Karkauspäivä - muistin karkailupäivä

Pimiento de Padron (C. annuum)

Ikkunalaudalla vihertää mukavasti. Joulukuussa idätetyt taimet kasvavat ja voivat enimmäkseen hyvin ja uudemmat idätyksetkin ovat vähintään sirkkataimilla. Padron tässä on täsmälleen kahden kuukauden ikäinen (taimelle tulosta laskien), 30 cm korkea ja avasi juuri ensimmäisen kukkansa. Sillä ei kaikki ole ihan hyvin:

Padronia on vaivannut jo jonkin aikaa ryppyily latvan lehdissä. Alempana ne ovat sileitä. Tässä kohdin ilmestyy kuvaan vanhuksen muistin karkailu. Itse olen tästä samasta ongelmasta kirjoittanut tähän samaan blogiin kymmenen vuotta sitten. Olin ihan unohtanut. Etsin hoito-ohjeita vaikka mistä, mutta Google ohjasi minut omalle blogilleni. Vuosikymmen sitten ratkaisin ongelman puutarhakalkilla. Ilmeisesti tämä espanjalainen lajike on erityisen herkkä maaperän happamuudelle tai sitten kysymys on magnesiumin puutteesta. Silloin asia kuitenkin ratkesi parissa viikossa.

Puutarhakalkkia sattui olemaan pienessä rasiassa parvekkeella valmiina, joten sitä ruokalusikan kärjellinen mullan (kookoskuidun) pinnalle ja kastelua yläkautta. Sitten vain odotellaan, vieläkö vanha konsti tepsii.

Toivottoman hontelo taimi

Ei näin.

Antakaa taimillenne valoa heti kun ne itävät. Olen sitä yrittänyt opettaa muille, mutta nyt itselle kävi näin. Tavoistani poiketen heitin muutaman tomaatinsiemenen ruukkuun kookoskuidun pinnalle, kun sellaisia ruukkuja oli valmiina. Kuinka ollakaan siemenet eivät itäneet normaalisti muutamassa päivässä. Viikonvaihteeksi siivosin pöytää perheruokailua varten ja siirsin ruukut kirjahyllyyn hämärään nurkkaan. Sinne ne unohtuivat pariksi päiväksi kunnes tänään havaitsin tapahtuneen.

Tuollaiselle hujopille tulee vaikeuksia elämässään. Se ei pysy pystyssä ainakaan ilman tukea, kun lehtiä alkaa ilmestyä. Sen voi toki istuttaa uuteen ruukkuun paljon entistä syvempään ja käyttää tukikeppejä, mutta helpompaa olisi tukevamman taimen kanssa. Ei hätää, muut siemenet itävät vasta nyt ja ne ovat jo valossa. Kyllä näistä varhaista tomaattisatoa vielä saadaan.

Karvaiset kuvat ovat kivoja

Taitaa olla jokakeväinen ilmiö tässä blogissa, että innostun pubescensin taimista, karvaisista chileistä, mutta menkööt tämänkin kerran, kun vihdoin saimme hiukan auringonpaistetta.

Rocoto Cuzco Manzano Amarillo (C. pubescens)

Tämä rocoto on kylvetty idätyslautalle ennen joulua ja se tuli sirkkalehdille vuodenvaihteessa, ikää on siis kuusi viikkoa. Se on vasta 10 cm korkea, mutta kukkanuppuja vain pitää jo työntää. Näin on kyllä tapahtunut monesti ennenkin. Ei se vielä tarkoita, että tuohon taimeen alkaisi chilejä kehittyä. Kyllä sen vielä pitää kasvaa ja vahvistua aika tavalla. Kukkia saattaa aueta muutaman viikon kuluessa.

02.02.2020 parvekekausi päättyi

Huomenna tai viimeistään ylihuomenna on kymmenen asteen pakkasia, joten keräsin jo tänään loput parvekkeen sadosta talteen leikkelemällä pitkät oksat poikki saadakseni katon rajassa kypsyneet chilit talteen. Tuossa on vain pieni osa niistä, esimerkkeinä Jamy, Cachucha ja Aji Indian.

