Pizzamausteita omalta parvekkeelta

Pyhäpäivänä laiskotti niin, että päätimme tilata pitsat. Nyt ei otettu mitään Spicy Hottia tai Jalapeñoa, vaan tilasimme peruspitsoja tuplajuustolla, ananaksella tms ja mausteet haettiin omalta parvekkeelta. Terävällä veitsellä paloittelin erityisesti keltaisen Fataliin hyvin pieniksi paloiksi. Punainen Cajamarca ja vihreänä poimittu (kypsiäkin olisi ollut) Aji Cristal saivat jäädä vähän karkeammaksi silpuksi.

Sanon vielä kerran, että keltainen Fatalii on hieno mauste ja sopii erinomaisesti pitsan päälle. Sitä pitää vain laittaa hyvin vähän, mutta hienoksi silputtuna se käy helposti. Ihan vähän laitettuna siitä tulee vain mukavaa pistelyä poskiin, tuhdimmalla annoksella hiki pukkaa pintaan. Teimme myös vertailuja.

Vireä Aji Cristal on raikas tapaus ja sitä saa laittaa aika reilusti pizzasiivun päälle. Se on parasta vähemmän chiliin tottuneelle. Cajamarcaa saa myös annostella reippaasti. Maku on melkein makea, mutta kyllä sieltä chilin maku löytyy. Kaikki kokeilun chilit osoittautuivat hyviksi pizzamausteiksi, voin suositella.

Sininen ja valkoinen Cajamarca

Edelliseen juttuun hiukan jatkoa.

Eihän nuo ihan Suomen lipun värit ole, mutta tuollaisia löytyi, kun kaivauduin auringon puoleiselle sivustalle Cajamarcan tiheässä kasvustossa.

Erilaisia ruskeaan vivahtavia sävyjä esiintyy myös, jos raakileet ovat olleet varjossa lehtien suojassa. Satoa on paljon, vaikka en ole lannoittanut tuota elokuun alun jälkeen ja kasvualusta on enimmäkseen kookoskuitua. Ehkä kesällä tuli lannoitettua liikaa ja kookoksessa on vielä kasvuvoimaa.

Cajamarca suorastaan pursuu värejä

Aivan muusta piti kirjoittamani, mutta Cajamarca hehkui edessäni parvekkeella ilta-auringossa niin, että oli suorastaan pakko tarttua kameraan ja jakaa kokemukseni muillekin.

Keltainen väri kiinnitti ensimmäisenä huomioni, se on harvinaisempi tällä chilillä. Cajamarca (C. chinense) kypsyy punaiseksi.

Raakileet voivat pienenä olla jopa valkoisia tai vaalean vihreitä. Sinistä väriä kehittyy sopivassa auringonpaisteessa. Nyt ei ollut kokonaan sinisiä tarjolla.

Sen sijaan violettiin tai pinkkiin vivahtavia punaisen sävyjä oli raakileissa paljonkin.

Kypsissä punainen väri peittää koko chilin.  Vain laitimmaiset ovat täysin kypsiä.

Cajamarca on myös erinomainen ruokachili, eräs suosikeistani.

Cajamarca, komea kuten aina

Cajamarca (C. chinense) on perulainen perinnechili, espanjalaisten konkistadorien intiaaneille tekemän petoksen ja verilöylyn muistopaikkakunnan mukaan nimetty. Se kasvaa kauniiksi tukevaoksaiseksi puuksi ja pysyy suhteellisen pienenä ainakin tällaisessa kolmen litran ruukussa.

Cajamarcassa on hyvin monen värisiä raakileita ja se kypsyy punaiseksi. Tuolla toisella puolen puuta on melkein valkoisia, ruskeita ja sinertäviä chilejä. Vaikka se on chinense, se ei ole kovin tulinen. Noita voi laittaa useammankin ruokaan, mutta yhdestäkin saa jo makua.

Lisää väriä ruutuun. Amppelitomaatti Tumbling Tom Yellowista on saatu satoa jo kuukauden verran, mutta pieniä määriä kerrallaan. Nyt niitä näyttää kypsyvän isommalla joukolla. Valtavassa pöheikössä raakileita on sadoittain. Tuota pitää kastella aurinkoisina päivinä ainakin kahdesti päivässä.

