Karjalanpaistiin makua tuoreesta rocotosta

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Taas jäi kuvat ottamatta. Vasta ruokailun jälkeen suussa tuntuvasta mukavasta mausta muistin, että tästäkin kokemuksesta voisi joku oppia jotakin, vaikkapa minä itse muutaman vuoden päästä, kun olen asian unohtanut. Onneksi chilipuska on edelleen ikkunalla ja sieltä jopa löytyi toinen kypsä, vähän nahistunut, joka muistuttaa päivän makukokemuksen aiheuttajaa.

Rocoto Peru (C. pubescens), taustalla Omnicolor (C. baccatum)

Yksi tuollainen (no, vähän isompi) punainen makupallero teki mainion vaikutuksen perinteiseen karjalanpaistiin. Useinkin pyhäaamuisin askartelemme karjalanpaistin uuniin muutamaksi tunniksi, koko aamupäivän ajaksi. Siitä leviää niin mukava tuoksu keittiöön. Laitamme runsaasti sipulia ja monta porkkanaa mukaan, niin, että uunivuoassa on lopulta puoliksi kasvisruokaa ja erittäin mureaa lihaa. Laakerinlehdistä ja pippureista tulee lisämakua, mutta usein tulee lisättyä chiliä rouheena. Nyt oli kuitenkin kypsää rocotoa tarjolla ja onhan se niin, että tuore chili on aivan eri asia kuin kuivattu. Makuaisti sen kertoo.

Rocoto Peru (tuo isoin chili) tuli siirrettyä parvekkeelta jo ennen pakkasia kypsyttelemään syyssatoaan sisään. Sen jälkeen tuo on jatkanut kukkimista  ja silloin tällöin jonnekin lehvistön sisään ilmestyy chilejä. Nytkin löytyi kaksi kypsää. Ylähyllyllä on talvella idätettyjä tämän kevään uusia rocotoja, joita jo vaivaa ripsiäinen. Mistähän niitäkin sikiää?
Valoa tuossa ei ole kuin kaksi loisteputkea ikkunan päällä. Sillä Peru on talven selvinnyt suorastaan kiitettävästi.


Padron ryppyilee edelleen

torstai 26. maaliskuuta 2020

Siitä on jo melkein kuukausi, kun kerroin Padronin ryppyisistä ylälehdistä. Kymmenen vuotta sitten paransin tuollaiset oireet puutarhakalkilla, vaan eipä tehonnut enää.

Tai tehosihan se hetkeksi. Aluksi ei pariin viikkoon tapahtunut mitään, chili ei myöskään kasvanut. Sitten se alkoi venyä mittaa ja muutama sileäkin lehti ilmestyi, mutta aika pian ne alkoivat taas ilmestyä ryppyisinä. Helpotus oli suunnilleen viikon mittainen. Ödeemaakin on lehdissä havaittavissa, vaikka en ole sitä lannoittanut kuin hyvin varovasti.

Voihan olla, että kalkkini oli huonoa, kaikissa ei ole magnesiumia yhtä paljon. Todennäköisempää kuitenkin on, että tämän chilin juuristossa on jotakin vialla. Istutan sen nyt isompaan ruukkuun uuteen kookoskuituun. Kuidun pH on kuitenkin matala, 5,8, joten ehkä se pitäisi kalkita heti tuoreeltaan.

Tuollaisia siellä kuitenkin on jo muutamia, joten ei hätää, kevät tulee.

Kevät etenee karanteenista huolimatta

lauantai 21. maaliskuuta 2020

Pistivät meidät yli seitsenkymppiset karanteeniin. Kotona pitäisi pysyä. Vaikeuksia varmaan tulee lähikuukausina (ei tämä mene kuukaudessa ohi), kun pitäisi hankkia kasvatustarvikkeita kesäksi. Niillä ei ole kotiinkuljetusta, kuten ruokakaupoilla jo on. Nekin tosin ovat pahasti ruuhkaantuneet.

Omnicolor (C. baccatum)

Tuoretta chiliä on tulossa. Kuten pari viikkoa sitten kerroin, chilit ovat ryhtyneet kukkimaan ja siitähän seuraa jonkinmoinen satokausi, varhain keväällä kyllä pieni, kun kasvitkin ovat vielä pieniä.

