Vanha mies ei muista...

Mutta lämpö tekee hyvää...

Ei minulla Alzheimeria vielä ole, vaikka muisti autuaasti unohtaakin monia asioita, nimiä ja päivämääriä esimerkiksi.

Toissa yönä heräsin kolmen aikaan ajatukseen, että kurpitsat jäivät tänä vuonna idättämättä. Olen ne yleensä laittanut Vapun tietämissä kasvamaan ja touko- kesäkuun vaihteessa ulos. No, saahan taimia toreilta ja puutarhamyymälöistä, ei niitä pakko ole itse idättää.

Minulla oli takavuosina venäläistä "Kokin unelma" lajiketta Seemnemaailmasta ja siitä sain komeita satoja. Viime vuonna ne olivat loppu, eikä uusiakaan siemeniä löytynyt silloin. Nyt oli joka tapauksessa liian myöhäistä ryhtyä tilaamaan. Varastoistani löysin viimevuotista siementä, jonka hankin paikallisesta marketista. Siitä en saanut lainkaan satoa, ei siis sitä. Avaamattomassa paketissa oli Tomato-Edenistä joskus ostettu ranskalainen perinnekurpitsa Galeux D' Eysines. Sitä siis itämään, tulee mitä tulee, eihän siinä mitään menetä. Samalla löytyi kurkkua Sikkimistä, laitoin senkin siemenet lautalle. Molemmat ovat uusia ja outoja minulle.

Lautan virittelin eilen aamupäivällä. Jo tänä aamuna useimmissa kurkuissa oli itua ja kurpitsatkin näyttävät lupaavilta. Alle vuorokaudessa siis iti sikkimiläinen kurkku.

Lämpö lienee selitys nopeuteen. Kun teen idätyslauttaa, kaadan kiehuvaa vettä sinne desinfioidakseni astian, styroksin ja paperin. Kun vesi vielä oli kuumaa, mutta ei polttanut kättä, lisäsin siemenet. Kuivat siemenet kestänevät viisikymmentä astetta, tuoreille en sitä tekisi. Lopun päivää lautta lepäsi pöydällä huoneenlämmössä, kuten minulla yleensäkin. Lämpimämpi paikka voisi vielä nopeuttaa itämistä chileillä, mutta ei näillä kurkuilla. Eiköhän nuo vielä ehdi. Kesän lämmöistä ja sateistahan sato lopulta on kiinni.

LISÄHAVAINTO seuraavana aamuna:
Kaikki kolme kurpitsansiementä ovat itäneet alle kahdessa vuorokaudessa. Yksi työnsi valkoista itua (siis juurta) jo eilen illalla, vähän yli vuorokausi siitä, kun laitoin sen kostealle pedille. Lämpöshokki aivan ilmeisesti toimi näille siemenille. Jos kokeilet tätä kotona, teet sen omalla vastuulla.

Kurpitsat ja kurkut taimella

Osui aurinko tuohon kesäkurpitsan taimeen niin sopivasti, että pakko oli ottaa kuva ja laittaa se julki.

Kaikki kurpitsat, niin isommat kuin nämä kesäiset ovat nyt taimella. Vapun tienoissa laitoin ne idätyslautalle ja kolmessa päivässä puskivat itua näkyviin. Peitin ne silloin heti multiin.

Nämä tahtoisivat jo ulos

Kurpitsat yhteisellä kastelualustalla pienissä ruukuissaan tahtoisivat jo ulos, mutta ensi yöksikin on vielä luvattu hyvin kylmää. Sitten pitäisi hallanvaara olla ohi.

Ykköskasvupaikan tomaatit ovat myös jo aivan liian isoja sisäkasvatukseen. Niitä idättäessäni uskoin vielä lämpimään toukokuuhun. Pisimpänä siellä muiden päälle kallistelee Nepal, jolla mittaa on jo 80 cm. Rivissä ovat Early Wonder, Nepal, Sibirian ja Amish Paste.

Nepalin latva haarautuu jo ja se jatkaa kaksilatvaisena. Eipä tuo taida satoa haitata, sillä haarat näyttävät tasavahvoilta ja pieni "varaskin" on jo haarautumiskohdassa. Sen poimin pois.

