lunta. 

Pimiento de Padron on sinnitellyt ulkona tähän asti, eikä tuo vieläkään aivan kuolleelta näytä, vaikka lehtiä roikuttaakin. Varsi on kuitenkin pystyssä. Voitaneen kuitenkin todeta ulkokauden loppuneen tänä vuonna 20. marraskuuta. Pitkiä ovat syksyt nykyisin. Omnicolorin oksat eivät olleet paleltuneet vieläkään, vaikka leikkelin ne irti rungosta viime viikolla. Se näyttää olevan sitkeämpää lajia. Yksi ulos jätetty chinense rypisti kaikki lehtensä ja oksatkin mustuivat, mutta on vesisaavissakin paksu jääpeite.

Parvekkeella on kasvu täydessä käynnissä edelleen niissä muutamissa lajikkeissa, jotka jätin sinne, kun eivät mahtuneet lämpimään. Amppelissa Rocoto Red Peruvianissa on useita kypsiä ja vihreitäkin kasvamassa. Tässä taustalla on myöhäinen tomaatti, keltainen  päärynä, josta on vihdoin tulossa keltaisia, mutta ei päärynöitä.

Belize Red (C. chinense) on sekin jäänyt säiden armoille, kun ensi vuodeksi on tyrkyllä niin monta uutta chinenseä. Hyvän makuinenhan tämä on ja syksyä kohti satomäärätkin lisääntyvät. Se ei kylmästä ole edes lehtiään roikuttanut, vaikka selvästi pakkasella oli viime yönäkin.

Uskoisin noin väkevien chilien kestävän pakkasta vähän enemmän kuin kasvin lehdet, joten en ole pitänyt kiirettä poimimisella.

Aji Amarillo (small) (C. baccatum) meni vaihtolistalle hitaan kypsymisensä vuoksi. Nämä roikkuvat katon rajassa yli kolmen metrin varressa. Kaikkiaan saanen tuosta kypsiä alle kaksikymmentä  pientä palkoa. Se ei ole paljon koko nurkkauksen peittävästä köynnöksestä.

Chilean Green (C. baccatum) on viime kesän positiivisia yllättäjiä. Parvekkeella se vähän roikuttaa lehtiä, mutta satoa on saatu ihan mukavasti näihin asti. Tästä on toinen alhaalla lämpimässä ja siinäkin on kypsymässä uusia. Näitähän voi käyttää vihreänä aivan kuten Aji Cristalia, jota tämä muistuttaa maultaankin.

Parvekekausi siis jatkuu.

Chinenset ovat myös koristekasveja

Cajamarca (C. chinense)

Tämä taimi jäi vahingossa kasvamaan. Tein kerätyille siemenille itävyystestejä joskus elokuun lopulla tai syyskuun alussa ja tämä englantilaista sukuhaaraa oleva Cajamarca jäi jotenkin pikku ruukkuun kasvamaan. Ehkä siksi, että siinä oli vain muutamia siemeniä. Siitä kehittyi niin komea taimi, että eihän sitä malttanut pois heittää. Chinensen lehdet ovat tuossa vaiheessa usein isoja, hieman ryppyisiä ja niitä on paljon. Runko on tukeva heti pienestä lähtien. Tämä on 15 cm korkea, mutta 30 leveä.

Taimen väri on huomattavan vaalea muihin chileihin verrattuna, mutta samaa näköä tässä lajikkeessa on ollut ennenkin. Tuo ei kyllä ole saanut vielä lainkaan lannoitusta, vaan on kasvanut Kekkilän puutarhamullan voimalla 13 cm ruukussa ikkunalaudalla ja viime viikot varastohuoneessa 3000 luksin keinovalossa. Sekin näyttää sille riittävän.

Valotesti, 1. kuukausiraportti

Kuukausi takana valotestiä. Ensimmäisiä merkkejä sadosta.

Inca Red Drop (C. baccatum) näyttää pitävän ensimmäisen raakileensa. Kuva on, kuten väristäkin voit päätellä 2700K valon puolelta. Tämän ei tietenkään tarvitse merkitä vielä mitään. Helmikuun alussa katsotaan, kummassa tuli enemmän kypsiä, kummassa raakoja ja minkä kokoisia.

