Punaväriä vappuun

Alma Paprika (C. annuum) talveksi kynityssä asussaan pyöräytti kypsää satoa sopivasti vapuksi. Edellinen isompi sato oli tammikuussa, sitä edellinen marraskuussa, joten kolmisen kuukautta sillä menee talvisadon valmisteluun. Nythän se on vain kolmen litran ruukussa ja kasvu ja kukinta pysähtyi, kun raakileet alkoivat kasvaa. Ulkona tai parvekkeellakin isossa ruukussa sato voi olla jatkuvaa.

Suurimmat pallukat olivat aivan alhaalla tukevassa varressa melkein ruukun reunaan nojaten. Halkaisija on yli 5 cm, mikä on melkein samaa luokkaa kuin kesällä kukkapenkissä.

Lajikkeelle tyypillinen ominaisuus: kaatuilu

Pari vuotta sitten ihmettelin samanlaisessa litran jäätelölaatikossa kasvavia ja reunan yli kaatuilevia chilejä. Lajikkeelle tyypillistä käytöstä vai kasvatusvirhe?

Nyt on todettava, että se on tyypillistä käytöstä, mutta kyllä ne siitä itse nousevat.
Pimiento de Padrón (C. annuum), espanjalainen tapas-chili kasvaa taas kolme samassa laatikossa. Laitimmaiset ovat kaatuneet reunan yli, keskimmäinen pysyi niiden välissä suhteellisen hyvin pystyssä. Kaikki nojasivat ikkunaan. Padrón on tukeva, nuppuja latvassa ja kahden kuukauden ikäisenä 40 cm korkea. Samanlaisessa laatikossa kasvavat Alma Paprikat näiden vieressä ovat suoria, 60 cm korkeita ja niissä on sormenpään kokoisia raakileita. Alma on siis nopeampi.

Padrón kasvoi Alman takana vähän piilossa ja siksi se on päässyt tekemään tuollaisia temppuja. Se on aluksi kaatunut melkein ikkunalaudalle asti, mutta kääntänyt sitten latvan ylös, kuten kasveilla on tapana, jos valo tulee ylhäältä. Kummankin päädyn kasveille on alaspäin kaartuneesta osasta kasvanut rinnakkainen runko päärungon viereen. Taidan leikata ne irti. Niistä saisi hyviä pistokkaita; vedessä juurruttaen uusia taimia. Seuraavassa ruukun vaihdossa hautaan tuon mutkan kokonaan multaan ja kasvu näyttää sen jälkeen normaalilta.

Voiko chilin kukka haista?

Aji Huanuco (C. baccatum)

Eihän tuollainen voi haista, eihän?

Ulupica Large (C. gardenasii)

Tämä tuoksuu hienolle parfyymille, mutta ei tehnyt ainuttakaan marjaa koko kesänä. Talvehtinut Ulupica aloitti taas kukinnan.

Aji Huanuco kasvoi olohuoneessa ikkunan ylälaitaan ja siirsin sen parvekkeelle, missä pieni lämpöpuhallin huolehtii öisin lämmöistä. Suurin syy siirtoon ei ollut koko vaan haju.

Huanucon kasvaessa olohuoneeseen levisi vähitellen outo tuoksu. Aluksi epäilin, että deodorantti oli pettänyt. Ilmassa leijaili vanhan hien tapainen lemahdus. Kainaloita haistellen se ei lisääntynyt, mutta ikkunalaudan chilien lähistöllä voimistui. Siirto parvekkeelle varmisti asian. Haju siirtyi parvekkeelle ja olohuone raikastui. Taitaa käydä niin, että tämän haisulin paikka on kesällä ulkona, ellei asia muuten selviä siihen mennessä. Voisihan olla, että lannoituksella tai mullan happamuudella olisi jotakin tekemistä hajun kanssa.