Kaikki tomaatit ovat kukkineet jo toista viikkoa. Eiköhän kohta ala raakileitakin näkyä. Niiden kasvulle olisi kyllä eduksi, jos juuret pääsisivät maitopurkeista vapauteen puutarhamaahan. Olen istuttanut noita rinnakkain siten, että joka toinen on korkea runkotomaatti, joka toinen matala pensastomaatti. Nyt pensastavia lajikkeita ovat Early Wonder ja Sibirian. Ne saavat kasvatella sivuversojaan melko vapaasti ja korkeilta tomaateilta karsin alalehtiä, että matalammat saavat valoa. Runkotomaateilta myös karsin lehtihankoihin muodostuvia "varkaita", sivuverson alkuja.

Kasvihuonetta ei siis ole ja noiden on pärjättävä ihan luonnon armoilla säiden suhteen. Eiköhän ensi viikolla jo lämpö riittäisi ainakin pitämään ne hengissä, ehkä vähän kasvamaankin.

Eipä viedä vielä arkoja kasveja ulos

Lämpimän sunnuntain jälkeen sääennuste lupaa taas kylmää viikkoa, ei ehkä yöpakkasia, mutta kylmiä päiviä. Päättelin, että eipä tuolla kurpitsat ja kurkut, ei edes tomaatit kasva, parempi pitää vielä vaan parvekelasien suojassa.

Kurpitsan taimet ovat tuota kokoa, sekä kesäkurpitsat että tämä vähän isompi, 1-2 kiloiseksi kasvava. Se on venäläistä siementä ja nimi on käännettynä kurpitsa hasselpähkinä. Valkoinen kukkameri taustalla on luumupuu, joka on täynnä kukkia kuten kirsikkapuutkin ja kimalaisiakin pörrää. Se puoli näyttää hyvältä.

Niin, en siis rohkene viedä pikkutaima vielä säiden armoille, mutta tein sellaisen tempun, että nostin nuo ulos ruukuistaan ja lisäsin pohjalle sentin, pari kookoskuitua, että juurilla olisi jotakin askaretta tulevan viikon aikana.

Kesäkurpitsoissa on jo nuppuja. Tämä on viime kesältä tuttu Bush Baby F1, vihreä vaalein raidoin. Toisena lajikkeena minulla on nyt uusi Black, jolla tietysti on mustat hedelmät. Nuo nuputhan näyttävät olevan poikakukkia. Tyttökukilla on selvä pallero nupun perässä. Liian aikaista se olisikin noin pienille, eivät jaksaisi vielä kasvattaa hedelmiään. Kurkut piti siirtää kokonaan muualle, kun ne jo kasvattelevat tarttumakärhiään ja kietoutuvat muiden ympärille.

Kesäkurpitsa tarvitsee enemmän valoa kuin lämpöä

Kesäkurpitsat kasvavat tänä vuonna hyvin jopa meidän kuivassa hiekkarinteessämme. Onhan niillä tietysti pussista multaa istutuskuopassa ja kanakakkaa ja kalkkia, mutta kastelua eivät ole tarvinneet. Tämän kylmän viikon alussa alkoi kukinta onnistua ja kimalaisetkin ehtivät käydä aamutuimaan ennen päivittäisiä sateita. Niissä on nyt jo vaaksan mittaisia, kohta syötäviä kurpitsoita. Näitä on eri lajikkeita ja eri värejä, kaikki samassa vaiheessa. Tämä on Bush Baby. Taimelle tulosta on kaksi kuukautta, kurpitsat ovat ripeitä.

Tässä sitten "todiste" valon puutteesta. Jätin yhden parvekkeelle seinän viereen itäpuolelle. Tuohon osuu hiukan aamuaurinkoa ennen kymmentä, mutta päivällä se ei yllä peräseinälle asti. Tässä Gold Rushissa ei ole kuin pitkävartisia poikakukkia, joista ei kurpitsaa kasva. Aivan pieniä alkuja siellä on sellaisiakin, joissa kukkanupun takana on pikku kurpitsa, eli tyttökukkiakin on tulossa joskus, mutta paljon myöhemmin kuin ulkona. Lehtiä tässä kyllä on enemmän kuin ulkona. Onhan se komea viherkasvi noinkin.

