Piikkejä kylmän kestoon

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kuinka väärässä voikaan ihminen olla tulevaa säätä ennustaessaan.
Kesäkuun 14. olin saanut kyllikseni kylmästä ja kirjoitin: Aurinkoista kesää kaikesta huolimatta! (+8°, koleaa pohjoistuulta ja vettä vihmoo parhaillaan. Tästä voi sää muuttua vain paremmaksi.)

Tuosta seurasi lumisadetta juhannusviikolla ja koko loppukuun kylmää. Ulkona monetkin kasvit kellastuvat, mutta tutkitaan niitä vaurioita, kunhan säät sen verran lämpiävät, että tuonne viitsii mennä. Parvekkeelle en ole vielä sähkölämmitintä viritellyt, vaikka auringottomat päivät ja kylmät yöt vetävät sielläkin lämpötilan hyvin alas. Kärvistellään nyt tässä.

 
Vaan mikä on tämä?

Parvekkeella tuo kasvaa chilien joukossa ja kokoakin on. Paljastan lisää lähipäivinä, jos tuo vielä on hengissä.


Tämä Ulupica tuoksuu vain heikosti

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Ensimmäinen ostochilini, Ulupica Large (C. cardenasii var. pendulum) kukkii runsaasti, mutta jälkikasvua ei vielä ole näkyvissä. Aika ei ole vielä kypsä. Odotellaan.

Aikaisemmin olen kasvattanut useampaakin Ulupicaa saamatta niistä koskaan maisteltavaa. Minulle sattui lisääntymiskyvytön risteytymä. Sen sijaan sen kukat tuoksuivat vallan viehkosti, hienostuneelle parfyymille. Uteliaana aloin nuuhkia näitä uusia kukkia ja irtosihan sieltä saman tapainen tuoksu, mutta miedompi, eikä niin hieno - valitettavasti. Kaikkea ei voi ilmeisesti saada samassa paketissa.

Kukkakuvan ympäristöä pehmensin vähän opetellessani uutta kuvankäsittelyohjelmaa Lightroomia, jolla saan RAW-muodossa kuvatuista kuvista "digitaalisen negatiivin",  josta kuvia voi muokata aika tavalla niin kirkkauden kuin värinkin suhteen. Tämän kukan väriin en ole koskenut, vaikka se ei muistuta enemmistöä Ulupican kukista. Ne aukeavat syvemmän värisinä, mutta valossa haalistuvat ja muuttuvat sinisemmiksi, siltä minusta ainakin näyttää. Tämä on juuri auennut. Pari vuotta sitten kasvattamassani Ulupicassa oli kukissa huomattavaa vaihtelua sinisestä valkoiseen. Nyt ei sellaista ole havaittavissa. Ehkä tämä nyt on sitä hedelmällistä sukuhaaraa ja pääsen vihdoin maistelemaan eikä vain haistelemaan.

Värien taisto 2

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014


Viikkoa vaille kaksi kuukautta on nyt takana tätä ledivalojen toista testiä ja kukkia on jo bongattu. On kasveihin kyllä tullut kokoakin kuukaudessa, kasvavat taas ulos lokeroistaan. Minulla on liian pieni testipenkki. Nyt värilliset ledit ovat kasvattaneet Cajamarcat (C. chinense) 20 cm korkeaksi, valkoisen ledin ja energiansäästölampun alla rungolla on mittaa 30 cm. Ledeillä lehdet vetävät ryppyyn, punaisella eniten. Kamera ei jostakin syystä toista punaista terävänä.

Valkoisen ledin valossa sentään saa terävää kuvaa, kun ensimmäiset kukat aukeavat. Sinisessä on aika isoja nuppuja, punaisessa pienempiä ja ESL:n alla aivan pikkuisia. Se on nyt jostakin syystä tässä asiassa muita jäljessä, vaikka kasvi on tukevin ja lehdet isoimmat koko porukasta. Edellisiin testeihin verrattuna suurin ero on sinisen hitaampi ja punaisen nopeampi kasvu. Se on nyt saanut hajavaloa muualta huoneesta. Testit pitäisi näköjään tehdä aina monilla kasveilla ja lajikkeilla, mutta kenelläpä sellaiset tilat olisi. Se nyt on edelleen selvää, että valkoisella valolla kasvaa paremmin kuin värillisellä. Katsotaan nyt vielä, saadaanko näillä satoa, vai onko tila liian pieni.