Olen yrittänyt nuuhkia hajun lähdettä, mutta en ole varma. Haju alkoi ehkä kukintavaiheessa ja juuri aukeavat kukat kenties ovat voimakkain lähde. Toisaalta versojen päät, joissa on nuppuja myöskin tuoksahtavat. Luonnollinen selitys olisi kukat, sillä niiden homma on houkutella hyönteisiä pölyttämään, vaikka chilit ovat myös itsepölyttäviä. Ehkä Perussa on noilla seuduin hyönteisiä, jotka tykkäävät ihmisen hien tai kissanpissan tuoksuista. Paljon pienempi varataimi ei vielä haiskahda, se on varma.

Taidan olla tämän maan ainoita Huanucon kasvattajia, joten havainnon varmistusta muilta kasvattajilta voin odottaa turhaan. Omnicolor on todettu useamman haistelijan voimin tuoksahtavan kissan pissalle, ainakin ajoittain, joten miksi ei myös hienhajuinen Huanuco olisi mahdollinen?

Tuossa on nyt ehkä viimeistä kertaa taustana naapurin pihakoivu, jonka he aikovat kaataa. Oksat ovat lahoja. Puulla on ikää lähemmäs sata vuotta.

Varo suoraa auringonpaistetta

Sisällä kasvaneet chilit eivät kestä suoraa siirtoa ulos aurinkoon. Laitanpa tämän varoituksen nyt, kun viikonvaihde näyttää aurinkoiselta.

Oleellinen asia on kerrottu vuoden takaisessa blogimerkinnässäni. En lähde sitä toistamaan. Sisäkasveja pitää totutella auringon UV-säteilyyn vähitellen. Hyvä metodi on aloittaa lyhyillä ajoilla ja pidentää niitä vähitellen. Selkeää ohjetta en anna, koska tapaukset vaihtelevat niin paljon. Aivan ilman UV:ta kasvaneet kalpeat taimet palavat nopeasti, ikkunalasin takana hiukan säteilyä saaneet kestävät ilman lasia ehkä puoli tuntia aluksi ja muutaman päivän jälkeen jo tunnin. Jokainen ulkoiluttaa omalla vastuulla, itse arvioiden kasviensa kestävyyden!

Varjossa pitäminen on myös hyvä keino. Monet suojaavat kasvatustilansa hallaharsolla, jonka myyntinimi nyt näytti olevan kasvuharso. Sitä ei kannata laittaa kiinni kasveihin, sillä silloin harson raot eivät liiku suhteessa kasviin ja joku osa voi palaa. Suojaa ei tarvita kuin yläviistossa etelän puolella. Taivaalta heijastuva valo on vain hyväksi totuttelussa, samoin aamu- ja ilta-aurinko. Palovammat ilmestyvät muutaman päivän viiveellä. Niitä ei voi havaita tänään, vaikka lopputulos olisi tuon kuvan mukainen ylihuomenna.

Pahimmillaan koko kasvin voi polttaa karrelle, mutta yleensä vain muutamat lehdet saavat vaaleita läikkiä. Minulla ei ole uusia kuvia, sillä en ole muutamaan vuoteen polttanut taimiani.

UV-lukemat löytyvät täältä. Ne eivät ole vielä korkeita, säteily lisääntyy kesään mennessä ainakin kaksinkertaiseksi.

Paprika Hecele erõs, 3 kuukautta, 60 cm

Paprika Hecele erõs (C. annuum) kasvoi viime kesänä parvekkeen nurkassa kattoon asti ja siinä oli komean kokoisia chilejä. Nyt tuo on olohuoneen ikkunalla kasvanut kolmessa kuukaudessa 60 cm korkeaksi ja varsin tukevaksi. Kukinta alkoi kahden ja puolen kuukauden iässä. Se ei siis ole nopeimpia annuumeita, mutta ehtii vielä liiankin hyvin kesän karkeloihin.

Nyt se on kolmilitraisessa ruukussa ja vaatisi piankin isomman. Viime kesänä kuusilitrainen kävi pieneksi ja rajoitti selvästi satoisuutta. Jos kasvu jatkuu keskeytyksittä, tämä saattaisi olla ulkokasveja ensi kesänä.

