Meitä huijataan kaupassa Padronin nimellä

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Pimiento de Padron, tunnettu espanjalainen chili, kuppiloiden tapas-ruoka ja oman festivaalin kotimaassaan ansainnut tuotemerkki on nyt ikävässä maineessa Suomessa. Hollannista tuodaan suoraan sanottuna moskaa tuolla nimellä meidän kauppoihimme.

Kun kehuin Padronin makua 2010, sain paljon palautetta pettyneiltä kaupan vihannestiskiltä Padroneita ostaneilta. Vasta nyt jouduin itsekin kokemaan kaupan tarjonnan ala-arvoisuuden. Poikani toi juhannusaattona lähimmästä K-kaupasta löytämiään alelaatikon Padroneita. Olivat espanjalaista alkuperää, Hollannissa pakattuja ja selvästi nahistuneita. Paistaessa tuoksu oli oikea, mutta muu olikin pelkkää pettymystä. Ne menivät kypsyessään veteliksi, olivat mauttomia, mutta karvaita ja siemenetkin olivat jo mustuneita. Roskiin menivät nämä tarjoustuotteet.

Tuosta kuvasta nyt varmaan näkee tottumatonkin, miten nahistunut kaupan Padron on verrattuna parvekkeellani kasvavaan. Tämä on kyllä pahimmasta päästä. Oli siellä tuoreempiakin. Padronin pitäisi olla kova, ryhdikäs ja kiiltäväpintainen. Paistaessa tai grillattaessa sen pitää säilyttää ryhtinsä. Ennen kaikkea siinä pitäisi olla makua, jonkin verran poltettakin, eikä vain karvautta kuten noissa pitkään Eurooppaa kiertäneissä surkimuksissa.

Kyse ei varmaan ole pelkästään kuljetuksissa nahistumisesta, vaan nämä on jalostettu kansainvälistä kauppaa kestäväksi, mutta samalla on saatu mauton, poltteeton, karvas chili. Ikävä juttu on, että tämä on jo levinnyt siemenkauppoihin ja harrastajat vaihtavat keskenään siemeniä, joista syntyy mitätöntä roskaa. Padronin maine on mennyt.

Normaalistihan nuo syödään vihreänä, mutta annan ainakin yhden Padronin kypsyä punaiseksi, että saan tuoreita siemeniä tulevia kylvöjä varten.

Lisäänpä tähän seuraavana päivänä Padronista ottamani kuvan:


Parvekkeella istuskellessani kiinnitin äkkiä huomioni Padroniin, sehän suorastaan hehkui punaisena. Piti hakea kamera ja ikuistaa näkymä. Hohde lähti kypsän chilin taakse jostakin lehtien läpi osuvasta pienestä auringonsäteestä. Vaikutelma oli aivan epätodellinen. Kuva ei sitä pysty välittämään, punaisen hehku latistuu, mutta tulipa samalla laitettua tänne muistiin vähän isompi kuva tästä espanjalaisesta tukevasta chilistä.

Kylmän sään kukinta näkyy nyt

torstai 20. kesäkuuta 2019

Päivää pitkästä aikaa. Edellinen postaus näkyy olevan toukokuulta ja Juhannus on jo käsillä.

Eipä kasvatusrintamalla mitään kummallista ole tapahtunut, mutta syy taukoon on kyllä ihan muualla.  Harkitsemattomissa heräteostoksissa ja verkkokaupan hitaudessa. Sain yllättävän tarjouksen tietokoneen vaihtoon, samanlaiseen, mutta kuusi vuotta uudempaan, viimevuotiseen malliin puoleen hintaan. Viimeistä kappaletta vietiin. Ei, ei minua höynäytetty, kyseessä oli ihan luotettava kotimainen kauppa, mutta en tutkinut sen viime vuoden mallin ominaisuuksia ennen ostopäätöstä.

Hieno peli tämä uusi on ja vaihto sujui helposti. Lahjoitin jo vanhankin pois. MUTTA sitten vasta tajusin, että eihän tässä ole muistikortin lukijaa kyljessä, eikä edes USB-liittimiä. Tai ne ovat minikokoisia C-liittimiä. En siis saanut kameran kortilta kuvia koneeseen, kunnes olin hankkinut USB-sovittimen tai USB-C kortinlukijan. Tällaista tekniikan kehitys on. Kaiken pitäisi sujua langattomasti tai ainakin miniliittimillä, mutta kun muissa vanhoissa laitteissa ei ole langattomuutta tai miniliittimiä. Sovitteita tarvitaan tällaisiin välitilanteisiin. Samalla siirryin langattomaan printteriin/skanneriin ja täytyy sanoa, että kaapeleista vapautuminen on kyllä iso ilo.

Vaan sitten chileihin:

Peruvian Orange (C. chinense)

Toukokuussa vaihdoin tämän Peruvian Orangen taimiruukusta isompaan ja se jo kukki silloin innokkaasti. Kylmiä öitä ja päiviäkin riitti. Chinenset, esimerkiksi Habanerot tekevät tuollaisissa oloissa puolukan kokoisia marjoja. Tämä perulainen kypsyttää nyt kylmän kauden kukintansa satoa ja pieniä ovat nämäkin, sentin tai pari pitkiä, kun alkuperäiset olivat 3-4 senttisiä.

Tein elämäni ensimmäistä kertaa espanjalaistyylisen uunimunakkaan. Se olikin helppoa, teen kohta toisenkin. Siinä nämä pikku chilit näyttivät kyntensä. Neljä tuommoista kuuden munan munakkaaseen antoi juuri sopivasti makua. Aromi on tallessa. Se vain hiukan ihmetyttää, että väri ei enää olekaan oranssi, vaan punainen. Olisikohan silloin 10 vuotta sitten tapahtunut vahinkoristeytys? No, ei se mitään, maku on hyvä ja satoisuutta riittää.