Parvekkeella oli tänään lämmintä

Aloin etsiskellä chinensen siemeniä, kun mielestäni tammikuu on niiden idätysaika. Peruvian White Habaneron maku tuli mieleeni, mutta samalla muistin, että minulla on sellainen parvekkeella. Aurinkoisena päivänä siellä olikin lämmintä, lasien suojassa melkein 20°.

Revin kasvin esiin tiheästä kasvustosta todetakseni, että se on entinen, kylmästä kärsinyt. Kaikki lehdet ovat kuivuneet, vaikka mullassa on kosteutta. Valkoisia pikku chilejä on vielä oksilla, mutta ne osoittautuivat karvaaksi kesäiseen makuun verrattuna. Kompostiin meni, mutta juuret ja pätkän runkoa säästin, jos vaikka sieltä versoisi uutta.

Tuon verran siitä jätin. Oksien haarautumiskohdista versoo usein uutta kasvua ja oksantyngissäkin on muutama silmunkohta jäljellä.

Kovin toiveikas en ole, sillä leikkauspinnoista näki, että niissä oli mustaa keskellä. Tuhoutuminen oli siis ehkä jo ulottunut alas asti. Eipä tuo paljon tilaa vie, eikä hoitoa vaadi.

Parvekkeella on vielä tammikuun loppupuolella useita satokauttaan jatkavia chilejä. Tämä on kyllä ennätysvuosi. Joskus aikaisemmin tuli loppiaisena pakkanen ja vei kaiken. Harvoin on päästy edes jouluun.

Jamy (C baccatum) on yksi selviytyjistä.

Harvemmin olen kuvannut parvekkeen länsipäätyä, mutta laitetaan se nyt ihan omiksi muistiinpanoiksi tulevia kasvatuskausia varten. Vasemmalla on kuivunut (unohtui kastella) Pusa Jwala. Sen läpi tunkee alhaalta Rocoto Cuzco Manzano Amarillo, joka kesällä kärsi katkeilusta ja monesta muustakin. Seuraavana on baccatum Aji Indian, jossa on kypsää erityisesti ylhäällä, mistä en ole ylettynyt poimimaan ilman jakkaraa. Sitten on kuivumaan jätetty "kesätomaatti" ja matalana vihreänä Alma Paprika. Oikeassa laidassa on Rocoto M2. Pubescensit näyttävät viihtyvän viileässä. Vein niistä Rocoto Perun jo aikaisemmin sisään ikkunalaudalle ja siinähän on runsaasti kypsiä ja uusia kukkia.

Alma se jaksaa vain ilahduttaa. Leikkelin siitä jo syksyllä korkeimmat versot pois, mutta matalanakin se on lähes ilman hoitoa tehnyt muutaman makupalleron.

Suurimmat yllätykset koin kuitenkin tomaateista. 

Tomaattien kastelu lopetettiin jo varmaan marraskuussa, mutta kun vein Tumbling Tomia kompostiin, kuivien lehtien alta löytyi ihan syötäviä pikku tomaatteja. Eihän ne kesän makeita olleet, mutta maistuivat silti. Oman maan tomaattia tammikuussa?

Myös kastelematta jätetyn, kuihtuneen ruskean "kesätomaatin" Boney MM:n lehtien takaa löytyi yksi punainen. Ja se oli ihan hyvän makuinenkin. 

Ilmeisesti kasveilla on pakonomainen tarve ja taito jatkaa sukua. Vaikka vesi loppuu ja lehdet ruskistuvat, siemenet kasvatetaan seuraavaa sukupolvea varten.

Monopolit ujuttautuvat elämäämme

Kaikki vain Googlen pussiin...

Olen viime aikoina taistellut sellaisen turhakkeen kuin virallisen henkilökortin ja sen nettisovelluksen kanssa. Ajatus oli aikanaan ihan hyvä, kun kansalle haluttiin tunnistautumisväline nettiasiointiin, mutta toteutus oli liian hidas ja tulos monimutkainen, eikä se edes aina toiminut. Pankkien tunnistuspalvelut ovat ajaneet tuon ohi.

Henkilökortti minulla on ollut vuosia, mutta syksyllä sain päähäni käyttää sitä myös verkossa kun poliisi, vero ja suomi.fi vaativat yhtenään tunnistautumista. Siihenhän tarvittiin kortinlukija ja sen ohjelmisto. Moneen kertaan kyselin neuvoja Väestörekisterikeskuksen (VRK) helpistä, mutta lopputulema oli, että se ei toimi minun tietokoneessani ainakaan Safari-selaimella, eikä Firefoxillakaan ilman useita korjausohjelmia.

Sitten kesken kokeilun tietokoneeseeni tuli  käyytöjärjestelmänpäivitys, eikä kortinlukuohjelmisto toiminut enää. VRK kertoi sivuillaan seuraavalla viikolla, että ohjelma tosiaan ei toimi uusimman käyttöjärjestelmän kanssa ja siitä on tulossa uusi versio joulukuulla. Miltä tuntuisi olla muutama kuukausi ilman mahdollisuutta tunnistautua netissä? Minulla onneksi oli pankkitunnukset kunnossa.

Joulukuun lopulla sitten uusi ohjelmaversio löytyi VRK:n sivuilta, se asentui koneeseeni, mutta ei vieläkään toiminut. Nyt osasin epäillä selainta. Ei toiminut Firefoxillakaan, mutta Chrome aukaisi tien netin tunnistautumiseen. Valtiollisen toimijan alihankkija Fujitsu joko ei osannut tai ei halunnut tehdä yleispätevää päivitystä, vaan suosi yhtä ainutta selainta. Googlea. En tiedä, johtuiko häpeästä, mutta Väestörekisterikeskus vaihtoi samaan aikaan nimensä  Digi- ja väestötietovirastoksi. Digiä se ei ainakaan hallitse, siitä minulla on kokemuksia.