Rocotot kestivät selvästi parhaiten kylmää, mutta myös baccatumeista löytyi viileässä viihtyviä.

Blogiani vähemmän seuranneille kerrottakoon, että olen syksystä lähtien pitänyt lasitetulla parvekkeella lämpöpuhallinta, joka kylminä öinä on pitänyt pakkasvahdin avulla lämmöt plussan puolella. Nyt se on loppu. Eihän tuo ihan halpa kokeilu ole, euron verran yö kuluu sähköä, jos on kylmää ja viime aikoina on ollut koko ajan. No, jotkut polttavat tupakkaakin.

Edellinen ennätys satokauden pituudessa oli loppiaiseen, yleensä kausi on loppunut ennen joulua.

Parvekkeella oli tänään lämmintä

Aloin etsiskellä chinensen siemeniä, kun mielestäni tammikuu on niiden idätysaika. Peruvian White Habaneron maku tuli mieleeni, mutta samalla muistin, että minulla on sellainen parvekkeella. Aurinkoisena päivänä siellä olikin lämmintä, lasien suojassa melkein 20°.

Revin kasvin esiin tiheästä kasvustosta todetakseni, että se on entinen, kylmästä kärsinyt. Kaikki lehdet ovat kuivuneet, vaikka mullassa on kosteutta. Valkoisia pikku chilejä on vielä oksilla, mutta ne osoittautuivat karvaaksi kesäiseen makuun verrattuna. Kompostiin meni, mutta juuret ja pätkän runkoa säästin, jos vaikka sieltä versoisi uutta.

Tuon verran siitä jätin. Oksien haarautumiskohdista versoo usein uutta kasvua ja oksantyngissäkin on muutama silmunkohta jäljellä.

Kovin toiveikas en ole, sillä leikkauspinnoista näki, että niissä oli mustaa keskellä. Tuhoutuminen oli siis ehkä jo ulottunut alas asti. Eipä tuo paljon tilaa vie, eikä hoitoa vaadi.

Parvekkeella on vielä tammikuun loppupuolella useita satokauttaan jatkavia chilejä. Tämä on kyllä ennätysvuosi. Joskus aikaisemmin tuli loppiaisena pakkanen ja vei kaiken. Harvoin on päästy edes jouluun.

Jamy (C baccatum) on yksi selviytyjistä.

Harvemmin olen kuvannut parvekkeen länsipäätyä, mutta laitetaan se nyt ihan omiksi muistiinpanoiksi tulevia kasvatuskausia varten. Vasemmalla on kuivunut (unohtui kastella) Pusa Jwala. Sen läpi tunkee alhaalta Rocoto Cuzco Manzano Amarillo, joka kesällä kärsi katkeilusta ja monesta muustakin. Seuraavana on baccatum Aji Indian, jossa on kypsää erityisesti ylhäällä, mistä en ole ylettynyt poimimaan ilman jakkaraa. Sitten on kuivumaan jätetty "kesätomaatti" ja matalana vihreänä Alma Paprika. Oikeassa laidassa on Rocoto M2. Pubescensit näyttävät viihtyvän viileässä. Vein niistä Rocoto Perun jo aikaisemmin sisään ikkunalaudalle ja siinähän on runsaasti kypsiä ja uusia kukkia.

Alma se jaksaa vain ilahduttaa. Leikkelin siitä jo syksyllä korkeimmat versot pois, mutta matalanakin se on lähes ilman hoitoa tehnyt muutaman makupalleron.

Suurimmat yllätykset koin kuitenkin tomaateista. 

Tomaattien kastelu lopetettiin jo varmaan marraskuussa, mutta kun vein Tumbling Tomia kompostiin, kuivien lehtien alta löytyi ihan syötäviä pikku tomaatteja. Eihän ne kesän makeita olleet, mutta maistuivat silti. Oman maan tomaattia tammikuussa?

Myös kastelematta jätetyn, kuihtuneen ruskean "kesätomaatin" Boney MM:n lehtien takaa löytyi yksi punainen. Ja se oli ihan hyvän makuinenkin. 

Ilmeisesti kasveilla on pakonomainen tarve ja taito jatkaa sukua. Vaikka vesi loppuu ja lehdet ruskistuvat, siemenet kasvatetaan seuraavaa sukupolvea varten.