Hecelen kukinta onnistui alusta lähtien erinomaisesti ja nyt siinä jo kasvaa useita pikku chilejä. Kypsää satoa tosin saa odottaa pari kuukautta, mutta kesän ulkokauden alkaessa ne kuitenkin voisivat jo olla kypsiä. Nyt pitäisi vain sopivalla lannoituksella huolehtia, että kukinta ja sato jatkuu. Pienillä chilikasveilla on taipumusta lopettaa pituuskasvu siksi aikaa, kun ne kasvattavat hedelmiään. Minä en sitä oikeata lannoitusta tunne, mutta voisin kokeilla varovaista ruukunvaihtoa, kunhan parvekkeella vähän lämpiää ja sen saa tilavampaan paikkaan.

Hecelen chilit eivät ole aina säännöllisen muotoisia, vaan tuollaiset lommot kuuluvat asiaan. Varsinainen jännityskysymys on, löytyykö noista tänä vuonna siemeniä. Viime kesän koko sato oli täysin vailla siemeniä. Tekisipä nyt mieli vilkaista yhdestä, mutta eihän niissä noin pienenä vielä ole siemenet kehittyneet. Kasvakoot rauhassa.

Vielä näkee ulos

Olohuoneen ikkuna huhtikuun puolivälissä.

Monena keväänä ikkuna on ollut niin täynnä isoja chilejä, että ulos ei ole nähnyt huhtikuun lopulla. Nyt kasvustoja on vähän jaettu ympäri taloa. Ikkunalaudalla majailevat vasemmalta alkaen aivan reunassa taimivalon alla pieniä annuumeita, sitten Canario, joka viime päivinä on kasvattanut pari pystyoksaa. Sen vaakaoksan alla on kolme laatikkoa tomaatteja. Keskellä iso tyypillinen baccatum on Aji Huanuco, joka juuri aloitti kukinnan. Jospa siihen ehtisi tarttua muutama raakile ennen kuin vien sen parvekkeelle, missä toinen Canario jo kärvistelee. Alma Paprikassa kypsyy taas pallukoita, Rocoto M2:ssa kasvaa raakileita ja oikeassa laidassa annuum Hecele kukkii myös. Tyhjä tila on kissan vartiopaikka.

Varastohuone 14.4.

Kellarikerroksen viileässä varastossa onkin sitten isompi viidakko. Siellä majailee kymmenkunta talvehtinutta, edessä Jamy, Aji Cristal ja Ulupica Large. Keskellä on 7 kpl viime päivinä ruukutettuja chinensejä, niiden takana lisää talvehtijoita ja aivan piilossa pienempiä taimia. Yksi tomaattikin siellä kiemurtelee lamppuun. Nuo työmaavalot ovat osoittautuneet hyväksi hankinnaksi. Yhtäkään putkea ei ole palanut kahden talven aikana ja valoa riittää talvehtimiseen, jopa pienimuotoiseen satoonkin. Aji Cristal on tuottanut chilejä jo tammikuun lopulta asti. Monissa muissakin talvehtineissa on raakileita, mutta aurinko ne varsinaisesti herätti kevääseen.

Ansarijauhiaisista en ole päässyt kokonaan eroon. Niitä varten lampuissa riippuu keltaisia tarra-ansoja. Parilla muullakin ikkunalla on vielä muutama chili. Liikaa niitä on näihin tiloihin.

Chinenset kukkivat (vihdoinkin)

Viileä varastohuone ei todellakaan ole yhtä tehokas taimikasvattamo kuin aikaisemmin käyttämäni olohuoneen ikkunalauta. Chiliharrastusta aloitellessani tein päätelmän, että habanerot tulivat kukkaan kolmen kuukauden ikäisinä. Nyt näillä hiukan oudommilla chinenseillä neljäs kuukausi on jo pitkällä ennen kuin kukkia ilmestyi.