Lisäänpä tähän samaan juttuun, niin pysyvät tiedot tallessa:
Kolme päivää myöhemmin aukesi punaisessa pieni kukka, puolet tuota pienempi. Seuraavana päivänä sinisessäkin oli kukka, pienehkö sekin. Samaan aikaan valkoisessa on jo 7 isoa kukkaa, ESL:ssä ei edes kunnolla nuppuja. Odotellaan raakileita.

Toisen aallon Charapitat kukkivat

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Caiden Perusta tuoduista marjoista kerätyistä siemenistä kasvatetuille Aji Charapitoille kävi keväällä huonosti. Taimet kuivuivat pystyyn, enkä syytä löytänyt. Laitoin uudet itämään maaliskuussa ja nyt ne ovat kukkimassa.

Aji Charapita (C. chinense) lienee luonnossa pienikokoinen pensas. Tämä on ikkunalla kasvanut puolimetriseksi aloittaessaan kukinnan. Vielä siinä ei ole edellisten kasvatusten vaivoja. Jospa tästä saisi terveitä marjoja ja uusia siemeniä. Saattaa nimittäin olla, että Perusta tuli mukana joku kasvitauti tai sitten nämä eivät kestä suomalaista maaperää ja siinä pesiviä tauteja. Toinen tämän erän taimista on puolet pienempi ja aloitti lehtien pudottelun ja latvan käpristelyn, jota keväällä seurasi kuivuminen. Siinäkin on kukinta alkamassa. Yritän pitää nämä erillään toisistaan, mutta vaiva voi tietysti levitä hyönteisten mukana tai aiheutua mullasta.

Charapitan kukka on kovasti frutescensia muistuttava, mutta chinenseksi se on luokiteltu. Ainakin USDA:n keräämät Charapitat (niitä on useita, eri värisiäkin) ovat Perun Iquitosin alueelta, kuumasta ja kosteasta, joten meikäläinen kuiva huoneilma saattaa aiheuttaa ongelmia ja lämpöäkin on kymmenen astetta vähemmän kuin näiden kotiseudulla. Näillä nyt kuitenkin on pärjättävä, parempaa ei ole tarjolla.

Nuppuja noissa on kasapäin joka oksanhaarassa, joten satoa olisi tulossa, kunhan pysyvät terveinä. Marjat tosin ovat pieniä, mutta maukkaita, sanovat niitä maistaneet.

Juhannusmausteet ulkoa chiliaidasta

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Chiliaitahan on vasta kuukauden ikäinen, joten ihme kasvua ei näillä säillä voi odottaa. Ovat ne kuitenkin juurtuneet paikoilleen ja ensimmäiset kypsätkin saatiin Juhannukseksi.

Eihän aita tuosta vihreydestä oikein erotu, mutta on se hiukan tuuhettunut kuukaudessa. Selvää pituuskasvua on vaikeampi havaita. Oikeassa laidassa pilkistää vähän talvivalkosipulia, joiden rivistö jatkaa aitaa sujuvasti.

Vähän lähempää katsoen näkee paremmin. Tuon oksan vaakasuora osa kukkineen ja nuppuineen on uutta kasvua.
Vasta kuvasta huomasin, että kukassahan on kirva. Pihassa pyörii useita tiaisperheitä, sieppoja ja muitakin pikkulintuja, riittäisivätköhän ne? En haluaisi myrkyttää, kun tuota kypsääkin jo on, mutta pitää tarkkailla tilannetta päivittäin.

Vähän alempaa löytyvät isommat raakileet, jotka riippuivat oksilla jo silloin, kun istutin nämä Kellu Uchut eli Lemon Dropit (C. baccatum) aitaan. Siellä on useita keltaisia ja värinvaihtoa valmistelevia.