Päivänvalossa 5400K kukat vielä kellastuvat ja putoilevat. Syy voi olla aivan muualla kuin valossa, eiväthän nämä identtisiä kasveja ole, vaikka molemmat tungettiin samaan aikaan pieneen ruukkuun ja oksat putsattiin kukista ja chileistä. Käänne parempaan voi tapahtua muutamassa päivässä.

Habanerot kukkivat runsaasti molemmissa valoissa ja kaikki kukat tipahtelevat pois. Aloin jo epäillä lämpöäkin, sillä kellarikerroksessa putoaa ajoittain alle 20°. Toisaalta, kyllä ne parvekkeella satosivat paljon viileämmässäkin ja vähemmän leikelty amppelihabanero jatkaa satoaan tässäkin lämpötilassa ja valossa. Odotellaan noiden sopeutumista.

Annuumeista on vain yksi jäljellä ja siinä on useita kukkia, joiden pysyvyydestä ei vielä ole varmuutta.

Nelilehtiset tuovat onnea?

Kaikki lähti siitä, että en ollut tyytyväinen Aji Amarillo (Small) baccatumin satoisuuteen ja myöhäiseen kypsymiseen. Kaivelin siemenvarastoani ja sieltä löytyi Aji Amarillo vuodelta 2009. Niitä siis testi-idätykseen, sillä siemenet oli kerätty marraskuussa kylmää saaneista yksilöistä. Kaikki kolme siementä itivät, ensimmäisenä 11.11.-11 putkahti pinnalle taimi, jossa oli 4 sirkkalehteä:

Nyt kolmen päivän ikäisenä siitä näkee, että kasvu jatkuu kaikkien lehtien keskiöstä ja lehdet oikeastaan ovat kahtia haljenneet sirkkalehdet.

Tuollainen kummallisuus ja vielä kummallisena päivämääränä itänyt pitänee kasvattaa isoksi. Tässä on vain sellainen riski, että tuolta tulee jotakin ihan muuta. Tämä erä oli nimittäin John the Chillimanilta ja pussissa oli siemeniä, jotka olivat mehiläisten risteyttämiä, kaikenlaisia baccatumeja. Pussin päällä luki Aji Chanca, mutta totesimme yhdessä, että kasvatustulos oli Aji Amarillo. On siis mahdollista, jopa todennäköistä, että näistä siemenistä kasvaakin jotakin muuta, toisen polven risteytymä. Se riski on otettava.

Kävi kyllä mielessä, että hankkisin oikeita Aji Amarillon siemeniä ja kasvattaisin niistä köynnöschilin ensi kesäksi vaikka tämän rinnalle. Ongelma tässä on, että Amarilloa on siemenliikkeilläkin niin monenmoista, eri kokoista ja näköistä, keltaista ja oranssia. Haluaisin keskikokoisen keltaisen, jollaisesta minulla on niin hyvät makumuistot.

Takaiskuja

Juuri äsken kehumani Pimiento de Padron (C. annuum) ei sitten kestänytkään sisälle tuontia. Toinen niistä (se 2700K valossa kasvanut, mutta ei tässä valolla ole mitään tekemistä) kuivui pois. Se alkoi ruskettumaan leikkauskohdasta jo ensimmäisellä viikolla ja tauti levisi vähitellen. Nyt isoimman oksan tyvi mustui ja se kuivui. Sama on tapahtumassa tuolle toisellekin. Kyseessä on ehkä joku sienitauti. Heitin tämän kompostiin ja nostin maasta vielä yhden. Se ei ollut paleltunut, vaikka pakkasta on ollut ainakin asteen verran. Annuumien osalta vertailututkimus on nyt ohi. Jos uusi juurakko versoo, se on kuitenkin 1,5 kuukautta perässä toista, joka jo kukkii.

Toin chilejäni sisään syys- lokakuussa samalla metodilla kaikkiaan 8 kpl, vähemmän leikellen useita ja vain 1 on toistaiseksi epäonnistunut. Eihän se niin huonosti ole. Annuumit ovat aina olleet herkimpiä talvelle. Muutama on menehtynyt juurimätään, jos viileässä ja heikossa valossa kasvavaa kastelee liikaa. Tämmöinen kuivuminen on uutta minulle. Kasvien leikkaushaavoihin on puutarhamyymälöissä hoitoaineita, mutta enpä tullut sellaisia hankkineeksi.