Kurpitsat itivät kolmessa päivässä

28.4. illalla lastasin kurpitsoja ja muutaman kurkun idätyslautalle. Tänään aamulla kaikki olivat työntäneet ainakin vähän juurta esiin. Kesäkurpitsat Gold Rush ja Bush Baby itivät kahdessa päivässä. Tänään siirtelin nuo multiin.

Liian aikaisin?
Pitää kai ajatella positiivisesti ja uskoa, että toukokuun loppu on jo lämmintä ja nuo voi viedä ulos. Ehkä pitää jättää muutama varakappale sisään joksikin ajaksi. 2014 esimerkiksi idätin vasta 6.5. ja hyvin ehtivät, tuosta venäläisestä Meчta Kuharkista (Kokin unelma) tuli aimo sato, useita 10-20-kiloisia. Nyt menivät siitä viimeiset siemenet lautalle ja varalle hankin lähikaupasta Centenaarin. Siitä minulla ei ole mitään tietoa.

Kurpitsoista varoitellaan, että niiden juuria ei saisi päästää sykkyrälle ruukun pohjalle eikä niitä saisi katkoa istutettaessa. Mitähän tuollaisten varoitusten takana on?

Kylmä hidastaa kasvua

Olen jo jonkin aikaa vilkuillut sääennusteita viedäkseni muutaman chilin ulos, kukkapenkkiin kasvamaan, mutta ei, ei vielä. Ensi viikonvaihteeksikin lupaillaan nollan lähistöllä olevia yölämpötiloja.

Otetaanpa esimerkiksi jättikurpitsan taimet. Vasemmanpuoleinen on oleillut parvekkeella, missä öisin on lämmittimen avulla pysynyt noin kahdeksassa asteessa, päivisin auringossa on yli kaksikymmentä, mutta pilvisinä päivinä vain vähän yli kymmenen. Paljonkaan kasvua ei ole tapahtunut sirkkalehtivaiheen jälkeen. Oikeanpuoleinen on varataimi, pari päivää myöhemmin itämään laitettu ja taimelle tullut, viime kesän omista kurpitsoista kerätty siemen. Se unohtui sisään ikkunalaudalle ja kasvu on tasaisen lämpimässä noin selkeästi suurempaa. Se on nyt 9 päivää vanha, pienempi on ollut jo 11 päivää taimella.

Chileistä minulla on ollut parvekkeella jo suurin osa. Niissä kasvu ei ole yhtä nopeaa ja näkyvää, joten otin kurpitsat esimerkiksi lämmön vaikutuksesta. Lämpö ei silti ole välttämättä tarpeen näille, sillä ulos vientiin on kuitenkin vielä kolmisen viikkoa ja siinä ajassa tuo varataimi taitaisi kasvaa liiankin isoksi siirtoa ajatellen. Vien nyt senkin viileälle parvekkeelle jarruttelemaan kasvuaan. Tomaatintaimista näyttää siellä kehittyvän mukavan tukevia, selvästi parempia taimia kuin aikaisemmin sisällä kasvattelemani. Ensimmäiset jo kukkivat, vaikka niilläkin menee vielä viikkoja ennen kuin pääsevät ulos.

Tomeria taimia

On ne komeita jo pienenä, muutaman päivän ikäisenä. Pienempien kurpitsojen keskellä on jättikurpitsa, takanurkissa kurkun taimet.

Suuret siemenet itävät ripeästi

Idätin nyt ihan sattumalta kurpitsat ja kurkut toista viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Toivottavasti kevätkin tulee viikkoa aikaisemmin ja nuo saa ulos toukokuun lopulla. Niitä ei nimittäin pitäisi kasvattaa pienessä ruukussa enempää kuin neljä viikkoa tai juuret menevät solmuun, eivätkä kehity sen jälkeen normaalisti.

Ylinnä ovat annuumien uudelleen idätykset. Numex Pinata iti huonosti aikaisemmin ja Thai Culinary ei ollenkaan. Vain yhden taimen sain nytkin viidestä siemenestä, Pinatat itivät kaikki.

Kurkusta (alinna) tuli juuri esiin jo toisena päivänä ja kolmantena sirkkalehdetkin näkyvät. Kaikissa kurpitsoissa on myös itua eli juuren alkua näkyvissä.

