Pitäkää työvälineenne puhtaina, tai...

Pieni muovinen leikkuulauta ja pieni, hyvin teroitettu veitsi. Näillä minä chilini perkaan. Paloittelussa voin käyttää isoa vihannesveistä, jos pientä silppua haluan. Samoilla välineillä ei tietenkään käsitellä muita elintarvikkeita.

Olen jo pitkään epäillyt maistelujeni tuloksia, mutta varmuuden sain joulun alla tehdessäni karjalanpaistia, jossa oli useita kokonaisia Joulun kelloja ja muita mietoja chilejä. Maistelin lientä ja se oli mietoa, lisäsin chiliä. Kun liha alkoi kypsyä, leikkasin yhdestä palasta siivun ja maistoin kypsyyttä. Polttavan tulista. Liemi oli edelleen mietoa. Olin leikannut siivun tuolla chiliveitsellä ja sillä oli edellisenä päivänä siivutettu Bhut Jolokiaa. Maku siis jää veitseen ja varsinkin leikkuulautaan ja siirtyy siitä seuraavaan leikattavaan.

Nyt epäilen menneitä makuarviointejani. Vaikkapa tuo Aji Panca, jossa tunnen mukavan pikku poltteen vielä etikkasäilykkeenäkin. Monet pitävät sitä hyvin mietona tai mauttomana. Muistan purkittaneeni sen samassa sessiossa useiden baccatumien kanssa ja siinä vaiheessa leikkuulauta varmaan lainehti chilimehua. Hyvää tuli, oikein hyvää, mutta älkää uskoko minun makuarvioitani, niissä saattaa olla yhteisvaikutuksia. Ihan hygieniankin kannalta välineiden tiskaus silloin tällöin olisi hyväksi. Huuhtelu ei tunnu riittävän.

Chilit muuten ovat Rocoto Peru Puno ja Cusco ja kuva on syksyltä -09. Keltainen Cusco maisteltiin meillä joulunpyhinä porukalla maukkaimmaksi chilijauheeksi habaneron rinnalle.

Hyvän joulun toivotukset

Eipä loput terävät joulumausteet meiltä!

Rocoto Peru teki sen taas, aloitti satonsa keskitalvella. Syksyllä keräsin ulkona kaikki kypsät pois ja raakileetkin menivät oksia leikatessa. Nyt se on taas täydessä iskussa kylmässä varastohuoneessa kahden 36W loisteputken ja vähäisen ulkovalon voimin.

Habanero on amppelissaan makuuhuoneen eteläikkunalla yhden loisteputken alla. Siinä on kymmenittäin reilun kokoisia makupommeja, raakileitakin vielä, vaikka uusia ei ole kehittynyt muutamaan viikkoon. Kukkii kyllä innokkaasti. Kuvaan valitsin tämän alaoksan, jotta sain myös talvimaiseman mukaan. Olohuoneen ikkunalla on myös paljon punaista, marraskuun lopulla raportoimiani baccoja ja rocotoja.

Jotain on opittu? Tuskin sentään, tässä vain kävi nyt näin, että vielä jouluna on kypsiä chilejä ihan valittavaksi asti. Ei tämä ainakaan suunniteltua ollut. Ai niin, ihan oli unohtua. Eteisen pohjoisikkunalla on pikkuinen Chinese Pot Chilli punaisenaan pikku pippureita. Kukinnan se lopetti kuukausi sitten ja viimeiset chilit ovat jääneet tosi pieniksi, mutta niitä on paljon. Se on tosi jouluinen ilmestys.

Lahjajasiemeniä tarjolla!

Pidätkö yllätyspussukoista? Minä en.
Olen niitä yrittänyt tunnistaa viime aikoina aivan riittävästi. Nyt haluaisin kasvattaa vain siemeniä, joista tulee tiettyä, tunnettua lajiketta. Niinpä lahjoitan nämä pois.

Joulun kunniaksi lahjon innokkaita lukijoitani, varsinkin chiliharrastusta aloittelevia tai muuten arvailuun halukkaita. Minulla on 2 Fataliin tilaajalahjana tullutta yllätyspussia, jotka lahjoitan ensimmäisille nimensä ja osoitteensa sähköpostiini lähettäneille. Sähköpostiosoitehan löytyy tuolta sivupalkin profiilista. Seuraavat kymmenen saavat oman yllätyspussukkani, jossa on vuosien varrella kasvattamieni lajikkeiden siemeniä, annuumeita, baccoja, chinensejä, pubeja tarkemmin nimeämättä. Sen voin luvata, että kaikista on joku maininta blogissani tai sitä edeltävillä päiväkirjasivuilla Chilifoorumilla. Ne on siis mahdollista tunnistaa.

Cajamarca on jo itänyt!
Jotain kummallista on tapahtunut. Ei mennyt kahtakaan vuorokautta, kun Cajamarcan siemenistä, kaikista kolmesta on putkahtanut itu näkyville. Olen joskus saanut itämisen aikaan jopa alle puolen vuorokauden, mutta silloin siemen oli viallinen, valmiiksi halki. Nuo näyttävät ehjiltä. Sitä paitsi myös 1 Belize Red on itänyt. Ehkä nyt oli vain suosiollinen aika.

Lisäys seuraavana päivänä:
Yllätyspussukat on jaettu ja lähtevät joulupostin sekaan seikkailemaan.