Nämähän ovat ledivalojen testissäni jo talvella isoksi kasvaneita. Ovatpahan vain viiden - kymmenen asteen päivä- ja alle viiden asteen yölämmöissäkin ulkona kypsyneet, vaikkakin hitaammin kuin sisätiloissa. Salaisuus piilee siinä, että nämä ehtivät juurtua lämpimän kauden aikana ja maaperä suojelee juuria kylminä öinä. Ruukussa tuulessa Omnicolor ja amppelitomaatti eivät kestäneet tätä säätä, vaan ne piti siirtää sisälle Juhannuksen hallanvaaran tieltä. Myös terassin toisella sivulla Aji Indianissa on kypsää punaista. Kyllä näillä maustaa jo monta ruokaa.

Ecuadorilaiset alkavat jo kypsymään

perjantai 20. kesäkuuta 2014

PI 585273 eli Rocoto Montufar (C. pubescens)

Otsikolla en mitenkään viittaa jalkapallon MM-kisoihin. Siellähän ensi yön joukkueet ovat kumpikin nollilla, Honduras ei edes ole aukaissut maalitiliään eikä Ecuadorkaan ole onnistunut kuin kerran. Vain voittajalla on tuosta ottelusta mahdollisuuksia jatkoon. Olen katsonut kisoja vain satunnaisesti, enkä yöotteluita tai heikkojen joukkueiden yhteenottoja lainkaan. Nyt pitäisi ehkä vilkaista vaikka päivällä uusinnasta, miten pubescens-valtion joukkue pelaa.

Monttuvaarilla eli PI 585273:lla meni melkein kaksi kuukautta kylmällä parvekkeella ensimmäisen raakileen kypsyttämiseen, mutta nyt niitä alkaa tulemaan. Puoli vuotta siinä meni, ennen kuin varsinainen satokausi alkoi. Toisessa nurkassa toinen ecuadorilainen PI 585267 eli Turbo Pube on kasvanut tasatahtia tämän kanssa, mutta on viikon perässä kukinnassa ja raakileiden aloituksessa, joten niin varmaan käy kypsymisen kanssakin.

Ecuadorista ovat kotoisin myös punaiset ja pulleat Aji Rocotot, PI 355810 - 355812, joista on enemmän löytötietoja kuin minulla nyt kasvavista. Ne kerättiin 2800 metriä korkealta ja tutkija kuvailee löytöään: Mahtava yli kaksimetrinen tukeva pensas, erittäin satoisa, isot (6x4 cm) kirkkaan punaiset hedelmät. Myöhemmin USDA:n koekasvatuksessa kasvin korkeus oli vain 50 cm ja tumman punaiset hedelmät 3x2 cm. Chilit ovat hyvin monimuotoisia ja kasvupaikasta riippuvaisia. Alkuperäinen löytö tehtiin hoidetusta puutarhasta, USDA:n koekasvatus näyttäisi olevan Georgialaisella pellolla. Näiden vertailujen jälkeen en enää paljon perusta noiden koekasvatusten mitoista (kuten Starfish puolimetrinen pensas). Pubet kasvavat isoiksi vaikka korkealla vuoristossa päiväntasaajalla tai suomalaisella parvekkeella tai pihalla, kunhan saavat ravintoa. Kylmiin öihin ne ovat tottuneet. Nyt ovat kyllä päivätkin kylmiä. Silti Turbo on jo 160 cm korkea ja Monttukin 130 cm, vaikka on pienemmässä ruukussa. Tuuheutta ne alkavat vasta kehittelemään.

Espanja-Chile 3-3?

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Pimiento de Padron (Espanja, annuum),  Aji Cristal (Chile, baccatum)

Tämmöiset kuvat löytyivät tänä aamuna kamerasta. Rajaukset ovat satunnaisia ja illan jalkapallo-ottelua tulin ajatelleeksi vasta kuvat koneelle tuotuani. Molemmissa on toki paljon enemmänkin raakileita, jäivät vain kuvan ulkopuolelle.