11.11.11. klo 11.11

Merkillinen päivä, päiväys lähinnä. Päivässä sinänsä ei ole sen kummempaa.

Valotestini keskittyy nyt pimeät kuukaudet siihen, saadaanko sisään tuoduista taimista satoa silloinkin, kun lähdetään nollatilanteesta: juuret putsataan ja leikataan, runko lyhennetään ja kesän aikana muodostuneet kukat ja raakileet poistetaan.

Testikasvini eivät vielä kerro ratkaisua. Kukkia on, mutta raakileiden pysyvyys puuttuu. Yllätys tuli takavasemmalta, viidakon kätköistä, puskista:

Syyskuun 19. maasta nostettu Aji Cristal (C. baccatum) on toisten takana aloittanut chilien kasvattelun. Tämä nelivuotias juurakko on päivänvalon puolella 10.000 luksin valon alueella, mutta aika tavalla muiden varjostama. Sekin näkyy sille riittävän.

Toinenkin yllättäjä löytyi: Habanero (C. chinenense)
Se on parvekkeelta siirretty nelivuotias amppelikasvi, jonka vain leikkasin matalaksi ja lisäsin vähän multaa pohjalle. Tämä ei kokenut niin rajua saneerausta kuin muut, eikä tuo siksi ole niin suuri yllätys. Satokausi vain jatkuu lamppujen loisteessa ja lämpimässä. Varsinaisten testikasvien onnistumista odotellaan. Kunhan ne ovat saaneet juurensa kuntoon, kukkienkin pitäisi vähitellen pysyä ja kehittyä pikku pallukoiksi.

Chilejä ulkoa marraskuussa

Syyskuun 27. kaivoin tuosta pari runkoa ylös ja leikkasin tapiksi talvehtimaan. Keräsin silloin syksyn viimeiset Padronit syötäväksi, myös vihreät syötävän kokoiset. Loput jätin pakkasten armoille. Vaan kuinkas kävikään?

Marraskuun kuudes. Pimiento de Padron (C. annuum) kypsyttelee ulkona hedelmiään. Kukkia en löytänyt, mutta muutama pieni vihreä siellä on myös kehittymässä.

Tuosta välistä nostettu juurakko ja vaaksan mittainen varren pätkä on viettänyt toista kuukautta sisällä 20° lämmössä ja saanut 12 tuntia päivässä 3000 luksia valoa. Vihreitä versoja kehittyy ja ensimmäinen kukkanuppu on sitä kokoa, että se aukeaa aivan lähipäivinä.

Saadaanhan sitä satoa vielä...

Kesän ulkona kasvaneista, hitaasti kypsyneistä.

Rocoto Red Peruvian (C. pubescens) alkaa kypsytellä pääsatoaan vasta nyt, kuukauden sisällä lämpimässä vietettyään. Nuo tuossa ovat yli 21 cm ympärysmitaltaan ja painavat todennäköisesti yli 100g. Isompiakin on yläoksilla, osa kasvaa vielä. Ruukun päällä makoilee Ancho, vasemmassa reunassa kypsyvät intialaiset annuumit ja oikealla kukkii Rocoto Peru

Saadaanko satoa sisällä osa2

Pari viikkoa sitten aloitin sisävalojen testauksen. Eipä siitä vielä mitään tuloksia ole, mutta kaikki ovat hengissä ja voivat hyvin. Tämä aika on mennyt pääasiassa juurtumiseen, kun kaikki siirrettiin uusiin ruukkuihin lokakuun alussa.

Tämä on kuin keväinen kuva. Inca Red Dropin nuppuja kehittyy päivänvalolampun alla.

Kasvaa niitä keinovalossakin. Ne ovat vasemmalla ylinnä. Tässä balansoin kameran vaihteeksi 2700K keinovaloon, jotta päivänvalon väri ja kirkkaus ikkunan takana keskipäivällä pilvisenä päivänä näkyisi. Sinistä hämärää on.

