Eipä ollut chiliaidan kesä tämäkään

Kesät ovat erilaisia ja Suomessa usein kylmiä ja sateisia. Muutaman kerran olen saanut ulkona terassin reunuskasveina kasvaneista chileistä ihan mukavan aidan ja sadonkin. Nyt aita ei kasvanut mainittavasti, joten kesäkuista kokokuvaa parempaa ei ole tarjolla, tyydytään lähikuviin harvasta aidasta. Kaikki kasvit ovat edelliskesäisiä, talvehtineita ja olivat keväällä jo reilun kokoisia.

Eilen "hyvän sään aikana" kävin kuvaamassa tämänhetkisen tilanteen. Todella yllättäen parhaan sadon tarjoaa Trinidad Scorpion Cardi, chinense, jonka alkukesän sato on pienikokoista, mutta syksymmällä kokokin kasvoi.

Yläkuva on aidan eteläpuolelta, missä on eniten kypsiä, mutta pohjoispuolella on isoimmat ja ainoat todellisen Scorpparin näköiset. Kyllä noista pienemmistäkin riittää pitkäksi aikaa tulista maustetta.

Baccatum Starfish on keväästä asti kasvatellut pikkuisia hedelmiä ja sekin on saanut kokoa vasta elokuusta lähtien.

 Aji Amarillo (C. baccatum) oli keväällä pitkä- ja hento-oksainen. Niistä luiruista ei ollut apua, mutta uusia oksia ja uusia kukkia kasvoi. Tuo on toistaiseksi ainoa kypsä, joten kovin onnistuneena ei kautta voi pitää. Raakileita on kyllä, mutta taitaa kylmä yllättää ennen kuin sato kypsyy.

Laitimmaisena, vähän katajapensaan varjossa kesää vietti jo toista kertaa Ulupica Large (C. cardenasii), ei siis uudempi XL-risteytys. Muutamia pikku marjoja on kehittynyt, mutta eivät ole ehtineet kypsyä. Tälle tuli syksy jo elokuussa, lehdet muuttuivat keltaisiksi ja on niitä joku syönytkin. Suomen kesä ei oikein riitä tropiikin kasveille.

Nyt en taida viedä näitä sisään kypsymään, sillä siinä tulee aina eteen tuholaisongelma. Lämpimään ja kuivaan ilmaan vietynä ilmestyy kaikenlaisia pöpöjä, jotka eivät ulkona haittaa.

Chiliaita iltavalossa

Siitä on kohta kolme viikkoa, kun istuttelin chiliaitaa. Kylmää, tuulta, sadetta ja myrskyäkin on ollut. Kaikki chilit ovat kuitenkin edelleen pystyssä. Illalla pöytäryhmä on jo varjossa, mutta aitaan paistaa rankkasateen jälkeinen aurinko komeasti.

Ruohikko on päässyt villiintymään kosteiden kelien aikana, mutta chilit voivat yllättävän hyvin. Korkeimpana keikkuu Starfish, jonka oksat epäilyistäni huolimatta ovat kestäneet tuulet ja pikkulintujen kiipeilyt. Sen vieressä Trinidad Scorpion Cardi on myös selvästi kasvamassa. Laidoilla on hiljaisempaa. Melkein kaikki lehtensä pudottanut Aji Amarillo vasemmalla tekee uusia lehtiruusukkeita, mutta ne ovat pieniä, Ulupica Large oikealla ei ole juuri kasvanut viime viikkoina. Kissa viihtyy pöydällä kuivin jaloin, mutta ymmärtää kyllä pysyä sieltä poissa, jos sinne on katettu jotakin. Elämä on opettanut.

Starfishissä kypsyy jo kesän ensimmäinen, mutta tämähän aloitti kasvunsa jo sisällä lamppujen alla. Se on kestänyt kaikki siirtelyt. Uusia pikku raakileita ja kukkia on nyt ilmestynyt yläoksille, joten ei tuo aivan ainoaksi jää tänä kesänä.