Monopolit ujuttautuvat elämäämme

Kaikki vain Googlen pussiin...

Olen viime aikoina taistellut sellaisen turhakkeen kuin virallisen henkilökortin ja sen nettisovelluksen kanssa. Ajatus oli aikanaan ihan hyvä, kun kansalle haluttiin tunnistautumisväline nettiasiointiin, mutta toteutus oli liian hidas ja tulos monimutkainen, eikä se edes aina toiminut. Pankkien tunnistuspalvelut ovat ajaneet tuon ohi.

Henkilökortti minulla on ollut vuosia, mutta syksyllä sain päähäni käyttää sitä myös verkossa kun poliisi, vero ja suomi.fi vaativat yhtenään tunnistautumista. Siihenhän tarvittiin kortinlukija ja sen ohjelmisto. Moneen kertaan kyselin neuvoja Väestörekisterikeskuksen (VRK) helpistä, mutta lopputulema oli, että se ei toimi minun tietokoneessani ainakaan Safari-selaimella, eikä Firefoxillakaan ilman useita korjausohjelmia.

Sitten kesken kokeilun tietokoneeseeni tuli  käyytöjärjestelmänpäivitys, eikä kortinlukuohjelmisto toiminut enää. VRK kertoi sivuillaan seuraavalla viikolla, että ohjelma tosiaan ei toimi uusimman käyttöjärjestelmän kanssa ja siitä on tulossa uusi versio joulukuulla. Miltä tuntuisi olla muutama kuukausi ilman mahdollisuutta tunnistautua netissä? Minulla onneksi oli pankkitunnukset kunnossa.

Joulukuun lopulla sitten uusi ohjelmaversio löytyi VRK:n sivuilta, se asentui koneeseeni, mutta ei vieläkään toiminut. Nyt osasin epäillä selainta. Ei toiminut Firefoxillakaan, mutta Chrome aukaisi tien netin tunnistautumiseen. Valtiollisen toimijan alihankkija Fujitsu joko ei osannut tai ei halunnut tehdä yleispätevää päivitystä, vaan suosi yhtä ainutta selainta. Googlea. En tiedä, johtuiko häpeästä, mutta Väestörekisterikeskus vaihtoi samaan aikaan nimensä  Digi- ja väestötietovirastoksi. Digiä se ei ainakaan hallitse, siitä minulla on kokemuksia.

Tapaus 2, blogien kommentointi

Jo viime keväästä lähtien minulla on ollut ongelmia blogien kommentoinnissa. Epäilin vakioselaimeni mainosten estoa, evästeiden rajoittamista ja vaikka mitä. Poistelin välimuisteja, muuttelin asetuksia, mutta kommentointi onnistui vain ajoittain Safarilla, eikä Firefoxillakaan luontevasti. Edes omaa blogiani en pystynyt kommentoimaan. Niinpä muille vastailu vain jäi. Se on sääli, sillä blogit voisivat olla ajatustenvaihtopaikkoja. Lopulta kokeilin myös Chromella,kun sen tulin koneelleni ladanneeksi tuon henkilökortin tarpeisiin. Sehän toimi. Niinpä tietysti, kun kyseessä on saman firman tuote kuin tämä Blogger, jolla blogiani pidän. Tuo haiskahtaa pahasti kilpailun rajoittamiselta.

Itsehän minä olen blogialustani valinnut, kun se oli helppo ja ilmainen. Nyt tekisin toisin, mutta vuosikymmenen työ olisi sääli jättää ja aloittaa alusta.

Kun monopoli on riittävän iso; hakukone, selain, kännykän käyttöjärjestelmä, blogit, kuvapalvelut, pilvipalvelut jne jne. voimme olla tilanteessa, että jossakin maassa valitaan Googlen mieleinen parlamentti ja Googlen presidentti. Hakutuloksiahan se ohjailee jo nyt ja rahan voimalla saa näkyvyyttä.

