Parvekkeella ei vielä palella

torstai 24. lokakuuta 2019

Ensi viikolla menevät päivälämmötkin pakkasen puolelle, mutta vielä ei näy ongelmia parvekeviljelyssä lasien suojassa.

Rocoto Peru (C. pubescens)

Mennyt kesä oli otollinen tällekin rocotolle. Ensimmäisenä kautenaan meidän parvekkeella 2009 se ei edes kukkinut, mutta suostui myöhemmin satoamaan talvella. Nytkin se on hitaan sorttinen, ensimmäiset kypsät saatiin vasta syyskuussa, mutta kauniita ja herkullisia ovat edelleen.

Keväällä Rocoto Peru jäi kasvamaan vain 25 cm leveään amppeliruukkuun kookoskuituun (yleensä käytän 30 cm leveitä isoille kasveille), mutta onhan se tuossakin viihtynyt. Tarkoitus olikin vain uudistaa siementä vuosikymmenen vanhoista vähän tuoreempiin, kun tätä ei enää löytynyt tuttujen siemenkauppojen valikoimista. Se on kavatellut yli metrin versoja joka suuntaan ja vielä kylmilläkin keleillä siinä on kukkia, raakileita ja muutama kypsäkin. Tekisi mieli siirtää se sisätiloihin, mutta valoisat, lämpimät ikkunapaikat ovat kortilla.

Ruskan väriä kuivuriin

tiistai 15. lokakuuta 2019

Lokakuun puolivälissä ruska on ulkona parhaimmillaan, mutta sisällä parvekkeella vallitsee vielä kesä, täysi vihreys ja kypsyviä chilejä runsain mitoin.

Jamy (C. baccatum) hehkuu sekin ruskan väreissä. Näitä on kypsynyt runsain mitoin pitkin kesää ja nytkin keräsin kuivuriin tuollaisen kasan. Halkaisin ne tietysti ennen ritilöille levittämistä.

Parvekkeen chilit vihertävät edelleen täyttä päätä. Jamy on nurkassa valkoisessa ruukussa.

Öisin olen pitänyt lämpöpuhallinta puoliteholla (1000W) tarvittaessa käynnistymässä, jos lämpötila laskee alle 10°. Päivisin on joskus ollut vielä kylmempää, jääkaappilämpötiloja, mutta vihreä kasvusto kestää sen ja kypsät chilit säilyvät viikkokausia hyvin. Ei ole kiirettä säilöntään.

Kesän loppupäätelmien aika alkaisi olla ja hyvin on mennyt, tavallista paremmin. Ehkä kerron myöhemmin tarkemmin, mutta sen voin jo nyt mainita, että lannoitteen vaihto keväällä taisi olla hyvä ratkaisu. Olen vuosikaudet kehunut Puutarhan Kesää, mutta nyt Biolanin (tai Tarhurin) kastelulannoite hoiti homman hienosti, ehkä paremminkin. Vertailevaa tutkimusta en tehnyt, kun vanhaa lannoitettani ei kaupassa silloin ollut, mutta uusi on kasvattanut chilit kattoon asti ja satoa on saatu kaikista, monista tavallista runsaammin. Näitä uskallan nyt suositella.

Kaikki eivät ehtineet kypsyä ennen pakkasia

tiistai 1. lokakuuta 2019

Elokuun lopulla kerroin tarkemmin tomaattiaidastani, joten katso sieltä lajikekuvaukset, jos kiinnostaa. Toista kuukautta on syöty yllin kyllin noita paksulihaisia maksitomaatteja ja hyviä ovat olleet kaikki. Paksuina viipaleina voileivän päällä niitä on mennyt eniten, mutta myös kaikenlaiseen ruoanlaittoon, jopa perunamuusin korvikkeeksi.

Aidassa on edelleen runsaasti raakoja ja kypsymässä olevia, mutta eiväthän ne näillä päivälämmöillä enää kypsy kuin hyvin hitaasti. Vasemmassa laidassa pilkistää pähkinäpensaan oksa. Pensaassa vierailee usein pikkuinen oravanpoika, joka löytää sieltä pikkuisia pähkinöitä. Nekään eivät vielä ole täysikokoisia tai kypsiä, mutta maistuvat oravalle kuten kirsikatkin takana näkyvästä kirsikkapuusta. Tomaatit se on jättänyt rauhaan, eikä muitakaan tuholaisia ole esiintynyt tänä vuonna.

Tämä Russkaya Dushan latvassa killuva tomaatti jäi kesän suurimmaksi, kuusisataagrammaiseksi. Otin sen sisään kypsymään. En muuten tukenut noita jättitomaatteja mitenkään, vaan ne kestivät omissa oksissaan oman painonsa. Rungot toki on tuettu ja sidottu hyvin, muuten ne kaatuisivat jo alkukesällä.

Siinä on muutamia sisään kypsymään poimittuja. Keskellä ns. normaalikokoisia punaisia tomaatteja Sibiria pensastomaatista ja keltainen Golden Sunrise. Niidenkin satokausi on jatkunut näin pitkälle. Takana näkyy halkeillut Roza Vetrov. Se tuntuu olevan erikoisen arka kosteille keleille. Ne menivät heti uuniin ruoan lisukkeeksi.

Sellaisen havainnon tein, että keinotekoisesti kypsytetyt, siis raakana poimitut tulevat sisältä paljon nestemäisemmiksi kuin ulkona kypsyneet. Aikaisemmin tuollainen parivaljakko kuin tuossa oikeassa alakulmassa repesi vahingossa ja kypsyttelin sen sisätiloissa. Vihreästäkin tuli punainen, mutta rakenne muistutti nyt kaupan tomaatteja, siemenet olivat nestemäisen hyytelön ympäröimiä ja valuivat helposti pöydälle. Maku oli happamampi kuin suoraan "puusta" kypsänä poimituissa. En edelleenkään osta tomaatteja marketeista. Eivät vain maistu.

Lisäys viikkoa myöhemmin:
Tänään söimme viimeiset kypsyneet tuosta erästä. Vain täysvihreä ei ole punastunut vielä. Jättikokoinen kypsyi kauniin punaiseksi ja söimme sen maukkaina. paksuina viipaleina aamiaisleivän päällä. Kävin vielä keräämässä muutaman kilon vihreitä komeroon paperipussiin kypsymään. Kasvien lehdet olivat jo pakkasen puremat, roikkuivat velttoina, mutta ehkä kylmä ei ole pilannut hedelmiä. Pitkään on ulkotomaattien kausi tänä vuonna jatkunut.