Syyssatoa parvekkeelta

maanantai 31. lokakuuta 2016

Satokausi jatkuu meidän parvekkeellamme lasien takana. Öisin sähkölämmitin pitää plussan puolella, mutta päivätkin voivat olla viileitä. Tänään paistoi aurinko ja heti lämpö nousi yli kahdenkymmenen.

Huomioni kiinnitti auringossa suorastaan sädehtivä Aji Fantasy Sparkly White (C. baccatum). Se on kasvanut Aji Cristalin kanssa sekaisin ja molemmissa on vielä runsaasti syötävää, vaikka muutama pakkasyö ja ensimmäinen lumisadekin on koettu.

Keräsin näitä valkoisia herkkupaloja vielä parin säilykepurkin täytteeksi. Etikkasäilykkeenä tuo on meillä todettu maukkaaksi ja sitä käytetään kuin suolakurkkua, lautasen reunalla lisukkeena.

Onko led-työvalosta chilivaloksi?

torstai 27. lokakuuta 2016

Työvalojahan olen käyttänyt vuosikausia ja ledejäkin lähinnä spottimuodossa jo kolme vuotta, mutta en vielä led-työvaloja. 2011 hankitut loisteputki-työvalot eivät kesän jälkeen enää syttyneet, eikä niistä löytynyt erillistä sytytintä, joten uusia valoja piti etsiä talvehtivien chilien valaisuksi. Niitähän löytyy jo paikallisista marketeista, eikä tarvitse Kiinasta tilailla. Puuilon mainoksesta ne ensiksi keksin, mutta HonKongista löytyi aivan samoja samaan hintaan ja Motonetistä vähän toisenlaisiakin.

Päädyinpä hankkimaan kaksi erilaista 50-wattista ihan siltä varalta, että haluaisin noita testata rinnakkain. Motonetin 50W on huomattavasti paksummassa paketissa kuin HongKongin litteä Electrogear.

Tarkemmin noihin tutustuttuani alan ymmärtää, että "kasvatuskilpailu" noiden välillä ei ole järkevää, niin samanlaisia ne ovat tai ainakin valo on hyvin samanlaista, yhtä voimakasta, saman väristä ja yhtä laajalle leviävää. Eroja tuskin syntyisi ja jos syntyisi, voisi epäillä sattumaa tai virhettä.

Motonetin Nordlight-sarja on alumiinivalua ja paljon paksumpi kuin HonKongin litteä laatikko ja painaakin kilon enemmän, n. 2,8 kiloa. Sen kiiltävä heijastin on näkyvissä ja ns. gob-ledi sen keskellä. Oletettavasti tämän virtalähde ja jäähdytys ovat parempaa tekoa, mutta hintaakin on kympin enemmän. Käyttöohje lupaa kahden vuoden takuun, mikä on aika hyvin luvattu nykyisille ledeille. Kiinalaisilla on tapana poksahdella nopeastikin, vaikka minulla on kyllä edelleen käytössä muutama kolme vuotta sitten hankittu spotti, jotka ovat palaneet talvikaudet 14 tuntia vuorokaudessa.

HongKongista hankin alle neljäkymppiä maksavan ohuen 26x29 cm kokoisen 50-wattisen, jonka sisällä pitäisi olla 120 lediä. Niiden edessä on opaalilasi, joka pehmentää ja levittää valon.

Tein näille kahdelle valolle muutamia vertailevia mittauksia. Näille ilmoitetaan hiukan erilaiset lumen- ja Kelvin-arvot, mutta erot ovat niin pieniä, että niillä ei ole käytännössä merkitystä. Kummastakin tuli 30 cm päähän 14.000 luksia, puoleen metriin isommasta 8000, maitolasin läpi vähän vähemmän. Ehkä se leviää hiukan enemmän.

Molemmat ovat kyllä laajalle säteileviä, valaisukulma 120-130 astetta. Ne pitää siis viedä lähelle kasveja, jos haluaa tehoa. 30-40 cm pitäisi jo riittää sadon tuotantoon monilla chililajikkeilla. Siinä tulee vain äkkiä se vaikeus, että jotkut kasvavat kiinni lasiin ja hidaskasvuisemmat jäävät kauaksi valosta.

