Perusta lisämakua kebabiin

lauantai 31. elokuuta 2019

Lauantaina laiskotti ja ruuanlaitosta selvisimme tilauksella kebab-pizzeriaan.

Tesomasta löytyy kaksikin erinomaista kebab-paikkaa. Toisesta tilasimme kermaperunoilla annokset, jotka olivat kyllä maukkaita ja runsaita. Chiliin tottunut perhe kuitenkin vaati lisäpotkua ja sitähän löytyy tuoreena parvekkeelta. Lähes arpomalla valitsimme lajikkeen ja se osui hyvin kohdalle.

Pikkuiset Peruvian White Habanerot (C. chinense) maustoivat varsin mukavalla tavalla lihan ihan pienelläkin annostuksella. Hienoksi silputtuna sitä oli helppo levittää annoksiin. Tässä on maku, jota jää kaipaamaan.

Lisää Padronia, se maistuu meille

torstai 29. elokuuta 2019

Ihan vain itselle muistutukseksi, että Padronia pitäisi kasvattaa useampi kasvi, muuten ei riitä syötävää kovinkaan usein.

Pimiento de Padron (C. annuum), punaiset menossa paistinpannuun

Padroneita on tänä vuonna vain yksi parvekkeella ja se on aivan liian vähän. Kannattaisi laittaa ulos muutama lisää. Eilen poimin kolme kypsää, paistoimme ne oliiviöljyssä ja myllystä karkeaa merisuolaa pintaan. Olipa taas hyvää. Yllättäen kolmesta kaksi oli selvästi tulista, oikeata chiliä, yksi muuten vain maukas ja tuoksuva.

Noitahan käytetään yleensä vihreänä. Nyt jäi kypsien kuva ottamatta, kun ne syötiin heti. Jos vain löydätte marketista kotimaista Padronia, kannattaa kokeilla. Hollantilais-espanjalaisethan totesimme roskaksi jokin aika sitten.

Terassilla on tomaattiaita tänä vuonna

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Chilit kasvavat ja kypsyvät hyvään tahtiin, mutta niistä on niin paljon juttua edellisinä vuosina, että kerronpa nyt vaihteeksi jättitomaateista. Chilien lannoitus kannattaa jo lopettaa tai siirtyä syyslannoitteeseen ja leikellä kukkia ja pieniä raakileita kantavat oksien päät pois, jotta sato kypsyy nopeammin. Syksy on varmuudella tulossa tänäkin vuonna.

Blogiani pidempään seuranneet saattavat muistaa, että minulla on ollut terassia rajaamassa chiliaita monenakin vuonna, toisinaan paremmin, toisinaan huonommin tuloksin. Nyt ei toukokuussa sattunut olemaan isoja chilintaimia ylimääräisenä, mutta tomaatintaimia oli aivan liikaa. Päätin tehdä niistä aidan. Aidan takana on yli metrin pudotus, joten se on turvallisuustekijäkin oleskeluterassille.

Aamuaurinko paistaa takaa, mutta ehkä kuvaa isommaksi klikkaamalla saat jonkinlaisen käsityksen aidasta. Kaikki siemenet olivat TomatoEdenin valikoimasta ja venäläistä alkuperää. Vasemmalla on Roza Vetrov, jossa kyllä on hyvä sato kehittymässä, mutta aikainen se ei ole, vaikka siemenkauppias sen niin on määritellyt. Toisena on Russkaya Dusha, josta tänään poimin toisen kypsän. Korkein (menee yli kuvan) on Chernomorskiy Gigant, josta on jo syöty muutama kypsä. Oikeassa laidassa on Siberian, jonka piti olla hyvin aikainen, mutta kaikki ovat vielä raakoja. Paljon niitä kyllä on pieneksi pensastomaatiksi.

Aita on siis täysin avomaalla ja puiden varjossa suurimman osan päivää. Seinää vasten tomaatit kypsyvät huomattavasti nopeammin ja niitä on syöty heinäkuun lopulta lähtien. Tukeminen pitää tehdä paremmin, jos ideaa aikoo toistaa. Pensaikosta leikellyt tuoreet, ohuet vaahterantaimet eivät jaksaneet pitää satoa kantavia tomaatteja pystyssä, vaan kaikki alkoivat kaatua etelään päin.


Piti laittaa toinenkin kuva tästä Russkayasta, kun latva tuli rajattua aitakuvasta pois. Tuolla ylhäällä nimittäin keikkuu vieläkin isompi kuin tämä tänään kypsynyt. Kasvit ovat reilusti yli kaksimetrisiä, vaikka latvat jo leikkelin poikki.

Oikealla näkyvä Chernomorskiy Gigant oli siis tänä vuonna nopein näistä venäläisistä jäteistä. Pari 300-grammaista on jo syöty ja kypsymässä on lisää. Sitä en viime vuonna kasvattanutkaan.

Tuommoinen puolikiloinen mollukka sieltä tänään kypsyi.

Ukkosmyrsky pyyhkäisi yli

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Eilen kävi näin:
Parvekkeen lasit olivat hiukan auki, kun äkillinen tuulenpuuska pyyhkäisi sisään ja vei mennessään kaksi chiliä. Onneksi siinä oli pöytiä alla, että eivät ihan päälleen lattialle pudonneet. Ruukut olivat kyllä rautalankalenkillä seinään sidottuja, mutta keväällä langat jäivät kiristämättä. Niissä oli viime kesänä isommat ruukut.