Habanero keskellä kuvaa kukkii voimakkaasti, mutta yhtään raakiletta ei ole ilmestynyt. Voi olla, että 10.000 luksia ei chinenselle riitä, mutta ehkäpä kasvi vielä kasvattaa juuria uuteen multaan. Ellei kuukauden kuluessa tapahdu mitään, valoa pitää lisätä eli nostaa kasveja ylemmäksi jonkun korokkeen avulla. Habanero kyllä kukkii herkästi talvellakin, mutta satoa olen yleensä saanut vasta kevätauringon paistaessa maaliskuussa.

Padronit kasvattavat uusia versoja kummassakin valossa ja pikku nuppuja on. Tuo punainen kuvassa ikkunan edessä on vihdoin kypsyvä Rocoto Red Peruvian. Kuukausi on sisään tuonnista ja tänä aikana tuo kasvoi melkoisiin mittoihin, yli 22 cm ympärysmitaltaan. Peruvian on siis tänä vuonna jopa jättiläismäisempi kuin itse jättiläinen: Rocoto Riesen.

Lotha Bih chinense vai Lotabih Jolokia frutescens?

Pepper-King: Lotha Bih (C. chinense), Semillas La Palma: Lotah Bih (C. frutescens), Frontal Agritech: Lotabih Jolokia (C. frutescens)

Näitä aina sattuu, siemeniä, joista kasvaa hieman toista kuin piti. Tällä kertaa epäilyttää vain lajimääritys ja nimi, kasvi on sitä mitä luvattiin. Pepper-Kingin nimeämispolitiikka on aika vapaamielistä. Siinä ei juuri muista välitetä, ei aina samalle kasville aikaisemmin tehdystä määrityksestäkään.

Ostin siis siemenet Saksasta Pepper-Kingiltä intialaisena chinensenä. Jo kukintavaiheessa aloin epäillä frutescensin geenejä ja maistelussa ei löytynyt Habaneron tai Nagan makua. Kun noita kukkia katsoo, jyrkkä mutka varressa ja kukan muoto muutenkin on aivan frutescens. Toisaalta niitä kasvaa nippuna, mikä on tavallisempaa chinenseille. Tätä katsoessaan joutuu ymmälle. Mikä se erottava tekijä olikaan? Raakileet kasvoivat osa ylös, osa vaakasuoraan, mikä viittaa lisää frutescensiin, samoin hedelmän muoto, koko - ja maku.

Nimeä aloin epäillä, kun espanjalais-saksalaisen siemenkaupan listoilla näin melkein samannimisen frutescensin. Löysin sitten Intian Assamista chilien tukkumyyjän, jonka sivuilla oli tietoa tuostakin chilistä. Lajikkeen kuvaus pitää täsmälleen paikkansa, nimi eroaa yhdellä kirjaimella ja jolokia tarkoittaakin vain chiliä paikallisella kielellä. Tämä on siis Lotabih Jolokia (C. frutescens). Siirrynpä käyttämään tuota alkuperäistä nimeä ja kirjoitan Chiliwikiinkin esittelyn frutescens-lajikkeesta. Tukkumyyjä oli myös mittauttanut tulisuuden ja se on melkoinen, yli habaneron menevä 350.000-500.000 SHU. Tätä pidetään yhtenä Bih/Bhut Jolokian ja siis myös Nagan vanhemmista. Risteytyminen lienee tapahtunut luonnossa, vaikka Intian armeijan taistelukaasujen koelaboratoriotakin epäillään.

Lotabih on kuulemma varsin suosittu chili Assamissa, missä sitä käytetään myös vihreänä tuomaan tulisuutta pikkelseihin ja ruoanlaittoon. Sen satoaika on sadekausi ja Assamissahan sataa. Siellä on maailman sateisin paikkakunta, missä vuoden sademäärä on ollut 22 metriä ja heinäkuussa yksistään satoi 9 metriä. Tämän chilin kotikaupungissa Jorhatissa kuitenkin sataa heinäkuussa vain 51 cm, Helsingissä 6 cm. Nyt ymmärrän, miksi se alkoi satoamaan kunnolla vasta pistettyäni sen ulos loppukesän sateisiin. Tämä ei taida oikein onnistua parvekkeella tai ikkunalla.

