Tämä ei ollut rocotokesä parvekkeella

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Parvekkeella on kuuma, aivan liian kuuma näille Perun vuoriston kasveille. Satoa ei synny. Tämä Rocoto Amarillo Arequipa kyllä kasvaa, vihermassaa on. Nuo kattoon suuntautuneet piiskat leikkaan pois, niistä ei ainakaan synny mitään. Muutamia, mutta vain muutamia kukkia on, ei muuta.

Rocoto Cuzco Manzano Amarillo on hieman varjoisemmassa paikassa, mutta eipä sekään hellettä poista. Siinä oli niin voimakasta pystykasvua, että amppeli piti laskea alas, mutta kattoon se silti kasvaa ja latvat ovat auringonvalon tavoittamattomissa ja kasvavat pieniä lehtiä harvassa, mikä ei hyvää lupaa. Saksia saavat nämäkin.

Tästä opin (jospa myös muistaisin) ainakin sen, että liian aikaisin ei kannata aloittaa. Nämä rocotot jäivät jo lokakuussa kasvamaan, kun testi-idätin saamiani siemeniä, enkä raaskinut heittää taimia pois. Tammikuussa ne kukkivat ja maaliskuussa sain yhdestä pienen maistiaissadon.  Samaan aikaan niihin iski myös ankara ripsiäishyökkäys.


Tässä hieman varjossa kasvavassa rocotossa sentään on alaoksilla pikkuisia raakileita, kovin myöhään, mutta onpa jotakin toiveita. Ulos nämä olisi pitänyt viedä, mutta kun kesistä ei voi etukäteen tietää. Montufar siellä satoaa mukavasti, kypsääkin on, joten eivät meiltä chilit lopu.

Tomaattien varhaisuusmerkinnöillä ei taida olla mitään väliä

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Tilasin talvella TomatoEdenistä muutamia tomaatinsiemeniä. Valikoima on valtava ja melkein summamutikassa valitsin muutaman erilaisen, kypsymisnopeudeltaan erittäin aikaisia, normaaleja ja hitaita. Idätin ne samaan aikaan maaliskuun alkupuolella ja nyt ensimmäiset kypsyvät. Tomaatteja on toki saatu parvekkeelta erittäin aikaisesta venäläisestä jo toukokuulla ja pieniä kirsikkatomaatteja kypsyy, mutta nämä ovat isoja ja ulkona säiden armoilla.

Tässä on pari lajiketta terassin betoniseinää vasten, vakio tomaattipenkissäni. Tomaattien juuressa kasvaa maahumalaa hiukan varjostamassa maata. Nuo roikuttavat lehtiään herkästi auringonpaisteessa. Maaperä on hyvin kuivaa ja ämpärillinenkin vettä uppoaa jonnekin hetkessä.

Punaisia tomaatteja on Russkaya Dusha lajikkeessa, vieressä on metrin korkuinen pensastomaatti Siberian ja kyllä sielläkin lehtien takana on kypsää. Nämä ovat kymmenen päivää edellä normaalikesien aikatauluani, jolloin ensimmäiset kypsyivät juuri heinäkuun lopulla.

Siberian on merkitty hyvin aikaiseksi ja muiden siemenliikkeiden vastaavan nimiset ovat sitä olleet.  Tämänvuotinen vaikuttaa heikompisatoiselta. Vasemmalla on todellinen yllättäjä, Russkaya Dusha, joka on merkitty keskikauden tomaatiksi, mutta se olikin kauden ensimmäinen iso ulkona. Ja niitä tulee paljon. Myyjän ilmoituksen mukaan Siberian pensastomaatin piti olla 30 päivää nopeampi kuin Russkaya, mutta samana päivänä nuo kypsyivät samanlaisella hoidolla.

Russkaya on siemenliikkeen esittelyn mukaan iso, yli puolikiloiseksi kasvava, mutta varmaankin vain  kasvihuoneessa, ei Suomessa avomaalla. Tämä toisena kypsyvä hedelmä on kymmenen senttiä leveä. Maistelu saa odottaa vielä muutaman päivän, vaikka alempana pienempi onkin jo täysin punainen.