Padron kasvaa ulkona ja on pärjännyt sielläkin kylmästä huolimatta. Parvekkeella ne ovat hiukan isompia. Sen idätyksestä on vasta reilu kolme kuukautta, Aji Cristal sen sijaan kasvaa jo seitsemättä kesää samoilla juurilla ja perusrungolla. Oksia on vuosittain karsittu ja kasvanut uusia. Tästä poimittiin jo talvella satoa. Nuo vihreätkin ovat hyvän makuisia, ellei malta odottaa punastumista. Vihreänä, tosin paljon isompana Padronitkin ovat parhaimmillaan ja Cristalit menevät Juhannuksena chilijuuston mausteeksi.

Lisäys illalla:
Olisihan se pitänyt uskaltaa lukea kuvista, että Chilellä on vain kaksi täysimittaista, kolmas roikkuu ilmassa. Espanjan paukut ovat kovin pieniä ja kaikki ovat ihan pihalla. Ilmiselvä 0-2, sanoo jälkiviisastelija.

Brasilian Starfish, PI 439368

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Yllättävän paljon tuosta edellisessä jutussa mainitsemastani Brasilia-Uruguay PI-parivaljakosta löytyikin samankaltaisuutta -  ja tänään on pelivuorossa Brasilia.

Starfish (PI 439368) (C. baccatum)

Uruguaylaisen PI 439410:n ja brasilialaisen Starfishin (PI 439368) raakileissa ei juuri ole eroa tuon kokoisena, mutta Starfishillä se on tukevammassa varressa. Myöhemmin eroja alkaa muodostua ja uruguaylainen kasvaa enemmän pituutta, brasilialainen leveyttä. Kukat ovat hieman erilaisia, uruguaylaisella on keltaisempi värikuvio, mutta baccatumien "kalanruotokuvio" muuttaa väriä ikääntyessään ja näyttää erilaiselta eri valaistuksissa. Se ei siis ole luotettava tunnistustapa. Surkeissa oloissa talvehtinut Starfish on piristynyt parvekkeella ja työntää uutta kukkaa ja raakileita joka oksan hangasta, toisista useampiakin. Siinä on jo yksi kypsä, mutta vertaillaan näitä naapurimaiden ruttuisia chilejä, kunhan uruguaylainenkin saa kypsiä ja päästään maistelemaan.

Tutkiessani USDA:n siemenpankin tietoja näistä törmäsin taas kerran mielenkiintoisiin korkeustietoihin. Melkein järjestään heidän koekasvatuksissaan Georgian punaisessa hietamaassa chilien korkeudet ovat vain puolet tai kolmannes siitä, mitä suomalaisten parveke- tai kasvihuonekasvatuksissa. Taidamme lannoittaa aika reippaasti. Starfishin kohdalla ei mainittu mittaa, mutta kerrottiin, että kasvi on yhtä leveä kuin korkeakin. Suomessa se on kasvanut jopa nelimetriseksi pylvääksi ja minullakin parvekkeella yli kolmen metrin köynnökseksi. USDA:n kuvassa Starfish täynnä hedelmiä on kenties puolimetrinen leveä pensas. Sama chili se on kuitenkin. Valon määrä, lämpö, maaperä, kastelu, tuuli ja lannoitus muokkaavat kasvua aivan oleellisesti.



Tampereella satoi aamulla lunta, ulkona "lämpöä" 1,6°, parvekkeella sentään 10°, maa valkoisena juhannusviikolla. Suomen kesä. Chilit ulkona, samoin tomaatit, kurkut ja kurpitsat.

PI 439410, baccatum Uruguaysta

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Uruguay aloittaa pelinsä MM-turnauksessa tänään (14.6.) Maasta ei paljon chilejä ole tiedossani, mutta nyt sattuu baccatum PI 439410 kasvamaan parvekkeellani.

Tuollaisen tyypillisen korkeakasvuisen ja harvaoksaisen baccatumin kokokuvaa on hankala ottaa niin, että siitä jotakin järkevää näkyisi, mutta laitan sen silti tähän. Laitoin vaihteeksi baccatumit eteläseinälle pahimpaan paahteeseen. Ruukut ovat hyllyllä kaiteen suojassa ja olen sitonut ne seinään rautalangalla, ettei tuuli heitä kasveja lattialle. Muutama chili on katkennut tai oksia irronnut edellisinä kesinä.