Valojen väreissä oli hyvin pieniä eroja. Motonetin valossa on hiukan enemmän sinistä ja vihreää, Electrogearissa aavistus enemmän keltaista ja punaista, erot Kelvineissä 4300-4100. Nämä sain esiin kuvaamalla kiinteillä asetuksilla ja tutkimalla kuvia Lightroomissa. Molemmilla saa aivan kauniita kuvia automaatilla. HongKongin valolle luvataan vähän parempaa värintoistoa, mutta silmällä sitä en havainnut. Sen sijaan siinä on eräs ikävä piirre. Kameran kuvassa valo värähtelee. Siinä on luultavasti amerikkalaistyyppinen 60 hertsin värähtelytaajuus ja kamerani on asetettu eurooppalaiselle 50 hertsin sähkötaajuudelle. Tämän kanssa voi siis tulla videokuvaajille ongelmia.

Ehdinpä vilkaisemaan noiden sähkön kulutustakin. Ne ovat yllättäen sitä, mitä lupailtiin. Pienempi kuluttaa 50W, isompi 55. Ei nuo vielä mitään sähkönsäästöihmeitä ole. Hyvillä loisteputkilla päästään samoihin hyötysuhteisiin, mutta noihin vanhoihin työvaloihini verrattuna saan näillä saman määrän valoa puolet vähemmillä wateilla. Tuo tuntuu jo sähkölaskussa.

Hinnoissa on ilmaa, kummastakin kaupasta tarjottiin heti 10% alennus, kunhan kirjoittaudun kanta-asiakkaaksi. Ajoittain on paljon parempiakin tarjouksia, eri aikoihin eri tehoisista laitteista eri kaupoissa.

Takuuasiat kunnossa:
Kyselin Motonetin ledin maahantuojalta sekä HongKongin verkkokaupalta takuista, koska niistä ei näkynyt tietoa kassakuitissa. Molemmat vastasivat heti seuraavana aamuna ja vakuuttivat, että takuita on kaksi vuotta. HonKongista vielä huomautettiin, että on viisasta ottaa kuitista kopio, sillä muste kassakuitista haihtuu nopeammin kuin takuu.

Tomaattia ulkoa ennen lumisadetta

sunnuntai 23. lokakuuta 2016


Säätiedotus lupaa lunta lähipäivinä. Kävin poimimassa viimeiset tomaatit ulkoa. Seinustalla yksi Golden Sunrise on intoutunut kasvamaan syksyllä, vaikka muut ovat jo kuihtuneet. Se on rehevän vihreä ja siinä oli useita kasvavia terttuja vielä, vaikka melkein sen yläpuolella olevassa lämpömittarissa minimilämpötila viime päivinä on ollut -0,5°. Ehkäpä seinään nojailu auttaa. Pari kypsää siellä oli ja osa noista vihreistä kypsyy lämpimässä. Pari terttua olen kypsytellyt sisällä viime viikkoina ja niistä on tullut sangen maukkaita ja mehukkaita.

Parvekkeelta saadaan edelleen kypsää satoa sekä Tumbling Tom Yellow amppelitomaatista että useista chileistä, vaikka päivälämmöt ovatkin vain muutamia asteita. Öisin sähkölämmitin pitää ilman plussan puolella, minimi näyttää olleen 5 astetta. Leikkelin Tumpelon Tommin pitkät oksat pois ajatuksena siirtää se talvehtimaan varaston puolelle, missä on yli 15 astetta.

Samalla paljastui, että lamput siellä eivät enää syttyneet. Viisi vuotta sitten hankitut loisteputkivalot ovat tulleet tiensä päähän ja nyt varmaan pitää suunnistaa ledikauppaan. Onneksi sellaisia on jo lähiseudullakin, ainakin ns. työmaavaloina jopa ihan luonnollisen valkoisella valolla. Tutkinpa, mitä ne ovat.

Indian PC-1 sisään talvehtimaan

perjantai 14. lokakuuta 2016

Pitkä viileä ja pilvinen kausi on edessä ja takanakin sitä on jo monta päivää. Aurinkoisena syyspäivänä 9.10. kuvasin parvekkeella kesän todellisen yllättäjän ja kestomausteen, Indian PC-1 annuumin.