Aikaiseksi (ei erittäin) määritelty Roza Vetrov sen sijaan kasvattaa vielä raakileitaan, eikä kypsymistä ole odoteltavissa lähipäivinä. Sen hedelmät ovat litteitä ja leveydeltään Russkayaakin suurempia, mutta tuskin painoltaan, vaikka senkin pitäisi isoimmillaan yli puolikiloiseksi kasvaa. Näitä on alkanut ilmestyä vasta viime viikkoina.

Syy saattaa olla lannoituksessa. Tämän tomaattilajikkeen lehdet ovat menneet oudosti kouruksi. Samantapaista vauriota on Chilitunari raportoinut blogissaan. Tuollaista oiretta on vain tässä yhdessä tomaatissa, vaikka ne kasvavat vierekkäin. Epäilisin kanakakkaa, jota annoin alkuvaiheessa. Latvaosassa on jo terveitä lehtiä. Normaalisti liikalannoituksen lähinnä kait typen seurauksena lehdet rullaavat aivan päinvastaisella tavalla, kärjestä kohti runkoa. Sellaista olen joskus edellisinä vuosina nähnyt.

Vettä siileille

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Tässä eräänä iltana myöhään siiliemo toi neljä pikkuista palleroa juomakupille. Tästä sain ajatuksen muistuttaa muitakin, että siileillä on kuivilla helteillä jano, ne eivät löydä luonnosta riittävästi vettä. Me laitoimme astian pihalle (kukkaruukun aluslautanen Chilitarvikkeesta) jo toukokuussa ja sillä on ollut käyttäjiä siitä asti.

Jos siis asut alueella, missä edes mahdollisesti majailee siilejä, anna niille nyt vettä. Ruokaakin tietysti voi antaa, mutta ei maitoa.

Incaa riittää

torstai 12. heinäkuuta 2018

Kaikki sujuu kuten ennen, chilit ja tomaatit kasvavat. En ole keksinyt varsinaista raportoitavaa. Tänään, parvekkeella nojatuolissa istuskellessani katseeni kiintyi Incaan. Niitä on syötykin jo äitienpäivästä lähtien, mutta näkyy noita kypsyvän hyvään tahtiin.


Inca Red Drop (C. baccatum) on yksi suosikkichileistäni. Se ei ole juuri kasvanut korkeutta tai edes leveyttä toukokuisesta blogimerkinnästä, mutta tihentynyt se on, oksia risteilee joka suuntaan. Käänsin sen pari viikkoa sitten ympäri ja tässä on kesäkuussa ulos valoon kasvanut puoli nyt parvekkeen sisäosaan päin.

Cajamarca, komea kuten aina

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Cajamarca (C. chinense) on perulainen perinnechili, espanjalaisten konkistadorien intiaaneille tekemän petoksen ja verilöylyn muistopaikkakunnan mukaan nimetty. Se kasvaa kauniiksi tukevaoksaiseksi puuksi ja pysyy suhteellisen pienenä ainakin tällaisessa kolmen litran ruukussa.

Cajamarcassa on hyvin monen värisiä raakileita ja se kypsyy punaiseksi. Tuolla toisella puolen puuta on melkein valkoisia, ruskeita ja sinertäviä chilejä. Vaikka se on chinense, se ei ole kovin tulinen. Noita voi laittaa useammankin ruokaan, mutta yhdestäkin saa jo makua.

Lisää väriä ruutuun. Amppelitomaatti Tumbling Tom Yellowista on saatu satoa jo kuukauden verran, mutta pieniä määriä kerrallaan. Nyt niitä näyttää kypsyvän isommalla joukolla. Valtavassa pöheikössä raakileita on sadoittain. Tuota pitää kastella aurinkoisina päivinä ainakin kahdesti päivässä.



Päivitystahti näköjään hidastuu, mutta kaikki sujuu kuten ennen ja olen nämä jutut mielestäni  jo aikaisemminkin kirjoittanut, vaan saattaahan täällä olla uusiakin lukijoita. Ja itsellenihän minä tätä kirjoittelen, muistiinpanoiksi kasvatusrintamalta. Tänä vuonna on vain tuttuja lajikkeita + 3 uutta Jewen perulaista rocotoa. Chilejä on paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Nyt mahtuvat ihmisetkin parvekkeelle.