Pelastin Padronin parvekkeelta

Joulunpyhinä keräsin parvekkeella palelevasta Pimiento de Padronista (C. annuum) kypsiä punaisia chilejä ja lisäsin kinkkukastikkeeseen. Niistä tuli niin hieno väri ja maku, että en raaskinut jättää Padronia parvekkeelle odottamaan pakkasia, vaan nostin sen pitkät oksat saksittuna eteisen pohjoisikkunalle. Sillä on vain 9W pieni ledvalo itse kahvipaketista tehdyssä varjostimessa. Isot ledspotit tuntuivat liian kirkkailta, kun ne joutuivat turhan lähelle chilin latvoja.

Eihän se kovin hyvin voi. Kosteista jääkaappilämpötiloista kuivaan huoneilmaan siirto ei suju ongelmitta. Lehtiä putoilee, niistä monet käpertyvät ja Ödeemaa esiintyy. Sitä näkyy esimerkiksi tuon kypsän viereisessä lehdessä, missä alapinta on valkeiden kiteiden peitossa. Lehdet ilmeisesti ovat jo menneet "syysmoodiin", eivätkä pysty yhteyttämään lämminneistä juurista tulevia kasvunesteitä.

Eipä kasvin latvakaan ole kestänyt rajua kasvuolosuhteiden muutosta, vaan lehdet rypistyvät ilmeisesti liian kuivan ilman vaikutuksesta, mutta kukkanuppuja sieltä vain ilmestyy. Toivoa on.

Miljuuna rikki - unohtui juhlia

En ole oikein juhlijatyyppiä. Nimipäivää minulla ei ole ja syntymäpäivätkin vietetään yleensä hiljaisuudessa. Blogi täytti syksyllä 10 vuotta, mutta sekin ehti livahtaa ohi juhlimatta. Blogin alalaidassa on ollut kävijälaskuri ja nyt siellä oli muutama päivä sitten tällainen lukema:

Sopivasti siinä on vuosiluvun verran yli miljoonan.

Enpä ole kovin vakavasti suhtautunut tähän Googlen laskuriin. Blogger aloitti sen käytön vasta puoli vuotta blogini aloituksen jälkeen, joten mikään absoluuttinen totuus tuo ei ole. Onko se paljon vai vähän? Hyvin vähän, jos verrataan joihinkin somen suosikkipalstoihin, mutta varsin pientä ryhmää kiinnostavalle chiliblogille se lienee iso.

Asensin blogiini myös StatCounterin laskurit jonkin verran aloituksen jälkeen, koska niistä saa tarkemmin selvää lukijakunnan kehityksestä. Niissä on rajauksena, että samaa käyttäjää ei lasketa uudestaan muutamaan tuntiin, jotta saataisiin selville paljonko eri käyttäjiä vierailee päivittäin blogissa. Tuosta johtuen lukemat ovat vähän Bloggeria pienemmät Tuosta näkee kuitenkin selvästi, että blogin huippuhetket ovat olleet 2010-14. Sen jälkeen on ollut tasaista laskua.

Miksi? Selkein syy lienee oma aktiivisuuteni. Noina vuosina julkaisin 100-150 kirjoitusta vuodessa, sen jälkeen julkaisujen määrä on pudonnut viidenkymmenen kieppeille. Koko chilinkasvatusyhteisössä on kyllä myös tapahtunut muutoksia, keskustelufoorumit hiljenevät, blogeja suljetaan ja suuret chilifestaritkin ovat loppuneet. Ehkäpä homma jo osataan, eikä neuvoja tarvita niin paljoa?

1.1.2020

Hienoja päiväyksiä. Vuosi ja vuosikymmen vaihtuivat.

Kaikki lautalle itämään laittamani chilit ovat itäneet ja valitut yksilöt niistä ovat kookoskuidun sekaisessa mullassa pikku ruukuissa. Tässä Pico Mucho (C. pubescens) ojentelee sirkkalehtiään, joiden välistä jo pilkistää uutta kasvua. Vuosi ja kasvukausi 2020 on aloitettu!

Maukasta joulua!

Jääkaappilämpötilassakin chilit kasvavat. Parvekkeella on ollut paitsi pimeää, myös viileää. Öisin olen lämpöpuhaltimella pitänyt pakkaset loitolla, mutta päivätkin ovat kylmiä, muutama aste plussan puolella. Chinenset roikuttavat lehtiään kylmässä mullassa, annuumit, baccatumit ja rocotot näyttävät viihtyvän.

