Ei hätää, tätä on odotettukin.
Golden Sunrise, keltainen tomaatti
on vuosia ollut meillä suosikkeja. Joskus se on alkanut kypsyä jo heinäkuun puolivälissä, mutta myös 10.8. on jonakin vuonna havaittu ensimmäinen kypsä. Vuodet ovat erilaisia ja esikasvatus vaihtelee. Nyt idätin tomaatit maaliskuun lopussa ja ulos vein ne 7. kesäkuuta. Meillähän ne kasvavat aivan ulkosalla, eteläistä betoniseinää vasten.
Tämän vuoden sato on määrältään yksi parhaista, säät ovat olleet sopivat, eikä lisäkastelua juuri ole tarvittu. Maku ei kyllä ollut aivan parhaiden kesien tapainen. Liian vähän aurinkoa ja paljon kosteutta vaikuttaa tomaattien koostumukseen.
Parvekkeella aloittanut ja kattoon kiinni kasvaneena ulos siirretty päärynätomaatti
Mini Piros Körte osoittautui varsin maukkaaksi unkarilaiseksi. Sen lisäsatoa joutuu kuitenkin odottelemaan, kun latva katkesi parvekkeella. Tuota on ulkona "perunapellossa" varakappale ja siinä onkin paljon vihreitä. Kyllä ne vielä ehtivät kypsyä.
Tänä kesänä olen ihmetellyt pensastomaattien kasvua. Aikaisemmin olen lähinnä kasvattanut runko- eli kasvihuonetomaatteja, joista pitää poistaa varkaat, nyt on pari pensasta kasvamassa.
Unkarilainen
Manó on ylittänyt kaikki odotukset. Se on tietysti paljon matalampi kuin Golden Sunrise, mutta runsaita tomaattiterttuja on ainakin saman verran tuuheassa kasvustossa. Jos noista vielä tulee hyvän makuisia, tästä tulee suosikki.
Tämän vieressä kasvaa Balkonzauber Lord Nelsonin siemenistä ja se on hennompi, vaaleampi ja tomaatit ovat pienempiä ja niitä on harvemmassa. Se ei oikein vakuuta.
Kun kerran lähdettiin chililinjalta sivuun, lisätään vielä tämäkin:
Viiniköynnös
Zilga on kasvanut tuossa
betoniseinää vasten jo toista vuosikymmentä ilman talvisuojausta. Nyt rypäleiden kehitys taitaa olla vähän myöhässä normaalikesästä, mutta aina ne ovat ehtineet ennen pakkasia. Hauskasti tomaatin ylimmät tertut kehittyvät saman kokoisina kuin rypäleet, joiden kasvunopeus on suurempi, mutta koko lopulta pienempi.
Kyllä kesä on ihmeellistä aikaa.