Kirvatilanne minua ihmetyttää. Koivut ympärillä ovat täynnä kirvoja ja niitä putoilee sieltä koko ajan. Aitachilienkin lehdet ovat tahmean meden peitossa, mutta kirvoja ei niillä näy. Ilmeisesti koivukirvat eivät syö chilejä.

Trinidad Scorpion Cardi on ulkona intoutunut kukkimaan ja kukinta näyttää onnistuvan. Eniten minua ihmetyttää se, että viileistä keleistä riippumatta nuo näyttävät kasvavan puolukkaa isommaksi. No, olihan tuossa välissä lämpimiäkin päiviä, ehkä ne ovat saaneet alkunsa silloin.

Talvehtineet ilman harsoja ulos

Myönnetään heti kärkeen, tuosta on vaikea saada selvää. Vihreää vihreällä pohjalla ei ole parhaita kasvien esittelytilanteita, mutta noin ne nyt olivat, keinua vasten nojailemassa, että pysyvät pystyssä. Yksi päivä ja yö takana ilman harsoja.

Idea siis on totuttaa nuo päivänvalon UV-säteilyyn ennen kuin istutan ne kiinteästi maahan oleskeluterassimme chiliaidaksi. Eilen satoi ja tänäänkin on pääosin pilvistä, eli UV-säteilyä on varsin vähän. Koko seuraava viikko pitäisi olla enimmäkseen pilvistä ja sateista. Voisin siis saada nuo tottumaan ulkoilmaan ilman harsoilla peittelyä. Jos sattuisi kovin aurinkoinen päivä, sitten pitäisi siirrellä noita varjoon, mutta se on hankalaa, kun pari oikeanpuolimmaista on kovin hento-oksaista ja vaatii tukea toistaiseksi. Harsoakin toki on ja tuossa on sille telinekin valmiina.

Pikaesittely talvehtineista, jotka nyt vain siirsin syksyllä ruukuissaan sisään loisteputkien tai ledispottien alle.
Trinidad Scorpion Cardi tuotti viime kesänä oivan sadon, leikattiin marraskuussa tapiksi ja on nyt taas tuuhea ja kukassa. Lähiviikkojen viileys ei sille tee hyvää, mutta kun ei ole tilaa kaikille muualla kuin ulkona.
Ulupica Large, se alkuperäinen ennen XL-risteytyksiä, pienimarjainen, mutta hyvän makuinen. Tuon kaivoin viimekesäisestä aidasta ylös ja tungin ruukkuun. Siellä on vielä muutamia ruohojakin juurella hengissä.
Starfish on tapansa mukaan korkea ja siinä on muutama raakilekin.
Aji Amarillo siirtyi vasta 3.1. pakkasen tieltä pienessä ruukussaan eteisen pöydälle pohjoisikkunan viereen ledispotin alle. Se on edelleen viimekesäisessä mullassa, mutta pari pikkuista raakiletta on jo kasvanut. Versot ovat toivottoman ohuita, joten valoa on ollut liian vähän suhteessa lannoitukseen, kun se on kasvanut joka suuntaan valokeilan ulkopuolelle. Hyvä viherkasvi se on ollut koko talven.

Näiden lisäksi talvehti vielä yksi Rocoto Santa Natalia, joka on rähjäisessä kunnossa, mutta kukkii ja parvekkeelle jo siirtyneet paremmin säilyneet Indian PC-1 ja Scotch Bonnet MOA.

Vihreää pukkaa jo

Joulu on tulossa, mutta uutta vihreää pursuu jo ikkunalaudalla.

Trinidad Scorpion Cardi pääsi pari viikkoa sitten tapiksi leikattuna parvekkeelta sisätiloihin. Sehän alkoi heti työntää uusia lehtiä sekä leikatusta kohdasta että alhaalta rungosta. Tuo on pirteän näköinen tapaus keskitalven pimeydessä.