Tämähän on talvehtinut yksilö ja ehkä siksi jäi tavallista matalammaksi. Siinä oli jo toukokuun alussa syötäviä vihreitä chilejä ja kesäkuussa lisäsin sille tuohon litran ruukkuun Epsom-suolaa, jonka jälkeen kukinta aivan villiintyi. Siitä syksyyn asti tässä on ollut perusmausteet kahden hengen perheelle ja vielä ylikin.

Syksyn tullessa irrottelin chilit oksiltaan. Ne lähtivät ihan käsin taittamalla ja kantaan jäi sen verran aukkoa, että en edes viillellyt noita ennen kuivuriin laittoa. Kuivuminen kesti tietysti vähän tavallista kauemmin, kun leikkauspintoja ei ollut ja parvekkeellakin oli viileää. Siemeniä keräsin vasta kuivista rusentamalla niitä hieman muovipussissa. Pohjalle tuli kasa siemeniä ja näyttävät nuo vielä itävänkin.

Vahvasti oksista leikellyn PC-1:n sijoitin juuriin koskematta eteisen pienelle pohjoisikkunalle, missä päivisin sille antaa valoa led-spotti. Jätin tuohon muutaman chilin lähiaikojen tarpeeseen, se kun on keittiön ovipielessä. Yllätyksekseni uutta kasvua alkoi ilmestyä heti ja latvassa näkyy muutama vihreä raakile ja niiden alla uutta kukintaa. Parvekkeella kukinta oli loppunut jo syyskuussa.

On aivan selvää, että osin kellastuneet lehdet putoilevat pois, mutta eiköhän sinne kasva uusia ja vihreämpiä, kunhan alan taas tuota lannoittaa. Edellisen lannoiteveden se on saanut elokuussa.

Chilistä pöytämausteeksi

perjantai 7. lokakuuta 2016

Taidan tämänkin suhteen olla myöhässä, kun monet ovat jo kasvihuoneensa tyhjentäneet, mutta meikäläisen parvekkeella rehottaa edelleen. Ja löytyypä ohjeet sitten ensi vuonna Googlella.

Suuren osan chileistäni säilön talveksi kuivattamalla. Silloin ne säilyvät huoneenlämmössä vaikka paperipussissa ja niitä voi rusentaa ruokaan. Nämä Peruvian White Habanerot ja Cajamarcat ovat kuivumassa siemenien vuoksi. Niiden keräys käy helpommin kuivista kuin tuoreista chileistä. Joskus riittää vain pussissa ravistelu, mutta noista pienistä piti irrottaa siemenet veitsen kärjellä tai pienellä meisselillä. Siemenkeräyksen päälle ei kannata sijoittaa toista ritilää, sillä kuivuessa aina tippuu siemeniä.

Siementen keräyksen jälkeen laitan melkein aina idätyslautan vesille ja kokeilen heti itävyyttä muutamalla siemenellä. Nyt esimerkiksi on kylmä jo voinut iskeä ja pilata itävyyttä.

Minä en ole aikoihin tehnyt chileistäni jauheita, sillä mielestäni aromit säilyvät paremmin isoissa kappaleissa, puolikkaissa tai suikaleissa. Pöytämaustetta teen chilimyllyllä.

Läpinäkyvä mylly on englantilainen kolmen vuoden takaa. Se on toiminut hyvin ja jauhaa vähän käppyräisetkin palat. Se näyttää kuitenkin hävinneen kaupoista ja on kalliskin nykymittapuun mukaan. Pienempi on kiinalainen ebay-ostos, neljän euron mylly, kotiin kannettuna. Meillä on ollut pari kappaletta muutaman kuukauden ajan koekäytössä karkeaa merisuolaa ja juustokuminaa jauhamassa. Hyvin ovat toimineet, karkeussäätöä on ja ote on luonteva. Tällä on helpompi annostella suolaa kuin sirottimella.

Tulipa mieleen kokeilla noita myös chilille. Nythän ehtisi vielä saada paketin Kiinasta ennen joulua. Pienemmässä on myös pienempi koneisto, joten siihen eivät mene yhtä isot palat kuin isompaan, mutta kyllä se chilejä jauhaa ihan siististi, kunhan rusentaa niitä ensin vaikkapa morttelissa tai ihan käsin pussissa. Valkoisista habaneroista tuli ihan hyvää tulista jauhetta tai rouhetta, mutta eri makuista kuin tuore chili. Niin se vain on, että jokainen säilöntätapa muuttaa makua omanlaisekseen.