Pimenta de Bode (C. chinense) on kärsinyt taimilaatikon ahtaudesta tai muusta mistä lie, sillä se on pudotellut lehtiään toisen oksan melkein kaljuksi. Ulkona aurinkoisella takapihalla on vielä paksusti lunta, mutta lämpöasteita kuvaukseen.

CGN 21500 (C. chinense) näyttää voivan paremmin, vaikka se on tästä brasilialaisesta parivaljakosta kuuman ilmaston kasvi ja Bode on vuoristosta. Kukkia on runsaasti, mutta onnistumisia on vielä liian aikaista veikata.

Kolmas kukkaan puhjennut on Colombian Orange (C. chinense), jonka ruukunvaihdosta jo ehdinkin kertoa. Se on näistä suurin, mutta pienet kukat on siinäkin. Tuossa näkyy chinensen violetit heteen varret ja hyönteispölytystä varten mesipallukka niiden vieressä. Talvehtineissa chinenseissä monissa on jo raakileita, vaikka ne ovat olleet samassa tilassa näiden kanssa. Pakkasilla lämmöt olivat 15-18°, mutta nyt ovat nousseet. Aurinko lämmittää jo tuntuvasti ja ennen kaikkea lisää valon määrän suotuisalle tasolle.

Kypsää tomaattia

Ei siitä vielä ole kuukauttakaan, kun havaitsin ensimmäiset raakileet  kuusivuotiaassa tomaatissani. Nyt ne jo ovat kypsiä.

Tumbling Tom Yellow on 2008 kylvetty riippuvaoksainen amppelitomaatti. Sen pienet keltaiset hedelmät ovat makeita ja maukkaita, suupalana syötäviä, mutta parhaimmillaan puolikkaina leivän päällä tai lautasella.

Edellisinä vuosina siinä on ollut kypsää jo maaliskuussa, mutta nyt oli synkkä talvi. Sitä paitsi tein perusteellisen ruukun vaihdon aika myöhään ja poistin siitä samalla vanhimmat paksut juurakot, kun uusiakin oli ruukku täynnä. Tästä se innostui kasvamaan ja kukkimaan kuin nuorukainen.

Uutta kasvua on kuukaudessa tullut todella runsaasti ja oksat painuvat sadon painosta. Aivan täydellistä tomaattitietämykseni ei kuitenkaan ole, sillä monet tertut jäävät harvoiksi, kukkia putoilee, eikä tomaatteja muodostu. Eniten tätä on varjon puolella, joten valo on osasyy.

Saattaa olla, että lannoitukseenkin pitäisi perehtyä. Olen laiskuuttani antanut vain Puutarhan Kesää, kun sitä on kastelukannussa chilejä varten valmiina. Tänään luin Nutriforten Tomaatti- mansikka lannoitepurkin kyljestä, että tomaatille pitäisi antaa hyvin kaliumpitoista lannoitusta. Pääsadon aikaan se suosittelee kaliumia tuplasti enemmän kuin typpeä. Ehkäpä pitää ruveta sekoittelemaan tuolle omat lantapaukut kahdesta aineesta. Ei se nyt niin kauhean suuri vaiva ole, vaikka ne liukenevatkin hieman heikommin kuin pinkki peruslannoite.

Viileys viivytti kukintaa 3 viikkoa

Eihän kolme viikkoa paljon ole, mutta kun kuukausi pidentyy viikkoa vaille kahteen, ero on melkein kaksinkertainen.

Alma Paprikat (C. annuum) ovat tässä viikkoa vaille kahden kuukauden ikäisiä ja kaikissa on kukkia. Ne avautuivat jopa samana päivänä. Nämä ovat kasvaneet ikkunalaudalla ja pakkasilla siellä on ollut viileämpää kuin muualla huoneessa. Mittaria en tullut sinne laittaneeksi, mutta kahdenkymmenen tietämissä se lienee. Viime talvena kasvatin Alman "lämpökaapissa" 25-28° päivälämmöissä ja kukka ilmestyi ennätysajassa, tasan kuukaudessa. Lämmöllä on vaikutusta kasvunopeuteen.