Päivitystahti näköjään hidastuu, mutta kaikki sujuu kuten ennen ja olen nämä jutut mielestäni  jo aikaisemminkin kirjoittanut, vaan saattaahan täällä olla uusiakin lukijoita. Ja itsellenihän minä tätä kirjoittelen, muistiinpanoiksi kasvatusrintamalta. Tänä vuonna on vain tuttuja lajikkeita + 3 uutta Jewen perulaista rocotoa. Chilejä on paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Nyt mahtuvat ihmisetkin parvekkeelle.

Nuppuja, nuppuja

Synkän, lumisateisen päivän ratoksi aloin kuvata "pikkutaimiani", tammikuun lopulla taimelle tulleita lajikkeita. Nämähän idätin tosi vanhoista siemenistä.

Omnicolor (C. baccatum) on reippaasti haaroittunut ja nuppuja on joka haarassa. Kaikki tämän idätyserän taimet ovat pikkuisissa 7 cm taimiruukuissa, joissa on vain pari desiä multaa. Hyvin ne on noissakin kasvaneet. Tällä baccatumilla varsi paksunee ylempänä, ehkä se on saanut silloin enemmän valoa, kun nuo siirrettiin ikkunan yläosaan lasihyllylle. Kuvassakin näkyy hiukan ikkunan päällä olevia loisteputkia, joiden valo on hieman keltaisempaa kuin ulkoa tuleva. Väri on 840 ja putket ovat vuosia vanhoja. Sekavalo ei ole valokuvaukselle eduksi, ylälehdet ovat eri värisiä kuin alemmat. Takana on tomaatin taimia.

Omnicolorin nuppua varten piti ottaa spottivalo käyttöön, muuten olisi ollut turhan hämärää ja tasaista. Minä näköjään pidän vastavalosta.

Olipa jo unohtunut eräs Omnicolorin ominaisuus, haju. Huoneessa tuoksahteli kissanpissa erityisesti taimihyllyn läheisyydessä. Epäilin tomaatin taimia tai liikaa kasteltua multaa, mutta Omnicolorhan se oli.

Toinen vanha tuttu baccatum Inca Red Drop on porukan korkein, 35 cm. Niitä on vielä jäänyt kaksi samaan ruukkuun, mutta silti kasvuvoimaa on löytynyt ja nuppujakin on. Jotenkin minulle on aikaisemmilta vuosilta jäänyt mielikuva (kenties väärä), että kevätpäivän tasauksen aika on erityisen suosiollinen chilien kukinnalle. Nehän ovat kotoisin tropiikista, missä päivät ovat aina saman pituisia yön kanssa. Kesäkuussa eivät tämän ikäiset taimet kuki näin helposti, mutta silloinhan chilit ovat yleensä jo isompia.

Chinense Cajamarca on lajityypillisesti ryppyisillä lehdillä, mutta tällä kertaa ei erityisen paksulla rungolla varustettu chili. 

Annuum Bolivian Rainbow on tuossa ikkunalla jo alkanut tummentaa lehtiään, vaikka aurinkoisia päiviä ei vielä monia ole ollut. Se voi paljossa UV-valossa muuttua hyvin tummaksi lehdiltään, mutta tuota säteilyä on Suomessa runsaammin tarjolla vasta toukokuusta lähtien. Loisteputkissa sitä todennäköisesti on.

Bolivialaisen kukkanuppu jo enteilee värikästä kukkaa, mutta eri väriset raakileet tästä vasta tekevät väriläiskän chilien joukossa.

Annuum Chinese Pot Chilli on muita samanikäisiä paljon pienempi, mutta siitä tuleekin pienikokoinen pensas ja chilitkin ovat vain muutaman millin mittaisia. Nuppuja löytyy tämänkin latvasta, kun tarkkaan katsoo.

Lopuksi hellyttävä kuva Omnicolorin pikkutaimista. Nämä ovat uusintakylvöä vuoden 2009 siemenistä, kun ensimmäisellä yrittämällä iti vain yksi. Toisella kerralla iti jo kaksi viidestä, mutta hitaasti.

Valkoisia kukkia rocotoissa

Joulukukkina mainostin Rocoto Peru Rojon ensimmäistä kukintaa kuukausi sitten. Kauniin punaisia ne olivatkin. Eihän niistä niin pieneen taimeen raakileita kehittynyt, sehän oli selvää. Nyt alkaa toinen kukinta hieman isommassa taimessa ja väri onkin aivan eri. Samasta kasvista kuitenkin on kyse.

