9.9.-19 Peruvian Orange 9+

Yhdeksikköjen päivä.
Kesäkuussa huolestuin, kun kymmenen vuotta vanhoista siemenistä kasvanut Peruvian Orange (C. chinense) teki kovin pieniä ja punaisia hedelmiä. Nyt tilanne on korjaantunut, kun lämpöä on ollut enemmän kukinta-aikaan.

Tuossa näkyy kylmän kauden hedelmä, puolukan kokoinen punainen chili ja lämpimämmässä alkuun lähteneitä. Kokoa on tullut lisää ja kypsän värityskin on jo lähempänä oranssia. Tärkein juttu, eli maku on entinen, omaperäinen perulainen. Iti sieltä kuitenkin oikea lajike, vaikka hetken jo epäilin.

Kylmän sään kukinta näkyy nyt

Päivää pitkästä aikaa. Edellinen postaus näkyy olevan toukokuulta ja Juhannus on jo käsillä.

Eipä kasvatusrintamalla mitään kummallista ole tapahtunut, mutta syy taukoon on kyllä ihan muualla.  Harkitsemattomissa heräteostoksissa ja verkkokaupan hitaudessa. Sain yllättävän tarjouksen tietokoneen vaihtoon, samanlaiseen, mutta kuusi vuotta uudempaan, viimevuotiseen malliin puoleen hintaan. Viimeistä kappaletta vietiin. Ei, ei minua höynäytetty, kyseessä oli ihan luotettava kotimainen kauppa, mutta en tutkinut sen viime vuoden mallin ominaisuuksia ennen ostopäätöstä.

Hieno peli tämä uusi on ja vaihto sujui helposti. Lahjoitin jo vanhankin pois. MUTTA sitten vasta tajusin, että eihän tässä ole muistikortin lukijaa kyljessä, eikä edes USB-liittimiä. Tai ne ovat minikokoisia C-liittimiä. En siis saanut kameran kortilta kuvia koneeseen, kunnes olin hankkinut USB-sovittimen tai USB-C kortinlukijan. Tällaista tekniikan kehitys on. Kaiken pitäisi sujua langattomasti tai ainakin miniliittimillä, mutta kun muissa vanhoissa laitteissa ei ole langattomuutta tai miniliittimiä. Sovitteita tarvitaan tällaisiin välitilanteisiin. Samalla siirryin langattomaan printteriin/skanneriin ja täytyy sanoa, että kaapeleista vapautuminen on kyllä iso ilo.

Vaan sitten chileihin:

Peruvian Orange (C. chinense)

Toukokuussa vaihdoin tämän Peruvian Orangen taimiruukusta isompaan ja se jo kukki silloin innokkaasti. Kylmiä öitä ja päiviäkin riitti. Chinenset, esimerkiksi Habanerot tekevät tuollaisissa oloissa puolukan kokoisia marjoja. Tämä perulainen kypsyttää nyt kylmän kauden kukintansa satoa ja pieniä ovat nämäkin, sentin tai pari pitkiä, kun alkuperäiset olivat 3-4 senttisiä.

Tein elämäni ensimmäistä kertaa espanjalaistyylisen uunimunakkaan. Se olikin helppoa, teen kohta toisenkin. Siinä nämä pikku chilit näyttivät kyntensä. Neljä tuommoista kuuden munan munakkaaseen antoi juuri sopivasti makua. Aromi on tallessa. Se vain hiukan ihmetyttää, että väri ei enää olekaan oranssi, vaan punainen. Olisikohan silloin 10 vuotta sitten tapahtunut vahinkoristeytys? No, ei se mitään, maku on hyvä ja satoisuutta riittää.

Ruukun vaihto auttoi heti

Pari viikkoa sitten kirjoitin taimiruukussa sinnitelleestä Peruvian Orangesta (C. chinense), joka oli silloin puoli metriä korkea. Nyt se on vähän vähemmän, sillä istutin sen pääsiäispyhinä syvempään, eikä uutta pituuskasvua ole esiintynyt.

Sen sijaan kaksi viikkoa isommassa ruukussa on muodostanut kukista raakileita joka oksalle. Niitä on kymmenittäin. Juuret tarvitsivat tilaa ja ravintoa ennen kuin kukinta alkoi tuottaa tulosta. Vaihdoin vain maltillisesti isompaan, parista desistä kolmeen litraan. Ei tämä ruukku vieläkään iso ole, mutta riittänee toistaiseksi.

Älkää tehkö niin kuin minä teen...

Ja neuvotkin ovat usein kyseenalaisia. Omia muistiinpanojahan minä vain kirjoitan.

