Intian ihme - todellinen jauhiaisimuri

perjantai 30. elokuuta 2013

Oikeaa nimeä vailla olevan chilin historiaa selvittelimme pari kuukautta sitten, eikä tunnistus varmistunut. Käytetään sitten tätä keksittyä nimeä.

Parvekkeella se kasvoi pienessä ruukussa yli metrin korkuiseksi ja täytti tehtävänsä; maistiaiset saatiin. Se kuitenkin veti puoleensa niin runsaasti ansarijauhiaisia, että minun oli pakko "heittää" se ulos. Tuossa se on tukevaa pihakoivua vasten. Kuva aukeaa uuteen ikkunaan isommaksi, jolloin siitä ehkä näkyykin jotain.
Kasvi on kyllä tukeva ja pysyisi omin avuin pystyssä, mutta se on jäänyt niin pintaan, että runko ei ole lainkaan mullassa ja juurien varassa se kallistuu herkästi tuulessa. Siksi tukikeppi.

"Intian Ihme" kukkii edelleen innokkaasti annuumille tyypillisin valkoisin kukin. Lehdet sen sijaan ovat kovasti frutescensin tyyppiset, kapeat ja kovat, karvojakin on nähtävissä. Tämän chilin runkohan on todella karvainen ja samaa oli Kashmiri Mirch-chilissä, jota muutama vuosi sitten kasvattelin. Se on Intian pohjoisimmasta osavaltiosta kotoisin ja sieltä suunnalta tämäkin saattaa olla. Niissä on paljon samanlaisia piirteitä paitsi hedelmien muoto. Kashmirissa ne olivat suippoja ja käyriä.

Tämän ihmeen hedelmät ovat melkein pallukoita. Maku on aika omaperäinen, ehkä vähän karvas ja kohtalaisen tulinen. Se ei nouse suosikkilistalleni, mutta ymmärrän hyvin, että intialainen vierastyöläinen, joka on näitä maistellut kotikylässään äidin tekemässä ruoassa koko lapsuutensa, haluaa ottaa maun mukaansa lähtiessään vieraille maille, vaikkapa Suomeen.
Tuossakin jo näkyy pieni kokoelma ansarijauhiaisen kehitysvaiheita.

Latvoissa niitä sitten onkin sellaiset määrät, että nämä lehdet kuolevat. Parvekkeella lehdet olivat täynnä valkoisia jauhiaisia. Ulkona upotin tämän vesisaaviin hyväksi aikaa ja lentävät yksilöt hävisivät. Niillä on kuitenkin monen ikäisiä toukkia ja munia lehdet täynnä, joten uusia jauhiaisia kuoriutuu koko ajan. Toukkavaiheisiin eivät edes myrkyt tehoa, enkä minä sitä paitsi lähtisi satovaiheessa chilejäni myrkyttelemään.

Nuo erittävät makeaa ja tahmeaa nestettä lehdille ja siitä saavat osansa alla olevat kasvit ja pinnatkin. Lisäksi kasveihin koskiessa sieltä lehahtaa melkoinen parvi valkoisia pikku kärpäsiä. Inhottavaa, mutta kai se nyt on siedettävä tämä syksy. Kokonaan uusi harjoitus on, miten saan talvehtimistilaan puhtaita kasveja. Luultavasti ei mitenkään, mutta voi noita tuholaisia ainakin vähentää leikkelemällä lehdet pois ja myrkyttämällä muutamaan kertaan.

Chiliaidalle tämä oli ihannekesä

maanantai 26. elokuuta 2013

Ulkokasvatuksessa tämä lämmin ja sopivasti sateinen kesä oli Tampereella harjun etelärinteessä chileille mitä parhain.

Aidasta ei oikein kokokuvia saa. Tuossa se on kuukausi sitten oleskeluterassiamme rajaamassa. Siitä se on vähän tihentynyt. Värikäs sato tulee toiselle puolen aitaa, etelän puolelle tietenkin. Oikealla matalin osa on Padron ja niistäkin on kerätty ihan mukava sato, vaikka alku oli kaatuilevaa.