Takana saman leikkauksen kokenut Starfish ei viherrä vielä yhtään, mutta pieniä pullistumia rungossa on pois varisseiden lehtien paikoilla. Muuta vanhaa vihreää tuossa ikkunalla on Habanero, Omnicolor ja Scotch Bonnet ja yksi amppelitomaattikin on vielä heikosti hengissä. Joulukaktuksesta ikkunan pielessä löytyivät ensimmäiset kukkanuput.

Ulupica XL jäi kuukausi sitten kasvamaan, kun tein itävyystestin parvekkeen kylmässä kypsyneille F2-sukupolven siemenille. Nämä siis ovat F3-sukupolvea. Toinen oli alusta asti jotenkin vaivainen ja on edelleen selvästi pienempi, vaikka samaan aikaan itivätkin.

Idätyslautallakin tapahtuu, vaikka ei vielä paljoa. Säästelen idätyksiä myöhempään, sillä huhtikuu on perinteisesti ollut ahdasta aikaa, kun ikkunasta ei näe ulos liian korkeaksi kasvaneiden chilitaimien välistä.

Löysin komerosta vanhan idätyslauttani, alkuperäisen keksintöni vuodelta 2008, jota sittemmin olen parannellut kahvisuodattimella. Hyvin tuo toimii edelleen. Tavallisessa huoneenlämmössä Bluesmanilta saatu rocoto Riesen Gelb (C. pubescens) iti kymmenessä päivässä. Chinense Oxkutzcabian sen sijaan ei näytä itävän.

Vaari alkaa tulla vanhaksi

Näkeehän sen käsien uurteistakin, että seitsemänkymppiä on jo ohitettu. Ja siitä, että marraskuun lopulla vielä kerätään parvekkeelta Canarioita kukkivista pensaista.

Näkeehän sen siitäkin, että parvekkeella on vielä noin paljon chilejä joulukuun jo koittaessa ja varsinkin siitä, että ne ovat unohtuneet kastelematta useiksi päiviksi. Elämä hidastuu vuosien lisääntyessä. Kaikkea ei ehdi tai "viitsi" tehdä ajallaan. Vasemman laidan pubet jäivät nytkin vielä kasvamaan, muut leikkelin lyhyiksi ja oksat kompostiin.

Näkeehän sen siitäkin, että en raaskinut leikata keskimmäistä Scotch Bonnetia aivan tapiksi, vaan jätin lehtiä ja kukkanuppuja. Starfish ja Scorpion laitettiin talvehtimisasentoon. Homma on viivästynyt, kun säilytystiloista löytyy edelleen eläviä punkkeja. Niiden täydellinen hävitys vaatisi useita uudelleenmyrkytyksiä ja ne ovat unohtuneet.

Vaan ei sitä huomaa Starfishistä, joka jatkoi kypsymistään näihin päiviin asti ja uusia raakileitakin kehittyi. Meillähän syödään lähinnä tuoretta chiliä ja sitä on riittänyt - ja riittää edelleenkin.

Ikäni siis hidastaa päivityksiä, eikä räväköitä testiketjuja taida olla odotettavissa. Selasin juuri Chilifoorumilta ensimmäistä kauttani -07 (nostalgiaa) ja siellä jo oli erilaisia idätyskokeiluja, jotka sitten johtivat idätyslautan kehittelyyn 2008. Paljon on tullut tänne blogiinkin kirjoiteltua. Vanhoja ohjeita en viitsi vuosittain toistaa, ne löytyvät blogin historiasta.

Pakkasyön jälkeistä elämää

Parvekkeella on vielä vehreää, vaikka yöllä oli lähimmällä sääasemalla kuusi astetta pakkasta. Meillä harjun kupeessa oli vain pari astetta ja parvekelasien sisällä lämpöpuhaltimen avustamana alimmillaan viisi plusastetta. Päivällä auringossa  lämpö kohosi jo kolmeenkymmeneen ja chilit roikuttelevat lehtiään läkähtymäisillään. Oikeassa laidassa on päivän aihe, iso puumainen chili, joka kasvaa hyllyltä kattoon asti. Canario amppelissa peittää sen pahasti.