Puisia perinteisiä pippurimyllyjä saa vieläkin halvemmalla, mutta meillä on jo niitä ja tämmöinen pienempi on tyylikkäämpi pöydällä, kun niitä saattaa tulla montakin eri aineille ja tästä näkee, mitä siellä on sisällä.

Keraamisia "teriä" olen pitänyt tarpeellisena, vaikka muovisilta nuo näyttävät. Tästä teräksisestä mallista on muutaman kymmenen senttiä halvempi kopio, jonka ainesluettelossa ei mainita keraamista. En tiedä onko sillä merkitystä, mutta neljällä eurolla ei jaksa kauheasti vaivata päätään. Suolaa tuolla on rouhittu päivittäin nyt puolen vuoden ajan ja vielä se puree kiteisiin.

Chilisäilykkeitä syksyn sadosta

tiistai 4. lokakuuta 2016

Kirjoittelutahtini hidastuu, sillä useimmat asiat on täällä jo sanottu, monet useampaankin kertaan. Blogin historiasta ne löytyvät ja ilmeisesti Googlellakin, sillä viime kuukauden ylivoimaisesti suosituin sivu näyttää olevan etikkasäilöntä. Keväämmällä sitten taas nousee ykköseksi idätyslautta ja perässä lannoitteet ja valotestit. Olen siis myöhässä tämän aiheen kanssa, mutta onneksi säilöntäohjeet löytyvät jo 2010 elokuulta. Päivitin niitä vähän sinne alkuperäiseen juttuun, kun mitättömän vähäinen etikkamäärä (1dl viinietikkaa / 4dl vettä eli litra säilykettä) arvelutti monia, vaikka se asiantuntijoiden mielestä on täysin riittävä säilytykseen. Minunkin etikkaa vieroksuva makuaistini sietää tuplasti vahvemman annoksen. Kopion sen reseptin tähänkin, ettei tarvitse linkkejä klikkailla:

Litralle chilisäilykettä
4 dl vettä
2 dl omenaviinietikkaa
0,5 dl hunajaa (voi korvata sokerilla)
0,25 dl sokeria (pari ruokalusikallista)
1 tl merisuolaa
1 sitruunan mehu

Makeutta ja suolaisuutta voi oman maun mukaan muunnella, samoin etikan määrääkin. Niitä ei kannata arvioida tästä nesteestä, koska chilit täyttävät ainakin puolet purkista. Tuloksen maistaa vasta muutaman viikon päästä, mutta sekoittamalla lusikallisen lientä lusikalliseen vettä saa jonkinlaisen käsityksen etikasta ja suolaisuudesta.


Tässä pari mallipurkkia suosikkisäilykkeistäni. Punainen Aji Cristal on pitänyt pintansa vuosien ajan. Niistä leikkasin kannan pois, halkaisin ja poistin siemenet sekä tungin purkkiin tiiviisti. Myöhemmin paloittelen ne ruoanlaittoon, vaikkapa pizzan päälle, mutta olisihan sen paloittelun tietysti voinut tehdä jo ennen säilöntää.

Valkoinen Aji Fantasy Sparkly White meni siemenet poistettuna muutamaan osaan leikattuna purkkiin. Siitä jätin muutaman kellomaisen muotoisen kokonaiseksi joulupöydän koristeeksi. Niihin tein vain viillon, että vesi pääsee sisään. Tämä valkoinen onkin hyvää, todella lupaava tulokas myös etikkasäilöntään. Siihen tulee himo.

Purkit tuossa ovat vielä kuumia, eivätkä kannet ole painuneet kuopalle, mutta kyllä tuollaiset kannet sulkeutuvat tiiviisti, kunhan ne tiukasti sulkee kuumana ja purkki on piripintaan asti täynnä nestettä.

Lisäys viikon päästä:
Fantasy-purkki piti avata ja maistaa. Onkin tosi hyvää ja rapeaa eikä juuri maistu etikalle. Tämä on niin mietoa, että sitä ei kannata sekoittaa ruokaan, mutta lisukkeena lautasella se kuluu nopeasti.