Toinen oikealta, Hecele saikin jo oman esittelyn 6.8. Siitä on grillattu isoja chilejä ja viimeksi keräsin kilon kypsiä. Niitä tulee lisää.

Chilithän ovat aidassa suloisesti sekaisin oksat oksien lomassa. Vasemman laidan Canario (C. pubescens) kasvattelee komeimmat hedelmät. Nostin pöheiköstä yhden oksan erikseen näkyville:

Tämä on jo toista kesää suosikkirocotoni. Sitä kasvaa parvekkeella amppelissa ja kasvaakin itse asiassa paremmin kuin ulkona. Ilmeisesti nuo sittenkin pitävät lämmöstä.

Seuraavana on aidan suurin chili, baccatum Aji Huanuco. Se on sangen satoisa, mutta ei erityisen maukas - ja sehän haisee. Versojen kärjet erittävät ikävää tuoksua, joka ei sentään ulkona haittaa.

Toinen baccatum, Jamy on sekin saanut ensimmäisensä kypsiksi, mutta suursatoa siitä ei tänä vuonna saada. Alkuun lähtö oli sen verran muita perässä ja se tuntuu viihtyvän paremmin parvekkeella.

Parasta satokauttaan sen sijaan kasvaa mysteerirocoto M2:

Vuosien tutkimisen ja kyselemisen jälkeenkään ei ole varmuudella selvinnyt, mikä tämä Fataliin yllärinä tullut rocoto on. Olkoon sitten M2 (toinen musta siemen). Sehän kypsytti ensimmäisen chilinsä jo keväällä ulos vietäessä ja sato on jatkunut. Noita on paljon oksilla ja on niitä nautittukin. Pisimmillä on nyt mittaa 7 cm, kun ne aluksi olivat ikkunalaudalla 3-5 cm. Muotokin on ulkona hieman toinen, mutta maku on sama. Hyvä näin.

Postia Kiinasta

perjantai 23. elokuuta 2013


Tänään se tuli. Heinäkuun 11. tilaamani nappiparistot saapuivat. Tilasin Kiinasta kymmenen paketin, kun sain halvemmalla kuin kotimaasta yhden. Ovat näköjään laittaneet postiin heti seuraavana päivänä. Postimaksu minua vähän ihmetyttää. Sponsoroiko Kiinan valtio ulkomaankauppaa, vai mistä on kyse?

Meidän postissa pelkkä kuplakuori olisi maksanut enemmän kuin tämä koko ostos postimaksuineen. Visalasku tuli juuri ja syyskuussa on maksettava 1,47€.

Tilasin tavaran Hongkongilaisesta nettikaupasta, mutta manner-Kiinasta tuo näkyy lähteneen. Kuoressa oli kaikenlaisia lappusia, mutta tämä nauratti eniten. Lentopostiko tuli puolessatoista kuukaudessa? Paristot olivat mittarin mukaan tuoreita, mutta fyysiset mitat olivat vain vähän sinne päin. Mahtuivat kuitenkin paikalleen. Pakkauksessa oli lueteltu suuri joukko eri numeroisia nappiparistoja, joita nämä korvaavat.

Syttyikö valo? No ei. Vika saattaa olla muualla, ledeissä, kytkimessä, johdotuksessa. Halpa, mikä halpa, mutta suurennuslasi toimii edelleen moitteettomasti.

Kaduttaako? No ei, postinkulkua ja hintaa tällä erityisesti testasin. Tästähän riittää pattereita muihinkin laitteisiin. Kuten jo alun perin totesin, pattereiden loppuessa on parasta ostaa koko luuppi uudestaan. Neljällä eurolla.

Ei siis näin, osa 2

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Ei aina käy niin kuin haaveillaan. Tämän vuoden uusien chinense-lajikkeiden kanssa tyrin aika lailla. Onneksi kasvatus on dokumentoitu melko hyvin, joten opiksi voisi ottaa, jos ymmärtäisi, mistä kenkä puristaa. Ja jos muistaisi sen ensi vuonna ja malttaisi mielensä kaikkien hienojen uusien lajikkeiden kanssa.

