Eipä ollut chiliaidan kesä tämäkään

Kesät ovat erilaisia ja Suomessa usein kylmiä ja sateisia. Muutaman kerran olen saanut ulkona terassin reunuskasveina kasvaneista chileistä ihan mukavan aidan ja sadonkin. Nyt aita ei kasvanut mainittavasti, joten kesäkuista kokokuvaa parempaa ei ole tarjolla, tyydytään lähikuviin harvasta aidasta. Kaikki kasvit ovat edelliskesäisiä, talvehtineita ja olivat keväällä jo reilun kokoisia.

Eilen "hyvän sään aikana" kävin kuvaamassa tämänhetkisen tilanteen. Todella yllättäen parhaan sadon tarjoaa Trinidad Scorpion Cardi, chinense, jonka alkukesän sato on pienikokoista, mutta syksymmällä kokokin kasvoi.

Yläkuva on aidan eteläpuolelta, missä on eniten kypsiä, mutta pohjoispuolella on isoimmat ja ainoat todellisen Scorpparin näköiset. Kyllä noista pienemmistäkin riittää pitkäksi aikaa tulista maustetta.

Baccatum Starfish on keväästä asti kasvatellut pikkuisia hedelmiä ja sekin on saanut kokoa vasta elokuusta lähtien.

 Aji Amarillo (C. baccatum) oli keväällä pitkä- ja hento-oksainen. Niistä luiruista ei ollut apua, mutta uusia oksia ja uusia kukkia kasvoi. Tuo on toistaiseksi ainoa kypsä, joten kovin onnistuneena ei kautta voi pitää. Raakileita on kyllä, mutta taitaa kylmä yllättää ennen kuin sato kypsyy.

Laitimmaisena, vähän katajapensaan varjossa kesää vietti jo toista kertaa Ulupica Large (C. cardenasii), ei siis uudempi XL-risteytys. Muutamia pikku marjoja on kehittynyt, mutta eivät ole ehtineet kypsyä. Tälle tuli syksy jo elokuussa, lehdet muuttuivat keltaisiksi ja on niitä joku syönytkin. Suomen kesä ei oikein riitä tropiikin kasveille.

Nyt en taida viedä näitä sisään kypsymään, sillä siinä tulee aina eteen tuholaisongelma. Lämpimään ja kuivaan ilmaan vietynä ilmestyy kaikenlaisia pöpöjä, jotka eivät ulkona haittaa.

Ulupica kiinnostaa perhosiakin

Chiliaitani Ulupica Large (C. cardenasii) kukkii innokkaasti ja tänään huomasin sen kiinnostavan myös perhosia. Lanttuperhonen kierteli kukasta kukkaan. Tietenkään minulla ei ollut kameraa mukana, joten saat tyytyä aikaisempaan otokseen leppäkertusta:

Ulupica on vähintäänkin puolivilli ja siinä on mukana tuoksu. Se ehkä houkutteli perhosta, joka liihotteli kyllä baccatumien ja chinensien lomitse, mutta ei niistä kiinnostunut. Sama Ulupica oli myös viime kesän ulkona ja tuotti vasta syksyllä marjoja.

Leppäkertut pitänevät kirvat loitolla.

Chiliaita iltavalossa

Siitä on kohta kolme viikkoa, kun istuttelin chiliaitaa. Kylmää, tuulta, sadetta ja myrskyäkin on ollut. Kaikki chilit ovat kuitenkin edelleen pystyssä. Illalla pöytäryhmä on jo varjossa, mutta aitaan paistaa rankkasateen jälkeinen aurinko komeasti.

Ruohikko on päässyt villiintymään kosteiden kelien aikana, mutta chilit voivat yllättävän hyvin. Korkeimpana keikkuu Starfish, jonka oksat epäilyistäni huolimatta ovat kestäneet tuulet ja pikkulintujen kiipeilyt. Sen vieressä Trinidad Scorpion Cardi on myös selvästi kasvamassa. Laidoilla on hiljaisempaa. Melkein kaikki lehtensä pudottanut Aji Amarillo vasemmalla tekee uusia lehtiruusukkeita, mutta ne ovat pieniä, Ulupica Large oikealla ei ole juuri kasvanut viime viikkoina. Kissa viihtyy pöydällä kuivin jaloin, mutta ymmärtää kyllä pysyä sieltä poissa, jos sinne on katettu jotakin. Elämä on opettanut.