Jamy itää

Vaikkakin vähän hitaasti.

Torstai 13.10. oli kansallinen epäonnistumisen päivä.

Silloin laitoin itämään siemeniä. Nepä eivät noudattaneet päivän teemaa, vaan idätys onnistui. Cajamarca oli tapansa mukaan nopein ja ensimmäiset idut putkahtivat jo kolmen  päivän kuluessa. Nyt ne kaikki ovat sirkkalehdillä. Toisen rivin Rocotoista kaksi iti kuudessa päivässä.

Varsinainen testin aiheeni Jamy kesti pidempään, mutta kymmenessä päivässä 4 viidestä siemenestä näytti elonmerkkejä. Idut ovat yllättävän tummia, kun ne ovat saaneet paljon valoa. Laitoin vielä vertailuerän kuivurissa päivän kauemmin kuivatuista Jamyista seuraavana päivänä. Nekin itävät, mutta hiukan hitaammin. Vasta kahdessa näkyy itu. Kyllä noista kahdessa viikossa voi odottaa ituja mullastakin ja sehän on vielä aivan normaali idätysaika.

Lahjoitussiemenet on siis testattu ja voin alkaa postittelemaan niitä. Viime keväänä Pasilan lajittelukeskus mankeloi kirjeitä niin, että rocoton siemenet saapuivat muruina vastaanottajille. Toivottavasti säätöjä on korjattu, sillä en nyt laittanut kuplamuoveja suojaksi, kun lähetettävää oli niin paljon. Jos saat haljenneita siemeniä, ilmoita minulle ja lähetän uusia ja valitan Itellalle.

Lisäys 26.10.
Operaation seurauksena nelisenkymmentä suomalaista kasvattelee oranssia jamaikalaista ensi kesänä. Saa niitä toki jakaa laajemmallekin. Annokset olivat isoja ja kaikki itävät, siitä on nyt näyttö.

Valon mittaus digikameran avulla

Olen noissa valojutuissa puhunut lukseista kuin hyvistä tuttavista ja sitähän ne minulle ovatkin. Olen saanut ihmetteleviä kyselyitä. Termi on monille täysin outo ja määrät eivät sano yhtään mitään.

Se on ymmärrettävää. Lukseja voi arvioida vain hyvällä mittarilla, silmä ei niitä kerro. Se mukautuu valon mukaan. Luksi ilmaisee kohteeseen tulevan valon määrän. Se ottaa huomioon valon etäisyyden, heijastimet, varjostavat esineet jne. Näistä Lumenit eivät tiedä mitään. Kasvihuonevalaistuksen tavoitteeksi mainittiin alan oppikirjassa 10.000 luksia kasvuston korkeudella. Se tosin vaihtelee paljonkin eri kasveilla. Toimisto- ja työtiloissa pitäisi olla 500, kotona on usein alle 100 luksia. Pimeässä on 0 ja auringossa voi olla 100.000. Sellainen on skaala.

Lukseissa pienet erot ovat merkityksettömiä. Oikeastaan vasta kaksinkertainen lukema on merkitsevästi enemmän, asteikko kun on logaritminen. Siksi digikameran tarkkuus riittää suuruusluokan selville saamiseen.

  Luksien mittaaminen digikameran avulla      

Mittaamisen kameralla voisi pelkistää näin yksinkertaiseksi:
- Lukemat otetaan kuvaamalla valkopohjaista siniruutuista vihkoa mahdollisimman paljon valon suunnasta, ettei tule kiiltoja. Ruutu täyteen valkoista.
- Jos kamerassa voi tehdä säätöjä, asetetaan herkkyys ISO 200, aukko 5,6. Canonilla aukon säätö on Av, joillakin muilla aperture. Ellei noita säätöjä ole, on opeteltava muuntotaulukoita.
- Valotusaika asetuksilla ISO 200 f/5,6 kertoo suoraan luksilukeman, kun perään lisätään nolla. Eli 2500 luksia on 1/250, 10.000 luksia valotusajalla 1/1000.