Trinidad Scorpion CARDI (C. chinense)  on trinidadilainen perinnechili, oranssi ja tulinen, vaikkakaan ei sentään mikään ennätystulinen. Siinä on pikemminkin pyritty säilyttämään makua ja tuoksua, sillä nehän merkitsevät ruoanlaitossa eniten. Satoa on aivan riittävästi, sillä näitä käytetään meillä varsin säästeliäästi. Kun on mietoihin tai keskitulisiin tottunut, skorpionia riittää pikku pala maustamaan ruoan. Polte on pitkäkestoinen ja sopivasti käytettynä suorastaan nautittava. Maku ei jotenkin ole minun suuhuni sopivimpia, jonkinlainen karvaus leviää taakse kitalakeen ja kieleen. Se varmaan paranee, jos ruoassa on happamia osia tai tähän sekoittaa jotakin toista chiliä. Mahdollisuuksia on rajattomasti.

Kyllähän tuo muodoltaan aitoa  "scorpparia" muistuttaa ja skorpionin pistinkin löytyy muutamasta yksilöstä. Sen sijaan toimivia siemeniä en toistaiseksi ole löytänyt. Syy ei tietenkään ole syyskylmien, vaan pikemminkin kukkien pölytysvaiheen säätilan tai ravinnetilanteen. Siemeniä kyllä on, mutta ne ovat joko hyvin pieniä tai mustia. Eipä noita ole vielä montaa käytetty, ovat niin riittoisia, joten saattaa sieltä vielä löytyä hyvin kehittyneitä yksilöitäkin.

Satoakin on luvassa

Ei tämä tuholaisten kanssa taistelu suinkaan ole pysäyttänyt chilien kasvua ja satoa. Nuo kaksi tulista chinenseä olivat vähän kauempana tartunnan lähteestä, amppelitomaatista, enkä niitä vielä myrkyttänyt uudelleen.

Trinidad Scorpion CARDI (C. chinense)

Skorppari kasvattelee aika muhkean kokoisia ja kypsääkin alkaa olla kohta maisteltavaksi. Tämän perinnelajikkeen ei pitäisi  olla niitä kaikkein tulisimpia, maku ja muoto ovat menneet jalostuksessa Scovillelukemien ohi, kerrotaan.

Scotch Bonnet MOA (C. chinense)

Scotch Bonneteista tulee nyt tämän näköisiä. Koko on vihdoin oikein, alkukesän kääpiökokoisia on tuolla taustalla. On siellä isojakin kypsymässä lisää.

Skorpioni paljastaa piikkinsä vasta syksyllä

Chinensetkin sentään kasvavat joten kuten kurjasta alkukesästä huolimatta.

Trinidad Scorpion CARDI (C. chinense), tämä Trinidadin maatalousinstituutin vaalima perinnekasvi alkoi juhannuksen jälkeen kasvaa saatuaan uuden ruukun ja kanankakkaa juurilleen. Nyt tuolla puulla on korkeutta metrin verran.

Tästä kuvasta se ei oikein erotu, sillä ylhäällä on amppelissa Canario, jonka versot leviävät joka suuntaan parvekkeen yläosassa sieltä täältä kattoon tuettuna. Nuo kasvavat niin lomittain, että en pystynyt siirtämään niitä erilleen. Vasemmalla samalla hyllyllä ovat Scotch Bonnet (MOA) ja varsin pieni Habanero oranssi.

Oransseja ovat tämän Skorpioninkin kypsät hedelmät. Nuo ovat niitä juhannusviikolla havaittuja raakileita, joista sentään kasvoi puolukkaa isompia, mutta ei tälle chilille luonteenomaisia. Muodosta puuttuu skorpionin piikki. suippo alaosa eikä kokoakaan ole niin kuin Trinidadissa.

Vihreä raakile oikealla on Canario (C. pubescens), joka tosiaan kasvaa vapaasti lomittain tämän chinensen kanssa.