Starfishissä kypsyy jo kesän ensimmäinen, mutta tämähän aloitti kasvunsa jo sisällä lamppujen alla. Se on kestänyt kaikki siirtelyt. Uusia pikku raakileita ja kukkia on nyt ilmestynyt yläoksille, joten ei tuo aivan ainoaksi jää tänä kesänä.

Kirvatilanne minua ihmetyttää. Koivut ympärillä ovat täynnä kirvoja ja niitä putoilee sieltä koko ajan. Aitachilienkin lehdet ovat tahmean meden peitossa, mutta kirvoja ei niillä näy. Ilmeisesti koivukirvat eivät syö chilejä.

Trinidad Scorpion Cardi on ulkona intoutunut kukkimaan ja kukinta näyttää onnistuvan. Eniten minua ihmetyttää se, että viileistä keleistä riippumatta nuo näyttävät kasvavan puolukkaa isommaksi. No, olihan tuossa välissä lämpimiäkin päiviä, ehkä ne ovat saaneet alkunsa silloin.

Talvehtineet ilman harsoja ulos

Myönnetään heti kärkeen, tuosta on vaikea saada selvää. Vihreää vihreällä pohjalla ei ole parhaita kasvien esittelytilanteita, mutta noin ne nyt olivat, keinua vasten nojailemassa, että pysyvät pystyssä. Yksi päivä ja yö takana ilman harsoja.

Idea siis on totuttaa nuo päivänvalon UV-säteilyyn ennen kuin istutan ne kiinteästi maahan oleskeluterassimme chiliaidaksi. Eilen satoi ja tänäänkin on pääosin pilvistä, eli UV-säteilyä on varsin vähän. Koko seuraava viikko pitäisi olla enimmäkseen pilvistä ja sateista. Voisin siis saada nuo tottumaan ulkoilmaan ilman harsoilla peittelyä. Jos sattuisi kovin aurinkoinen päivä, sitten pitäisi siirrellä noita varjoon, mutta se on hankalaa, kun pari oikeanpuolimmaista on kovin hento-oksaista ja vaatii tukea toistaiseksi. Harsoakin toki on ja tuossa on sille telinekin valmiina.

Pikaesittely talvehtineista, jotka nyt vain siirsin syksyllä ruukuissaan sisään loisteputkien tai ledispottien alle.
Trinidad Scorpion Cardi tuotti viime kesänä oivan sadon, leikattiin marraskuussa tapiksi ja on nyt taas tuuhea ja kukassa. Lähiviikkojen viileys ei sille tee hyvää, mutta kun ei ole tilaa kaikille muualla kuin ulkona.
Ulupica Large, se alkuperäinen ennen XL-risteytyksiä, pienimarjainen, mutta hyvän makuinen. Tuon kaivoin viimekesäisestä aidasta ylös ja tungin ruukkuun. Siellä on vielä muutamia ruohojakin juurella hengissä.
Starfish on tapansa mukaan korkea ja siinä on muutama raakilekin.
Aji Amarillo siirtyi vasta 3.1. pakkasen tieltä pienessä ruukussaan eteisen pöydälle pohjoisikkunan viereen ledispotin alle. Se on edelleen viimekesäisessä mullassa, mutta pari pikkuista raakiletta on jo kasvanut. Versot ovat toivottoman ohuita, joten valoa on ollut liian vähän suhteessa lannoitukseen, kun se on kasvanut joka suuntaan valokeilan ulkopuolelle. Hyvä viherkasvi se on ollut koko talven.

Näiden lisäksi talvehti vielä yksi Rocoto Santa Natalia, joka on rähjäisessä kunnossa, mutta kukkii ja parvekkeelle jo siirtyneet paremmin säilyneet Indian PC-1 ja Scotch Bonnet MOA.

Ulupica Large, vihdoinkin marjoja

Ulupica Large (C. cardenasii) on minulla ollut useamman  kesän kasvatuksessa, mutta marjoja en ole saanut. Se on kukkinut kauniisti ja runsaasti, tuoksuvia kauniita kukkia, mutta ei satoa. Tämä on miedommin tuoksuva variaatio, jota kasvattelin jo kesän-14, annoin talvehtia viileässä ja keväällä vein ulos.

Chiliaidassa se oli ainoa, joka aivan alusta, kukkanupuista lähtien teki satoa viime kesän kurjissa säissä. Muissa oli jo kukat tai raakileet valmiina keväällä ulos vietäessä.

Ulupica kasvoi ulkona "kukkapenkissä" hiekkamaassa. Se kukki hyvin ja pieniä raakileitakin muodostui. Ensimmäisten pakkasöiden uhatessa kaivoin sen ylös, työnsin juuret ruukkuun ja toin sisään.