Omnicoloreista toisen vaihdoin isompaan ruukkuun ja se lopetti kukinnan hetkeksi, mutta pienessä taimiruukussa kasvava jatkoi ja nyt siinä on kymmenkunta raakiletta ja kukinta jatkuu. Nuo kun onnistuisi kasvattamaan isommaksi, makua ruokaan olisi jo lähiviikkoina tulossa. Omnicolorit voi syödä myös ennen kypsymistä. Onhan minulla kuivattua chiliä, eivät mausteet lopu, mutta olen ihastunut nimenomaan tuoreen chilin makuun.

Vanhan kertausta: Istuta syvempään

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Tätä olen varmaan jankuttanut useasti tämän blogin nyt jo 12-vuotisessa historiassa, mutta uusia lukijoita pitää myös palvella, joten tässä viime päivien puuhailuani.

Aji Cristalin taimi on tuossa tasan kuukauden ikäinen. Monien baccatumien tapaan se kasvaa ripeästi korkeutta. Tässä tapauksessa olen tehnyt jonkun virheen sen aivan ensimmäisten päivien kasvatuksessa, sillä sirkkalehdet ovat poikkeuksellisen korkealla rungossa. Se tarkoittaa yleensä, että taimi ei ole saanut riittävästi valoa heti pinnalle ponnistettuaan. Vanhoista kuvista päätellen se on siirretty multaan heti ensimmäisen vaalean juuren ilmestyttyä lautalla. Se sai sitten kasvaa omaan tahtiin sieltä ylös.

Yleensä nykyisin siirrän taimet multaan vasta, kun ne ovat lautalla sirkkalehdillä ja silloin kätken osan venähtänyttä runkoa multaan. Tuo taimi alkoi olla jo niin hontelo, että se uhkasi kaatua, ellei saanut tukea naapuritaimista. Jotakin piti tehdä.

Taimi piti siis istuttaa syvempään. Vaihtoehto olisi ollut erilaiset tukikepit, mutta niiden kanssa pienessä ruukussa askartelu on onnenkauppaa. Taimiruukku on 9 cm leveä, seuraava koko minulla on 13 cm. Siinä on multatilaa moninkertaisesti, sillä syvyyttä on tuntuvasti enemmän kuin pienessä. Otin Cristalin taimiruukustaan kokonaisine juuripaakkuineen ja sijoitin sen melkein pohjalle tuohon isompaan ruukkuun ja sitten multaa ja kookoskuitua ruukku täyteen. Nyt sen sirkkalehdet ovat aivan mullan pinnassa ja kasvu on paljon, paljon tukevampaa.


Kukkia naistenpäivän kunniaksi

sunnuntai 8. maaliskuuta 2020


Rocoto Cuzco Manzano Amarillo (C. pubescens)


Omnicolor (C. baccatum)

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää! Kuinka ollakaan, kaksi joulukuun lopulla taimelle tulleista chileistä puhkesi kukkaan juuri naistenpäiväksi.

Parvekkeella oli auringossa jo niin lämmintä, että kuvasin chilit siellä, missä ne sai yksittäin kuvaan. Olohuoneen ikkunalla on jo täyttä.

Omnicolor on melkein kahden ja puolen kuukauden ikäinen ja 30 cm korkea, haaroittunut ja kukan lisäksi siinä on runsaasti nuppuja. Tuon kokoinen pitäisi jo vaihtaa isompaan ruukkuun, muuten kehitys hidastuu. Ulkona on siellä täällä ohuesti lunta, mikä on tänä "talvena" harvinaista. 


Saman ikäinen Rocoto Cuzco Manzano Amarillo on matalampi, vain 20 cm, mutta leveyttä onkin sitten enemmän. Tuo on tyypillinen tapa rocotoilla, ne alkavat kasvaa leveyttä. On niissä toki sellaisiakin, jotka kasvattavat hetkessä piiskamaisen varren suoraan ylös ja silloin saattaa katto olla rajana.

