Vaari alkaa tulla vanhaksi

Näkeehän sen käsien uurteistakin, että seitsemänkymppiä on jo ohitettu. Ja siitä, että marraskuun lopulla vielä kerätään parvekkeelta Canarioita kukkivista pensaista.

Näkeehän sen siitäkin, että parvekkeella on vielä noin paljon chilejä joulukuun jo koittaessa ja varsinkin siitä, että ne ovat unohtuneet kastelematta useiksi päiviksi. Elämä hidastuu vuosien lisääntyessä. Kaikkea ei ehdi tai "viitsi" tehdä ajallaan. Vasemman laidan pubet jäivät nytkin vielä kasvamaan, muut leikkelin lyhyiksi ja oksat kompostiin.

Näkeehän sen siitäkin, että en raaskinut leikata keskimmäistä Scotch Bonnetia aivan tapiksi, vaan jätin lehtiä ja kukkanuppuja. Starfish ja Scorpion laitettiin talvehtimisasentoon. Homma on viivästynyt, kun säilytystiloista löytyy edelleen eläviä punkkeja. Niiden täydellinen hävitys vaatisi useita uudelleenmyrkytyksiä ja ne ovat unohtuneet.

Vaan ei sitä huomaa Starfishistä, joka jatkoi kypsymistään näihin päiviin asti ja uusia raakileitakin kehittyi. Meillähän syödään lähinnä tuoretta chiliä ja sitä on riittänyt - ja riittää edelleenkin.

Ikäni siis hidastaa päivityksiä, eikä räväköitä testiketjuja taida olla odotettavissa. Selasin juuri Chilifoorumilta ensimmäistä kauttani -07 (nostalgiaa) ja siellä jo oli erilaisia idätyskokeiluja, jotka sitten johtivat idätyslautan kehittelyyn 2008. Paljon on tullut tänne blogiinkin kirjoiteltua. Vanhoja ohjeita en viitsi vuosittain toistaa, ne löytyvät blogin historiasta.

Lisää oranssia chinenseä

Jamaikan ylpeys, perinnechili Scotch Bonnet MOA (C. chinense) on 70 cm korkea ja melkein metrin matalampi kuin edellisen jutun trinidadilainen. Leikkelin ristikkäin menneitä oksia naapurikasveista ja käänsin parvekelasiin nojanneen puolen eteen. Tuuhea ja vihreä se on edelleen, vaikka ulkona on ollut useita pakkasöitä. Parvekkeella tarkenee. Satoa ei juuri näy, se on kehittynyt lähemmäksi runkoa ja toiselle puolelle. Ruukku on 6,5-litrainen, puoliksi multaa ja kookoskuitua ja aluslautasena palvelee broileri-grilliboxin pakkaus.

Scotch Bonnet MOA (C. chinense)  

Jamaikalaisen sato on niukempi kuin skorpionin, mutta siinähän oli heinä- elokuussa runsas minikokoisten bonnettien sato kylmän alkukesän jäljiltä. Kun leikkelin ne pois, isompiakin alkoi muodostua. On niitä kyllä syötykin, siksi siinä on niin harvaa. Tästä minä tykkään. Polte on miedompi kuin skorpioneissa, mutta makua ja tuoksua on enemmän ja tätä voi käyttää reilummin, ihan kuin oikeata chiliä, eikä tarvitse varoa heti yliannostusta.

Satoakin on luvassa

Ei tämä tuholaisten kanssa taistelu suinkaan ole pysäyttänyt chilien kasvua ja satoa. Nuo kaksi tulista chinenseä olivat vähän kauempana tartunnan lähteestä, amppelitomaatista, enkä niitä vielä myrkyttänyt uudelleen.

Trinidad Scorpion CARDI (C. chinense)

Skorppari kasvattelee aika muhkean kokoisia ja kypsääkin alkaa olla kohta maisteltavaksi. Tämän perinnelajikkeen ei pitäisi  olla niitä kaikkein tulisimpia, maku ja muoto ovat menneet jalostuksessa Scovillelukemien ohi, kerrotaan.