Isoin siemen on "jättikurpitsa", viimekesäinen venäläinen "Kokin unelma". Sattuipa niin sopivasti, että viimeinen keitto viime kesän sadosta syötiin sunnuntaina, kun lauantaina olin laittanut uudet itämään. Vähän pienemmät siemenet ovat pyöreän, vihreän "Honey Bear" kurpitsan ja sitten tulee pari riviä kesäkurpitsoita, "Bush Baby" ja "Gold Rush". Alarivillä avomaankurkku "Rhensk Druv" oli porukan nopein.

Kurpitsa on kumma pakkaus

Talvikurpitsan säilyvyyteen en ennen ole tutustunut, mutta nyt aloin sitä tutkimaan ja ihastelemaan. Kyllä luonnon pakkauskeksinnöt ovat ihmeellisiä. Tämäkin kurpitsa on kerätty ulkoa syyskuun puolessavälissä ja se on edelleen kuin juuri poimittu.

Kurpitsoita säilyttelin alun perin joulua varten alakerran varastohuoneessa, missä kuitenkin pakkasillakin on yli 10° lämmintä ja aika kuiva ilma. Joulu meni ja kurpitsat jäivät käyttämättä. Tänään avasin yhden yli kymmenkiloisen. Epäilin sieltä löytyvän pehmeää, kenties käynyttä tai pilaantunutta sisustaa, kun kuoressakin oli hankautumia ja vaurioita. Toisin kuitenkin kävi. Kurpitsa on kuin syksyllä, tuoksuva ja värikäs kova ja ryhdikäs. Nyt vain reseptit esiin ja ruoanlaittoon.

Tuommoinenhan täyttää koko jääkaapin hyllyn, joten pitkään sitä ei voi säilytellä avattuna. Tuosta on nyt viipaloitu puolentoista kilon pala keittoa varten, mutta varmaan tulee currya, pikkelsiä, vuokaa, laatikkoa yms. tehtäväksi. Onneksi kurpitsan seuraksi sopii hyvin chili ja niitäkin riittää tuoreena näin keskitalvellakin.

Mitähän varten kurpitsalle on kehittynyt noin tiivis ja säilyvä pakkaus? Onkohan sen tarkoitus siirtää siemenet turvassa kylmän kauden yli vai mihin tällainen luonnonvalinta tähtää?

Yksikin Omnicolor lämmittää kurpitsakeiton

Sadonkorjuun aika.

Eniten olen nauttinut viinirypäleistä. Zilga kypsyy aivan liiankin kovalla vauhdilla. Omenia putoilee puusta. Tänään avasin ensimmäisen kurpitsan. Sillä oli painoa 12,2 kiloa ja noita on vielä 4 saman kasvin lonkeroissa, 2 kypsää ja kaksi kasvamassa. Eipä lopu kurpitsat ihan heti tästä perheestä.

"Jättikurpitsan" sain parhaiten halki isolla, ohutteräisellä veitsellä. Sahalaitaisista ei oikein ollut siihen hommaan, vaikka niin luulin. Valkoinen astia takana ei ole lautanen, vaan iso paistivati, jolla siirtelin osan kurpitsanpaloista jääkaappiin.

Kurpitsasta saa monenlaista muonaa, mutta viime vuodesta jäi ylivoimaisena mieleen kurpitsakeitto ja ohjekin oli vielä tallessa. Tein aluksi melkein perusversion runsaammalla kurpitsalla ja miedolla chilillä. Oikea kerma on aivan oleellinen maun pyöristäjä ja timjamia ripottelin pinnalle runsaasti pekoninpalojen kera.

"Jokamiesversioon" valitsin chiliksi Omnicolorin. Tämä baccatum on vuosia ollut yksi suosikeistani, amppelikasvatukseen sopiva, melkein mitä tahansa kestävä, keskitulinen makupilleri, joka vielä on kaunis koristekasvi. Nyt se on kasvanut tuulisella ja varjoisella kuistilla ulko-oven vieressä. Koko kesän siitä on riittänyt maustetta, kun pikku chilin paloa on ruokaan kaivattu. Nytkin se täydensi kurpitsakeiton suorastaan kehujen arvoisesti.