Karkauspäivä - muistin karkailupäivä

lauantai 29. helmikuuta 2020

Pimiento de Padron (C. annuum)

Ikkunalaudalla vihertää mukavasti. Joulukuussa idätetyt taimet kasvavat ja voivat enimmäkseen hyvin ja uudemmat idätyksetkin ovat vähintään sirkkataimilla. Padron tässä on täsmälleen kahden kuukauden ikäinen (taimelle tulosta laskien), 30 cm korkea ja avasi juuri ensimmäisen kukkansa. Sillä ei kaikki ole ihan hyvin:


Padronia on vaivannut jo jonkin aikaa ryppyily latvan lehdissä. Alempana ne ovat sileitä. Tässä kohdin ilmestyy kuvaan vanhuksen muistin karkailu. Itse olen tästä samasta ongelmasta kirjoittanut tähän samaan blogiin kymmenen vuotta sitten. Olin ihan unohtanut. Etsin hoito-ohjeita vaikka mistä, mutta Google ohjasi minut omalle blogilleni. Vuosikymmen sitten ratkaisin ongelman puutarhakalkilla. Ilmeisesti tämä espanjalainen lajike on erityisen herkkä maaperän happamuudelle tai sitten kysymys on magnesiumin puutteesta. Silloin asia kuitenkin ratkesi parissa viikossa.


Puutarhakalkkia sattui olemaan pienessä rasiassa parvekkeella valmiina, joten sitä ruokalusikan kärjellinen mullan (kookoskuidun) pinnalle ja kastelua yläkautta. Sitten vain odotellaan, vieläkö vanha konsti tepsii.

Toivottoman hontelo taimi

maanantai 17. helmikuuta 2020


Ei näin.
Antakaa taimillenne valoa heti kun ne itävät. Olen sitä yrittänyt opettaa muille, mutta nyt itselle kävi näin. Tavoistani poiketen heitin muutaman tomaatinsiemenen ruukkuun kookoskuidun pinnalle, kun sellaisia ruukkuja oli valmiina. Kuinka ollakaan siemenet eivät itäneet normaalisti muutamassa päivässä. Viikonvaihteeksi siivosin pöytää perheruokailua varten ja siirsin ruukut kirjahyllyyn hämärään nurkkaan. Sinne ne unohtuivat pariksi päiväksi kunnes tänään havaitsin tapahtuneen.

Tuollaiselle hujopille tulee vaikeuksia elämässään. Se ei pysy pystyssä ainakaan ilman tukea, kun lehtiä alkaa ilmestyä. Sen voi toki istuttaa uuteen ruukkuun paljon entistä syvempään ja käyttää tukikeppejä, mutta helpompaa olisi tukevamman taimen kanssa. Ei hätää, muut siemenet itävät vasta nyt ja ne ovat jo valossa. Kyllä näistä varhaista tomaattisatoa vielä saadaan.

Karvaiset kuvat ovat kivoja

torstai 13. helmikuuta 2020

Taitaa olla jokakeväinen ilmiö tässä blogissa, että innostun pubescensin taimista, karvaisista chileistä, mutta menkööt tämänkin kerran, kun vihdoin saimme hiukan auringonpaistetta.

Rocoto Cuzco Manzano Amarillo (C. pubescens)


Tämä rocoto on kylvetty idätyslautalle ennen joulua ja se tuli sirkkalehdille vuodenvaihteessa, ikää on siis kuusi viikkoa. Se on vasta 10 cm korkea, mutta kukkanuppuja vain pitää jo työntää. Näin on kyllä tapahtunut monesti ennenkin. Ei se vielä tarkoita, että tuohon taimeen alkaisi chilejä kehittyä. Kyllä sen vielä pitää kasvaa ja vahvistua aika tavalla. Kukkia saattaa aueta muutaman viikon kuluessa.

02.02.2020 parvekekausi päättyi

sunnuntai 2. helmikuuta 2020


Huomenna tai viimeistään ylihuomenna on kymmenen asteen pakkasia, joten keräsin jo tänään loput parvekkeen sadosta talteen leikkelemällä pitkät oksat poikki saadakseni katon rajassa kypsyneet chilit talteen. Tuossa on vain pieni osa niistä, esimerkkeinä Jamy, Cachucha ja Aji Indian.