Parissa viikossa marjat alkoivat punastua.

Ulupican marjat ovat pieniä, enintään pikkusormen pään kokoisia. Sisällä on mustia, kovia siemeniä. Ensimmäisestä maistellusta niitä löytyi vain 6 kappaletta. Hämmästyin, kun perkasin niitä kuivumaan kourallisen verran. Kaikissa oli täsmälleen 6 siementä. Tasalaatuista chiliä.

Tämä ei siis ole Ulupica XL (extra large), vaan toinen sen esivanhemmista. Risteytys pubescensin kanssa kasvatti kokoa melkoisesti.

Ulkona ei nyt vaan kasva

Annoinpa heti väärän todistuksen. Kyllä kasvaa, kaikki täkäläiseen luontoon perinteisesti kuuluvat, siellä muinaisesta jääkaudesta asti kasvaneet kasvit rehottavat, vain siellä väkisin viljelemämme ulkomaiset, herkkähipiäiset kuten chilit tai tomaatit protestoivat.

Meillä harjun etelärinne on niin vehreä, että ei juuri koskaan tähän aikaan vuodesta. Ruohot, puut ja pensaat nauttivat kosteudesta. Normaalikesänä rinne olisi ruskeaa kuivuudesta ja vain keinotekoisesti kastellut, muualta tuodut, ihmisen hoitamat kasvit rehottaisivat. Nyt on täysin toisin. Muutama aste vähemmän lämpöä ja oksia riepottelevat tuulet sen tekevät tropiikin kasveille.

Suurin toivein toukokuussa istuttamani chiliaita ei tänä kesänä kasva. Oikeastaan se on taantunut toukokuusta. Vertailukuvassa 28.5. oli harso takana, joten siinä kasvit erottuvat paremmin. Vaikka tuosta ilta-auringossa sateen jälkeen kuvatusta kuvasta ei saa selvää, kerron kuitenkin vasemmalta oikealle chilien menestyksen.

Campane (C. baccatum) vasemmalla on menettänyt tuulessa latvansa ja oksiaan. Siinä on muutamia kukkia ja raakileita, mutta ei niistä tänä kesänä enää mitään tule.

Ulupica Large (C. cardenasii) on juurtunut parhaiten, mutta liian myöhään sekin. Pakkaset tulevat ennen kuin noista kukista kehittyy kypsiä chilejä. Kuva on vastakkaiselta puolelta aamun valossa.

Surkeasti kävi Trepadeira do Wernerille (C. baccatum). Ikkunalla spotin alla talvehtinut pensas kypsytteli kyllä ulos vietäessä oksilla riippuneet raakileensa, mutta pudotti sitten lähes kaikki lehtensä, eivätkä uudet vielä ole kuin hiirenkorvalla.

Oikealla Sugar Rush (C. baccatum) on tehnyt satoa pikku hiljaa pitkin kesää, mutta vain muutaman se on saanut kypsäksi. Siirrosta se selvisi parhaiten, mutta lehdet harvenivat ja oksat katkeilivat tälläkin. Ilmeisesti taimikasvatuksen laatu merkitsee paljon ulos sopeutumiseen ja tämä oli hyvässä kasvussa toukokuussa ja onnistui jatkamaan sitä viileämmässäkin.

Chiliaita 2015

Oleskeluterassillamme on jo "perinteisesti" ollut yhdellä sivulla chiliaita. Tänä vuonna se muodostui talvehtineista lajikkeista. Istutin ne eilen ja toivoin pilvisen kelin jatkuvan loppuviikon, mutta niinpä vain tuli heti aurinkoinen päivä ja sisällä kasvaneet chilit piti suojata UV-säteilyltä. Hallaharso ei ole kaunis maisemassa, enkä sitä montaa päivää aio pitää.

Vasemman laidan "piispanhattu-chili" Campane (C. baccatum) on jo miehen korkuinen ja menee yli tämän kuvan. Sen vieressä on Ulupica Large (C. cardenasii). Se osoittautui vääräksi valinnaksi, sillä illan mittaan tuuli oli taittanut lähes kaikki  vaakasuorat oksat. Nostelin niitä sitomalla, mutta en lastoittanut. Jos ne kuivuvat, eiköhän uusia kasva.

Muita tummempana erottuu eteisen ikkunalla ledispotin alla talvehtinut Trepadeira do Werner (C. baccatum). Siinä on jo kypsääkin, kuten laitimmaisessa Sugar Rushissa (C. baccatum).  Kunhan nuo asettuvat paikoilleen ja saan aurinkosuojan pois, siinä on valmis aita. Katajapensas rajaa toista päätä ja tästä oikealle jatkuu talvivalkosipulin voimakaskasvuinen rivi.