Ylempänä puussa on alkanut uusien raakileiden kasvu ja näissä on jo tunnusomaisia muotoja ja rosoinen pinta. Nämä myös kasvavat isommaksi. Skorpioneja saadaan sittenkin, jos vain kesää kestää. Syyskuussa joudun ehkä auttamaan näitä lämpöpuhaltimella kylmimpinä öinä. Tämän ei pitäisi olla kaikkein tulisimpia skorpioneja, mutta kyllä noista pienistäkin puhtia jo löytyy. Mitä sitten täyskokoisista?

Kookos kellastaa chinenset

Tuo nyt on liian jyrkkä väite, mutta käyttämäni kookosmulta on kasvattanut vain kellastuneita chinesejä. Sävyero ei ole voimakas, mutta olen ihmetellyt sitä jo kuukausia. Silmä havaitsee, että jotakin on vialla, mutta kuvassa sitä on vaikea saada näkyviin. Toisaalta kasvit kasvavat ja satoakin alkaa muodostua. Väri on oire jostakin puutoksesta, mutta ei kohtalokas virhe kuitenkaan.

Maaliskuussa ostin heräteostoksena keskustan rautakaupasta muutamalla eurolla kolmen kookoskuitupaketin tarjouksia. Nyt hinta näyttää olevan 5€ paketti. Se siitä halpuuttamisesta, vaikka nythän ei enää ole mullanvaihtosesonki. Chilit pääsivät silloin taimiruukusta isompaan ja kookoskuituun. Kaikki siihen siirretyt chinenset alkoivat kasvaa, mutta kasvu oli kellertävää. Muut olivat normaaleja. Tiedän toki, että kookoksen ravinteet eivät riitä pitkälle, mutta lannoitin melkein alusta asti tupla-annoksella Puutarhan Kesää (2ml/l). Ei auttanut chinenseille. Taimet olivat alhaalta ylös asti kellertävän sävyisiä, kun ne aikaisempina keväinä ovat olleet syvän vihreitä.

Tänään taisin saada ilmiön näkymään kuvassakin. Olisi pitänyt käyttää vertailua, mutta nyt vertailu syntyi itsestään. Vaihdoin muutama viikko sitten tämän Trinidad Scorpion Cardin isompaan ruukkuun, laitoin puolet puutarhamultaa kookoksen seuraksi ja reilusti kanankakkaa yhteen nurkkaan varastolannoitteeksi. Seuraus on tässä. Oikealla on entinen, kellastunut latva, vasemmalle kasvaa uusi, terveemmän värinen haara. Ilmeisesti lannoitevarastoon on jo osuttu ja runsaampi typpi vaikuttaa kasvuun ja väriin.

Pikku skorpioneja siellä kellastuneenkin lehden alla jo majailee. Kunpa eivät jäisi juhannusviikon kylmyydessä pikkuruisiksi hämähäkeiksi.

Baccatumit kasvavat tuossa kookoksessa aivan normaalisti ja ovat oikean värisiäkin. Niille se käy hyvin. Kummallista. Eri chililajien erilaisista ravinnevaatimuksista ei ole kovin paljon tietoa liikkeellä, mutta eroja niissä on, se on nyt selvää.

Karibia varjelee chililajikkeitaan

Scotch Bonnet chilejä on jo vuosia levinnyt vaikka minkä näköisinä ja makuisina ja viime vuosina Trinidad Scorpion on jalostajien suosikkinimike, josta on kymmenittäin erilaisia muunnoksia markkinoilla. Karibian viranomaiset ovat herännet ja alkaneet vaalia alkuperäisiä lajikkeitaan. Eiväthän nämä mitään villichilejä ole, vaan vuosituhansia ihmisen ruoakseen jalostamia valikoimalla aina miellyttävimmät seuraavan vuoden viljelyyn.

Scotch Bonnet (MOA) (C. chinense)

Jamaikalta on kotoisin tämä melko tulinen chinense, jonka maku ja tuoksu liittyvät oleellisesti jamaikalaiseen ruokaan. Ministry of Agriculture (MOA) Jamaica on ryhtynyt puolustamaan chiliään ja yrittää pitää sen puhtaudesta huolta (.pdf sisältää mielenkiintoisia terveysväittämiä ja ruokaohjeita) villiä risteytystoimintaa vastaan. Heidän hyväksymiinsä muotoihin saa liittää tuon (MOA) liitteen. Tuollakin nimellä kyllä liikkuu aika eri näköisiä keltaisia tai oransseja chilejä.

