Aamuhetki olohuoneen ikkunalla. Siirsin Aji Amarillon kuvausta varten paremmin valoon, kissan makuupaikalle. Nuo isoimmat menevät jo ikkunasta yli. Parvekekausi saisi jo alkaa, nyt sakset saavat viuhua siihen asti.
Oikeassa laidassa majailee tomaatti, ihan kokeilumielessä 140g tomaattipyreen purkkiin kesällä istutettu.
Syyskuussa jo ihmettelin, miten se voi selvitä noin vähällä mullalla, mutta ihmetys vain lisääntyy talven kuluessa. Hengissä se on, mittaa yli metrin ja yksi pingispallon kokoinen tomaattikin siellä killuu. Vettä se vaatii päivittäin, muuten lehdet roikkuvat ja usein siellä joukossa on ollut Puutarhan Kesää. Ihme otus.
Nythän sen voisi laittaa poikki ja latvan juurruttaa isompaan ruukkuun. Tietysti tyviosakin tykkäisi lisämullasta. Hienompi tomaatti meillä on makuuhuoneen ikkunalla. Jo viidettä vuottaan kasvava amppelitomaatti
Tumbling Tom Yellow kypsytti juuri ensimmäiset keltaiset ja namia olivat. Lisää on tulossa, keskellä talvea.
Varsinainen aiheeni,
Aji Amarillo (C. baccatum) on kohta neljän kuukauden ikäinen ja metrin korkea. Laitoin sen marraskuussa kasvamaan, jotta saisin ennakkotietoa lajikepuhtaudesta ennen varsinaista kasvatuskautta, kun tuo voi olla risteytymä. Selvyyttä ei kuitenkaan syntynyt ajoissa, sillä Amarillo on hidas.
Kukkia siinä on ollut jonkin aikaa, joten baccatum se on, mutta vasta nyt on alkanut ilmestyä tuollaisia pikku palleroita. Tästä ei voi päätellä edes tulevaa muotoa, väristä puhumattakaan. Aikaa kuluu, ennen kuin selviää, onko tämä aito Amarillo. Isokokoinen kasvi se ainakin on, siitä on jo näyttöä. Kattoon ulottuvana se minulla aikanaan kasvoi parvekkeen nurkassa. Siemenliikkeestä tilattu varmempi Amarillo on jo taimella, joten nyt pääsee vertailemaan, jos vain molemmille löytyy kasvatustilaa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.