Kurpitsa kasvaa turbovauhtia

Minullahan kasvaa kaksi "Kokin unelma" "jättikurpitsaa" venäläisistä siemenistä, toinen parvekkeella taimiruukussa pystyyn nostettuna ja toinen puutarhassa vapaasti rehottaen. 20.7. totesin, että parvekkeella kasvu jo tyrehtyy, kun se puutarhassa oli vasta alkanut. Nyt korjasin parvekekurpitsan pois, kun se oli kauniisti muuttanut väriään. Kolmessa viikossa pölytyksestä se kasvoi 15 cm leveäksi, pari viikkoa vaihtoi väriä ja painoi lopulta vain 540g. Hauska kokeilu kuitenkin.

Kädessäni on parvekekurpitsa, vieressä ulkokasvin yksi hedelmä. Niitä on kolme noin isoa ja viikonvaihteessa pölyteltyjä muutama lisää. Uusista ei kyllä varmuudella vielä tiedä, kehittyvätkö ne. Kasvit ovat kohta kolmen kuukauden ikäisiä. Ulkokurpitsa alkoi kukkia pari viikkoa myöhemmin kuin parvekkeella, mutta rynni nopeasti kasvussa ohi.  Tämä pallukka on kasvanut nyt 4 viikkoa pölytyksestä ja on 35 cm leveä. Painoa en yritäkään arvioida, mutta myyntipuheissa tämän kerrottiin tuottavan n. 8 kg:n painoisia kurpitsoita 5-6 kpl. Se kyllä riittää meille.

Kurpitsakasvusto on mahtava, mutta en yritäkään ottaa siitä kokokuvaa, kun lonkeroita on joka suuntaan puutarhassa omenapuiden ja marjapensaiden välissä. Pisimmät ovat kymmenmetrisiä ja se täyttää ainakin 40 neliömetriä tiheimmällä kasvustollaan. Edelleen saattaa päivässä ilmestyä jonnekin metri lisää. Vilkaisun lehtien alle voin tarjota. Ylhäältähän ei muuta näe kuin lehtimattoa.

Kuva on toista viikkoa vanha ja huomattavaa kasvua on tapahtunut tuon jälkeen. Viime lokakuulta löysin käyttövinkkejä, jos vaikka kohta maistelemaan alkaisi.

Kurpitsalle taitaa tulla mitta täyteen

Kolmisen viikkoa on siitä, kun pensselillä pölytin parvekkeella kasvavan jättikurpitsan ja se alkoi pullistua. Se on edelleen samassa 8 cm taimiruukussa,. Mitäpä sitä vaihtelemaan, eikä se helposti kävisikään narujen varassa pystyssä pysyvälle. Mielestäni nerokkaan tukisysteemin, kurpitsakelkan jouduin vaihtamaan isompaan, sillä tuo on todella kasvanut. Itse kasvin kasvu näyttää pysähtyneen. Kukkia ei enää kehity, eikä uusia versojakaan ole alkanut kasvaa.

Ulkona tämän rinnakkaistaimi rehottaa jo monimetrisenä ja täynnä sivuversoja. Se alkoi kukkia vasta viikko sitten, eli parvekkeen lämmössä sai parin viikon etumatkan. Se on kohta kurottu umpeen, sillä ulkona on useita raakileita kasvamassa.

Kaksinkertainen kansion kansipahvi taipuu kurpitsan painosta, vaikka ei se oikeasti ole kuin 15 cm leveä ja pituutta on vähemmän. Painoa en pysty arvioimaan. Kun versojen kasvu on loppunut, myös kurpitsan väri alkaa vaihtua kypsään väriin. Mikäpä siinä. Ilmeisesti pikku ruukku ei pysty kasvattamaan tämän enempää. Olen viime päivinä lisännyt Puutarhan Kesään vähän typpirakeita Nutriforten lannoitekombosta. Yritän siis saada sen uudestaan innostumaan kasvuun, mutta ei näytä toimivan. Rajat on varmaan jo saavutettu.

Hauska tätä oli seurata ja saattaa tuosta saada varhaiset maistiaiset "jättikurpitsasta", joka kypsyi pienenä.