PI 439410:n raakileet ovat hauskan uurteisia pienestä lähtien. Ne ovat tomerasti pystyssä pitkän varren päässä. Tämän mausta en tiedä mitään, en ole lukenut edes arviointeja. Värin pitäisi olla lopulta punainen ja kokoa oli USDA:n koekasvatuksessa 4,5 cm. Sieltäkään ei paljon lisätietoa löytynyt, sillä tavanomainen tarkka  tieto keräysajasta ja paikasta puuttui sivuilta.

Kasvi on jo neljän kuukauden ikäinen ja venähti tuolla itäpuolella parveketta tiheässä baccatum-rivistössä puolitoistametriseksi. Saksin latvoja reippaasti, jotta saan sen tuuheammaksi alempaa, eikä vasta katossa.

Vähän isommaksi kasvettuaan raakileet kallistuvat ensin vaakasuoraan ja sittemmin alaviistoon. Painovoima vetää.

Tuon muotoista chiliä en ole ennen tavannut, brasilialainen Starfish (PI 439368) muistuttaa hiukan, mutta on leveämpi ja lyhempi. Niistä ensimmäiset kypsyvät juuri eli puolitoista kuukautta meni kasvuun ja kypsymiseen. Nuo muuten ovat samalta USDA:n tutkijan keräysmatkalta 1978 molemmat ja kun ne ovat naapurimaista, nehän voivat olla läheltä toisiaan, eri puolilta rajaa vain. Mielenkiintoinen vertailuprojekti tästä vielä kehkeytyy. Minullahan on toinenkin samatapainen läheltä toisiaan oleva PI-parivaljakko kasvamassa, pubescensit Ecuadorista: PI 585267 ja PI 585273 eli Turbo Pube ja Rocoto Montufar.

Kuvasin alkuviikon kirkkaina päivinä myös PI 439410:n kukan. Se on tyypillinen baccatumin kukka, keltaiset tai rusehtavat väripilkut ovat selkeät ja isot kuten koko kukkakin.
Aurinkoista kesää kaikesta huolimatta!
(+8°, koleaa pohjoistuulta ja vettä vihmoo parhaillaan. Tästä voi sää muuttua vain paremmaksi.)

Parempaan dokumentointiin olisi tarvetta

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014


Cajamarca (C. chinense) on tuossa ihan mallikkaan näköinen pikku puu, 60 cm korkea ja 70 cm leveä, mutta on sillä ollut huonotkin hetkensä. Nyt huomaan muistikuvieni olevan hataria, eikä dokumentointiakaan ole. Ei tullut edes kuvia otetuksi hankalista vaiheista.

Jo huhtikuun alussa se kukki komeasti, mutta sitten alkoivat vaikeudet, kenties seuraavasta ruukunvaihdosta. Lehdet vetivät ryppyyn ja kasvu pysähtyi. Tein joitakin korjaustoimenpiteitä, mutta en muista varmasti, mitä ja milloin. Todennäköisesti annoin tälle puoli lusikallista puutarhakalkkia, kun se ennenkin on oikaissut Cajamarcan lehdet. Luultavasti annoin myös ylimääräisen annoksen typpeä, mutta paljonko? Tämän seurauksena se alkoi kasvaa, mutta kukinta hävisi. Vasta nyt, kaksi kuukautta myöhemmin kukinta alkaa uudestaan. Tämä on oikeastaan toivottu tulos, sillä nyt se vasta on riittävän kokoinen tuottamaan hyvän sadon.

Ongelma on siis vain dokumentointi. Olisi hyvä tietää, mikä johti tähän tulokseen, jotta "hoidon" voisi toistaa myöhemmin. Olen pitänyt kirjaa Open Officessa kasvien kehityksestä, mutta siellä on vain muutama päätapahtuma omissa sarakkeissaan päivämäärinä. Tarkempi seuranta vaatisi jonkinlaisen kalenteriohjelman, mutta sekin pitäisi olla joka kasville oma, jotta siitä saisi helposti tapahtumat selville. Officeen voisi kait myös tehdä joka kasville rivin, jossa olisi vuoroin päivämäärä- ja tekstitietoa. Olen myös harkinnut paperiliuskaa ruukun kylkeen ja siihen merkitä lannoituksen muutokset yms. manuaalisesti lyijykynällä. Onko lisää ideoita tai kenties jo valmiiksi toteutettuja ratkaisuja?