Scotch Bonnet MOA (C. chinense)

Scotch Bonneteista tulee nyt tämän näköisiä. Koko on vihdoin oikein, alkukesän kääpiökokoisia on tuolla taustalla. On siellä isojakin kypsymässä lisää.

Jamaikalainen perinnechili ei oikein kasva Suomen kylmässä kesässä

Piti ottaa Scotch Bonnet MOA (C. chinense) oikein pois hyllyltään ja katsoa, miten se voi. Tässä tämän 60 senttiä korkean ja enemmän leveän, alhaalta asti haarautuneen tukevan puun valopuoli, se mikä on ollut parvekelasia vasten. Kissa ikkunalla ei pidä kameran räpsähtelystä, mutta eipä se nyt rynnännyt pakoon, kun on puolittain ulkona kapealla kaiteella, josta pudotusta on monta metriä. Kissat osaavat varoa, ei se koskaan ole pudonnut.

Kun tuuheita oksia vähän nostelee, sieltä paljastuu runsaasti oransseja kypsiä chilejä, mutta pienehköjä jamaikalaiseksi perinnechiliksi. Muoto on vähän sinnepäin, väri täsmää, mutta koko on jäänyt kesän kylmyyden vuoksi pieneksi. Ei sentään puolukan kokoiseksi kuten joillakin toisilla chinenseillä.

Maku on miellyttävä, hedelmäinen, tuoksu melko mieto, vaikkakin tyypillinen habaneron sukuisille. Poltetta on varsin maltillisesti, mutta se viipyilee pitkään.

Sen olen jo oppinut, että ensimmäisten kypsyneiden tai pieneksi jääneiden mukaan ei kannata arvioida koko lajiketta. Maku ja polte saattaa muuttua oleellisesti, kun täysikokoinen sato kypsyy.

Kun oksia nostelee vielä enemmän, kypsien yläpuolelta löytyy myöhemmin, vähän lämpimämmissä oloissa kasvuun lähteneitä Scotch Bonneteita. Vihreä on noin viisisenttinen, enkä tiedä, onko se jo täysikasvuinen, kypsät ovat alle kaksisenttisiä. Vihreitä on hieman eri muotoisia, kaikki syvästi uurteisia, mutta aidolle Jamaikan maatalousministeriön vaalimalle lajikkeelle ominaista piispanhatun tyyppistä vaakapoimua niissä ei esiinny. Tuo vihreän alapuolella oleva oranssi kuitenkin viittaa sen tapaiseen muotoon. Kun nuo pienetkin ovat varsin hyvää maustetta ruokiin ja kelpaavat sellaisenaankin syötäväksi, veikkaisin, että tästä on tuleva yksi kestosuosikeistani.

Karibia varjelee chililajikkeitaan

Scotch Bonnet chilejä on jo vuosia levinnyt vaikka minkä näköisinä ja makuisina ja viime vuosina Trinidad Scorpion on jalostajien suosikkinimike, josta on kymmenittäin erilaisia muunnoksia markkinoilla. Karibian viranomaiset ovat herännet ja alkaneet vaalia alkuperäisiä lajikkeitaan. Eiväthän nämä mitään villichilejä ole, vaan vuosituhansia ihmisen ruoakseen jalostamia valikoimalla aina miellyttävimmät seuraavan vuoden viljelyyn.

Scotch Bonnet (MOA) (C. chinense)

Jamaikalta on kotoisin tämä melko tulinen chinense, jonka maku ja tuoksu liittyvät oleellisesti jamaikalaiseen ruokaan. Ministry of Agriculture (MOA) Jamaica on ryhtynyt puolustamaan chiliään ja yrittää pitää sen puhtaudesta huolta (.pdf sisältää mielenkiintoisia terveysväittämiä ja ruokaohjeita) villiä risteytystoimintaa vastaan. Heidän hyväksymiinsä muotoihin saa liittää tuon (MOA) liitteen. Tuollakin nimellä kyllä liikkuu aika eri näköisiä keltaisia tai oransseja chilejä.