Tuossa on parvekkeeni chinense-osasto ennen eilistä leikkausta; Rocato, Colombian Orange ja Cochabamba. Lasien takana on jo baccoja. Aivan liian korkeiksihan nuo kasvoivat, verhon taakse ja kattoon kiinni ja vaikeuttivat lasien avausta. Ruukun pinnalta kattoon on 150 cm.

Nämä tulivat taimelle joulun tietämissä ja vasta nyt kahdeksan kuukautta myöhemmin sato kypsyilee. Jo toisella kasvatuskaudellani sain Habanerosta satoa neljän kuukauden ikäisenä ja puolen metrin korkuisena. Viivytyksiä on siis tapahtunut matkan varrella aika tavalla.

Colombian Orange on ehkä parhaiten dokumentoitu tapaus. Sen kasvua voit seurata valitsemalla sivupalkista lajikkeen nimen. Merkinnät ovat aikajärjestyksessä, joten kannattaa aloittaa alapäästä. Tämä muuten ei ole Colombian Orange, olen saanut vääriä siemeniä Semillakselta. Väri on väärä, eikä muotokaan ihan vastaa oikeaa. Se ei haitanne kasvun ongelmien selvittelyä.

Helmikuun alussa tuo vielä oli tukeva, mallikas taimi. Siitä huhtikuulle chinenset olivat ahtaassa laatikossa liian vähällä ikkunavalolla ja loisteputkien lievealueella. Seuraus oli liiallinen pituuskasvu. Tuohon aikaan ne olisi pitänyt saada haarautumaan ja pysymään matalampina. Ensi vuonna siis enemmän tilaa, enemmän valoa, eli vähemmän taimia. Kasvatuksen voisi kenties aloittaa pari kuukautta myöhemmin, jos sen tekisi huolella.

Huhtikuun alusta siitä on murheellinen postaus: 60 cm korkeana 10 cm taimiruukussa, juuret sykkyrällä. Kasvoihan se noin, mutta seuraukset näkyivät kesällä, uuteen ruukkun sopeutuminen kesti pitkään. Pari viikkoa myöhemmin se jo kukki, mutta siitä ei seurannut mitään.
Toukokuussa nuo vihdoin pääsivät parvekkeelle valoon, mutta nyt olin laittanut ruukkuihin kanankakkaa kourallisen pohjalle ja sehän aiheutti lisää pituuskasvua ja kukinnan myöhästymistä. Joskus juhannuksen tienoilla huomasin tilanteen toivottomuuden ja annoin näille aimo annoksen syyslannoitetta, fosforia ja kaliumia. Se ehkä vaikutti parin viikon kuluessa ja kukista alkoi kehittyä myös raakileita. Olisi se voinut muutenkin tapahtua.

Rocatosta olikin kuva jo edellisessä saksijutussa, mutta tässä rivistön kolmas, Cochabamba:


Pieniä marjoja ja kovin myöhään. Näistä ei kiloja keräillä. Maistelen näitä kaikkia vähän myöhemmin.

On saksien aika

maanantai 19. elokuuta 2013

Ulkona, parvekkeella tai lämmittämättömässä kasvihuoneessa on aika pysähdyttää kasvu ja odotella kypsymistä. Vain lämpö voi pelastaa vasta nyt kukkivat tai pienillä raakileilla olevat chilit.