Tämä unohtui kuvata ajoissa

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014


Tomaatti Boney MM (viimeisen viipaleen pelastin kuvaan) oli tosiaan nopea. Seemnemaailma kehui sitä sanoilla "Huippunopeasti kasvava (80-85 vrk. itämisestä hedelmiin)". Tuo piti melkein paikkansa, vaikka tämä kasvoi minulla parvekkeella myös kylmän kauden ajan ja se taatusti viivytti kasvua. Keltaiset ovat talvehtinutta Tumbling Tom Yellow amppelitomaattia, jossa on toki ollut jonkin verran kypsää jo kuukausia. Boney sai ensimmäisensä kypsäksi muutama päivä sitten 3 kuukautta kylvöstä, 6 viikkoa kukinnasta. Kahdeksan viikkoa eli kaksi kuukautta on muilla isoilla tomaateilla jo nopea kukasta kypsään aika.

Varsin satoisa tapaus tämä F1-tomaatti on parvekkeella. Oikeassa laidassa Rocoto Montufar kohta kypsyttelee myös ensimmäisiään. Tomaatin kylvin maaliskuun alussa, raakile ilmestyi 30.4. viikon kukinnan jälkeen viileällä kaudella. Lämpimämmässä myyjän lupaus olisi varmaankin täyttynyt.

Ulkona seinustalla Boney kasvaa matalana pensaana, jonka oksat kuitenkin vaativat tukea, muuten ne taittuvat raskaan lastinsa alla. Yksi vahinko ehti jo tapahtua.

Makuahan näistä omista tomaateista haetaan. Miten siis Boney MM pärjää?  Kyllähän se kaupan tomaatit hakkaa. Malto on pehmeää, mutta hieman vetistä, mietoa tai mautonta. Se ei sijoitu mitenkään kärkeen itse kasvattamieni joukossa, mutta aikaisuus on sellainen etu, että sitä kannattaa kasvattaa. Muista ei vielä moneen viikkoon saa satoa, mutta Boney kypsyy ulkonakin.

Lisäys muutaman päivän päästä:
Muutanpa makuarviotani paremmaksi, kun olen maistanut ulkona kypsynyttä. Siinä oli enemmän happoisuutta ja makua, ihan hyvä ja pehmeä tomaatti. Aurinko ja oikea maaperä tekevät enemmän makua kuin ruukussa lasin takana parvekkeella.

Taimia paketissa

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Voitin Chilfoorumilla käydyssä kasvien tunnistuskisassa palkinnoksi koristekasvin taimia ja lisäsin samaan pakettiin pari chilintainta.  Ulupica Large kukki meillä vuosikausia, mutta ei tuottanut mitään. Nyt saanen parempaa sukuhaaraa olevan yksilön. Turbo Puben tilasin vertailukasviksi, kun omani näyttää tekevän kovin pitkänomaisia chilejä ja siemenetkin olivat loppu.

Taimimoisiolla osataan kasvien pakkaus. Pahvi ja sanomalehti riittää. Ruukun päällä oli paksu sanomalehtikaulus ja se, kuten turvekin olivat sopivan kosteita. Nämä joutuivat olemaan kaksi vuorokautta paketissa, kun en eilen ollut kotona noutamassa. Sain kyllä tarkan seurannan ja ilmoituksen noutomahdollisuudesta kännykkään. Nämä olisivat säilyneet vielä muutaman päivän postin varastossa aivan kunnossa, niin hyvältä homma näytti.

Turbo Pube (C. pubescens) tuli varmistamaan oikean lajikkeen ja siemenet tuleville kausille, sillä olen alkanut epäillä oman Turboni aitoutta. Laitetaan nämä nyt vierekkäin kasvamaan, jotta voidaan vertailla. Taimimoision Turbo oli 60 cm korkea, haaroittunut ja kauniisti kukassa, valmiina aloittamaan satokauden. Yksikään oksa ei ollut taittunut, ei edes lehtiä tai kukkia pudonnut. Ihme pakkaajia siellä Porissa. Jos siis omat kasvatuksesi ovat jostakin syystä pahasti myöhässä tai epäonnistuneet, tilanne on mahdollista pelastaa ostotaimilla. Nettikauppakin on harvinaisen selkeä.

