Sadonkorjuuta saksilla

Parvekkeen nurkassa oli jo niin tiivistä kasvustoa, että sadonkorjuun avuksi piti ottaa sakset. Aji Indianin (C. baccatum) oksat olivat niin vaikeasti tavoitettavia, että leikkelin ne irti ja keräsin kypsät vasta pöydällä.

Aika kasa niitä tulikin. Suurin osa on kypsää, mutta oli siellä vihreitäkin. Keskiviikon tienoissa on kuitenkin jo yöpakkasia luvassa, joten eiköhän ollut aika kerätä kaikki pois.

Aji Indian sopii mielestäni erityisen hyvin lihapatojen tai riistakäristyksen mausteeksi. Talven varalle kuivaan niitä puolikkaina vihanneskuivurissa, joita muuten on näkynyt viime aikoina muutaman kympin tarjouksina. Nyt on aika hankkia, ellei sinulla vielä ole sellaista.

Kuivatut chilit laitan tuollaisena pussiin ja murennan pataan vasta tarvittaessa. Mielestäni puolikkaat pitävät arominsa paremmin kuin jauhe. Siemeniä kerään vasta kuivista, mistä ne on helppo rapistella irti. Minun vanha kuivurini puhaltaa enemmän keskelle ja siksi jätän reunat vähän vajaaksi tai laitan sinne ohuempia paloja.

Täysikokoiset vihreät maistuivatkin yllättävän raikkaille. Tulisuus on hieman vähäisempää kuin kypsissä, mutta kyllä nämä ihan chilejä ovat. Kuivaanpa nekin, mutta en ota siemeniä näistä. Siksi ne pitää sijoittaa alimmalle ritilälle, sillä kuivauksen aikana siemeniä putoilee alemmille tasoille.


Ai niin, se Niksipirkan niksi.
Chilejä peratessa monet käyttävät kumihanskoja (nitriili) ja sellaiseen onkin aihetta, jos tosi tulisia käsittelee. Tämmöinen keskikastin chili ei käsiä särje, kunhan sitä ei mene arkoihin paikkoihin. Pinnassa ei ole kapsaisiinia, joten sitä voi huoletta käsitellä. Polte ei lähde käsistä pesemällä. Rasva liuottaa kapsaisiinia, joten ruokaöljyllä hierominen ja sen jälkeen pesu helpottaa jonkin verran tilannetta.

Tarkka työtapa ehkäisee ikäviä yllätyksiä.
Kun veitsi on oikeassa kädessä ja chilejä käsittelee pelkästään vasemmalla, pitää vain huolehtia, että ei hiero silmiään tai kaivele arkoja paikkojaan milloinkaan vasemmalla kädellä.

Intialaiset ovat vieneet tämän säännön uskonnon tasolle. Siellähän syödään edelleen sormin. Ehdoton sääntö on, että oikealla syödään, vasemmalla pyyhitään. Sillä ei koskaan kosketa ruokatavaroihin. Leipäkin murretaan yhdellä kädellä, aina oikealla.

Aji Indian eli PI 370004 on maukas baccatum

Intialaiset baccatumit ovat harvassa. Siinä maassa kasvatetaan lähinnä annuumeja ja joitakin supertulisia chinensejä. Tässä kuitenkin yksi, PI 370004 eli Aji Indian. Myöskin nimeä Indian Red näkee käytettävän.

Tästä minulla oli kuva pari kuukautta sitten, kun harkitsin parvekkeen parhaan tilan haltijaa. Indian on  hillitty kasvutavaltaan, se on nytkin vain 80 cm korkea, kun se toukokuussa oli 60 cm. Kypsiä chilejä on ilmestynyt tällä välin, jonkin verran tuuheutta lisää ja kukinta jatkuu edelleen. Näitä on syöty jo Juhannuksesta lähtien, joten koko sato ei todellakaan ole tuossa. Ihan kohtuullisesti se on pärjännyt, kun ruukku on vain 3-litrainen.

Makuahan minä tulin tänne kehumaan. Perinteisesti Aji Indian on meillä ollut lihapatojen mauste, nyt olen sillä maustanut myös keittoja. Riistakäristystä kehuin jo pari vuotta sitten. Muutaman tuommoisen punaisen kun sinne paloittelee mukaan, kyllä makua syntyy. Minä käytän siinä runsaasti juureksia. Selleri ja palsternakka ovat oleelliset maut chilin lisäksi, mutta viime aikoina olen alkanut käyttää myös lanttua melko pieninä kuutioina tai tikkuina. Minulla juureksia on enemmän kuin lihaa ja hauduttelen sitä hellalla jopa pari tuntia. Siinä syntyy makujen sinfonia.

Riistakäristys ja Aji Indian ne yhteen kuuluu

Ihmisille tulee pinttyneitä tapoja. Minulla sellaiseksi on jo muodostunut riistakäristyksen (saksanhirveä Lapin Lihan pakasteena) maustaminen chilillä ja nimenomaan Aji Indian tuntuu sopivan minun makuuni. Se nyt vain sattui kerran onnistumaan sillä tavalla, enkä sittemmin ole muita kokeillut.