Alman kukkia kehittyy jokaiseen haarautumiskohtaan, mikä tässä tarkoittaa joka lehtihankaan. Niin tiheästi se haarautuu. Kukassa on heti siitepölyä ja nämä hedelmöittyvät helposti vähäisestäkin liikkeestä. Itse asiassa tuolla on pieni raakileen alku jo näkyvissä kukan keskellä. Eivät ne kaikki kuitenkaan kehity isoiksi, vaan kasvi pudottelee hennoilta oksiltaan liiat alut pois. Se tuntuu tietävän, montako pallukkaa jaksaa kantaa. Tietysti lannoitus ja ruukun ja kasvin koko määräävät lopulta sadon suuruuden.

Rocoto M2 ei pienistä hätkähdä

Kaksi viikkoa sitten kerroin mysteerirocotoni ruukunvaihdosta. Silloin se oli juuri aloittanut kukinnan. Ei mennyt kuin viikko uudessa ruukussa kun raakileita alkoi ilmestyä, melkeinpä ensimmäisiin kukkiin.

Rocoto M2 (C. pubescens)

Nyt niitä on jo kymmenkunta ja kukkia vielä enemmän. Sille ei siis muodostunut ruukun ja kasvupaikan vaihdosta minkäänlaista stressiä. Aurinkoinen olohuoneen ikkuna tuntuu olevan sille mieleen. Oksat kasvavat ja kaartuvat muiden chilien päälle tukea etsien. Melkoinen urakka siitä syntyy, kun nuo pitää erotella toisistaan, mutta turha sitä on nyt murehtia. Voihan noita pisimpiä oksia vaikka leikellä.

Tässä Fataliin yllätyssiemenistä kasvaneessa rocotossa on siis pitkulaiset, 3-5 cm pitkät, punaiset hedelmät. Saman muotoisia ja värisiä on niin paljon, että en ole onnistunut tuota varmuudella määrittelemään. Minulle riittää, että se on tavattoman helppohoitoinen ja hyvän makuinen.

Ei siis näin

Colombian Orange (C. chinense) on pari kuukautta kasvanut samassa 10 cm muoviruukussa ja juuristo näyttää tältä. Tuollaiset tapaukset voi tarkistaa helposti. Ne saa ylös ruukuistaan vähän reunoja puristellen, pohjasta painaen ja varresta nostaen. Eihän tuossa ole multaa ollenkaan vapaana putoilemaan paitsi ihan pinnassa. Pieniä, tehokkaita hiusjuuria ei näy, vaan juuret ovat kiertyneet palmikoille ja tunkeneet kaikki ruukun urat täyteen. Tuollainen haittaa jo kasvamista.

Koko taimi 10 cm ruukussaan ulkoilemassa ennen ruukun vaihtoa. Sehän on viikon yli kolmen kuukauden ja 60 cm korkea, ahtaudesta huolimatta ihan kelpo taimi. Koon puolesta se olisi jo valmis parvekkeelle, eli saisi olla jo toukokuu, eli myöhemminkin voisi aloittaa idätykset. Toisaalta olen useana vuotena tehnyt sen virheen, että olen vienyt chinensejä liian aikaisin kylmälle parvekkeelle ja tuloksena on ollut pitkä tauko kukintaan tai minikokoisia chilejä.

Kesällä aion tarjota tuolle 6,5 litran ruukkua (isompia ei oikein mahdu parvekkeen hyllyille) ja nyt se sai väliaikaiskodikseen kolmilitraisen. Niitä vielä kehtaa pitää ikkunalaudallakin. Sillä oli noin neljä desiä multa- ja juuritilaa, mittasin sen uteliaisuuttani. 10 cm ruukkua voisi kuvitella litraiseksi, mutta tuo on ulkomitta ja ruukku kapenee alaspäin, on aika matala, eikä ole koskaan aivan täynnä.