Chinenset Peruvian White Habanero ja Cachucha siinä makaavat. Molemmista katkeili useita isoja oksia, joissa oli runsaasti raakileita ja kypsiäkin. Nostaessani kasveja pystyyn leikkelin samalla pisimpiä oksia lyhyemmiksi. Syksy on taas tulossa ja kukkivat tai pieniä raakileita kantavat oksat eivät enää ehdi kypsyä.

Tuosta muuten näkee, että Biolan kastelulannos on hoitanut chilejä hyvin. Kasvu on tuuheata ja satoa runsaasti.

Tuollaisia käsivarren mittaisia oksia katkeili ja sain kerätä sylyksellisen vihreää massaa kompostiin. Peruvian Whiten oksilta keräsin kypsät pois ja olivat muuten hyvä mauste munakokkeliin. Siinä on omaperäinen maku.

Kaikki pystyssä taas, hiukan karsittuna, mutta hyväkuntoisina. Tuuheaa on eteläikkunalla.

Avomaankurkkua Himalajan rinteiltä

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Myönnän heti, että tämä tuli meille vahingossa. Tomaatinsiemeniä puolalaisesta nettikaupasta tilatessani havaitsin myös avomaankurkun siemeniä ja tilasin yhden pussin täysin tietämättä mitä tilasin. Keväällä idätin niitä kuin normaaleja kurkkuja. Vasta kesällä aloin ihmetellä kasvia ja löytyihän tuubista vaikka kuinka videoita hakusanalla Sikkim cucumber.

Kurkku Sikkim (Cucumis sativus var. sikkimensis)

Kurkku kasvoi aika möhkäleeksi, yli 20 cm pitkäksi ja paksuuttakin löytyy, sitten väri alkoi kellastua. Silloin piti tutkia nettiä ja havaitsin, että tämä kypsyy punaruskeaksi ja pintaan tulee vaaleita kuvioita. Keskenkasvuisena tuo on aivan tavallisen avomaankurkun näköinen, tosin aika piikkinen. Annan tuon nyt kypsyä rauhassa, katsotaan mitä siitä tulee. Jos väri tuosta oleellisesti muuttuu, lisään tähän perään kuvan siitäkin. Voi tosin olla, että vuoristossa on paljon runsaammin UV-säteilyä ja se vaikuttaa väritykseen.

Nettijutut olivat kyllä aika outoja. Tämä on perinnelajike Sikkimistä, Himalajan rinteiltä, missä länsimaiset kävijät ihmettelivät sitä jo 1840-luvulla. Joissakin jutuissa mainittiin siihen muodostuvan kovan puumaisen kuoren, jonka alla kurkku säilyisi kuukausia. Jotkut vertasivat sitä meloniin. Maku sai kuitenkin kaikilta kiitosta.

Sikkimin kurkku kasvaa meillä kasvusäkissä, mikä osoittautuikin mainioksi kasvupaikaksi kahdelle kurkulle ja yhdelle tomaatille meidän kuivassa hiekkarinteessämme. Edellisinä vuosina tuolla kasvupaikalla kasvit ovat lähinnä kituneet kuivuudessa ja ravinteiden puutteessa, kun runsaasti kaadettu kasteluvesi on valunut istutuskuopan mullasta ympäröivään kuivaan hiekkaan. Mikään vesimäärä ei tuntunut riittävän kurkuille tai kurpitsoille. Säkki pidättelee kosteutta ja ilmeisesti se riittää kolmelle kasville. Lisäsin kyllä isolla kouralla kanankakkaa multasäkin sivuihin ja pohjapuolelle tein reikiä. Typpeä taisi olla liikaakin, sillä kurkkuja alkoi muodostua kovin myöhään. Komeita vihreitä lehtiä ja isoja kukkia kyllä riitti, mutta pölytys ei näyttänyt onnistuvan alkukesällä.

Tällä kurkulla on Sikkimissä omat festivaalinsa. Juuri ennen vappua on kurkun ja kurpitsan kylvöjuhlat ja elokuussa sadonkorjuufestivaali. Suunnilleen samassa tahdissa mennään täälläkin, tosin kylvön tein sisätiloihin ja siirsin taimet ulos vasta kesäkuussa. Ehkä Sikkimissä ei ole yöpakkasia toukokuussa. En tiedä, miten korkealla sitä kasvatetaan, sillä Sikkimissähän on lumihuippuisia vuoria ja jyrkkiä rinteitä ja vehreitä laaksoja riittämiin.

Jamy vihdoin kypsää

torstai 8. elokuuta 2019

Jamy (C. baccatum)

Moneen vuoteen en olekaan kasvatellut tätä mainiota chiliä ja nyt  laitoin ne itämään tavallista myöhemmin, vasta helmikuun lopulla. Viisi kuukautta meni ensimmäiseen kypsään ja pääsato valmistuu vasta puolen vuoden ikäiseen pensaaseen. Komea kasvi se on, yltää jo hyvin kattoon, vaikka olen leikellytkin pisimpiä haaroja.

Chilien leveä, lommoinen muoto yllätti minut, olinko taas löytänyt väärää siementä vanhoista varastoistani? 2011 ne olivat suippoja ja sileitä ja niitä oli tiheämmässä. Sato oli niin komea, että otin sen Facebook-sivuni otsikkokuvaksi ja siellä se on pysynyt.

Joku lannoitukseen tai lämpötilaan liittyvä juttu se varmaankin on, sillä seuraavilla oksilla ylöspäin on jo tutun näköisiä raakoja, perinteisen mallisia Jamyja. Maku on edelleen hyvä ja näitä voi pilkkoa muutaman ruokaan hautumaan, eivät siis ole äkkitulisia.