Periaate on yksinkertainen. Viimeisen kohtuullisen kokoisen raakileen jälkeen oksa katkaistaan, kukat ja aivan pienet raakileetkin armotta pois. Karsiminen nopeuttaa jäljelle jääneiden chilien kypsymistä, siitä on omiakin kokemuksia. Tässä on vasta nyt vauhtiin päässyt Rocato (C. chinense)

Lannoittaminen on toinen kypsytyskeino. Typpilannoitteet olisi syytä hylätä jo elokuun alkupuolella ja antaa vaikka pelkkää vettä. On myös syyslannoitteita, joiden tarkoitus on auttaa kasveja syksyyn sopeutumisessa. Niissä on runsaasti fosforia ja kaliumia, eikä lainkaan typpeä. En ole aivan varma, onko sellainen hyväksi, jos aikoo talvehdittaa chilinsä. Syyslannoite kun on ulkona tarkoitettu talvilepoon valmistautumiseen ja siihen kuuluu myös lehtien pudottelu, mutta pakkasten myötä kompostiin meneville kasveille se varmaan on paikallaan.

Tämä on elokuinen kestoaihe ja viime vuonna taisin käsitellä aihetta hieman perusteellisemmin.

Chilifestari taas Tampereella viikonvaihteessa

torstai 15. elokuuta 2013

Vuosittainen perinnetapahtuma Chilifest Finland vetää taas ensi viikonvaihteessa chilin ystäviä joukolla Tampereelle 16-18.8.

Tapahtuman kartta Tampereen Keskustorilta. Chilitarvikkeita, kastikkeita, tuoreita chilejä, ruokaa, chilijäätelöä ja musiikkia on tarjolla runsaasti.

Jonkinmoinen aikataulu tapahtumille.

Edelliskesäisiä juttujani tapahtumasta, mistä selviää, että sekä chilejä että väkeä oli paljon.

Sinne siis mukaan!


Jatkoa 17.8. aamulla
Perjantai-illan tutustumiskierroksen jälkeen haluaisin mainita pari paikallista erikoisuutta, turisteille eksotiikkaa.

Musta makkara chilillä maustettuna (savu-jalapeño) ja makea "hillo" tarjotaan perinteisesti voipaperista syötäväksi. Neljällä eurolla saa ihan reilun annoksen pienehköön nälkään. Maku on kiinnostava, eikä kovin tulinen, mutta perinteinen puolukkahillo on kyllä enemmän minun makuuni lisukkeena.

Tampereen paahtimon chilikahvi tuli jo aamukahvilla maistelluksi. Chilinä on luomukahvin joukkoon lisätty Piri Piriä. Erikoisuutena ihan kiinnostava, mutta kumpikaan, kahvi tai chili ei aivan iskenyt minun makuhermoihini täysillä. Sain lähtemättömän chilikahvi-kokemuksen muutama vuosi sitten, kun jauhoin kahvimyllyllä chilejä ja jatkoin seuraavana päivänä hieman huonosti puhdistetulla myllyllä kahvipapujen jauhamista. Se oli tyrmäävän hyvä aamuherätys, mutta ei ole toistettavissa.

Omnicolor, tomaatti ja valkosipuli - loistava makuyhdistelmä

lauantai 10. elokuuta 2013


Nyt kun tomaattia kypsyy yli päivittäisen tarpeen, tein tosi tomaattisen kastikkeen.

Pohjalle paistinpannuun jotakin lihaa pikku paloina; minulla oli kanaa, voita ja karkeaa merisuolaa. Kun lihat ovat paistuneet, paloitellaan runsaasti tomaattia, muutama Omnicolor ja muutama valkosipulin kynsi ja annetaan hautua tomaatit kypsäksi.

Kastike oli yllättävän hyvää, melko ohutta suurustamatta ja mukavan punaista. Pidempään hauduttamalla siitä saa paksumpaa ellei halua käyttää jauhoja.

Tämä oli hyvää perunan kanssa, mutta sopisi varmaan pastalle, riisille tai kuskusillekin.

Yrttien kanssa voisi tätä yhdistelmää hifistellä loputtomiin. Jotkut basilikat kieltämättä täydentävät hyvin tomaatin makua, mutta minun valintani olisi rosmariini. Makuasioita.

