Tomaatit kypsyvät heinäkuun viimeisellä viikolla

Tomaatit ulkokasvatuksessa Tampereen leveysasteilla tuntuvat noudattavan vuodesta toiseen aika tarkasti samaa aikataulua, kukinta toukokuun loppupäivinä ja kypsää heinäkuun viimeisinä päivinä. Liki kaksi kuukautta niillä menee kehittymiseen kukista kypsäksi. Pieniä kirsikkatomaatteja toki on saatu ulkoa jo kolme viikkoa ja parvekkeelta juhannuksesta lähtien varhaistomaattia. Kasvihuone nopeuttaisi hommaa, kun lämpöä olisi enemmän ja taimet uskaltaisi istuttaa aikaisemmin.

Tomaattipenkki neljälle tomaatille on ahtaalla viiniköynnöksen ja omenapuun välissä rinteen terassointiseinää vasten. Istutin joka toiseksi matalan pensastomaatin, niin saavat hiukan enemmän tilaa. Lisää tomaatteja on talon eteläseinustalla.

Ensimmäisenä kypsyi tänä vuonna keltainen Golden Sunrise (yläkuvassa vasemmalla), mutta Sibiria (keskellä) paljastaa myös kypsiä, kun lehtiä raottaa. Keltaisia on poimittu tämän viikon alusta, Sibiriaa vasta nyt ja Mano tulee muutaman päivän perässä. Sungold kirsikkatomaatista saadaan päivittäin pientä satoa.

Ulupica kiinnostaa perhosiakin

Chiliaitani Ulupica Large (C. cardenasii) kukkii innokkaasti ja tänään huomasin sen kiinnostavan myös perhosia. Lanttuperhonen kierteli kukasta kukkaan. Tietenkään minulla ei ollut kameraa mukana, joten saat tyytyä aikaisempaan otokseen leppäkertusta:

Ulupica on vähintäänkin puolivilli ja siinä on mukana tuoksu. Se ehkä houkutteli perhosta, joka liihotteli kyllä baccatumien ja chinensien lomitse, mutta ei niistä kiinnostunut. Sama Ulupica oli myös viime kesän ulkona ja tuotti vasta syksyllä marjoja.

Leppäkertut pitänevät kirvat loitolla.

Cabai Burung Ungu toipuu vähitellen

Kesäkuun alkupuolella havaitsin tuon chilin lehtien kellastuvan voimakkaasti lehtiruotien välistä. Sellainen tulkitaan yleisesti magnesiumin puutteeksi. Alkajaisiksi annoin sille puutarhakalkkia, jossa on reilusti magnesiumia. Käpristyvät lehdet oikenivat silläkin. Loppukuusta vaihdoin sen isompaan ruukkuun ja lisäsin lusikallisen Epsom-suolaa mullan pinnalle. Nyt näyttää siltä, että uusi kasvu on täysin tervettä ja alempana kellastuneet lehdetkin näyttävät saavan vihreyttään takaisin.

Tuo on oletettavasti sama lehti, jonka kuvasin 8.6. alta päin. Silloin se oli huomattavasti keltaisempi. Eli kärsineetkin lehdet voivat korjaantua. Aivan alimmat lehdet kyllä kellastuvat kokonaan ja putoavat pois, mutta se on normaalia kasvua.

Latvassa onkin sitten aivan toinen meininki. Kukkia pukkaa runsaasti ja harvakseltaan niistä kehittyy hauskan värisiä raakileita. Ei tämä malesialainen magnesiumin puutteeseen kuollut.

Cabai Burung Ungu (C. frutescens)

Ulupica XL on kaunis koristekasvi

Nyt on hyvin vaikeaa saada yksittäisistä chileistä kokokuvaa, kun kaikki paikat ovat täynnä vihreää ja ulkona tuulee kovaa. Joka tapauksessa keväällä jo ensimmäisen satonsa tehnyt Ulupica Xtra Large F3 on osoittautunut kauniiksi kukkivaksi kasviksi, joka vielä tuoksuukin vienosti. Oikealla ylhäällä oleva vihreys ei ole tästä pallomaisesta kaunottaresta. Edellinen sukupolvi F2 kasvoi viime kesänä kattoon asti, tämä on täysin toista lajia.

Kukinta myös onnistuu, oksilla on runsaasti pieniä "omppoja". Kasvia käännellessäni huomasin, että raakileita on vähemmän lasin puolella, eli ne eivät ilmeisesti tarvitse niin paljon valoa. Tuon voisi varmaan siirtää auringon suhteen vähän syrjäisempään paikkaan.