Ensimmäiset idätykset kaudelle 2011

Tänään laitoin ensimmäiset siemenet idätyslautalle ensi kesää ajatellen. Neljä erilaista chinenseä pääsi aloitussatsiin. Baccatumeja laitan joskus tammikuussa ja annuumit aikaisintaan helmikuussa, ehkä vasta maaliskuussa. Olen kantapään kautta oppinut, että ikkunalleni ei mahdu huhtikuussa suurta joukkoa isoja taimia, jos kaikki idättää aikaisin, eikä parvekkeelle voi viedä paljon ennen toukokuuta.

Chinenseistä lanseerasin 2008 sanonnan "Jouluksi taimelle, vappuna pöytään". Se toimi silloin Habanerojen kohdalla. Nyt lajikkeet ovat outoja, ehkäpä hitaampiakin. Silloinen jouluksi 2007 itänyt Habanero on kuitenkin edelleen hyvin hengissä ja kypsää satoa on nytkin oksilla. Tässä uudet idätykseen menneet chinenset:

Cajamarca. Fataliin erikoisvalikoimassa oli hetken tuota suosikkilajikettani ja ehdin saada sitä. Jospa tämä vaikka olisi helpompi tapaus kuin viimekesäinen Englannista tilattu, josta en edes saanut itävää siementä, kun se kypsyi niin myöhään.
Lotha Bih, Pepper-Kingin Intiasta löytämä uusi chinense.
Belize Red, jatketaan kehitysmaiden lajikkeilla.
Cheiro Roxa. Tätä ei pitänyt lainkaan kasvattamani, mutta kun Fatalii oli sellaisen pussin laittanut extrana mukaan ja chili näyttää kauniilta, pitäähän sitä kokeilla.

Tämä nyt on etiäinen, itävyystestien jäämiä. Pari rocotoa jäi kasvamaan marraskuun alkupuolella kokeillessani syksyisten siemenien itävyyttä. En raaskinut komeita alkuja poiskaan heittää ja nyt Rocoto Red Peruvian on hyvässä kasvuvauhdissa ja Rocoto Riesen on melkein yhtä komea. Kaipa nämä jäävät kevättä odottelemaan, vaikka viimekesäiset isot kasvit ovat edelleen hengissä ja tekevät jopa raakileita tuolla kellarikerroksen varastohuoneessa, missä eilen oli 16° lämpöä.

Riistakäristys ja Aji Indian ne yhteen kuuluu

Ihmisille tulee pinttyneitä tapoja. Minulla sellaiseksi on jo muodostunut riistakäristyksen (saksanhirveä Lapin Lihan pakasteena) maustaminen chilillä ja nimenomaan Aji Indian tuntuu sopivan minun makuuni. Se nyt vain sattui kerran onnistumaan sillä tavalla, enkä sittemmin ole muita kokeillut.

Vähän sulanut pakasteliha (n. 750g) paistetaan voinokareen kera padassa tai paksupohjaisessa kattilassa. Mukaan lisätään kolme isoa porkkanaa, valkosipulin kynsiä ja pari chiliä, kaikki paloiteltuna. Kun lihat ovat sulaneet ja saaneet vähän väriä pintaan, lisää vettä niin, että se ei peitä lihoja kokonaan. Suolaa joko parin liemikuution tai merisuolan muodossa. Kun neste kuplii, lisätään iso palsternakka ja puolikas juuriselleriä kuorittuna ja paloiteltuna. Juurekset ovat oleellisia maun vuoksi. Ilman niitä en tätä tee. Nyt pata saa muhia hiljalleen kannen alla puolitoista, pari tuntia. Välillä pitää tarkistaa, että neste ei ole haihtunut kokonaan ja maistella suolaa. Selleri ja palsternakka sulavat lähes näkymättömiin, porkkanat tulevat erittäin maukkaiksi. Sipulin ystävät laittavat myös sitä. Nautitaan muusin ja hyvien ystävien kera. Pari chiliä ei tee tästä polttavaa, mutta maukkaan.

Aji Indian eli PI 370004 (C. baccatum) on jo kolmivuotias. Kesän se vietti ulkona melko pienenä, risuisena puskana, mutta kypsytteli viimeiset raakileet sisällä varastossa parin loisteputken alla. Niistä tuli vähän pienempiä, ryppyisiäkin jo, mutta tulisen läpinäkyviä. Sillä on oma makunsa, joka minusta sopii erinomaisesti riistalle, mutta varmaan tuohon tarkoitukseen käy moni muukin chili. Kokeillen löydät oman suosikkisi.

Lisää arvailtavaa

Tuommoisia yllätyksiä kasvaa vielä joulukuussa toukokuisista kylvöistä.  Aji Chanca ei tämäkään ole. Tumman vihreä raakile poikkeaa sekä väriltään että muodoltaan kaikista muista sekaantuneista siemenistä kasvaneista. Baccatum se on, sen todistaa kukinto. Pyöreää, leveää ja litteää ei baccoissa montaa ole, sen verran selailin tietokantojen kuvia. Katsotaan nyt, minkä värinen siitä kehittyy ja miltä se maistuu. Brasiliasta tuon muotoiset ovat yleensä kotoisin ja Pilange on vahvoilla toistaiseksi.

Viimeinenkin taimi tuosta ongelmaerästä on nyt nupulla. Toivottavasti saan näytteen siitäkin parin loisteputken valossa vuoden pimeimpään aikaan.