Tämä Ulupica tuoksuu vain heikosti

Ensimmäinen ostochilini, Ulupica Large (C. cardenasii var. pendulum) kukkii runsaasti, mutta jälkikasvua ei vielä ole näkyvissä. Aika ei ole vielä kypsä. Odotellaan.

Aikaisemmin olen kasvattanut useampaakin Ulupicaa saamatta niistä koskaan maisteltavaa. Minulle sattui lisääntymiskyvytön risteytymä. Sen sijaan sen kukat tuoksuivat vallan viehkosti, hienostuneelle parfyymille. Uteliaana aloin nuuhkia näitä uusia kukkia ja irtosihan sieltä saman tapainen tuoksu, mutta miedompi, eikä niin hieno - valitettavasti. Kaikkea ei voi ilmeisesti saada samassa paketissa.

Kukkakuvan ympäristöä pehmensin vähän opetellessani uutta kuvankäsittelyohjelmaa Lightroomia, jolla saan RAW-muodossa kuvatuista kuvista "digitaalisen negatiivin",  josta kuvia voi muokata aika tavalla niin kirkkauden kuin värinkin suhteen. Tämän kukan väriin en ole koskenut, vaikka se ei muistuta enemmistöä Ulupican kukista. Ne aukeavat syvemmän värisinä, mutta valossa haalistuvat ja muuttuvat sinisemmiksi, siltä minusta ainakin näyttää. Tämä on juuri auennut. Pari vuotta sitten kasvattamassani Ulupicassa oli kukissa huomattavaa vaihtelua sinisestä valkoiseen. Nyt ei sellaista ole havaittavissa. Ehkä tämä nyt on sitä hedelmällistä sukuhaaraa ja pääsen vihdoin maistelemaan eikä vain haistelemaan.

Taimia paketissa

Voitin Chilfoorumilla käydyssä kasvien tunnistuskisassa palkinnoksi koristekasvin taimia ja lisäsin samaan pakettiin pari chilintainta.  Ulupica Large kukki meillä vuosikausia, mutta ei tuottanut mitään. Nyt saanen parempaa sukuhaaraa olevan yksilön. Turbo Puben tilasin vertailukasviksi, kun omani näyttää tekevän kovin pitkänomaisia chilejä ja siemenetkin olivat loppu.

Taimimoisiolla osataan kasvien pakkaus. Pahvi ja sanomalehti riittää. Ruukun päällä oli paksu sanomalehtikaulus ja se, kuten turvekin olivat sopivan kosteita. Nämä joutuivat olemaan kaksi vuorokautta paketissa, kun en eilen ollut kotona noutamassa. Sain kyllä tarkan seurannan ja ilmoituksen noutomahdollisuudesta kännykkään. Nämä olisivat säilyneet vielä muutaman päivän postin varastossa aivan kunnossa, niin hyvältä homma näytti.

Turbo Pube (C. pubescens) tuli varmistamaan oikean lajikkeen ja siemenet tuleville kausille, sillä olen alkanut epäillä oman Turboni aitoutta. Laitetaan nämä nyt vierekkäin kasvamaan, jotta voidaan vertailla. Taimimoision Turbo oli 60 cm korkea, haaroittunut ja kauniisti kukassa, valmiina aloittamaan satokauden. Yksikään oksa ei ollut taittunut, ei edes lehtiä tai kukkia pudonnut. Ihme pakkaajia siellä Porissa. Jos siis omat kasvatuksesi ovat jostakin syystä pahasti myöhässä tai epäonnistuneet, tilanne on mahdollista pelastaa ostotaimilla. Nettikauppakin on harvinaisen selkeä.

Kasvien merkinnät ovat esimerkillisen selkeitä. Linkin takana myös turbon etiketti. Tällaisia olisi ilo valita torillakin. Usein niissä on vain suttuinen muoviliuska, jossa on pelkkä nimi. Viimeksi Tammelantorilta yrttejä ostaessani niissä ei ollut mitään tunnisteita, myyjän sanaan piti luottaa. Kotona hetken mietin, mikä on kirveli, mikä silopersilja tai korianteri. Kyllähän ne nyt isompana tunnistaa, mutta pikkutaimet ovat hyvin saman näköisiä. Chilintaimet olivat sillä myyjällä paljon pienempiä ja niissä luki vain "Chili". Myyjäkään ei tiennyt lajiketta, mutta punaisia ja pitkulaisia niistä olisi tullut. Kai joku ostaa noillakin tiedoilla, mutta minulle se ei riitä.