Jättikurpitsa parvekkeella 8 cm ruukussa

Siinä se nyt on, arvailujen aihe koko komeudessaan. Jättikurpitsa Mechta kuharki (Cucurbita maxima), suomeksi Kokin unelma.

Järjetöntähän tämä on, mutta minulle jäi idätyksistä yksi taimi yli ja tuossa se nyt on kasvanut puolitoista kuukautta 8 cm taimiruukussa, joka on 10 cm ruukun sisällä, jossa on kiviä painona, ettei heti kaadu. Kun nostin vielä sen latvan kiipeämään narua pitkin, korkeudeksi tuli jo metri.  Kyllä Puutarhan Kesä on tehokasta ainetta. Edellisen jutun kuvassa voimakkaassa vastavalossa ollut karvainen kurpitsan nuppu on auennut ylimmäksi kukaksi.

Latvassa on kaksi raakiletta, nuo pallukat kukan perässä. Ne lähtevät kasvuun vain, jos saavat siitepölyä hedekukinnosta, joita onneksi aukesi varren alaosaan toisen kukan kanssa samaan aikaan. Pensselisetä liihotti kukasta kukkaan ja nyt vaikuttaa siltä, että tuo ylempi pallukka olisi alkanut turvota.

Eihän se voi olla mahdollista?
Näistä pitäisi tulla 8-10 kiloa painavia kurpitsoita ja varren lonkeroita luvataan 8 metriä. Muistan kyllä viime kesältä, miten vaikeaa oli jätin  kasvun aloitus. Monet pikku pallukat siinä kuivuivat tai märkänivät ennen kuin oikea kasvuvoima löytyi varresta, joka silloin oli jo monta metriä pitkä ja monesta kohtaa juurilla kiinni maassa. Toivoa ei siis taida olla, mutta hienoja ovat kukat ja rehevä kasvi. Ilo sitä on katsella.

Ulkona (huom: aurinko pilkahti aamulla) ruohosilpulla peitetyssä maassa betonimuurin suojatessa pohjoistuulilta tämä jättikurpitsa on viihtynyt viileässäkin kohtuullisesti. Se on kaksimetrinen, tuplasti parvekekasvia pidempi ja paksumpi ja ovathan nuo lehdetkin eri kokoa. Yhtäkään kukkaa ei vielä näy, ei edes isoja nuppuja. Ehkäpä parvekekasvattelu todistaa taas kerran sen, että surkeissa kasvuoloissa kasvi yrittää ensin huolehtia jälkikasvustaan. Parvekkeella muuten toinen pallukka on kasvanut. Mittasin ne ennen kukintaa, 27 mm ja nyt jo 42 mm. Siinä meillä on jo kymmenen gramman jättikurpitsa.

Meillä syödään kurpitsaa

Meidän kuivan hiekkarinteen "jättikurpitsa" kerättiin lehtien jäädyttyä 11.10. ja siitä asti sitä on säilytetty ulkona, onhan se melkein puutarhapöydän kokoinen. Ei se oikeasti ollut kuin 24-kiloinen, sylissä kannettava, mutta ei jääkaappiin mahtuva.

Onttohan se oli, mutta rihmastoa ja siemeniä oli aika vähän. On siitä syötävää riittänyt kahdelle perheelle viikoiksi. Kurpitsasta saa yllättävän monenlaista murkinaa, vuokaa, risottoa, uunissa paahdettua lisuketta, piirakkaa, hilloa, chutneytä ja paljon muuta, mutta kurpitsakeitto on ollut kaikkien suosikki.

Tuossa on yksi hyvä resepti, jota on monesti tehty, tosin ilman perunaa, mehua ja sokeria; tuorejuuston voi korvata kermallakin. Kurpitsaa oli tietysti reilummin, kun sitä riittää. Päälle ripottelin paistettua pekonia tai poronkäristystä, krutongit tietysti käyvät. Yrteillä olen myös tehnyt muunnoksia; timjami, rosmariini, vähän juustokuminaa ja kotimainenkin kumina käy, ruohosipuli, persilja tai korianteri käyvät silppuna päälle. Chiliä pieneen keittoon sopii meidän makuun yksi keskitulinen baccatum, vaikkapa Aji Indian.