Tarkkaavaisuus herpaantui - punkit valtasivat parvekekurkun

Kesäkuun lopulla kehuin tätä Profi F1 parvekekurkkua ja silloin se vielä voikin hyvin. Pian tuon jälkeen alkoivat vaivat, joita epäilin vain liian pienen ruukun aiheuttamiksi ravinnepuutoksiksi. Lisäilin kalkkia, Epsom-suolaa, typpeä ja vaikka mitä, mutta tilanne vain paheni, jotkut lehdet jo käpristyivät ruskeaksi.

Kurkkuja kuitenkin kasvoi, kunhan muisti kastella päivittäin. Auringossa lehdet kyllä veltostuivat kovasti, mutta se taitaa kuulua asiaan. Sitä paitsi ulkokurkut aloittavat satokauttaan, joten tuo ei ole enää niin tärkeä.

Olisihan tuo pitänyt tunnistaa, itse olen tässäkin blogissa varoitellut muita. Vaaleat pisteet tarkoittavat punkin vierailua ja syödyt harmaat alueet ripsiäisen tuhoa. Molempia löytyi, mutta kun olin lukenut ravinnepuutoksista ja ne näyttivät suunnilleen tältä, lääkitsin vain niitä.

Vasta eilen älysin tarttua luuppiin ja tutkailla lehtien alapintaa. Siellähän oli aikamoista kuhinaa. Edes makro-objektiivilla ei noita vihannespunkkeja saa kuvassa erottumaan, ne ovat niin pieniä, kooltaan vain puoli millimetriä. Kuvassa on 1,5 cm leveä alue kurkun lehteä. Tämän lähemmäksi ei makrollani pääse.

Kun suurennan rajaamalla kuvan keskustaa ja vielä terävöitän sitä lisää, tuholaisen muoto tulee näkyviin. Sillä on selvästi neljä jalkaparia; yhdet jalat suuntautuvat eteen ja näyttävät tuntosarvilta. Tuolla oli kyllä normaaleja vihertäviä punkkeja, joilla on tummat täplät kyljissä, mutta melkein puolet oli punaisia. Sen pitäisi olla tuholaisen talvehtimismuoto. Ne siis ovat kesän kylmien ansiosta siirtyneet jo syksymoodiin. Joka vuosi näitä putkahtaa jostakin samoin kuin ripsiäisiä. Ne varmaan talvehtivat parvekkeen ulkopuolella puussa tai maassa. Paljon ei tänä "kesänä" ole parvekelaseja pidetty auki, mutta ilmeisesti riittävästi tuholaisten tuloon.

Illalla ruiskuttelin kurkun ja sen vieressä olevat chilit Cooper puutarha-aerosolilla, kun sellaista sattui olemaan kaapissa ja sen sanottiin vaikuttavan vihannespunkkeihin. Varoajaksi sanottiin vain vuorokausi paitsi lehtivihanneksille viikko. Keräsin kyllä kaikki vähänkin isommat kurkut pois, enkä nyt kasvavia ainakaan viikkoon käytä.

Aamulla suurin osa punkeista oli hiljaa, mutta muutama punainen liikkui vielä. Ongelma siis varmaan jatkuu. Tehoaineet  pyretriini ja piperonyylibutoksidi saattoivat olla vanhentuneita, sillä en löytänyt tölkistä päiväystä.

Maldivian-risteytyksessä on myös violetteja sävyjä

Maldivian Heart X Purple Bhut (C. chinense)

Edellisen jutun vaaleanpunaisten raakileiden lisäksi tähän risteytyschiliin on putkahtanut myös purppuraisia tai violetteja sävyjä. Eikä tässä vielä kaikki. Lehtien alla on myös perinteisiä vihreitä raakileita. Monipuolinen tapaus tämä Malediivien ja Intian chilien yhdistelmä.

Malediiveilta Tampereen harjuille

Kummallisia ovat chilien tiet. Maldivian Heart X Purple Bhut (C. chinense) on risteytys, jonka toinen osapuoli on Malediiveiltä, toinen Intiasta. Malediivit ovat ensimmäisiä ilmastonmuutoksen uhreja, jos merenpinta alkaa nousemaan. Saaren korkein kohta on vain 2,4 metriä nykyisestä pinnasta.

Merenpinnan korkeus voi todella vaihdella. Asun Tampereella harjun rinteessä ja tontillamme on kuulemma ollut muinoin meren rantaviiva noin 8000 vuotta sitten. Nyt asun 116 metriä Itämerta ylempänä. Maa on kohonnut kun Tanskan salmista aukeni reitti Pohjanmerelle ja Suomi vapautui jään ja Litorinameren alta.

Nyt tuo kaukainen, kummallinen risteytys kukkii chinenselle oudon värisin kukin. Kukka on hyvin pieni, vain 8 mm leveä, kun baccatumin tai annuumin kukat ovat usein 25-30 mm leveitä.

Eikä tässä vielä kaikki. Myös raakileet ovat oudon värisiä. Yleensä ne ovat erilaisia vihreän sävyjä, mutta tämä on jotakin vaaleanpunaisen ja ruskean väliltä. Selitys täytyy olla toisessa esivanhemmassa eli Bhut Jolokian Purple-muodossa. Tuon värin saamiseksi on käytetty jotakin minulle tuntematonta lajiketta jossakin risteytyksen vaiheessa. Purple-versiothan ovat varsin yleisiä muunnoksia. En ole ollut niistä innostunut, eiväthän ne ole aitoja, mutta nyt tuli hankituksi tällainen. Uteliaana seuraan, mitä siitä seuraa ja mille se maistuu.