Gulassia ja hölskykurkkuja

tiistai 6. elokuuta 2013


Otetaanpa kurkut ensin käsittelyyn. Näinä aikoina avomaan kurkut kypsyvät ja niitä on monella aivan ylituotannoksi asti. Ellei ole, kaupastakin saa halvalla. Avomaalla helposti kasvavaa kurkkua on aivan turhaan syrjitty. Minusta se on paremman makuinen kuin kasvihuonekurkku. En tosin ole itse kasvattanut kasvihuoneessa ja se saattaisi muuttaa asian. Niin monet vihannekset ovat aivan eri makuisia, kun niitä itse kasvattaa.

Isoäitini jo kasvatti kurkkuja kohopenkissä ja syksyisin niitä oli aina liikaa. Eräs parhaita ja mieleenpainuvimpia ruokalajeja oli hölskytyskurkku. Ohuesti kuorittu ja siivutettu kurkku laitettiin syvälle lautaselle, vähän etikkaa, suolaa ja sokeria mukaan, toinen lautanen päälle ja sitten hölskytettiin. Hyviä tuli. Maistuivat lapsillekin. Enpä ollut nauttinut noita vuosikymmeniin, mutta nyt, kun taas kasvatin itse kurkkuja, löysin vanhan ohjeen netistä. Sen voi tietysti tehdä siistimmin muovirasiassa, jossa on sulkeutuva kansi.

Chilivaarin hölskykurkut

Kahta kurkkua kohti mausteeksi:
1 ruokalusikallinen omenaviinietikkaa (tai laimennettua etikkaa)
1 teelusikallinen sokeria (mummullani oli selvästi makeampaa)
1/2 tl suolaa
Kurkuista voi tehdä joka päivä eri makuisia. Silppusin erilaisia chilejä piristeeksi mukaan. Kaikenlaisia yrttejä voi myös käyttää, tilli on suositelluin.  Etikan voi vaihtaa sitruunaan ja sokerin hunajaan. Suolan voi jättää poiskin.

Kuorin piikit pois kurkun pinnalta ja viipaloin veitsellä aika paksuiksi viipaleiksi. Jotkut käyttävät juustohöylää ja ohuita viipaleita.
Suljetussa rasiassa viipaleita hölskytellään jonkin aikaa ja nautitaan leivän päällä tai ruoan lisukkeena. Samassa rasiassa voi niitä myös säilytellä muutaman päivän jääkaapissa, mutta eivät ne siitä oleellisesti parane. Tuore itse kasvatettu kurkku on hyvää sellaisenaankin.

Paprika Hecele erõs (C. annuum) on ulkona aidassa kasvattanut reippaasti kypsää satoa. Se on kovin mieto, mutta mukavan makuinen, tumma unkarilainen. Kurkkujen mausteeksi olen sitä jo käyttänyt, mutta lihapata unkarilaiseen tyyliin olisi tarkoitus tehdä lähipäivinä. Tuota voi paloitella sinne oikein reilusti mukaan ja ehkä jotakin tulisempaa chiliä vielä lisukkeeksi. Ei siitä aito gulassi tule, mutta jotakin sinne päin.

4000 ötökkää vuorokaudessa

torstai 1. elokuuta 2013

Parvekkeella pörräsi pieniä valkoisia "kärpäsiä" erityisesti tuuhean amppelitomaattini ympärillä. Riittää niitä chileihinkin, mutta tomaatti on niiden erityisherkkua - ja yksi annuum. Ansarijauhiaisia ei saa häviämään, vaikka kantaa voi harventaa myrkytyksillä ja tarra-ansoilla. Keväiset tarrat olivat jo täynnä ja ostin eilen uusia. Tänään ne olivat jo melkein täynnä. Pahaksi olin tilanteen päästänyt.


Tein pikaisen laskennan. Jaoin tuon ruutuihin ja laskin keskimääräisen ja kerroin ruutujen lukumäärällä. Kun näitä pyydyksiä on tomaatin ympärillä 4 kpl ja kaikilla on kaksi pyydystävää pintaa, kokonaistulos vuorokaudessa ylittää komeasti 4000 jauhiaista. Pöllähdys tomaatteja poimiessa on vähentynyt, mutta ei loppunut. Ei näistä eroon pääse.