Kamerat unohtavat yleensä nuo murtoluvut valotusajoista ja näyttävät vain jakajan, eli sekunnin osia. Siihen se nolla perään.

Valotus ISO 100, aukko 11, aika 1/60 = 5000 luksia.

Tuossa on kuva kokeiluistani Esikatselu-ohjelmassa ja Exif-tiedosto päälle avattuna.  Kun kuvaa pelkkää valkoista, automaatti tekee siitä harmaata. Se ei haittaa mittausta. Tässä en vielä ollut pelkistänyt ohjetta, eikä kamerassa ollut oikeat asetukset. Jos saat herkkyyden ja aukon säädettyä, tämän kappaleen yli voit hypätä, et tarvitse näitä muunnoksia.
Täysautomaatilla voit tarvita muunnoksia tähän tapaan:
- Herkkyys on vain puolet ohjeesta, valotusaika (60) pitää siis kertoa kahdella. Se on 125 valotusajoissa.
- Aukko on 2 kokonaista aukkoväliä (11-8-5,6) pienempi, joten valotusaika kerrotaan kahdesti kahdella. Kamerat näyttävät myös puolia aukkoja. Älä mene siihen halpaan.
- Lopputulema on 500 ja valoa oli mittarin mukaan 5000 luksia, eli päädyttiin täsmälleen oikeaan lukemaan.

Oikeat asetukset kamerassa olisivat suoraan kertoneet tuloksen jo kameralla tähtäillessä kuvaa ottamatta.

Useimmista kameroista näkee ainakin kuvan tiedoista tietokoneella valotuslukemat, ellei niitä kuvatessa näe. Macin esikatselussa pitää valita Inspektori ja Exif-tiedostot, niin saa kaiken kuvausdatan näkyviin. Monet kamerat näyttävät lukemat, kun otettuja kuvia selailee. Täysautomaatitkin kelpaavat mittaukseen, mutta sitten pitää itse laskea herkkyyden ja aukon muunnoskertoimet yllä olevaan tapaan. Ongelmia tulee sellaisten kanssa, jotka eivät mittaa valoa objektiivin läpi vaan vierestä. Ne pitää tunkea hyvin lähelle ja siltikin saa vajaita lukemia. Kännykälläkin pääsin aika lähelle, mutta saattoi se näyttää aukon liian vähän, jolloin lukema on vain puolet oikeasta. Kännykkäni ei pidä loisteputkivalosta.

Miksi ruutuvihosta, kyselevät nyt monet. Valkoinen kopiopaperi käy yhtä hyvin. Lukemat ovat samoja, jos se ei kiillä. Ruutuvihko on siitä hyvä, että kameran etäisyysmittaus toimii. Monet kamerat eivät suostu laukeamaan ilman tarkennusta. Kaikki kamerat eivät valota aivan samalla tavalla, mutta erot ovat puolen aukon luokkaa, joten tarkkuus riittää suuruusluokan esille saamiseen. Se on tärkeätä, että paperi täyttää koko kuvan, etkä itse varjosta sitä. Vähänkin mustaa reunassa voi muuttaa oleellisesti lukemaa.

Luksilukemat on tietysti otettava siltä korkeudelta, missä kasvisi oleskelevat. Valaistuksen kirkkauteen vaikuttaa eniten etäisyys valaisimesta. Isollakaan lampulla ei saa kunnon tulosta, jos se sijaitsee kaukana kasveista. Vain aurinko riittää matkojen päästä.

Kanansuikaleet Cajamarca

Minulta on pyydetty reseptejä, mutta se on kyllä turhaa. Olen ruoanlaittoon perehtynyt vasta vanhemmalla iällä ja silloinkin käytännön kautta. Onhan noita ruokablogeja ja jopa chiliä käyttäviä. Monimutkaiset reseptit suorastaan pelottavat minua. Yksinkertainen on kaunista - ja joskus hyvääkin, kuten tänään.

Kanansuikaleet Cajamarca a'la Chilivaari  

Otetaan paketti kananpojan fileepihvejä, jotka nykyisin ovat usein edullisessa tarjouksessa. Niiden pitää olla marinoimattomia. Suikaleetkin kelpaavat, kunhan niissä ei ole mössöä ympärillä.

