Parvekkeella on kuuma, aivan liian kuuma näille Perun vuoriston kasveille. Satoa ei synny. Tämä Rocoto Amarillo Arequipa kyllä kasvaa, vihermassaa on. Nuo kattoon suuntautuneet piiskat leikkaan pois, niistä ei ainakaan synny mitään. Muutamia, mutta vain muutamia kukkia on, ei muuta.
Rocoto Cuzco Manzano Amarillo on hieman varjoisemmassa paikassa, mutta eipä sekään hellettä poista. Siinä oli niin voimakasta pystykasvua, että amppeli piti laskea alas, mutta kattoon se silti kasvaa ja latvat ovat auringonvalon tavoittamattomissa ja kasvavat pieniä lehtiä harvassa, mikä ei hyvää lupaa. Saksia saavat nämäkin.
Tästä opin (jospa myös muistaisin) ainakin sen, että liian aikaisin ei kannata aloittaa. Nämä rocotot jäivät jo lokakuussa kasvamaan, kun testi-idätin saamiani siemeniä, enkä raaskinut heittää taimia pois. Tammikuussa ne kukkivat ja maaliskuussa sain yhdestä pienen maistiaissadon. Samaan aikaan niihin iski myös ankara ripsiäishyökkäys.
Tässä hieman varjossa kasvavassa rocotossa sentään on alaoksilla pikkuisia raakileita, kovin myöhään, mutta onpa jotakin toiveita. Ulos nämä olisi pitänyt viedä, mutta kun kesistä ei voi etukäteen tietää. Montufar siellä satoaa mukavasti, kypsääkin on, joten eivät meiltä chilit lopu.
Ají Charapita – Pieni mutta tulinen ihme Perusta
2 viikkoa sitten