Peruvian Orange (C. chinense)

Tämä vuosikymmenen vanhoista siemenistä tehty testi-idätys heräsi henkiin tammikuussa ja kasvu oli alkuun hyvin kituliasta, mutta näyttää vihdoin saaneen vauhtia. Puoli metriä korkea, monihaarainen, rehevä ja leveä chili on edelleen kymmensenttisessä taimiruukussa, jossa on tuskin pari desiä multaa pohjalla. 

Ei näin pidä taimia kasvattaa. Niiden juuret kaipaavat tilaa ja kasvuvoimaa.

Peruvian Orange on kukkinut innolla jo muutaman viikon, mutta eihän niistä mitättömillä juurilla chilejä kehity. Kukka on tyypillinen chinensen kukka: pieni, vähän vihertävä, vähän supussa ja heteissä violetit varret. Kukkia lähtee nipussa monta samasta pisteestä.

Kasvatin tätä chiliä 2009 ja nyt oli aika uudistaa siemen ja päästä taas nauttimaan mausta, johon silloin ihastuin. Nyt pääsiäisenpyhinä tuo pääsee isompaan ruukkuun ja muutaman viikon päästä toivottavasti kukintakin onnistuu.

Satotoiveita maaliskuun alussa

Alma Paprika (C.annuum) kukki jo kuukausi sitten kovin pienenä taimena. Nyt se on sentään jo lähes 30 cm korkea ja kaksi ja puoli kuukautta vanha, kun ensimmäiset raakileet alkavat muodostua. Nuo ovat niin paksussa varressa, että saattavat kestääkin, mutta eivät ne kovin isoksi kasva. Isompi ruukku ja reippaampi lannoitus lisäisi satoa, mutta kesään on vielä aikaa.

Edellisen jutun Peruvian Orange (C.chinense) on myös aukaissut kukkansa heteet ja sieltäkin paljastuu raakileen alku keskeltä. Nuo kyllä putoilevat vielä pois, kukkavarret katkeilevat alapäästä kun kukat kuihtuvat. Annetaan sen kasvaa ensin hiukan korkeutta, oksia ja lehtimassaa ruokkimaan raakileita. Tilan puute ikkunallani estää isompiin ruukkuihin vaihtoja, vaikka tarvetta olisi.

Pieniä ihmeitä ledilampun alla

Näitä kiinalaisia ledispotteja minulla on ollut vuodesta 2013 ja 2015 löysin maininnan, että niitä oli 6 kpl. Sen jälkeen en niitä ole ostanut lisää. Hyvin ovat kestäneet, vielä on 3 toiminnassa ja palavat 12 tuntia vuorokaudessa talvikauden ajan. Alkuun ne maksoivat pari kymppiä, nyt niitä saa noin kympillä kotiin. Tilasin yhden hieman eri näköisen.

Tuo on 30W lamppu, joka kuluttaa vain 15 Wattia (kiinalaiset ilmoittavat tehon omalla tavallaan). Yhdellä spotilla valaisee 6 pikkutainta hyvin, 25 cm:n etäisyydeltä tulee 15000 luksia, mikä riittää jo sadon tuotantoonkin.

Ihmeenä pidän tätä pikkuista Peruvian Orange (C. chinense) taimea. Se ilmestyi mullasta sirkkalehdille 1.1.2019, eli on vielä alle kahden kuukauden ikäinen. Se on saanut vain tätä ledivaloa, tuohon ei ikkunavalo osu ja huonevalaistuksestakin se on verholla erotettu.

Taimi on vain 10 cm korkea kymmensenttisessä taimiruukussa, eikä ole saanut paljoakaan lannoitusta. Kekkilän puutarhamullan ja ledin 15W valon avulla se on kasvanut tukevaksi puuksi ja kukkii nyt.

Peruvian Orange on testi-idätyksiä 10 vuotta vanhoista siemenistä. Vielä sieltä ituja löytyi. Kukka on tyypillinen chinensen kukka, pieni, vihertävä ja hiukan supussa. Auringossa se kyllä myöhemmin avautui kokonaan. Niitä lähtee samasta pisteestä useita nipussa. Eipä näistä vielä satoa kannata odottaa. Kukat putoilevat, kunnes kasvi on riittävän kokoinen. Tuo pitää siirtää isompaan ruukkuun ja lisätä lannoitusta. Nythän se ei edes tuota siitepölyä. Heteet näkyvät kukan keskellä tummina ja kiinteinä, Myöhemmin ne vaalentuvat ja pölyä alkaa varista. Chinensen kukan tyypillisin ominaisuus, heteiden violetit varret eivät tässä näy, enkä alkanut repiä kukkaa saadakseni ne näkyviin, kun kasvin määritys on muutenkin selvä. Ominaisuudet ovat varmaan säilyneet siemenissä, vaikka ne ovat olleet vuosikymmenen hyllyssäni kansiossa.