Fileet leikellään terävällä veitsellä noin puolen sentin siivuiksi.

Otetaan Cajamarcaa tai vastaavaa chiliä 

(baccatumit käyvät hyvin) yksi palko pihviä kohden ja leikellään se renkaiksi.

Kuumalle wokkipannulle laitetaan lihat, hetken päästä chilit ja paistetaan kypsiksi. Siihen ei kauan mene. Loppuvaiheessa lisätään merisuolaa ja wokkivihanneksia maun mukaan. Siinäpä se ateria on. Kaiken kruunaa hyvä (halpa) punaviini. 

Valotesti, lyhyt yhteenveto

Tarkoitus: tutkia onko valon värillä merkitystä chilien kukintaan ja sadon onnistumiseen.

Valoina 3x36W työmaavalaisimet, toinen 2700K "lämmin valkoinen", toinen 5400K "päivänvalo".

Testikasvit kesän ulkona kasvaneet, maasta nostetut ja 13 cm ruukkuun istutetut edellisen valotestin testikasvit, Inca Red Drop (C. baccatum) ja Pimiento de Padron (C. annuum) sekä kesän parvekkeella viettäneet Habanerot (C. chinense).

Annuumit saavat valoa 3000 luksia, chinenset ja baccatumit 10.000 luksia.

Testin alussa 15.10. kasveista perattiin vanhat raakileet ja kukat pois ja niiden latvukset leikattiin tasakokoisiksi. Habaneroihin jäi isoja nuppuja, Incoihin pieniä. Padronit vasta kasvattavat lehtiä.

Testi loppunee helmikuulla, kun kevätaurinko alkaa sotkea valaistustilannetta.

Taustatietoa pitkän kaavan mukaan edellisessä jutussa.

Koko testin kulku selviää (käänteisessä aikajärjestyksessä) tästä koosteesta.

Valotesti - saadaanko satoa sisällä

Viime keväänä testasin pikkutaimien kasvua eri värisissä valoissa. Vaikka aluksi oletin, että valon värillä ei ole merkitystä chilien kasvuun, "kaappikokeilu" kuitenkin osoitti, että päivänvaloa muistuttavassa valossa taimet kasvoivat nopeammin isoiksi kuin  hehkulampun väriä muistuttavassa 2700 Kelvinin "lämmin valkoinen" valossa. Ero oli sitä luokkaa, että "luonnonvalossa" chilit kasvoivat neljässä viikossa saman kokoiseksi kuin punaisemmassa valossa viidessä viikossa. Senteissä mitaten erot olivat dramaattisen tuntuiset annuumeilla ja baccatumeilla, chinenseillä vähäisemmät. 

Kokeen lopussa kaikissa oli kukkanuppuja ja kesällä ulkona niihin tuli chilejä, eikä loppukesällä enää erottanut, mikä oli missäkin valossa kasvanut. Kokeessa jäi testaamatta, onko valon värillä merkitystä sadon määrään tai laatuun, sillä kaappi loppui kesken, chilit kasvoivat sieltä ulos. Nyt syksyn tullen ajattelin jatkaa testiä vähän isommissa tiloissa.

Talon kellarikerroksessa on varastohuone, jossa olen pitänyt joitakin isoja chilejä talvehtimassa. Viime talven ne saivat tyytyä pariin loisteputkeen, nyt on kaksi "työmaavaloa" 3x36W. Toisessa on 2700K pienoisputket, toisessa 5400K. Rinnetontilla myös kellarissa on ikkuna ja se hieman häiritsee testin suoritusta, mutta en minä sitä aio peittää.

Vasemman laidan testikasveina ovat tässä sekaisin kasvavat Habanero ja Inca Red Drop noin 35 cm lampusta ja 10.000 luksin valossa. Habanerosta nyhdin vain raakileet irti, Incasta myös kukat ja nuput. Ikkunasta tulee vähän päivänvaloa eli väri ei ole aivan puhdas 2700K. Kameran balanssi on päivänvalo.