Ulupica ei halua asua meillä

Kasveillakin on oma tahto. Ne tietävät, missä viihtyvät ja muualla sitten kituvat tai häviävät maisemasta. Ulupica Large ei viihdy meillä. Viime keväänä jo tuskailin sen kukkien kanssa. Niitä tuli, olivat kauniita ja tuoksuvia, mutta kasvi ei tuota hedelmää, ei vaikka mitä tekisi. Hankin uudet siemenet ja vaivoin sain niistä yhden kasvamaan. Nyt se poistui joukostamme.

Minunhan syy tietysti on. Meillä ei vain synkannut.

Joskus viikko sitten tyhjensin talvehtimistilana olleen varastohuoneen päästäkseni eroon ansarijauhiaisista, sikäli turhaan, että ne ovat jo siirtyneet parvekkeelle. Nostelin kasvit ulos itäseinustalle. Sitten tuli pari viileää päivää ja kylmää yötä. Viidessä asteessa oli käynyt alimmillaan. Tuon aluslautanen oli täyttynyt sateella ja juuret olivat kylmässä, märässä mullassa. Sitä ne eivät kestäneet. Monia varataimia oli samoissa oloissa, mutta chinenset ja baccatumit eivät reagoineet mitenkään. Ulupicalla mustuivat ensin lehtien reunat, sitten puolikkaita lehtiä. Tuossa vaiheessa vaihdoin sille mullat ja vielä oli muutamia vaaleita, eläviä juuria, vaikka suurin osa olikin mustana. Eipä auttanut pelastusyritys. Tuossa on tulos.

Ylivuotinen Ulupica kukkii edelleen, mutta kun sillä on hedelmättömät geenit, ei siitä saa maistiaisia eikä siemeniä. Minä luovutan. Ulupica ei ole meidän kasvi. Riittäähän noita chilejä, tuhansia muita lajikkeita.

Voiko chilin kukka haista?

Aji Huanuco (C. baccatum)

Eihän tuollainen voi haista, eihän?

Ulupica Large (C. gardenasii)

Tämä tuoksuu hienolle parfyymille, mutta ei tehnyt ainuttakaan marjaa koko kesänä. Talvehtinut Ulupica aloitti taas kukinnan.

Aji Huanuco kasvoi olohuoneessa ikkunan ylälaitaan ja siirsin sen parvekkeelle, missä pieni lämpöpuhallin huolehtii öisin lämmöistä. Suurin syy siirtoon ei ollut koko vaan haju.

Huanucon kasvaessa olohuoneeseen levisi vähitellen outo tuoksu. Aluksi epäilin, että deodorantti oli pettänyt. Ilmassa leijaili vanhan hien tapainen lemahdus. Kainaloita haistellen se ei lisääntynyt, mutta ikkunalaudan chilien lähistöllä voimistui. Siirto parvekkeelle varmisti asian. Haju siirtyi parvekkeelle ja olohuone raikastui. Taitaa käydä niin, että tämän haisulin paikka on kesällä ulkona, ellei asia muuten selviä siihen mennessä. Voisihan olla, että lannoituksella tai mullan happamuudella olisi jotakin tekemistä hajun kanssa.

Olen yrittänyt nuuhkia hajun lähdettä, mutta en ole varma. Haju alkoi ehkä kukintavaiheessa ja juuri aukeavat kukat kenties ovat voimakkain lähde. Toisaalta versojen päät, joissa on nuppuja myöskin tuoksahtavat. Luonnollinen selitys olisi kukat, sillä niiden homma on houkutella hyönteisiä pölyttämään, vaikka chilit ovat myös itsepölyttäviä. Ehkä Perussa on noilla seuduin hyönteisiä, jotka tykkäävät ihmisen hien tai kissanpissan tuoksuista. Paljon pienempi varataimi ei vielä haiskahda, se on varma.

Taidan olla tämän maan ainoita Huanucon kasvattajia, joten havainnon varmistusta muilta kasvattajilta voin odottaa turhaan. Omnicolor on todettu useamman haistelijan voimin tuoksahtavan kissan pissalle, ainakin ajoittain, joten miksi ei myös hienhajuinen Huanuco olisi mahdollinen?

Tuossa on nyt ehkä viimeistä kertaa taustana naapurin pihakoivu, jonka he aikovat kaataa. Oksat ovat lahoja. Puulla on ikää lähemmäs sata vuotta.

Ulupica itää vihdoinkin?

