Starfishin siemeniä uuden vuoden tarjouksena

Kylmältä parvekkeelta keräsin Starfishit (C. baccatum) pois vasta marras- joulukuussa, perkasin ne ja kuivatin siemenet, vaikka epäilinkin itävyyttä. Testissä kuitenkin iti kaksi kolmesta, joten eiköhän nuo ihan kelpo tavaraa ole. Niitä on muutama sata tuossa.

Pistä minulle sähköpostia, jos haluat tuosta kasasta pikku siivun. Jos laitan alle kymmenen siementä pussiin, niitä riittää useille kymmenille. Starfish on iso, kasvaa helposti lattialta kattoon, joten pienellä ikkunalla sitä ei kannata kasvatella tai sitten joutuu leikkelemään. Sato on myös melko myöhäinen, joten heti voi aloittaa idättämisen. Minun kokemukseni mukaan se vaatii melko paljon valoa, ainakin sato oli moninkertainen parvekkeen aurinkoisella puolella verrattuna peräseinän vieressä kasvaneeseen.

Vanhaan tapaan en peri näistä mitään hintaa. Sääntö on ollut, että siementen saaja jää kiitollisuuden velkaan ja suorittaa sen myöhemmin jollekin toiselle aloittelijalle sopivan tilaisuuden tullen. Näin saadaan chiliharrastusta leviämään vaivattomasti. Kirjekuorien ja postimerkkien edestakaisin lähettelyssä ei minusta ole paljon järkeä. Muutaman postimerkin pystyn kyllä kustantamaan, olenhan itse saanut niin paljon apuja vanhemmilta chilipäiltä menneinä vuosina.

Joulua, joulua...

Päivät jo pitenevät. Aurinkoakin nähtiin ja se sai idätyslautalle eloa heti. Isoimmat taimet ovat jo läpinäkyvässä kannessa kiinni ja kun sitä raotin, näkyy hyvin, miten kosteana ne kasvavat.

Rocotot Montufar ja Santa Nataliahan siinä kosteutta valuvina, multaan pääsyä odotellen. Eipä tule kypäräpäitä tällä tavalla.

Maukasta Joulua kaikille!....

Starfishistä satoa parvekkeelta jouluviikolla

Eihän nyt tarkkaan ottaen ole jouluviikko, mutta alle viikko jouluun kuitenkin.
Vasemmanpuoleisen Starfishin kuvasin parvekkeella edellisenä aurinkoisena päivänä joulukuun alussa. Silloin Wernerikin oli vielä siellä palelemassa. Lokakuussa, kun oli kylmiä öitä, parveketta lämmitti puhallin, mutta nyt se ei enää ole viikkoihin ollut sähköissä. Tarkistin lämpömittarin ja alin lukema oli -2°, kun ulkona oli ollut -8. Senkin tuo kesti. Alle viiden asteen siellä on ollut pitkiä aikoja päivisinkin.
Oikealla on tämän päivän tilanne. Pakkaset ovat taas tulossa, joten leikkelin rungon paljaaksi ja yritän löytää sille tilaa vaikka autotallista. Lehdillä majailleita tuholaisia en halua talvehtimaan ja runkokin pitää ruiskutella pariin kertaan myrkyllä, ettei sieltä putkahtele uutta sukupolvea vaikka ripsiäisiä tai vihannespunkkeja.

Leikatuista oksista yletyin poimimaan katon rajassa kasvaneet chilit pois ja niitähän tuli vielä pari sataa grammaa, suurin osa pieniä, mutta on siellä ihan normaalikokoisiakin, 4 cm leveitä joukossa. Näitä vielä makustellaan joulunpyhinä.

Werneri säälistä sisään

Perjantaina nöyrryin Wernerin edessä.

Se oli sinnitellyt parvekkeella hyvissä voimissa ja chilejä meille tarjoillen tähän asti, mutta nyt oli lunta ja pakkasta tulossa. Lokakuun pakkasyöt avitin lämmittimellä, mutta kylmän ja pilvisen marraskuun aikana muut chilit kuihtuivat ja joutuivat kompostiin, vain Trepadeira do Werner ja Starfish jatkoivat satokauttaan ikään kuin ei kylmä olisikaan. Nämä kaksi baccatumia osoittautuivat nyt kestävimmiksi. 

Eteisen pienelle pohjoisikkunalle mahtui vielä yksi kasvi ja vahvasti leikelty ja Raidilla myrkytetty Werneri sai yläpuolelleen 30-wattisen ledispotin, jonka todellinen teho on vain 15W. Siitä tulee latvoihin yli 10.000 luksia, alemmaksi vähemmän. Tuskin sillä uutta satoa saadaan, mutta nuo nykyiset kypsyvät ja nehän pysyvät pitkään käyttökelpoisina oksilla. Runsasta lehtien pudottelua on varmaan odotettavissa, kunhan ei menisi kokonaan kaljuksi. Nuo punaiset makupallerot kuitenkin pysyvät jouluun koristeina ja tuosta niitä saa ruokaan poimittua.