Rocoto Peru Rojo (C. pubescens)

Eivätkä värimuunnokset tähän loppuneet, myös Rocoto Pico Mucho (C. pubescens) kukkii nyt lähes valkoisin kukin.

Baccatumien idätys sujuu hyvin. Inca Red Drop ja Aji Cristal ovat taimella, Omnicolorissakin näkyy elonmerkkejä kahden viikon idätyksen jälkeen, vaikka se ennen on vaatinut kolme viikkoa. Vanhimmat siemenet mallia 2009 eivät vielä ole itäneet. Uusiakin idätyksiä hyvin vanhoista siemenistä jo lisäsin lautalle: Cajamarca, Chinese Pot Chilli ja Bolivian Rainbow pääsivät yrittämään vuoden 2018 listalle.

Chilistä pöytämausteeksi

Taidan tämänkin suhteen olla myöhässä, kun monet ovat jo kasvihuoneensa tyhjentäneet, mutta meikäläisen parvekkeella rehottaa edelleen. Ja löytyypä ohjeet sitten ensi vuonna Googlella.

Suuren osan chileistäni säilön talveksi kuivattamalla. Silloin ne säilyvät huoneenlämmössä vaikka paperipussissa ja niitä voi rusentaa ruokaan. Nämä Peruvian White Habanerot ja Cajamarcat ovat kuivumassa siemenien vuoksi. Niiden keräys käy helpommin kuivista kuin tuoreista chileistä. Joskus riittää vain pussissa ravistelu, mutta noista pienistä piti irrottaa siemenet veitsen kärjellä tai pienellä meisselillä. Siemenkeräyksen päälle ei kannata sijoittaa toista ritilää, sillä kuivuessa aina tippuu siemeniä.

Siementen keräyksen jälkeen laitan melkein aina idätyslautan vesille ja kokeilen heti itävyyttä muutamalla siemenellä. Nyt esimerkiksi on kylmä jo voinut iskeä ja pilata itävyyttä.

Minä en ole aikoihin tehnyt chileistäni jauheita, sillä mielestäni aromit säilyvät paremmin isoissa kappaleissa, puolikkaissa tai suikaleissa. Pöytämaustetta teen chilimyllyllä.

Läpinäkyvä mylly on englantilainen kolmen vuoden takaa. Se on toiminut hyvin ja jauhaa vähän käppyräisetkin palat. Se näyttää kuitenkin hävinneen kaupoista ja on kalliskin nykymittapuun mukaan. Pienempi on kiinalainen ebay-ostos, neljän euron mylly, kotiin kannettuna. Meillä on ollut pari kappaletta muutaman kuukauden ajan koekäytössä karkeaa merisuolaa ja juustokuminaa jauhamassa. Hyvin ovat toimineet, karkeussäätöä on ja ote on luonteva. Tällä on helpompi annostella suolaa kuin sirottimella.

Tulipa mieleen kokeilla noita myös chilille. Nythän ehtisi vielä saada paketin Kiinasta ennen joulua. Pienemmässä on myös pienempi koneisto, joten siihen eivät mene yhtä isot palat kuin isompaan, mutta kyllä se chilejä jauhaa ihan siististi, kunhan rusentaa niitä ensin vaikkapa morttelissa tai ihan käsin pussissa. Valkoisista habaneroista tuli ihan hyvää tulista jauhetta tai rouhetta, mutta eri makuista kuin tuore chili. Niin se vain on, että jokainen säilöntätapa muuttaa makua omanlaisekseen.

Puisia perinteisiä pippurimyllyjä saa vieläkin halvemmalla, mutta meillä on jo niitä ja tämmöinen pienempi on tyylikkäämpi pöydällä, kun niitä saattaa tulla montakin eri aineille ja tästä näkee, mitä siellä on sisällä.

Keraamisia "teriä" olen pitänyt tarpeellisena, vaikka muovisilta nuo näyttävät. Tästä teräksisestä mallista on muutaman kymmenen senttiä halvempi kopio, jonka ainesluettelossa ei mainita keraamista. En tiedä onko sillä merkitystä, mutta neljällä eurolla ei jaksa kauheasti vaivata päätään. Suolaa tuolla on rouhittu päivittäin nyt puolen vuoden ajan ja vielä se puree kiteisiin.