Jouluvaloja asennellessani löysin Pimiento de Padronin (C. annuum) lehvistön kätköistä raakileen, joka oli kypsymässä. Tässä ilmastossa.

Parvekkeella vihertää edelleen mukavasti, pakkasia odotellaan tämän kasvukauden lopettamiseksi. Jäätyneet kasvit on helpompi kerätä kompostiin kuin veteläoksaiset vihreät.

Hyvää Joulua, satoi tai paistoi.

Siinä on itua

Rocoton taimet siinä vapautuvat siemenen kuoristaan. Vihreitä ituja nousee idätyslautalta jouluksi runsain mitoin.

Idätyksestä kelluvalla lautalla on täällä ollut vuosien mittaan paljonkin juttua, mutta jos jostakin syystä et vielä systeemiä tunne, siitä löytyy selostus esimerkiksi täältä.

Chilit kukkivat marraskuussa

Parvekkeen lämpömittari oli jäänyt nollaamatta muutaman viikon ja tässä on lokakuun lopun minimilämmöt. Ulkona on käynyt -6:ssa, parvekelasien sisällä lämpöpuhaltimen avulla säilyi +5°. Tuo on mahdollista vain, jos kylmää on ollut hyvin lyhyen ajan. Usein sitä on vain tunti aamuvarhaisella ja sen lasit pitävät ulkona. No, ei viisi astettakaan paljon ole chilien kasvatukseen.

Kaikesta huolimatta ne vihertävät, tekevät satoa ja kukkivat.

Rocoto M2 (C.pubescens)

Rocoto Peru (C. pubescens)

Amppelirocotot kukkivat täyttä päätä. Peru tosin ei kylmässä aukaise kukkiaan kovin leveäksi, mutta raakileita vain niistäkin on tulossa. Se on tänä vuonna poikkeuksellisen satoisa.

Pimiento de Padron (C.annuum)

Annuumitkin kukkivat. Padronissa on täysi tohina päällä.

Padronissa myös on kypsiä ja runsaasti raakileita, nuokin jo syöntikokoisia.

Peruvian White Habanero (C. chinense)

Chinensetkin kestävät kylmää. Kun Peruvian Whiten oksia nostelee, sieltä alta löytyy kukkia, raakileita ja kypsiä.

Annuum Pusa Jwalasta en löytänyt kukkia, mutta vihreitä chilejä minä siitä etsinkin, kun sellaista kaivattiin intialaiseen reseptiin. 

Baccatumeista en löytänyt kukkia. Ehkä ne ovat jo luopuneet satotoiveista. Eihän tämä ihan tropiikkia vastaa.

Varsinainen yllätys oli, että minitomaatti Tumbling Tom Yellow on aloittanut kukinnan uudelleen. Se lopetti satokautensa syyskuun kylmiin ja synkkiin päiviin, mutta nyt uusia kukkia on ilmestynyt eri puolille kasvia. Tämä pitää pelastaa sisään lämpimään.

Parvekkeella ei vielä palella

Ensi viikolla menevät päivälämmötkin pakkasen puolelle, mutta vielä ei näy ongelmia parvekeviljelyssä lasien suojassa.

Rocoto Peru (C. pubescens)

Mennyt kesä oli otollinen tällekin rocotolle. Ensimmäisenä kautenaan meidän parvekkeella 2009 se ei edes kukkinut, mutta suostui myöhemmin satoamaan talvella. Nytkin se on hitaan sorttinen, ensimmäiset kypsät saatiin vasta syyskuussa, mutta kauniita ja herkullisia ovat edelleen.

Keväällä Rocoto Peru jäi kasvamaan vain 25 cm leveään amppeliruukkuun kookoskuituun (yleensä käytän 30 cm leveitä isoille kasveille), mutta onhan se tuossakin viihtynyt. Tarkoitus olikin vain uudistaa siementä vuosikymmenen vanhoista vähän tuoreempiin, kun tätä ei enää löytynyt tuttujen siemenkauppojen valikoimista. Se on kavatellut yli metrin versoja joka suuntaan ja vielä kylmilläkin keleillä siinä on kukkia, raakileita ja muutama kypsäkin. Tekisi mieli siirtää se sisätiloihin, mutta valoisat, lämpimät ikkunapaikat ovat kortilla.