No niin, veistelin juuripaakkua aika raskaalla kädellä. Nurkkien juuripunokset leikkasin pois, keskeltäkin viiltelin ja pudistelin irtomultaa pois. Minulla on aikaisempia havaintoja, että rikottu paakku ja katkottu juuristo sopeutuu nopeammin uuteen paikkaan kuin ehjäksi jätetty. Kävipä kerran kesällä niinkin, että maakuoppaan turpeen keskelle istuttamani chili ei ollut koko kesänä kasvattanut montaakaan juurta ulos keväisestä juuripaakustaan. Se oli oman juuristonsa vankina ja voi aika huonosti. Siksi pyrin nyt rikkomaan tuollaiset punokset.

Älä tee näin

Kaivoin nuo taimilaatikot näkyviin muiden taimien ja talvehtivien keskeltä. Ahtaassa olivat. Kirjoitin tämän puhtaasti ohjeeksi itselleni: Älä tee näin seuraavilla kerroilla. Vaan eipä tuota tilaa mistään kasva lisää.

Nuo ovat pääasiassa chinensen taimia, jotka esittelin yksilöinä 25.1.-9.2. Silloin ne olivat noin puolitoista kuukautta vanhoja ja keskimäärin 15 cm korkeita. Sijoitin ne silloin kastelua helpottaviin laatikoihin, 6 taimea laatikkoon 10 cm ruukuissa. Nyt ne ovat vähän yli kolmen kuukauden ja keskimäärin puoli metriä korkeita.

Silloin ne olivat tukevia, haarautuneita, tasapainoisia kasveja, mutta ahtaalle jouduttuaan ovat pääasiassa kasvattaneet yhtä vartta ja ilmeisesti kilpailleet paikasta valossa. Enää ne eivät ole kauniita ja tasapainoisia erilleen otettuna. Jotkut kaipaisivat leikkausta, jotta niistä tulisi kesäksi parvekkeelle hyvän mallinen kasvi. Alimmat lehdet kuitenkin putoavat siirtorumbassa ja silloin jäljellä on paljon tyhjää runkoa ja tupsu latvassa. Ahneushan tuohon on pääsyy. Kasvatin liian montaa kasvia liian vähässä tilassa.

Nämä chilit pitäisi kohta saada isompiin ruukkuihin ja vaikka parvekkeelle, mutta eihän se vielä käy kuukauteen, kun nuo yöpakkaset jylläävät. Taimet eivät suinkaan ole tuossa kaikki, vaan myöhemmin idätetyt baccatumit ja annuumit painavat päälle seuraavaksi. Baccoistahan kuukautta nuorempi Aji Huanuco jo ajoi noista ohi, kun oli joutunut samaan laatikkoon. Korkeimmat takarivissä ovat Rocato, Pucumaucho, Cochabamba ja ylinnä Colombian Orange, joka on jo reilusti ylittänyt 60 cm.

Peruvian White Habanero herää kevääseen

Hankien keskellä pääsiäispyhien lämmössä Peruvian White Habanero (C. chinense) poseeraa ulkona koko komeudessaan. Sen syksyisen satoasun ja lokakuisen leikkauksen näet tästä linkistä. Tämä talvehti aivan esimerkillisesti loisteputkien alla vajaassa kahdessakymmenessä asteessa kolmen litran ruukussa. Ruukku tuntuu koko ajan kevyeltä, juurien lomaan ei paljon multaa mahtunut. Kesäksi sen on saatava isompi astia. Latva keikkuu nyt puolen metrin korkeudessa mullan pinnasta mitaten.

Kukkia siinä on ollut jo muutaman kuukauden, mutta vasta auringon ilmestyminen on saanut muutamia tuollaisia pikku "luoteja" kehittymään oksille. Tästä se alkaa, mukavan varhain Habanerolle, vaikka eihän tämä varsinainen Habanero ole, nimetty vain sillä tavalla. Pirteän makuinen mauste se on kuitenkin, joten ilolla seuraan noiden kehittymistä. Tuota katsoessani sain niiden maun kielelleni ja sylkeä alkoi muodostua.