Siinä se nyt on. Kippurainen, mutta toivottavasti selviää.
Sain sushrajalta Toni.A:lta siemeniä, kun oma Ulupica Large (Capsicum cardenasii var. pendulum) ei niitä koko viime kesänä tehnyt, kukki vain ja tuoksui, mutta ei tehnyt marjoja.

Pyysin Tonilta kolme siementä, mutta hän lähetti 5. Ensimmäiset kolme eivät onnistuneet. Yhdestä tuli jotakin paksua tahmaa siemenestä ulos, yhdestä jopa juuri ja varsi, mutta ei siinä sirkkalehtiä ollut. Laitoin sitten loputkin lautalle ja niistä yksi näyttäisi onnistuvan. Kippurainen sen alku oli viime vuonnakin ja "happiteltassa" piti taimea hoitaa jonkin aikaa. Vaikea tämä lajike on ollut monelle muullekin, itävyys on usein heikkoa.

Väliraportti parvekkeelta

Parvekkeen kasvit vaihtavat koko ajan paikkaa, vanhoja lähtee ulos, uusia kasvaa tilalle, mutta kun en koko parveketta ole aikoihin esitellyt, kirjataan nyt tämä tilanne. Parhaat satokasvit, Alma Paprika ja amppelihabenero ovat sisätiloissa lämpimässä, unkarilaisia annuumeita vein viime viikolla toista kymmentä ulos ja näyttävät ne sielläkin kasvavan.
Kuvista aukeaa isommat uuteen ikkunaan, ja niissä on nimitekstit. Kiinnostuneet voivat sieltä katsoa tarkan järjestyksen.

Parveke itään

Aloitetaan ovesta vasemmalle eli itään olevasta lasiseinästä. Kissan puun takana on "Aji Magyar" eli PI 594136. Se ylsi jo viikko sitten kattoon, mutta kukista ei vain kehity raakileita. Taisin laittaa tämän turhan hämärään nurkkaan, kun tuo koivukin varjostaa aamuvaloa. Päivällä ei näin syvälle parvekkeelle paista sisään. 

Valkoisessa amppelissa Aji Bonito kasvattelee taas aika satoa, vaikka toukokuun lopulla siitä keräsin paljon punaisia. Se oli parhaiten talvehtinut bacca ja teki eniten satoa melko tavalla valoista sivussakin varastohuoneessa. Kun se on vielä hyvän makuinenkin, sitä pitää kehua.

Seuraavista olenkin kertonut viime aikoina jotakin ja nimet näet isommasta kuvasta. Nurkassa isolehtinen Chinchi Uchu tekee mielenkiintoisen näköistä raakiletta ja sinisessä amppelissa majailee Canario. Hyvin viihtyy tämä pubescens parvekkeella, mutta helteitä ei vielä olekaan ollut.

Parveke etelään

Eteläseinällä parhaassa (tai pahimmassa) paahteessa ovat Chinchi Uchu pylvästä vasten, sitten Aji Amarillo, Ylhäällä tomaatti Mini Piros, Canario ja hyllyllä chinenset White Habanero, Aji Cachucha ja Peruvian White Habanero. Kahvipöydälle on unohtunut munkkipussi ja jotakin ruukunvaihtoa odottavia koristekasveja. Tuossa pöydällä levitetyn sanomalehden päällä teen multahommat.

Tästä oikealle ovea vastapäätä on isännän rikki kulunut nahkanojatuoli ja mahdollisuus avata laseja ja kurkotella ulos pihalle.

Parveke länteen

Länsipuolella on hyllyn pääty vielä vapaana kirjoille ja kameralle nojatuolin vieressä. Ruskeassa amppelissa ottaa aurinkoa Ulupica Large, jota on kasvatettu useassa eri paikassa, mutta kukat eivät vain kehity eteenpäin. Tämä nyt on sellainen malli Ulupicaa. Keskellä valkoisessa pikku amppelissa (aivan liian vähässä mullassa) on Rocoto Manzano Orange, joka käpristelee lehtiään alaspäin. Ensimmäiset raakileet ovat silti siinäkin. Oikean laidan valkoisessa amppelissa majailee Aji Quitunquito, joka on aivan täynnä raakileita. Seinää vasten on isoin Paprika, Hecele Eros, jossa on komeita chilejä kypsymässä. Muu hyllyn sisältö selviää isommasta kuvasta. Unkarilaiset annuumit ovat pieniä, kun idätin ne monta kuukautta muita myöhemmin ja vein isoimmat ulos.