Tapaus 2, blogien kommentointi

Jo viime keväästä lähtien minulla on ollut ongelmia blogien kommentoinnissa. Epäilin vakioselaimeni mainosten estoa, evästeiden rajoittamista ja vaikka mitä. Poistelin välimuisteja, muuttelin asetuksia, mutta kommentointi onnistui vain ajoittain Safarilla, eikä Firefoxillakaan luontevasti. Edes omaa blogiani en pystynyt kommentoimaan. Niinpä muille vastailu vain jäi. Se on sääli, sillä blogit voisivat olla ajatustenvaihtopaikkoja. Lopulta kokeilin myös Chromella,kun sen tulin koneelleni ladanneeksi tuon henkilökortin tarpeisiin. Sehän toimi. Niinpä tietysti, kun kyseessä on saman firman tuote kuin tämä Blogger, jolla blogiani pidän. Tuo haiskahtaa pahasti kilpailun rajoittamiselta.

Itsehän minä olen blogialustani valinnut, kun se oli helppo ja ilmainen. Nyt tekisin toisin, mutta vuosikymmenen työ olisi sääli jättää ja aloittaa alusta.

Kun monopoli on riittävän iso; hakukone, selain, kännykän käyttöjärjestelmä, blogit, kuvapalvelut, pilvipalvelut jne jne. voimme olla tilanteessa, että jossakin maassa valitaan Googlen mieleinen parlamentti ja Googlen presidentti. Hakutuloksiahan se ohjailee jo nyt ja rahan voimalla saa näkyvyyttä.

Pelastin Padronin parvekkeelta

Joulunpyhinä keräsin parvekkeella palelevasta Pimiento de Padronista (C. annuum) kypsiä punaisia chilejä ja lisäsin kinkkukastikkeeseen. Niistä tuli niin hieno väri ja maku, että en raaskinut jättää Padronia parvekkeelle odottamaan pakkasia, vaan nostin sen pitkät oksat saksittuna eteisen pohjoisikkunalle. Sillä on vain 9W pieni ledvalo itse kahvipaketista tehdyssä varjostimessa. Isot ledspotit tuntuivat liian kirkkailta, kun ne joutuivat turhan lähelle chilin latvoja.

Eihän se kovin hyvin voi. Kosteista jääkaappilämpötiloista kuivaan huoneilmaan siirto ei suju ongelmitta. Lehtiä putoilee, niistä monet käpertyvät ja Ödeemaa esiintyy. Sitä näkyy esimerkiksi tuon kypsän viereisessä lehdessä, missä alapinta on valkeiden kiteiden peitossa. Lehdet ilmeisesti ovat jo menneet "syysmoodiin", eivätkä pysty yhteyttämään lämminneistä juurista tulevia kasvunesteitä.

Eipä kasvin latvakaan ole kestänyt rajua kasvuolosuhteiden muutosta, vaan lehdet rypistyvät ilmeisesti liian kuivan ilman vaikutuksesta, mutta kukkanuppuja sieltä vain ilmestyy. Toivoa on.

Miljuuna rikki - unohtui juhlia

En ole oikein juhlijatyyppiä. Nimipäivää minulla ei ole ja syntymäpäivätkin vietetään yleensä hiljaisuudessa. Blogi täytti syksyllä 10 vuotta, mutta sekin ehti livahtaa ohi juhlimatta. Blogin alalaidassa on ollut kävijälaskuri ja nyt siellä oli muutama päivä sitten tällainen lukema:

Sopivasti siinä on vuosiluvun verran yli miljoonan.

Enpä ole kovin vakavasti suhtautunut tähän Googlen laskuriin. Blogger aloitti sen käytön vasta puoli vuotta blogini aloituksen jälkeen, joten mikään absoluuttinen totuus tuo ei ole. Onko se paljon vai vähän? Hyvin vähän, jos verrataan joihinkin somen suosikkipalstoihin, mutta varsin pientä ryhmää kiinnostavalle chiliblogille se lienee iso.

Asensin blogiini myös StatCounterin laskurit jonkin verran aloituksen jälkeen, koska niistä saa tarkemmin selvää lukijakunnan kehityksestä. Niissä on rajauksena, että samaa käyttäjää ei lasketa uudestaan muutamaan tuntiin, jotta saataisiin selville paljonko eri käyttäjiä vierailee päivittäin blogissa. Tuosta johtuen lukemat ovat vähän Bloggeria pienemmät Tuosta näkee kuitenkin selvästi, että blogin huippuhetket ovat olleet 2010-14. Sen jälkeen on ollut tasaista laskua.

Miksi? Selkein syy lienee oma aktiivisuuteni. Noina vuosina julkaisin 100-150 kirjoitusta vuodessa, sen jälkeen julkaisujen määrä on pudonnut viidenkymmenen kieppeille. Koko chilinkasvatusyhteisössä on kyllä myös tapahtunut muutoksia, keskustelufoorumit hiljenevät, blogeja suljetaan ja suuret chilifestaritkin ovat loppuneet. Ehkäpä homma jo osataan, eikä neuvoja tarvita niin paljoa?

1.1.2020

Hienoja päiväyksiä. Vuosi ja vuosikymmen vaihtuivat.

Kaikki lautalle itämään laittamani chilit ovat itäneet ja valitut yksilöt niistä ovat kookoskuidun sekaisessa mullassa pikku ruukuissa. Tässä Pico Mucho (C. pubescens) ojentelee sirkkalehtiään, joiden välistä jo pilkistää uutta kasvua. Vuosi ja kasvukausi 2020 on aloitettu!