F4 sukupolvi keväisistä siemenistä jo kasvaa olohuoneen ikkunalla. Parhaassa tapauksessa näistäkin saadaan satoa vielä syksyllä.

Kesäkurpitsa tarvitsee enemmän valoa kuin lämpöä

Kesäkurpitsat kasvavat tänä vuonna hyvin jopa meidän kuivassa hiekkarinteessämme. Onhan niillä tietysti pussista multaa istutuskuopassa ja kanakakkaa ja kalkkia, mutta kastelua eivät ole tarvinneet. Tämän kylmän viikon alussa alkoi kukinta onnistua ja kimalaisetkin ehtivät käydä aamutuimaan ennen päivittäisiä sateita. Niissä on nyt jo vaaksan mittaisia, kohta syötäviä kurpitsoita. Näitä on eri lajikkeita ja eri värejä, kaikki samassa vaiheessa. Tämä on Bush Baby. Taimelle tulosta on kaksi kuukautta, kurpitsat ovat ripeitä.

Tässä sitten "todiste" valon puutteesta. Jätin yhden parvekkeelle seinän viereen itäpuolelle. Tuohon osuu hiukan aamuaurinkoa ennen kymmentä, mutta päivällä se ei yllä peräseinälle asti. Tässä Gold Rushissa ei ole kuin pitkävartisia poikakukkia, joista ei kurpitsaa kasva. Aivan pieniä alkuja siellä on sellaisiakin, joissa kukkanupun takana on pikku kurpitsa, eli tyttökukkiakin on tulossa joskus, mutta paljon myöhemmin kuin ulkona. Lehtiä tässä kyllä on enemmän kuin ulkona. Onhan se komea viherkasvi noinkin.

Tumbler on möhkö

Amppelitomaatti Tumbler on kuvattu jo viikko sitten, kun siirsin sen Aji Cristalin edestä jakkaralle, jotta sain kokokuvan Cristalista. Nyt se on vielä isompi ja kypsiäkin löytyy. Tuossa se täyttää neliömetrin tai puoli kuutiota ja vaatii reippaasti kastelua kaksikin kertaa päivässä, jos paistaa. Ikää sillä on kohta neljä kuukautta, maaliskuun alkupuolella tuo tuli taimelle.

Tumblerin hylkäsin jo 2007 kun valitsin amppeliini Tumbling Tomin, enkä ole valintaani katunut, enkä kadu vieläkään. Paljonhan tuohon möhkälemäiseen amppeliin mahtuu tomaatteja, mutta ne kätkeytyvät oksiston sisään, eikä makukokemuskaan vedä vertoja edes varhaistomaatti Boney-MM:lle. Luultavasti en jatkossa kasvattele Tumbleria, ellei ihmeitä tapahdu kesän aikana.

Omaa tomaattiakin syödään jo

Tämä unohtui taas kuvata ajoissa. Noita on syöty jo pari viikkoa, tosin vain muutama päivittäin.

Seemnemaailmasta hankittu venäläinen tomaatti Boney-MM parvekkeella. 

Kuuden litran ruukussakin tämä matala varhaistomaatti kasvattelee ihan mukavaa satoa. Pieniähän nuo ovat kaupan vakiotomaatteihin verrattuna, mutta maku on ylivertainen. Ei tee mieli ainakaan hollantilaista, eikä kyllä kotimaistakaan aivan heti näiden maistamisen jälkeen. Aikaisemmilta vuosilta muistan, että arvioin tämän ulkokasvatuksessa vielä selvästi maukkaammaksi. Nyt mennään kuitenkin parvekekasvatuksilla toistaiseksi.

Cristal on kohta katossa

Aji Cristal (C. baccatum) on makusuosikkejani, vaikka viime vuosina sen kasvatus on ollut sivuosassa. Nyt se sai toukokuun lopulla parvekkeen parhaan paikan ja on siitä kiittänyt ripeällä kasvulla ja runsaalla sadolla. Kuvaa varten jouduin raivaamaan pois edestä amppelitomaatin ja sivulta pari baccatumia. Vielä ne sai erilleen ja Cristalin näkyviin.

Raakileita roikkuu alaoksat täynnä ja ylempänä hieman pienempiä, niitäkin runsaasti. Keskeltä kuvaa bongasin hämähäkinverkon. Piti oikein käydä tarkistamassa, että se tosiaan on hämähäkin, eikä esimerkiksi vihannespunkin. Kyllä siellä hämähäkki asusteli ja se varmaan pitää ripsiäiset ja muut pienet lentävät kurissa.