Minulla taimi on vasta parin kuukauden ikäinen ja chinenseiden tapaan leveä kuin lehtisalaatti. Korkeutta on vain 15 cm.

Trinidad Scorpion CARDI (C. chinense)

Trinidadin ylpeys, pistimellä varustettu Scorpion-chili on huimalla tulisuudellaan villinnyt chilinjalostajat tällä vuosikymmenellä ja Scorpion nimisiä ilmestyy kuin sieniä sateella. Niinpä Caribbean Agricultural Research and Development Institute, Trinidad päätti käydä taistoon oman lajikkeensa puhtauden puolesta ja lisäsi siihen CARDI-liitteen. Ruotsalaisen chilibloggari Patrikin kuvassa kasvissa on eri näköisiä hedelmiä, mikä saattaa liittyä lajikkeeseen tai sitten jalostustyö ei ole vielä ihan lopussa. Hänen kehujensa perusteella valitsin tämän Scorpionin kesän kasvatuksiin. Makua siinä pitäisi olla, mutta ei niitä suurimpia scovillelukemia.

Minun taimeni on vasta 5 viikkoa vanha ja korkeutta sillä on 10 cm, mutta kyllä se tuosta vielä ehtii.

Kaksi kuukautta liian aikaisin idätettyjä?

Rocoto Santa Natalia (C. pubescens) oli tämän talven taimista ensimmäisenä aukaisemassa kukkiaan, mutta melkein kaikissa viime vuoden lopulla idätetyissä, nyt kahden kuukauden ikäisissä taimissa on jo isoja nuppuja. Ne olisivat itse asiassa 40 cm korkeina haarautuneina taimina valmiita ulos tai parvekkeelle, mutta sellaisiin keleihin on vielä kaksi kuukautta aikaa. Eli, jos nyt pistäisi itämään, hoitaisi hyvin lämpimässä ja valoisassa, toukokuussa pitäisi olla kukkiva, sopivan kokoinen taimi vietäväksi parvekkeelle. Näitä nykyisiä pitää kiduttaa pienissä purkeissa, kun isot eivät mahdu ja kukintakin menee ohi. Epäilen kyllä, että into kukkimiseen tulee päivän pituudesta. Se lähestyy nyt chilien kotiseudun kahtatoista tuntia, kun kevätpäivän tasaus lähenee.

Olohuoneen ikkunalla alkaa olla ahdasta, eivätkä läheskään kaikki valoa kaipaavat ole mahtuneet sinne, vaan niitä on ripoteltu eri paikkoihin. Niukasta valosta huolehtivat 2x36W loisteputket ylhäällä pahvimaskin takana. Aurinkoa kaipailtaisiin.

Ylhäällä lasihyllyllä majailevat Rocoto Montufar, Ulupica Xtra Large, pienet Trinidad Scorpion Cardi ja Grandpa's Siberian Indoor Pepper, kukkiva Rocoto Santa Natalia sekä Scotch Bonnet (MOA) ja Peruvian White Habanero yhteisessä kastelualustassa. Joulukaktus innostui taas kukkimaan, kun käänsin sen kylkeä valoon päin.

Ikkunalaudalla verhon takaa "lastentarhasta" pilkistää Habaneron lehtiä, sitten 3 Padronin sirkkatainta jäätelöastiassa, Aji Amarillo vahvasti leikeltynä, amppelitomaatin taimia, ikkunalaudalla koristekasveina talvehtineet Cajamarca ja Charapita sekä reunassa Herpiilin lähettämistä siemenistä rotevakasvuinen risteytys, baccatum StarfishXHot Tree Pepper F4. Silläkin taitaa olla edessä saksiminen, sillä reunapaikka on varattu kissalle.