Punaista juhannusmaustetta

Ukkospilvien väliin mahtui aurinkoinen hetki ja käytin sen äkkiä kuvaukseen.
Cajamarca (C. chinense) kypsyttelee ensi satoaan ja samaan aikaan latva kasvaa ja uusia nuppuja muodostuu. Tämä on tammikuun puolivälissä taimelle tullut ja ensimmäiset kypsät nautittiin kesäkuun alussa. Alle kymmenen noita muodostui pikku puuhun, seuraava sato lienee isompi.

Cajamarca on mainio yleismauste, mutta erityissuosion se on meillä saanut kanansuikaleiden seuralaisena renkaiksi leikattuna. Salaattiin suosittelen pilkkomaan pienemmäksi.

Lumisadetta ja kaunista kasvua

Tulihan se lumisade sieltä, kuten oli ennustettu. Lämpötila kävi pakkasella lyhyesti, mutta lasien takana parvekkeella laski vain seitsemään. Nyt on pari kylmää päivääkin edessä, maksimilämmöt vain pari kolme astetta. Lämpöpuhallin tohottelee.

Eipä synkistellä kuitenkaan:

Ikkunalaudan komistus Cajamarca (C. chinense) voi hyvin olohuoneen lämmössä. Tässä se kävi vain poseeraamassa parvekkeella. Se on jo vuosia ollut suosikkini, hyvän mielen tuoja, kaunis, tukeva, karvainen, vähään tyytyvä ja vielä hyvän makuinenkin. Tuo raakile ei vielä ole saanut mielenkiintoista väriä, mutta sellaisia on luvassa, kunhan aurinkoa saadaan. Tuo ei edes ole ainoa raakile, mutta ensimmäinen ja isoin. Ruukunvaihtosäitä odotellaan parvekkeelle.

Kaksi kovin erilaista chinenseä

Nämä kaksi ja puoli kuukautta vanhat kaverukset ovat kasvaneet koko ajan rinnakkain. Molemmat ovat lajityypiltään chinensejä, mutta kovin eri näköisiä.  Cajamarca vasemmalla on tyypillinen tapaus. Lehdet ovat leveitä, isoja ja ryppyisiä, kasvu tukevaa ja matalaa. Oikealla on minulle uusi Ojos de Pescado, joka on korkeampi ja hennompi. Sen lehdet ovat oikeastaan "silakan muotoiset", kuten annuumien lehtiä kuvailtiin silloin kun aloitin chileihin tutustumiseni. Epätyypillinen tapaus siis.

Cajamarca on kasvutavaltaan tyypillinen chinense, runko on paksu, kasvu enemmänkin leveää kuin korkeaa. Kyllä tämäkin myöhemmin korkeutta kasvaa, paljonkin jos lannoittaa voimakkaasti.

Alun perin otin tämän kasvatukseen hedelmien hienon värityksen ja maun vuoksi. Sen runko on hauskasti karvainen. Tässä on vasta pieniä nuppuja haarautuneessa latvassa.

Ojos de Pescado on selvästi korkeampi ja kapeampi. Kasvutavan eron voisi kuvitella johtuvan vaikka maantieteellisistä eroista, mutta en edes tiedä, mistä tämä on kotoisin, espanjankieliseltä alueelta Etelä-Amerikasta kuitenkin.  Nimi tarkoittaa kalan silmiä ja kuvannee pieniä pallukoita, joita pitäisi kasvaa latvaan runsaasti eri väreissä.

Pienimarjainen Peruvian White Habanero on lehtien muodoltaan samaa tyyppiä, joten se voisi liittyä hedelmien kokoon. Cajamarcassa on isommat chilit. Kukkien koko muuttuu näissä lehtien koon mukaan, mutta ei tuostakaan mitään sääntöä voi muokata.

Ojos de Pescadon latvassa näyttää tältä. Kukkia tulee ryppäinä ja noista pitäisi kehittyä väriä vaihtavia pieniä pallukoita kunhan kasvuvoimaa on juuristossa tarpeeksi ja valoa riittävästi. Siihen voi mennä vielä muutama viikko. Kukka on pieni, kun taas Cajamarcan kukat voivat olla isoja, chinenseiden suurimpia. Olen minä siinäkin pieniä kukkia tavannut, silloin taisi olla jotakin vikaa kasvuolosuhteissa.