Vasemmasta ylänurkasta puskee kuvaan Canarion oksa. Niitä on parvekkeen kattoon tukien useita jopa yli kahden metrin mittaisia versoja eri suuntiin ja aika isoja vihreitä raakileita siellä jo on. Satoa näyttää tulevan kymmenin kappalein. Tätä en enää pysty siirtämään tai vaihtamaan isompaan ruukkuun.

Se minua vähän kummastuttaa, että raakileet eivät kuvissa näy. Melkein joka puskassa niitä vihreitä on, toiset ovat jopa täynnä niitä, mutta vihreä vihreiden lehtien joukossa ei vain erotu. Se vaatii lähikuvia.

Hedelmällistä aikaa

Kevään valo kai sen tekee. Parvekkeelle päässeet chilit aloittavat satokautta suurella rintamalla. Raportoitavaa riittäisi, mutta ajattelin tehdä sen nyt ensin käänteisessä järjestyksessä.
Näissä ei vielä ole raakileita: Edellisen jutun Chinci-veljekset, pienessä amppeliruukussa majaileva Rocoto Manzano Orange, olohuoneen ikkunalle jäänyt White Habanero sekä ikuisuuskysymys, tammikuun lopulta asti kukkinut Ulupica large.

Ulupica Large, vielä yksi kukan värivariaatio

Ulupica Large (Capsicum cardenasii ?) se vain kukkii ja kukkii, monenvärisin kukin. Kasvi viihtyy hyvin parvekkeella länsipuolella isossa amppelissa. Kukat tuoksuvat hyvältä ja se tuntuu mukavalta koko parvekkeella, mutta varsinaista tulosta ei vain synny. Kukat eivät kehity raakileiksi.

Hedelmöittymisestä ei varmaan ole kyse, sillä tuossakin oikealla on pieni chilin aihe. Tuollaisina ne putoavat pois. En ole tämän kanssa epätoivoinen, ihmettelen vain. Mahdollisia korjausehdotuksia olisi nyt esimerkiksi siirtää tuo vielä valoisampaan, eteläpuolelle, vaihtaa vielä isompaan ruukkuun (nyt n. 5 litraa), kalkita, antaa hapanta turvetta, lannoittaa hyvin runsaasti, antaa olla lannoittamatta pitkään, odottaa rauhassa lisää kasvua (on nyt noin 50 cm korkea, 80 leveä), leikata rönsyilevät oksat lyhyeksi ja odottaa tukevampaa kasvua, , , Ehkä annan vain olla ja nautin noiden muiden raakileista ensin.

Ulkona eivät ole vielä jäätyneet, mutta eipä ne hyvinkään voi. Palovammoja ja tuulen repimiäkin on. Minkäs teet, maahan istutettu pysyy maassa. Tietoisesti sen riskin otin.

Tätä minä en vain osaa

Pitkästi kolmatta kuukautta Ulupica Large on kukkinut. Kukkinut koko ajan, komeasti.

Sehän on tietysti hienoa. Siitä ei vain ole mitään seurausta. Jaa, onhan noita pudonneita kukkia pöydällä ja mullan pinnalla. Ja hyvä tuoksu koko huoneessa. Tämä Ulupica tuoksuu vienosti jollekin parfyymille.

Syitä siihen, että raakileita ei vain muodostu voi arvailla, mutta varmaa tietoa ei ole. Toiset sanovat, että tämä lajike viihtyy hyvin köyhässä mullassa. Mistäpä minä sellaista talvella otan, kun tuo tuli istutettua Puutarhamultaan. Toisaalta sanotaan, että kukinnan onnistuminen tarvitsisi lisäannoksen typpeä. Eli aivan vastakkaisia ohjeita on ilmassa. Valon määrä voi hyvinkin olla ratkaiseva tekijä. Nythän vasta chinenset siinä vieressä ikkunalla alkavat tehdä satoa, eivätkä nekään kaikki. Se voi myös vain odottaa kasvaakseen riittävän isoksi satoa kantamaan. Tämä on minulle uusi lajike, enkä sen tapoja tunne.

Ulupican kukat ovat mielenkiintoinen tapaus. Nyt kun kukintaa on jo kestänyt pidempään ja kasvi on ilmeisesti sopeutunut uuteen ruukkuunsa, kukkien väri ja muoto on vakiintunut sinertävään kellokukkaan:

Nyt kaikki kukat näyttävät tuolta tai haalistuvat vähän päivien kuluessa ja terälehdet pysyvät melko supussa.

Aivan aluksi väri oli punertava ja vähän myöhemmin ulkoa siniraitainen, sisältä kellertävä.