Epäonnistumisia talvehtimisessa

Aina ei käy niin kuin suunniteltiin. Leikkelin Bhut Jolokian lokakuun lopulla matalaksi ja vein vähän viileämpään varastoon talvehtimaan. Siihen jäi muutama pieni lehti, mutta vähitellen nekin kuivuivat ja jäljelle jäi kuiva ranka. Nähdäkseni toivoa ei enää ole. Kuoresta ei löydy tuoretta raaputtamallakaan. Sama kuivuminen tapahtui jo vähän aikaisemmin ja nopeammin "Lantakasan päällä kasvaneelle" PI 439450:lle. Kaikki muut samalla tavalla talvehtijat ovat vähitellen alkaneet versoa vihreitä oksia. Suurin osa niistä on baccatumeja, muutama pubescens, mutta on siellä chinensekin:
Peruvian Orange lähti talvehtimaan aivan samoilla edellytyksillä. Siihen oli jäänyt joku raakile, joka nyt on kypsynyt. Kaikki tuo vihreys on talvella kasvanutta.

Mikä siis meni pieleen noilla kahdella? Olen pohdiskellut syitä, olen löytänyt yhtäläisyyksiä, mutta en tietenkään voi olla varma, että juuri tämä olisi ainoa syy. Joka tapauksessa nämä kaksi kuivunutta olivat ne, jotka viheriöivät ja tekivät satoa myöhään syksyyn. Niitä myös lannoitin vielä syyskuussa, Bhut Jolokiaa Chilifoorumin kasvatuskisaa varten (jonka se sitten voittikin) ja PI 439450 kasvoi lantavaraston päällä annostellen itse tarpeensa. Lannoitus olisi pitänyt lopettaa ajoissa tai antaa syyslannoitetta jo elokuussa, jotta kasvit ehtisivät valmistautua talveen. Tuo PI 439450 erityisesti oli pehmeä varreltaan, mutta samaa oli havaittavissa Bhutissakin. Typpilannoitus teki rehevän kasvun, mutta jätti rungon höttöiseksi. Tämmöinen epäilys minulla on.

Päivän positiivinen yllättäjä: Peruvian orange

Perulaiseen -09 kauteeni valitsin lukuisia C. chinense lajikkeita. Tänään maisteltiin pitkästä aikaa Peruvian Orangea.
Makuhan oli miellyttävä. Yksi tuollainen pieni (3-4cm) chili maustaa ihan mukavasti neljän hengen kermakastikkeen. Meillä käytetään usein porsaan sisäfilettä, kun se on nykyisin niin edullista. Muoviin pakattuna sitä saa melkein kuudella eurolla kilo. Siitä veistelen poikittain pihvin tyyppisiä paloja ja ruskistan ne voissa pannulla. Siinä samalla voin kypsentää pilkottuja chilinpaloja tai lisään ne vasta kastikkeeseen. Sen teen mahdollisimman helposti. Paistinpannulle lisään paiston loppuvaiheessa ruokakermaa sellaisen pikku purkillisen tai osan siitä. Siinä saavat hetken vielä hautua perunoiden kypsyessä. Jos fileen on saanut ilman marinadia, se kaipaa vähän suolaa. Jos siinä on marinadi ympärillä, pesen sen hanan alla kylmällä vedellä pois, mutta suolaa jää siitä kyllä ihan riittävästi.

Oranssi habanero on meillä muodostunut vakiomausteeksi sisäfileelle, mutta nyt perulainen oranssi tarjosi erinomaisen vaihtoehdon. Sen kasvatuksessa minulla ilmeisesti tapahtui joku virhe, sillä se kukki aikaisin keväällä, mutta ensimmäiset maistiaiset saatiin vasta elokuun alussa. Täytyy myöntää, että tuo kasvi unohtui jonnekin toisten taakse. Ehkä se ei saanut tarpeeksi valoa tai lannoitusta. Nyt noita maukkaita pikku chilejä kuitenkin on runsaasti oksilla, vaikka lehdet jo alkavat varista syksyn kylmien vaikutuksesta. Tätä kannattaisi viljellä ensi kaudellakin, ellei sitten löydy "lupaavia uusia" lajikkeita niin paljon kokeiltavaksi, että parvekkeelle ei enää mahdu.