Kypsää pukkaa

Nyt teen jotakin sellaista, mistä en chilifoorumeilla pidä. Kun näen pitkiä rimpsuja pieniä kuvia, mielenkiintoni alkaa hiipua. Liian paljon liian samanlaista informaatiota. Eipä sinunkaan näihin tarvitse uppoutua, nehän ovat vain omia muistiinpanojani kesäkuun alun tilanteesta 2015.

Talvehtineet Rocoto Santa Natalia ja Cajamarca

Rocoto Montufar kypsyy monimuotoisena, tässä pyöreä ja puikula

Peruvian White Habanerossa on vihdoin valkoisiakin makupippureita normaalimman kellertävän ohella

Padron ehti punastua ennen ulosvientiä ja ulkona tuuli oli repinyt Omnicolorista tuollaisen oksan. Sitä on syöty paljon jo punaisenakin.

Sugar Rushia kasvaa samasta siemenpussista sekä oranssinkeltaista että punaista

 

Trepadeira do Werner kuten tuo oranssi Sugarkin kypsyvät ulkona, mutta olivathan ne melko valmiita jo ulos vietäessä. Ei näillä kesäkuun säillä ulkona paljon kehitystä tapahdu.

Parempaan dokumentointiin olisi tarvetta

Cajamarca (C. chinense) on tuossa ihan mallikkaan näköinen pikku puu, 60 cm korkea ja 70 cm leveä, mutta on sillä ollut huonotkin hetkensä. Nyt huomaan muistikuvieni olevan hataria, eikä dokumentointiakaan ole. Ei tullut edes kuvia otetuksi hankalista vaiheista.

Jo huhtikuun alussa se kukki komeasti, mutta sitten alkoivat vaikeudet, kenties seuraavasta ruukunvaihdosta. Lehdet vetivät ryppyyn ja kasvu pysähtyi. Tein joitakin korjaustoimenpiteitä, mutta en muista varmasti, mitä ja milloin. Todennäköisesti annoin tälle puoli lusikallista puutarhakalkkia, kun se ennenkin on oikaissut Cajamarcan lehdet. Luultavasti annoin myös ylimääräisen annoksen typpeä, mutta paljonko? Tämän seurauksena se alkoi kasvaa, mutta kukinta hävisi. Vasta nyt, kaksi kuukautta myöhemmin kukinta alkaa uudestaan. Tämä on oikeastaan toivottu tulos, sillä nyt se vasta on riittävän kokoinen tuottamaan hyvän sadon.

Ongelma on siis vain dokumentointi. Olisi hyvä tietää, mikä johti tähän tulokseen, jotta "hoidon" voisi toistaa myöhemmin. Olen pitänyt kirjaa Open Officessa kasvien kehityksestä, mutta siellä on vain muutama päätapahtuma omissa sarakkeissaan päivämäärinä. Tarkempi seuranta vaatisi jonkinlaisen kalenteriohjelman, mutta sekin pitäisi olla joka kasville oma, jotta siitä saisi helposti tapahtumat selville. Officeen voisi kait myös tehdä joka kasville rivin, jossa olisi vuoroin päivämäärä- ja tekstitietoa. Olen myös harkinnut paperiliuskaa ruukun kylkeen ja siihen merkitä lannoituksen muutokset yms. manuaalisesti lyijykynällä. Onko lisää ideoita tai kenties jo valmiiksi toteutettuja ratkaisuja?

Pieniä ja vielä pienempiä chilin kukkia

Ryhdyin kuvaamaan chinensen kukkia, kun niitä nyt on kaikissa lajikkeissani. Yllätyin, miten erikokoisia nekin ovat. Suurin oli Cajamarcan kukka, mutta sekin on vain puolet isosta annuumin tai rocoton kukasta, jotka voivat olla yli 4 cm leveitä. Alla oleva kuvasarja on kuvattu kaikki samaan mittakaavaan. Lukitsin 60 mm makro-objektiivin tarkennuksen 23 senttiin ja lähestyin kukkia kameralla, kunnes ne olivat teräviä.

Cajamarcan kukka on 22 mm leveä, mutta läheltä kuvattuna täyttää kuvan. Vaihtelua noissakin on aika paljon, kuten kaikissa muissakin. Koko riippunee myös kasvuoloista. Tuossa näkyy hyvin chinenselle tyypillinen heteen varren (palhon) violetti väri.