Ensimmäisen kuukauden aikana kukkien väri saattoi vaihdella oksa kerrallaan. Osa oli sinertäviä, joillakin oksilla oli vain valkoisia kukkia.

Selvästi punaisempaa versiota esiintyy edelleen ja sen terälehtien sisäosa on värikkäämpi kuin muilla.

Näistä kukista ei varmaan asiantuntijakaan pystyisi tunnistamaan lajiketta, vaikka kaikki ovat samasta kasvista, osa jopa samaan aikaan kasvavia, eri oksilla vain.

Toisten kasvattajien kokemuksia olen lukenut Chilifoorumilla ja vaikuttaa siltä, että tästä on liikkeellä kaksi erilaista versiota, joista toinen on helppohoitoinen, toinen ei. Minulle taisi sattua se vaikeampi tapaus. Idättäminen oli tuskaa, mutta helposti tämä aloitti kukinnan, joka ei sitten näytä johtavan mihinkään. Pitäisi varmaan ruinata joltakin Ulupican helppohoitoisuudella kehuvalta siemeniä, jotta voisi vertailla ja pääsisi joskus maistelemaankin. Vaan toivottavasti siinä satoisammassa versiossakin on mukana tuoksu. Siitä en mielelläni luovu.

Ulupican kukat

Toissapäiväinen kuva näyttää vähän punasävyiseltä. Tänään kukkia on auki useampia ja aurinkokin osui niihin hiukkasen.

Ulupica large, kukkia

Melko värittömiä ovat. Keskellä on keltaista ja ulkopinnalla sinistä, mutta eivät nämä todellakaan muistuta cardenasiin tai pubescensin kukkia.

Lisäys 3.2.
Kun kukkia on kymmenkunta yhtä aikaa auki, havaitsin, että ne tuoksuvat. Joku miellyttävä parfyymi siitä tulee mieleen. Pubescensin lehdet tuoksuvat, mutta Ulupicalla kukat. Hienoa.

Ulupica kukkii jo

Ulupica Large on outo tapaus. Jotkut sanovat sitä kaikkien pubescensien esiäidiksi, toiset pitävät myöhäisempänä luonnossa tapahtuneena risteytymänä. Useita eri nimiäkin siitä on käytetty lyhyen chilinkasvatusurani aikana. Viime aikoina sen tieteelliseksi sukupuuksi on mainittu Capsicum cardenasii var. pendulum. Minulla oli muutama siemen jostakin Fataliin ostoksesta varmaankin kaupanpäällisenä tulleita vuosien takaa. Yksi kuoli juurta ulos työntäessään, toinen sentään onnistui.

Tuollainen kippurainen taimi sieltä putkahti näkyviin marraskuun lopulla. Se näytti niin heikolta, että laitoin sen "happitelttaan", muovipussin kulman alle nauttimaan kosteasta ilmasta. Siitä pikkuinen virkistyi. Tuollainen suoja auttaa monesti huonovointisia chilejä myös isompana vaikkapa ruukunvaihdoissa. Pussin sisällä kosteus nousee kasvin haihduttamasta ja maasta nousevasta vesihöyrystä.

Ulupica kasvoi vauhdilla "lämpökaapissa" Alman kanssa kilpaa. Pari päivää sitten kuvasin siitä kokokuvan 25 cm korkeana latva täynnä nuppuja. Nuput ovat violetteja pubescensien tapaan, mutta lehdet eivät ole niin karvaisia ja tuoksuvia. Tämä haarautui jo pienenä ja on nyt kaunis ja tukeva pikku chili. Näin aikaista kukintaa en osannut odottaa. Lämmin ja kostea kasvupaikka on varmaan auttanut, mutta toisaalta taimiruukku on surkean pieni. Mitään lannoitusta se ei vielä ole saanut.

Tällä on edessä sama ongelma kuin unkarilaisilla annuumeilla alkukuusta. Isompaan ruukkuun siirto tarkoittaa myös poistoa lämpimästä kasvupaikasta ja siinä kukinta häiriintyy joksikin ajaksi. Varastohuoneen lämpötila on pudonnut jo alle 18°.

Tänään Ulupica avasi kukkansa kahdeksan viikon, mutta reilusti alle kahden kuukauden ikäisenä. Väri olikin yllättävän vaalea. Sitä ei voinut nupusta päätellä. Kuvaa näpäyttämällä näet vähän ympäristöäkin.

Lisäys pari päivää myöhemmin:
Seuraavat kukat olivatkin aika tavalla värittömämpiä, mutta tähän osuu myös värillistä valoa.