Parvekkeella se kasvoi pienessä ruukussa yli metrin korkuiseksi ja täytti tehtävänsä; maistiaiset saatiin. Se kuitenkin veti puoleensa niin runsaasti ansarijauhiaisia, että minun oli pakko "heittää" se ulos. Tuossa se on tukevaa pihakoivua vasten. Kuva aukeaa uuteen ikkunaan isommaksi, jolloin siitä ehkä näkyykin jotain.
Kasvi on kyllä tukeva ja pysyisi omin avuin pystyssä, mutta se on jäänyt niin pintaan, että runko ei ole lainkaan mullassa ja juurien varassa se kallistuu herkästi tuulessa. Siksi tukikeppi.
"Intian Ihme" kukkii edelleen innokkaasti annuumille tyypillisin valkoisin kukin. Lehdet sen sijaan ovat kovasti frutescensin tyyppiset, kapeat ja kovat, karvojakin on nähtävissä. Tämän chilin runkohan on todella karvainen ja samaa oli Kashmiri Mirch-chilissä, jota muutama vuosi sitten kasvattelin. Se on Intian pohjoisimmasta osavaltiosta kotoisin ja sieltä suunnalta tämäkin saattaa olla. Niissä on paljon samanlaisia piirteitä paitsi hedelmien muoto. Kashmirissa ne olivat suippoja ja käyriä.
Tämän ihmeen hedelmät ovat melkein pallukoita. Maku on aika omaperäinen, ehkä vähän karvas ja kohtalaisen tulinen. Se ei nouse suosikkilistalleni, mutta ymmärrän hyvin, että intialainen vierastyöläinen, joka on näitä maistellut kotikylässään äidin tekemässä ruoassa koko lapsuutensa, haluaa ottaa maun mukaansa lähtiessään vieraille maille, vaikkapa Suomeen.
Tuossakin jo näkyy pieni kokoelma ansarijauhiaisen kehitysvaiheita.
Latvoissa niitä sitten onkin sellaiset määrät, että nämä lehdet kuolevat. Parvekkeella lehdet olivat täynnä valkoisia jauhiaisia. Ulkona upotin tämän vesisaaviin hyväksi aikaa ja lentävät yksilöt hävisivät. Niillä on kuitenkin monen ikäisiä toukkia ja munia lehdet täynnä, joten uusia jauhiaisia kuoriutuu koko ajan. Toukkavaiheisiin eivät edes myrkyt tehoa, enkä minä sitä paitsi lähtisi satovaiheessa chilejäni myrkyttelemään.
Nuo erittävät makeaa ja tahmeaa nestettä lehdille ja siitä saavat osansa alla olevat kasvit ja pinnatkin. Lisäksi kasveihin koskiessa sieltä lehahtaa melkoinen parvi valkoisia pikku kärpäsiä. Inhottavaa, mutta kai se nyt on siedettävä tämä syksy. Kokonaan uusi harjoitus on, miten saan talvehtimistilaan puhtaita kasveja. Luultavasti ei mitenkään, mutta voi noita tuholaisia ainakin vähentää leikkelemällä lehdet pois ja myrkyttämällä muutamaan kertaan.
Kasvi on kyllä tukeva ja pysyisi omin avuin pystyssä, mutta se on jäänyt niin pintaan, että runko ei ole lainkaan mullassa ja juurien varassa se kallistuu herkästi tuulessa. Siksi tukikeppi.
Tuossakin jo näkyy pieni kokoelma ansarijauhiaisen kehitysvaiheita.
Nuo erittävät makeaa ja tahmeaa nestettä lehdille ja siitä saavat osansa alla olevat kasvit ja pinnatkin. Lisäksi kasveihin koskiessa sieltä lehahtaa melkoinen parvi valkoisia pikku kärpäsiä. Inhottavaa, mutta kai se nyt on siedettävä tämä syksy. Kokonaan uusi harjoitus on, miten saan talvehtimistilaan puhtaita kasveja. Luultavasti ei mitenkään, mutta voi noita tuholaisia ainakin vähentää leikkelemällä lehdet pois ja myrkyttämällä muutamaan kertaan.
Tekstit