Ruskan väriä kuivuriin

Lokakuun puolivälissä ruska on ulkona parhaimmillaan, mutta sisällä parvekkeella vallitsee vielä kesä, täysi vihreys ja kypsyviä chilejä runsain mitoin.

Jamy (C. baccatum) hehkuu sekin ruskan väreissä. Näitä on kypsynyt runsain mitoin pitkin kesää ja nytkin keräsin kuivuriin tuollaisen kasan. Halkaisin ne tietysti ennen ritilöille levittämistä.

Parvekkeen chilit vihertävät edelleen täyttä päätä. Jamy on nurkassa valkoisessa ruukussa.

Öisin olen pitänyt lämpöpuhallinta puoliteholla (1000W) tarvittaessa käynnistymässä, jos lämpötila laskee alle 10°. Päivisin on joskus ollut vielä kylmempää, jääkaappilämpötiloja, mutta vihreä kasvusto kestää sen ja kypsät chilit säilyvät viikkokausia hyvin. Ei ole kiirettä säilöntään.

Kesän loppupäätelmien aika alkaisi olla ja hyvin on mennyt, tavallista paremmin. Ehkä kerron myöhemmin tarkemmin, mutta sen voin jo nyt mainita, että lannoitteen vaihto keväällä taisi olla hyvä ratkaisu. Olen vuosikaudet kehunut Puutarhan Kesää, mutta nyt Biolanin (tai Tarhurin) kastelulannoite hoiti homman hienosti, ehkä paremminkin. Vertailevaa tutkimusta en tehnyt, kun vanhaa lannoitettani ei kaupassa silloin ollut, mutta uusi on kasvattanut chilit kattoon asti ja satoa on saatu kaikista, monista tavallista runsaammin. Näitä uskallan nyt suositella.

Kaikki eivät ehtineet kypsyä ennen pakkasia

Elokuun lopulla kerroin tarkemmin tomaattiaidastani, joten katso sieltä lajikekuvaukset, jos kiinnostaa. Toista kuukautta on syöty yllin kyllin noita paksulihaisia maksitomaatteja ja hyviä ovat olleet kaikki. Paksuina viipaleina voileivän päällä niitä on mennyt eniten, mutta myös kaikenlaiseen ruoanlaittoon, jopa perunamuusin korvikkeeksi.

Aidassa on edelleen runsaasti raakoja ja kypsymässä olevia, mutta eiväthän ne näillä päivälämmöillä enää kypsy kuin hyvin hitaasti. Vasemmassa laidassa pilkistää pähkinäpensaan oksa. Pensaassa vierailee usein pikkuinen oravanpoika, joka löytää sieltä pikkuisia pähkinöitä. Nekään eivät vielä ole täysikokoisia tai kypsiä, mutta maistuvat oravalle kuten kirsikatkin takana näkyvästä kirsikkapuusta. Tomaatit se on jättänyt rauhaan, eikä muitakaan tuholaisia ole esiintynyt tänä vuonna.

Tämä Russkaya Dushan latvassa killuva tomaatti jäi kesän suurimmaksi, kuusisataagrammaiseksi. Otin sen sisään kypsymään. En muuten tukenut noita jättitomaatteja mitenkään, vaan ne kestivät omissa oksissaan oman painonsa. Rungot toki on tuettu ja sidottu hyvin, muuten ne kaatuisivat jo alkukesällä.

Siinä on muutamia sisään kypsymään poimittuja. Keskellä ns. normaalikokoisia punaisia tomaatteja Sibiria pensastomaatista ja keltainen Golden Sunrise. Niidenkin satokausi on jatkunut näin pitkälle. Takana näkyy halkeillut Roza Vetrov. Se tuntuu olevan erikoisen arka kosteille keleille. Ne menivät heti uuniin ruoan lisukkeeksi.