Scarlet Lanternin pikkuiset kukat antoivat aiheen tähän vertailuun. Ne olivat aluksi vain 8 mm leveitä. Myöhemmin on löytynyt melkein tuplasti isompiakin. Tämä on siis samassa mittakaavassa kuin ensimmäinen kuva.

Lanternin kukat olivat keskimäärin 13 mm ja valkoisempia kuin muut. Chinensellehän on tyypillistä pieni viherrys ja "kellomaisuus" eli terälehdet eivät aukea ihan levälleen. Kukka on vasta auennut, sillä heteet (nuo sinertävät möykyt) eivät ole vielä auenneen eikä siitepölyä ole näkyvissä. Scarletilla ja Cajamarcalla pölyä jo irtoilee.

Orange Lantern on samaa kokoa, mutta siinä oli myös vähän isompia kukkia, suuruusluokkaa 15 mm.

Red Butlah on monella tapaa erilainen. Se on vihreämpi ja palhoissa on vain vähän violettia. Kukan kasvutapa poikkeaa muista. Sen varsi lähtee suoraan alas ja kukka aukeaa alaspäin. Tämä on kuvattu melkein mullan rajasta. Tämä onkin risteytys, jossa on monenlaisia geenejä. Leveyttä tällä kukalla oli 17 mm. Alakerran testiradan Rocatoissa on myös pienet kukat, valon väristä riippumatta 13-16 mm. Terälehtien lukumäärät vaihtelevat kuten chileillä yleensäkin aika vapaasti 4-7, yleisimmin kuitenkin 5 tai 6. Siitä ei siis saa tunnistusapua.

Kukkia kuvaillessani löysin tämmöisenkin möykyn Lanternin lehtien suojasta:

Kyllä tämä tästä.

Chinenset kukkivat

Kolme viikkoa sitten esittelin tomerat chineseni. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Olohuoneen ikkunalla lähinnä luonnonvalossa kasvanut Cajamarca on venähtänyt muiden ohi, vaikka on niitä nuorempi ja se alkoi kukkia kahden ja puolen kuukauden ikäisenä. Myös kaikki Lanternit availevat kukkiaan viikkoa ennen kolmen kuukauden rajapyykkiä, jota olen pitänyt normaalina kukkimisikänä minun taimilleni.

Cajamarca (C. chinense) on taas kerran osoittautunut mainioksi koristekasviksi. Kymmenen sentin taimiruukussa se on jo 30 cm korkea ja saman verran leveä ja runko on tukeva, paksunee yläpäästään ja on karvainen. Malliyksilö on tämä kotimaisesta siemenkannasta peräisin oleva perulainen, Englannista hankituista siemenistä kasvaa paljon hankalammin satoavia chilipuita.

Chilin kukkia marraskuussa

Syyskuun lopulla toin sisään lämpimään muutaman lehdistä riisutun ja matalaksi leikatun chilin ulkoa ja parvekkeelta. Myrkyttelin ne kahteenkin kertaan päästäkseni eroon ansarijauhiaisista. Idea näyttää toimineen. Tuolla kellarihuoneessa on muutamia keltaisia tarra-ansoja lentäviä hyönteisiä pyydystämässä ja toistaiseksi ei ainuttakaan jauhiaista ole liimaantunut, joitakin mullasta nousseita harsosääskiä kyllä ja ehkä joku ripsiäinenkin.

Tämä on pihalta tuotu Cajamarca, jonka lehtien joukosta löysin ensimmäiset kukat eilen.

Cajamarca (C. chinense) paljastaa auringonvalossa karvansa. Se on yksi suosikkichileistäni, kaunis ja vaatimaton ja sopii monenlaiseen ruokaan. Se on nyt pöydällä valkoisen 36W ledispotin alla. Siinä saattaa riittää teho kukinnan onnistumiseen. Ihan jouluksi se ei kyllä ehdi kypsymään.

Myös sisään tuodut baccatumit alkavat kukkia näinä päivinä. Kellu Uchun nupusta näkyvät baccatumin väritäplät jo läpi. Myös Aji Indian nuppuilee.

Jäätävän kylmästä myöhemmin sisään tuodut chinenset ja Aji Cristal-vanhus vasta kehittelevät ensimmäisiä lehtiruusukkeitaan, mutta hengissä ovat kaikki talvehtimaan otetut tänä syksynä. Niillä on kohtuullisesti valoa ja lämpöäkin keskimäärin 20°. Sehän riittää niille kukoistamiseen.