Starfish jäi liian isona parvekkeelle palelemaan. 

Trepadeira do Werner (C. baccatum)

Wernerissä on edelleen kaiken värisiä raakileita ja kypsiä. Kukinta tosin on loppunut, kun marraskuussa leikkelin oksien päät poikki. Vähän aikaa sitten tein näistä Bluesmanin mainiolla ohjeella "Etanat ilman etanoita" ja hyvää oli. Alkuperäinen idea tuli etanapannusta, mutta kun minulla ei sellaista ollut, käytin pieniä muffinivuokia. Perattuja Wernereitä, kinkkua ja Cheddar- (tai muuta maukasta) juustoa sekoitetaan vuokiin ja uunissa kypsennyksen jälkeen rasvainen ja makoisa herkku on nautittavissa.

Lisäys 31.1.2015
Werneri viihtyi spottinsa alla, tässä raportti 30.1.

Lisää itämään

Kyllä itävät.

Ensimmäiseksi putkahti Rocoto Santa Natalia jo kolmantena päivänä lautalle laskeutumisestaan ja nythän siinä on jo terälehtiä, kaksi on vapautunut siemenestään 8 päivää idätyksen alkamisesta. Kun kannen pitää rasian päällä, ilma siellä sisällä pysyy kosteana ja siementen kuori irtoaa helposti. Kaikki muutkin 6.12. laittamani siemenet ovat itäneet, hitaimpana Canario, josta vasta pilkistää ensimmäisiä valkoisia siemenen kyljestä.

Lautalla on nyt ahdasta.

Lisäsin oikeaan yläkulmaan 7.12. testi-idätykseen parvekkeelta yhä viheriöivästä Starfishistä otettuja, kylmää saaneita siemeniä. Näyttävät nekin itävän.

Alakertaan lisäsin tänään ihan uusia lajikkeita, mm. original Habaneron ja Peruvian White Habaneron, joiden maku vieläkin tuntuu kielelläni ja tuoksu nenässäni, vaikka en ole niitä vuoteen kasvattanut.

Sain yllättävän ja iloisen "joulupaketin", kirjeen, jossa oli maistiaisia ja siemeniä. Niistä laitoin heti itämään Ulupica Extra Largen F2, Scotch Bonnetin ja Starfish X Hot Tree Pepper F4 risteytyksen. Tämä siis on jo neljättä sukupolvea, Ulupica XL vasta toista. Se saattaa tarjota vaikka minkälaisia yllätyksiä, mutta nehän meille sopivat. Kiitos Herpiili!

Nelinkertainen kuplamuovi näyttää kestävän lauttamateriaalina. Päät vähän vajoavat, taisin rikkoa kuplat leikatessani.

Chilit itämään itsenäisyyspäivänä

Nyt se on polkaistu käyntiin. Chilikausi 2015 alkaa näin juhlavasti.
Hitaasti kasvavat pubescensit, rocotoksi kutsutut chililajikkeet olen idättänyt joinakin vuosina jo marraskuussa, toisinaan joulukuun lopulla. Nyt aloituspäiväksi tuli itsenäisyyspäivä 6.12.

Idätysastiaksi valitsin salaattirasian ja kellukkeeksi nelinkertaisen kuplamuovin, jota kuvassa on rasian taustana. Käärin kuplamuovin talouspaperiin ja pinnalle kahvisuodatin, johon juuret eivät tartu. Ajattelin lähipäivinä kirjoittaa uusiksi idätyslautan teon, kun alkuperäisestä blogimerkinnästä on jo kuusi vuotta ja se on edelleen luetuin juttu.

Vain kolme pubescensia päätyi nyt lautalle ja niiden seuraksi hidaskasvuinen Aji Amarillo, vaihteeksi pienempi, aikaisemmin kasvattamani lajike. Tuohon mahtuisi vielä pari chinenseä, jotka perinteisesti olen idättänyt jouluksi, tosin viime vuonna vasta tammikuussa ja silloinkin ehti. Paljon riippuu kasvuolosuhteista itämisen jälkeen, ennen kaikkea lämmöstä ja valosta. Taimet  voivat kituuttaa kuukausia, jos on viileää, eikä lannoitusta tule. Toisaalta ne voivat venähtää hetkessä hervottomiksi hujopeiksi, jos lannoittaa hyvin, mutta valoa on niukasti. Enpä vieläkään hallitse sopivia yhdistelmiä, vaan kasvattelu on yllätyksiä täynnä.

Idätysten porrastamista voin suositella. Baccatumit ja varsinkin annuumit ehtii myöhemminkin. Samoja idätyslauttoja ja kasvatusvaloja voi käyttää vuorotellen pitkin kevättä. Tulevaan kauteenkin on varaslähtö jo olemassa. Syksyn viimeisten siementen testi-idätyksessä on niin hyviä taimia lautalla, että saatan niistä laittaa pari saman tien multaan.