Sellaisen havainnon tein, että keinotekoisesti kypsytetyt, siis raakana poimitut tulevat sisältä paljon nestemäisemmiksi kuin ulkona kypsyneet. Aikaisemmin tuollainen parivaljakko kuin tuossa oikeassa alakulmassa repesi vahingossa ja kypsyttelin sen sisätiloissa. Vihreästäkin tuli punainen, mutta rakenne muistutti nyt kaupan tomaatteja, siemenet olivat nestemäisen hyytelön ympäröimiä ja valuivat helposti pöydälle. Maku oli happamampi kuin suoraan "puusta" kypsänä poimituissa. En edelleenkään osta tomaatteja marketeista. Eivät vain maistu.

Lisäys viikkoa myöhemmin:
Tänään söimme viimeiset kypsyneet tuosta erästä. Vain täysvihreä ei ole punastunut vielä. Jättikokoinen kypsyi kauniin punaiseksi ja söimme sen maukkaina. paksuina viipaleina aamiaisleivän päällä. Kävin vielä keräämässä muutaman kilon vihreitä komeroon paperipussiin kypsymään. Kasvien lehdet olivat jo pakkasen puremat, roikkuivat velttoina, mutta ehkä kylmä ei ole pilannut hedelmiä. Pitkään on ulkotomaattien kausi tänä vuonna jatkunut.

Parvekkeella pakkasyön jälkeen

Parvekkeella vihertää edelleen, vaikka yöllä oli muutama aste pakkasta Tampereen virallisella mittauspisteellä, meillä oli ulkona nollassa ja parvekkeella +3°. Unohdin virittää lämpöpuhaltimen, jos se edes toimii, kun ei ole kevättalven jälkeen käytetty. Tuossa on eteläpuoli parvekkeesta. Aji Panca aivan keskellä roikuttaa vähän lehtiään, kun aurinko lämmitti niitä ja juuret ovat kylmässä mullassa. Muuten ei näy mitään reaktioita kylmyyteen. Laitan sen lämmittimen kuitenkin ensi yöksi varalle, jos vaikka tulee vielä kylmempää.

Sadon suhteen kaikki on hyvin, chilit kypsyvät joka puolella, pulaa ei ole mausteista. Käytän niitä mieluummin tuoreena kuin säilykkeinä. Kuivurin laitan lämpiämään lähipäivinä, se on kätevä tapa säilöä chilejä ja samalla saa siemeniä talteen kuivina.

Aji Cachucha (C. chinense) on tänä vuonna huomattavasti satoisampi kuin seitsemän vuotta sitten, jolloin käytin sitä vodkan ja rommin maustamiseen varsin makoisin tuloksin.

9.9.-19 Peruvian Orange 9+

Yhdeksikköjen päivä.
Kesäkuussa huolestuin, kun kymmenen vuotta vanhoista siemenistä kasvanut Peruvian Orange (C. chinense) teki kovin pieniä ja punaisia hedelmiä. Nyt tilanne on korjaantunut, kun lämpöä on ollut enemmän kukinta-aikaan.

Tuossa näkyy kylmän kauden hedelmä, puolukan kokoinen punainen chili ja lämpimämmässä alkuun lähteneitä. Kokoa on tullut lisää ja kypsän värityskin on jo lähempänä oranssia. Tärkein juttu, eli maku on entinen, omaperäinen perulainen. Iti sieltä kuitenkin oikea lajike, vaikka hetken jo epäilin.

Perusta lisämakua kebabiin

Lauantaina laiskotti ja ruuanlaitosta selvisimme tilauksella kebab-pizzeriaan.

Tesomasta löytyy kaksikin erinomaista kebab-paikkaa. Toisesta tilasimme kermaperunoilla annokset, jotka olivat kyllä maukkaita ja runsaita. Chiliin tottunut perhe kuitenkin vaati lisäpotkua ja sitähän löytyy tuoreena parvekkeelta. Lähes arpomalla valitsimme lajikkeen ja se osui hyvin kohdalle.

Pikkuiset Peruvian White Habanerot (C. chinense) maustoivat varsin mukavalla tavalla lihan ihan pienelläkin annostuksella. Hienoksi silputtuna sitä oli helppo levittää annoksiin. Tässä on maku, jota jää kaipaamaan.