Rocotot kestivät selvästi parhaiten kylmää, mutta myös baccatumeista löytyi viileässä viihtyviä.

Blogiani vähemmän seuranneille kerrottakoon, että olen syksystä lähtien pitänyt lasitetulla parvekkeella lämpöpuhallinta, joka kylminä öinä on pitänyt pakkasvahdin avulla lämmöt plussan puolella. Nyt se on loppu. Eihän tuo ihan halpa kokeilu ole, euron verran yö kuluu sähköä, jos on kylmää ja viime aikoina on ollut koko ajan. No, jotkut polttavat tupakkaakin.

Edellinen ennätys satokauden pituudessa oli loppiaiseen, yleensä kausi on loppunut ennen joulua.

Parvekkeella oli tänään lämmintä

tiistai 21. tammikuuta 2020

Aloin etsiskellä chinensen siemeniä, kun mielestäni tammikuu on niiden idätysaika. Peruvian White Habaneron maku tuli mieleeni, mutta samalla muistin, että minulla on sellainen parvekkeella. Aurinkoisena päivänä siellä olikin lämmintä, lasien suojassa melkein 20°.

Revin kasvin esiin tiheästä kasvustosta todetakseni, että se on entinen, kylmästä kärsinyt. Kaikki lehdet ovat kuivuneet, vaikka mullassa on kosteutta. Valkoisia pikku chilejä on vielä oksilla, mutta ne osoittautuivat karvaaksi kesäiseen makuun verrattuna. Kompostiin meni, mutta juuret ja pätkän runkoa säästin, jos vaikka sieltä versoisi uutta.

Tuon verran siitä jätin. Oksien haarautumiskohdista versoo usein uutta kasvua ja oksantyngissäkin on muutama silmunkohta jäljellä.

Kovin toiveikas en ole, sillä leikkauspinnoista näki, että niissä oli mustaa keskellä. Tuhoutuminen oli siis ehkä jo ulottunut alas asti. Eipä tuo paljon tilaa vie, eikä hoitoa vaadi.
Parvekkeella on vielä tammikuun loppupuolella useita satokauttaan jatkavia chilejä. Tämä on kyllä ennätysvuosi. Joskus aikaisemmin tuli loppiaisena pakkanen ja vei kaiken. Harvoin on päästy edes jouluun.

Jamy (C baccatum) on yksi selviytyjistä.

Harvemmin olen kuvannut parvekkeen länsipäätyä, mutta laitetaan se nyt ihan omiksi muistiinpanoiksi tulevia kasvatuskausia varten. Vasemmalla on kuivunut (unohtui kastella) Pusa Jwala. Sen läpi tunkee alhaalta Rocoto Cuzco Manzano Amarillo, joka kesällä kärsi katkeilusta ja monesta muustakin. Seuraavana on baccatum Aji Indian, jossa on kypsää erityisesti ylhäällä, mistä en ole ylettynyt poimimaan ilman jakkaraa. Sitten on kuivumaan jätetty "kesätomaatti" ja matalana vihreänä Alma Paprika. Oikeassa laidassa on Rocoto M2. Pubescensit näyttävät viihtyvän viileässä. Vein niistä Rocoto Perun jo aikaisemmin sisään ikkunalaudalle ja siinähän on runsaasti kypsiä ja uusia kukkia.

Alma se jaksaa vain ilahduttaa. Leikkelin siitä jo syksyllä korkeimmat versot pois, mutta matalanakin se on lähes ilman hoitoa tehnyt muutaman makupalleron.

Suurimmat yllätykset koin kuitenkin tomaateista. 

Tomaattien kastelu lopetettiin jo varmaan marraskuussa, mutta kun vein Tumbling Tomia kompostiin, kuivien lehtien alta löytyi ihan syötäviä pikku tomaatteja. Eihän ne kesän makeita olleet, mutta maistuivat silti. Oman maan tomaattia tammikuussa?

Myös kastelematta jätetyn, kuihtuneen ruskean "kesätomaatin" Boney MM:n lehtien takaa löytyi yksi punainen. Ja se oli ihan hyvän makuinenkin. 