Minulla taimi on vasta parin kuukauden ikäinen ja chinenseiden tapaan leveä kuin lehtisalaatti. Korkeutta on vain 15 cm.

Trinidad Scorpion CARDI (C. chinense)

Trinidadin ylpeys, pistimellä varustettu Scorpion-chili on huimalla tulisuudellaan villinnyt chilinjalostajat tällä vuosikymmenellä ja Scorpion nimisiä ilmestyy kuin sieniä sateella. Niinpä Caribbean Agricultural Research and Development Institute, Trinidad päätti käydä taistoon oman lajikkeensa puhtauden puolesta ja lisäsi siihen CARDI-liitteen. Ruotsalaisen chilibloggari Patrikin kuvassa kasvissa on eri näköisiä hedelmiä, mikä saattaa liittyä lajikkeeseen tai sitten jalostustyö ei ole vielä ihan lopussa. Hänen kehujensa perusteella valitsin tämän Scorpionin kesän kasvatuksiin. Makua siinä pitäisi olla, mutta ei niitä suurimpia scovillelukemia.

Minun taimeni on vasta 5 viikkoa vanha ja korkeutta sillä on 10 cm, mutta kyllä se tuosta vielä ehtii.

Kaksi kuukautta liian aikaisin idätettyjä?

Rocoto Santa Natalia (C. pubescens) oli tämän talven taimista ensimmäisenä aukaisemassa kukkiaan, mutta melkein kaikissa viime vuoden lopulla idätetyissä, nyt kahden kuukauden ikäisissä taimissa on jo isoja nuppuja. Ne olisivat itse asiassa 40 cm korkeina haarautuneina taimina valmiita ulos tai parvekkeelle, mutta sellaisiin keleihin on vielä kaksi kuukautta aikaa. Eli, jos nyt pistäisi itämään, hoitaisi hyvin lämpimässä ja valoisassa, toukokuussa pitäisi olla kukkiva, sopivan kokoinen taimi vietäväksi parvekkeelle. Näitä nykyisiä pitää kiduttaa pienissä purkeissa, kun isot eivät mahdu ja kukintakin menee ohi. Epäilen kyllä, että into kukkimiseen tulee päivän pituudesta. Se lähestyy nyt chilien kotiseudun kahtatoista tuntia, kun kevätpäivän tasaus lähenee.

Olohuoneen ikkunalla alkaa olla ahdasta, eivätkä läheskään kaikki valoa kaipaavat ole mahtuneet sinne, vaan niitä on ripoteltu eri paikkoihin. Niukasta valosta huolehtivat 2x36W loisteputket ylhäällä pahvimaskin takana. Aurinkoa kaipailtaisiin.

Ylhäällä lasihyllyllä majailevat Rocoto Montufar, Ulupica Xtra Large, pienet Trinidad Scorpion Cardi ja Grandpa's Siberian Indoor Pepper, kukkiva Rocoto Santa Natalia sekä Scotch Bonnet (MOA) ja Peruvian White Habanero yhteisessä kastelualustassa. Joulukaktus innostui taas kukkimaan, kun käänsin sen kylkeä valoon päin.

Ikkunalaudalla verhon takaa "lastentarhasta" pilkistää Habaneron lehtiä, sitten 3 Padronin sirkkatainta jäätelöastiassa, Aji Amarillo vahvasti leikeltynä, amppelitomaatin taimia, ikkunalaudalla koristekasveina talvehtineet Cajamarca ja Charapita sekä reunassa Herpiilin lähettämistä siemenistä rotevakasvuinen risteytys, baccatum StarfishXHot Tree Pepper F4. Silläkin taitaa olla edessä saksiminen, sillä reunapaikka on varattu kissalle.