Vähän sulanut pakasteliha (n. 750g) paistetaan voinokareen kera padassa tai paksupohjaisessa kattilassa. Mukaan lisätään kolme isoa porkkanaa, valkosipulin kynsiä ja pari chiliä, kaikki paloiteltuna. Kun lihat ovat sulaneet ja saaneet vähän väriä pintaan, lisää vettä niin, että se ei peitä lihoja kokonaan. Suolaa joko parin liemikuution tai merisuolan muodossa. Kun neste kuplii, lisätään iso palsternakka ja puolikas juuriselleriä kuorittuna ja paloiteltuna. Juurekset ovat oleellisia maun vuoksi. Ilman niitä en tätä tee. Nyt pata saa muhia hiljalleen kannen alla puolitoista, pari tuntia. Välillä pitää tarkistaa, että neste ei ole haihtunut kokonaan ja maistella suolaa. Selleri ja palsternakka sulavat lähes näkymättömiin, porkkanat tulevat erittäin maukkaiksi. Sipulin ystävät laittavat myös sitä. Nautitaan muusin ja hyvien ystävien kera. Pari chiliä ei tee tästä polttavaa, mutta maukkaan.

Aji Indian eli PI 370004 (C. baccatum) on jo kolmivuotias. Kesän se vietti ulkona melko pienenä, risuisena puskana, mutta kypsytteli viimeiset raakileet sisällä varastossa parin loisteputken alla. Niistä tuli vähän pienempiä, ryppyisiäkin jo, mutta tulisen läpinäkyviä. Sillä on oma makunsa, joka minusta sopii erinomaisesti riistalle, mutta varmaan tuohon tarkoitukseen käy moni muukin chili. Kokeillen löydät oman suosikkisi.

PI 370004 eli Aji Indian

PI 370004 tuli viime viikolla Fataliin uuden siemenpaketin osaksi ja minulla Aji Indian (esiintyy myös nimellä Aji Indian Red) sai kevään ensimmäisen satonsa kypsäksi. Syksyllä suhtauduin hieman epäillen sen jatkomahdollisuuksiin. Sato oli pienehkö ja aika myöhäinen. Hyvän makuinen kyllä. Se kuitenkin jäi lyhenneltynä talveksi ikkunalaudalle ja alkoi helmikuun lopulla kasvattaa uusia lehtiä latvaan ja kukkiakin. Nyt siinä on latva täynnä satoa, ihan kymmenissä laskettava määrä, kukinta jatkuu ja pieniä alkuja ilmestyy lisää päivittäin. Puolitoista kuukautta meni tällä ensimmäisellä kypsymiseen.
Palko on keskikokoinen, kypsänä hiukan läpikuultavan punainen, raakana tumman vihreä. Se on ainoa tuntemani intialainen baccatum, vieläpä suosikkiosavaltiostani, eteläisestä Keralasta. Annuumeita intialaiset kasvattelevat, joitakin frutescenseja - ja tietysti Bhut Jolokiaa, sitä maailman tulisinta. Tulinpa tehneeksi idätysennätyksenikin eilen. Poistin siemenet tuosta punaisesta, paloittelin chilin pieneksi silpuksi sulatejuuston joukkoon ja laitoin pari tuoretta siementä kelluvalle talouspaperille. Sen täytyi olla n. klo 11.30, sillä kameran kuvaustiedoissa siitä oli vielä otettu kuvia 11.09. Kun iltapäivällä n. 17.30 vilkaisin idätysrasiaani, toisesta siemenestä pilkisti jo itu. Kuudessa tunnissa. Selityskin löytyi kun tarkasti katsoi: Siemenestä oli chiliä halkaistessa lähtenyt pieni pala pois. Minulla on hyvin terävä chiliveitsi. Ei tuosta taida tervettä kasvia kasvaa, mutta talvisiemen itää joka tapauksessa, sen vain halusinkin tutkia.

Entä se maku? On hyvää. Jouduin jo muutaman päivän olemaan ilman tuoretta chiliä ja se oli kovaa aikaa. Nyt on tilanne pelastettu. Luultavasti syksyyn asti. Näitähän alkaa kypsyä päivittäin, Inca Red Droppeja on kasvussa edelleen, Aji Cristaleita on tullut lisää ja muutama Rocotokin odottelee maistiaisia. PI 370004 on maultaan erilainen kuin muut kasvattamani chilit. Se on hiukan terävämpi kuin Cristal, lähempänä Incaa. Leivän päällä kuitenkin erinomaista. Sitä tekee mieli lisää. Cristalista pidän kuitenkin enemmän sen tuoksun takia. Vihreänä Aji Indian ei maistunut oikein miltään, joten kannattaisi ehkä odotella vielä muutama päivä noiden seuraavien kanssa, että ehtivät täysin kypsyä. Jos vaikka tuoksukin vahvistuisi