Ilmeisesti kasveilla on pakonomainen tarve ja taito jatkaa sukua. Vaikka vesi loppuu ja lehdet ruskistuvat, siemenet kasvatetaan seuraavaa sukupolvea varten.

Monopolit ujuttautuvat elämäämme

maanantai 20. tammikuuta 2020

Kaikki vain Googlen pussiin...


Olen viime aikoina taistellut sellaisen turhakkeen kuin virallisen henkilökortin ja sen nettisovelluksen kanssa. Ajatus oli aikanaan ihan hyvä, kun kansalle haluttiin tunnistautumisväline nettiasiointiin, mutta toteutus oli liian hidas ja tulos monimutkainen, eikä se edes aina toiminut. Pankkien tunnistuspalvelut ovat ajaneet tuon ohi.

Henkilökortti minulla on ollut vuosia, mutta syksyllä sain päähäni käyttää sitä myös verkossa kun poliisi, vero ja suomi.fi vaativat yhtenään tunnistautumista. Siihenhän tarvittiin kortinlukija ja sen ohjelmisto. Moneen kertaan kyselin neuvoja Väestörekisterikeskuksen (VRK) helpistä, mutta lopputulema oli, että se ei toimi minun tietokoneessani ainakaan Safari-selaimella, eikä Firefoxillakaan ilman useita korjausohjelmia.

Sitten kesken kokeilun tietokoneeseeni tuli  käyytöjärjestelmänpäivitys, eikä kortinlukuohjelmisto toiminut enää. VRK kertoi sivuillaan seuraavalla viikolla, että ohjelma tosiaan ei toimi uusimman käyttöjärjestelmän kanssa ja siitä on tulossa uusi versio joulukuulla. Miltä tuntuisi olla muutama kuukausi ilman mahdollisuutta tunnistautua netissä? Minulla onneksi oli pankkitunnukset kunnossa.

Joulukuun lopulla sitten uusi ohjelmaversio löytyi VRK:n sivuilta, se asentui koneeseeni, mutta ei vieläkään toiminut. Nyt osasin epäillä selainta. Ei toiminut Firefoxillakaan, mutta Chrome aukaisi tien netin tunnistautumiseen. Valtiollisen toimijan alihankkija Fujitsu joko ei osannut tai ei halunnut tehdä yleispätevää päivitystä, vaan suosi yhtä ainutta selainta. Googlea. En tiedä, johtuiko häpeästä, mutta Väestörekisterikeskus vaihtoi samaan aikaan nimensä  Digi- ja väestötietovirastoksi. Digiä se ei ainakaan hallitse, siitä minulla on kokemuksia.

Tapaus 2, blogien kommentointi

Jo viime keväästä lähtien minulla on ollut ongelmia blogien kommentoinnissa. Epäilin vakioselaimeni mainosten estoa, evästeiden rajoittamista ja vaikka mitä. Poistelin välimuisteja, muuttelin asetuksia, mutta kommentointi onnistui vain ajoittain Safarilla, eikä Firefoxillakaan luontevasti. Edes omaa blogiani en pystynyt kommentoimaan. Niinpä muille vastailu vain jäi. Se on sääli, sillä blogit voisivat olla ajatustenvaihtopaikkoja. Lopulta kokeilin myös Chromella,kun sen tulin koneelleni ladanneeksi tuon henkilökortin tarpeisiin. Sehän toimi. Niinpä tietysti, kun kyseessä on saman firman tuote kuin tämä Blogger, jolla blogiani pidän. Tuo haiskahtaa pahasti kilpailun rajoittamiselta.

Itsehän minä olen blogialustani valinnut, kun se oli helppo ja ilmainen. Nyt tekisin toisin, mutta vuosikymmenen työ olisi sääli jättää ja aloittaa alusta.

Kun monopoli on riittävän iso; hakukone, selain, kännykän käyttöjärjestelmä, blogit, kuvapalvelut, pilvipalvelut jne jne. voimme olla tilanteessa, että jossakin maassa valitaan Googlen mieleinen parlamentti ja Googlen presidentti. Hakutuloksiahan se ohjailee jo nyt ja rahan voimalla saa näkyvyyttä.