Oikean laidan viidakossa ovat vastaavan tehoisessa valossa samat lajikkeet, habanero etualalla, Inca keskellä ja joku rocotokin sieltä pistää kuvaan. Täällä valon väri pysyy päivänvalona koko päivän. Lamput palavat nyt 12 tuntia. Katsotaan, miten nuo kehittyvät 10.000 luksin valossa. Jos ne kasvavat paljon ylöspäin, valoja voi nostaa. Varsinainen testi käydään marras-tammikuussa. Silloin ei ulkoa juuri tule valoa. Katsotaan, riittävätkö nuo lamput ja onko värillä väliä.

Lisäsin vaikeusastetta annuumeille. Ne ovat matalammalla, nyt n. 80 cm päässä lampuista, jolloin niille tulee 3000 luksia valoa. Nehän ovat tapille leikattuja Pimiento de Pardoneita, jotka nyt versovat jo voimakkaasti. Tämä on 2700K valon alla. Molemmissa on aavistus kukkanupuista jo latvalehtien välissä.

Tästä se lähtee. Seuraillaan tilannetta. Teen tätä testiä varten helposti seurattavan koosteen, aihealueen "Valon väri ja sato". Muutamaan viikkoon tuskin on mitään raportoitavaa. Kukkia tulee kaikkiin, se on selvä, mutta kehittyvätkö ne chileiksi, missä valossa ja millaisiksi, kas siinäpä kysymys.

Ruska jatkuu vielä,

Mutta eniten hehkuu Chinese Pot Chilli (C. annuum)

Tämä pikku chili vain jaksaa syksyn kylmissäkin parvekkeella. Viime talven se vietti keittiön pohjoisikkunalla. Pienet chilit jaksoivat pysyä syötävinä monta kuukautta, mutta uutta ei kasvanut, vaikka kukkia näkyi. Se kaipaisi enemmän valoa. Jospa nyt löytäisi jostakin sopivan spottivalon tuolle.

Nämä pikkuiset pippurit sopivat monenlaiseen maustamiseen keitoista patoihin ja kastikkeisiin. Tasaisemman tuloksen saa, jos niitä paloittelee, mutta kokonaisina ne tarjoavat pikku yllätyksiä, tulisempia sattumia ruoan joukossa.

Siemeniä riittää

Kiitos runsaasta kiinnostuksesta Jamya kohtaan.

Siemeniä riittää. Rapistelin yhden puolikkaan tyhjäksi ja laskin siemenet. 30 kappaletta sieltä tuli, eli yhdessä chilissä olisi 60 siementä. Kun chilejä on kymmenittäin, keko kasvaa nopeasti. Tuossa ei vielä ole kovin montaa perattuna. 

Keneltäkään kysymättä päätin vähän viivyttää siementen lähettämistä. Ensinnäkin ne on hyvä kuivata ennen postitusta. Kuivurissa yhden yön oltuaan ne irtoavat helposti, mutta senkin jälkeen pidän yleensä siemeniä jonkun viikon talouspaperin välissä huoneenlämmössä.

Toisekseen ajattelin suorittaa koeidätyksen nyt heti, ettei jokaisen tarvitse itse tehdä sitä tai miettiä itävyyttä, kun nämä ovat kasvaneet viileällä parvekkeella. Normaalisti kokeilen kolmella siemenellä. Jos niistä kaksi itää, se riittää minulle. Jamy sai nyt isomman otannan.

Itäminen kestänee viikon verran, joten lokakuun viimeisellä viikolla uskoisin postiluukkujen kolahtelevan. 

Jamyn valitsin jaettavaksi siksi, että sitä ei ole kotimaisilta siemenmyyjiltä saatavissa ja se on kiitollinen kasvatettava, satoisa ja hyvän makuinen. Siemen on alun perin Fataliilta, mutta se on poistunut hänen valikoimistaan.

Jamy - siemeniä tarjolla

Latasin taas kuivurin täyteen Jamy baccatumia.
Tuli siinä niitä halkoessa mieleen, että joku voisi ilahtua noista siemenistä. Huomenna voisin niitä rapistella irti vähän kuivuneista chileistä, jos kysyntää on.

Heinäkuussahan minä sitä kehuin.

Laita minulle sähköpostissa osoitteesi, niin postitan pikku tai vaikka isommankin erän Jamya ensi kesän kasvatuksiin.