Kasvien merkinnät ovat esimerkillisen selkeitä. Linkin takana myös turbon etiketti. Tällaisia olisi ilo valita torillakin. Usein niissä on vain suttuinen muoviliuska, jossa on pelkkä nimi. Viimeksi Tammelantorilta yrttejä ostaessani niissä ei ollut mitään tunnisteita, myyjän sanaan piti luottaa. Kotona hetken mietin, mikä on kirveli, mikä silopersilja tai korianteri. Kyllähän ne nyt isompana tunnistaa, mutta pikkutaimet ovat hyvin saman näköisiä. Chilintaimet olivat sillä myyjällä paljon pienempiä ja niissä luki vain "Chili". Myyjäkään ei tiennyt lajiketta, mutta punaisia ja pitkulaisia niistä olisi tullut. Kai joku ostaa noillakin tiedoilla, mutta minulle se ei riitä.

Cajamarcat värivaloissa kuukauden

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Värien taiston kakkososa, chinensien kesä-erä on päässyt kuukauden ikäiseksi. Värien välillä ei eroja juuri ole, mutta sitäkin enemmän eroa edelliseen testiin. Chinense-lajikekin on vaihtunut, mutta olosuhteet, ennen kaikkea lämpö ja juuritila todella vaikuttavat kasvunopeuteen.

Marraskuun testissä chinense Rocatot olivat 5, 4, 3 ja 5 cm korkeita. Nyt Cajamarcat ovat kolme kertaa isompia, kun lämpötila on useita asteita korkeampi ja multaakin on kolminkertainen määrä ja se on kullekin kasville ihan omaa. Valkoisen ledin alla Cajamarca on 16 cm korkea, punainen on kolme senttiä matalampi, muut siitä välistä. Erot ovat aika mitättömiä.

Tässä testissä on sellainen ikävä piirre, että värit eivät pysy puhtaana, kun huoneen perusvalaistus nousee aurinkoisina päivinä ja auringon säteet jopa osuvat aamulla looshien sivuseinien yläosaan. Tämä selittänee, miksi punainen pärjää nyt paremmin kuin talvella. Se saa täysväristä valoa, vaikkakin paljon vähemmän kuin punaista, mutta ehkä pienikin sekoitus riittää. Tämä ei siis vastaa teltassa tai komerossa kasvatusta tällä kerralla. Aurinkoisena päivänä huoneen yleisvaloa voi olla muutaman tunnin 500 luksia ja ylhäältä tulevaa ledivaloa on 20.000 luksia 12 tuntia päivässä. Tämäkin suhde jo voi vaikuttaa värillisten lamppujen tulokseen. Talvella yleisvaloa oli keskipäivälläkin vain 50 luksia.

Vetääkö valon väri chilin lehtiä kippuraan?

Kupruisia lehtiä oli edellisessäkin testissä, mutta laskin sen johtuvan ilman kosteudesta, kun lämmityskausi oli alkanut. Nyt näyttää siltä, että oireilu johtuu nimenomaan valon väristä, ehkä valokeilan terävyydestä myös. Kuvasin nuo kaikki ylhäältä ja tein kuvista koosteen, joka aukeaa klikkaamalla isommaksi.
Lehtien ryppyisyydessä on tuntuvia eroja. Punaisen ledin alla tulee edelleen kurttuisinta, mutta sinisen akvaariovalon alla lehdet myös käpristelevät. Valkoisella ledillä on vain vähän samaa ongelmaa ja täysvärisen ESL:n valossa lehdet ovat aivan sileät. Ne ovat myös suurimmat, mutta selvästi ohuemmat kuin ledien alla. Eroa on vain valossa ja ilmakin on suhteellisen kosteaa. Lamput eivät lämmitä, se ei voi vaikuttaa asiaan. Tuo luultavasti helpottaa, kun kasvit kasvavat isommaksi, mutta mielenkiintoinen ilmiö se on. Voiko valon väri yksinään aiheuttaa kasvuhäiriöitä?