Pelastin Padronin parvekkeelta

lauantai 11. tammikuuta 2020

Joulunpyhinä keräsin parvekkeella palelevasta Pimiento de Padronista (C. annuum) kypsiä punaisia chilejä ja lisäsin kinkkukastikkeeseen. Niistä tuli niin hieno väri ja maku, että en raaskinut jättää Padronia parvekkeelle odottamaan pakkasia, vaan nostin sen pitkät oksat saksittuna eteisen pohjoisikkunalle. Sillä on vain 9W pieni ledvalo itse kahvipaketista tehdyssä varjostimessa. Isot ledspotit tuntuivat liian kirkkailta, kun ne joutuivat turhan lähelle chilin latvoja.

Eihän se kovin hyvin voi. Kosteista jääkaappilämpötiloista kuivaan huoneilmaan siirto ei suju ongelmitta. Lehtiä putoilee, niistä monet käpertyvät ja Ödeemaa esiintyy. Sitä näkyy esimerkiksi tuon kypsän viereisessä lehdessä, missä alapinta on valkeiden kiteiden peitossa. Lehdet ilmeisesti ovat jo menneet "syysmoodiin", eivätkä pysty yhteyttämään lämminneistä juurista tulevia kasvunesteitä.










Eipä kasvin latvakaan ole kestänyt rajua kasvuolosuhteiden muutosta, vaan lehdet rypistyvät ilmeisesti liian kuivan ilman vaikutuksesta, mutta kukkanuppuja sieltä vain ilmestyy. Toivoa on.


Miljuuna rikki - unohtui juhlia

torstai 9. tammikuuta 2020

En ole oikein juhlijatyyppiä. Nimipäivää minulla ei ole ja syntymäpäivätkin vietetään yleensä hiljaisuudessa. Blogi täytti syksyllä 10 vuotta, mutta sekin ehti livahtaa ohi juhlimatta. Blogin alalaidassa on ollut kävijälaskuri ja nyt siellä oli muutama päivä sitten tällainen lukema:


Sopivasti siinä on vuosiluvun verran yli miljoonan.

Enpä ole kovin vakavasti suhtautunut tähän Googlen laskuriin. Blogger aloitti sen käytön vasta puoli vuotta blogini aloituksen jälkeen, joten mikään absoluuttinen totuus tuo ei ole. Onko se paljon vai vähän? Hyvin vähän, jos verrataan joihinkin somen suosikkipalstoihin, mutta varsin pientä ryhmää kiinnostavalle chiliblogille se lienee iso.





Asensin blogiini myös StatCounterin laskurit jonkin verran aloituksen jälkeen, koska niistä saa tarkemmin selvää lukijakunnan kehityksestä. Niissä on rajauksena, että samaa käyttäjää ei lasketa uudestaan muutamaan tuntiin, jotta saataisiin selville paljonko eri käyttäjiä vierailee päivittäin blogissa. Tuosta johtuen lukemat ovat vähän Bloggeria pienemmät Tuosta näkee kuitenkin selvästi, että blogin huippuhetket ovat olleet 2010-14. Sen jälkeen on ollut tasaista laskua.

Miksi? Selkein syy lienee oma aktiivisuuteni. Noina vuosina julkaisin 100-150 kirjoitusta vuodessa, sen jälkeen julkaisujen määrä on pudonnut viidenkymmenen kieppeille. Koko chilinkasvatusyhteisössä on kyllä myös tapahtunut muutoksia, keskustelufoorumit hiljenevät, blogeja suljetaan ja suuret chilifestaritkin ovat loppuneet. Ehkäpä homma jo osataan, eikä neuvoja tarvita niin paljoa?

1.1.2020

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Hienoja päiväyksiä. Vuosi ja vuosikymmen vaihtuivat.

Kaikki lautalle itämään laittamani chilit ovat itäneet ja valitut yksilöt niistä ovat kookoskuidun sekaisessa mullassa pikku ruukuissa. Tässä Pico Mucho (C. pubescens) ojentelee sirkkalehtiään, joiden välistä jo pilkistää uutta kasvua. Vuosi ja kasvukausi 2020 on aloitettu!