Lisää Padronia, se maistuu meille

Ihan vain itselle muistutukseksi, että Padronia pitäisi kasvattaa useampi kasvi, muuten ei riitä syötävää kovinkaan usein.

Pimiento de Padron (C. annuum), punaiset menossa paistinpannuun

Padroneita on tänä vuonna vain yksi parvekkeella ja se on aivan liian vähän. Kannattaisi laittaa ulos muutama lisää. Eilen poimin kolme kypsää, paistoimme ne oliiviöljyssä ja myllystä karkeaa merisuolaa pintaan. Olipa taas hyvää. Yllättäen kolmesta kaksi oli selvästi tulista, oikeata chiliä, yksi muuten vain maukas ja tuoksuva.

Noitahan käytetään yleensä vihreänä. Nyt jäi kypsien kuva ottamatta, kun ne syötiin heti. Jos vain löydätte marketista kotimaista Padronia, kannattaa kokeilla. Hollantilais-espanjalaisethan totesimme roskaksi jokin aika sitten.

Terassilla on tomaattiaita tänä vuonna

Chilit kasvavat ja kypsyvät hyvään tahtiin, mutta niistä on niin paljon juttua edellisinä vuosina, että kerronpa nyt vaihteeksi jättitomaateista. Chilien lannoitus kannattaa jo lopettaa tai siirtyä syyslannoitteeseen ja leikellä kukkia ja pieniä raakileita kantavat oksien päät pois, jotta sato kypsyy nopeammin. Syksy on varmuudella tulossa tänäkin vuonna.

Blogiani pidempään seuranneet saattavat muistaa, että minulla on ollut terassia rajaamassa chiliaita monenakin vuonna, toisinaan paremmin, toisinaan huonommin tuloksin. Nyt ei toukokuussa sattunut olemaan isoja chilintaimia ylimääräisenä, mutta tomaatintaimia oli aivan liikaa. Päätin tehdä niistä aidan. Aidan takana on yli metrin pudotus, joten se on turvallisuustekijäkin oleskeluterassille.

Aamuaurinko paistaa takaa, mutta ehkä kuvaa isommaksi klikkaamalla saat jonkinlaisen käsityksen aidasta. Kaikki siemenet olivat TomatoEdenin valikoimasta ja venäläistä alkuperää. Vasemmalla on Roza Vetrov, jossa kyllä on hyvä sato kehittymässä, mutta aikainen se ei ole, vaikka siemenkauppias sen niin on määritellyt. Toisena on Russkaya Dusha, josta tänään poimin toisen kypsän. Korkein (menee yli kuvan) on Chernomorskiy Gigant, josta on jo syöty muutama kypsä. Oikeassa laidassa on Siberian, jonka piti olla hyvin aikainen, mutta kaikki ovat vielä raakoja. Paljon niitä kyllä on pieneksi pensastomaatiksi.

Aita on siis täysin avomaalla ja puiden varjossa suurimman osan päivää. Seinää vasten tomaatit kypsyvät huomattavasti nopeammin ja niitä on syöty heinäkuun lopulta lähtien. Tukeminen pitää tehdä paremmin, jos ideaa aikoo toistaa. Pensaikosta leikellyt tuoreet, ohuet vaahterantaimet eivät jaksaneet pitää satoa kantavia tomaatteja pystyssä, vaan kaikki alkoivat kaatua etelään päin.

Piti laittaa toinenkin kuva tästä Russkayasta, kun latva tuli rajattua aitakuvasta pois. Tuolla ylhäällä nimittäin keikkuu vieläkin isompi kuin tämä tänään kypsynyt. Kasvit ovat reilusti yli kaksimetrisiä, vaikka latvat jo leikkelin poikki.

Oikealla näkyvä Chernomorskiy Gigant oli siis tänä vuonna nopein näistä venäläisistä jäteistä. Pari 300-grammaista on jo syöty ja kypsymässä on lisää. Sitä en viime vuonna kasvattanutkaan.

Tuommoinen puolikiloinen mollukka sieltä tänään kypsyi.