Harissa, koristeannuumi vai oikea mauste?

torstai 30. toukokuuta 2013

Tästä olen ollut aika hiljaa. Se on kasvanut takarivissä, varalaatikossa muiden varjostamana.
Harissa (C. annuum) on nyt kolmen kuukauden ja  vänkyrä varsi 35 cm korkea. Se ei pysy ilman tuota grillitikkua pystyssä taimiruukussaan. Uteliaisuuttani aloin tätä kasvatella, kun Tunisiassa pidin saman nimisestä mausteesta. Se on kyllä sekoitus, jossa on paljon muutakin kuin chiliä.

Harissan pitäisi olla algerialainen lajike, joka italialaisen jalostajan kautta eksyi australialaisen siemenmyyjän listoille. Raakileiden pitäisi olla tummat ja kypsä chili tumman punainen. Kaikki viittaa koristechiliin, mutta maistellaan myöhemmin.


Harissan kukat ovat violetit, eli koristeelta näyttää. Nimi on taas kerran niitä netissä mahdottomia. Haku tuottaa vain mausteseoksia, ravintoloita tai ruokaohjeita. Olisi nimen antaja voinut vähän tutkia nettiä ensin, vaikka voihan tämä olla vanha arabinimi Pohjois-Afrikan chilille. Tietääkö kukaan enemmän?


Nyppiäkö vai eikö nyppiä, kas siinä pulma?

tiistai 28. toukokuuta 2013

Hyvää Alman päivää!
On se hienoa, että omalla chilillä on nimipäivä allakassa, vieläpä suomen- ja ruotsinkielisessä molemmissa samana päivänä.

Chilifoorumilla käydään ajoittain keskustelua siitä, pitäisikö pieniltä taimilta nyppiä kukkanuput pois, että ne kasvaisivat isommiksi ja tukevammiksi ennen satokautta. Minä en ole nyppinyt, vaan antanut kaikkien kukkien kukkia. Kieltämättä siitä joskus on seuraus, että saan vain muutaman chilin pienestä kasvista, kunnes se taas aloittaa uuden kasvun sadon kypsyttyä. Tällaista on tapahtunut lähinnä suurihedelmäisillä annuumeilla ja muutamalla rocotolla. Baccatumit ja useimmat chinensetkin yleensä osaavat kasvaa ja tehdä satoa samaan aikaan ja satokausi jatkuu keväästä syksyyn kunhan lämpöä, valoa ja lannoitusta riittää.

Aloitin nyppimiskokeen 7.4. Alma Paprika (C. annuum) sai toimia koekaniinina. Noita oli silloin kolme tässä litran rasiassa. Siirsin keskeltä pienimmän omaan ruukkuun, aloin nyppiä nuppuja oikeanpuoleisesta ja vasen sai kasvaa vapaasti.
Tulos?
Epäselvä. Nypitty ei ole kukkinut, mutta on vain muutaman sentin korkeampi ja ihan vähän tukevampi. Vapaasti kukkinut on tehnyt jo 8 raakiletta, osan isojakin. Sitä pitää kyllä tukea, muuten se ei pysy pystyssä, mutta se johtuu pienestä ruukusta. Sama ongelma on nypitylläkin.

Mitä tästä opimme?
Tuskin mitään. Paitsi, että jos haluaa chileistään maistiaisia, niiden kannattaa antaa kukkia. Tukevin on se isompaan ruukkuun siirretty keskimmäinen. Sitä en ole nyppinyt ja siinähän on mukavasti satoa oksilla. Ajoissa isompaan juuritilaan siirto siis on varmin tukevuuden tae, kunhan valoa ja ravinteita on riittävästi.


Valittelin huhtikuussa näiden Alman taimien hitaampaa kasvua viileässä. Nyt ne ovat olleet jo monta viikkoa parvekkeella viileissä öissä. Ei tuo nyt niin huonolta näytä kolme ja puoli kuukautta vanhalla chilillä. Eivätkä ne tuossa ole kaikki.

Tutustuin "sosiaaliseen" mediaan

lauantai 25. toukokuuta 2013

Täällä näyttää vähän oudolta. Se on kaikki sosiaalisen median syytä. Bloggerin mallini oli niin vanha, että se ei ymmärtänyt F, t tai G+ kirjaimista mitään. Piti etsiä uusi ja muokata se niin lähelle vanhaa, kuin osasin. Eihän sitä tässä iässä ihan outoihin kuvioihin heittäydytä. Tai ehkä vähän myöhemmin.

Jossakin mielenhäiriössä perustin minäkin Facebook sivun. Tarkoitus oli kai vain katsoa, miten keksityllä nimellä voi siellä esiintyä ja käyhän se. Kuvittelin myös jotenkin varaavani Chilivaari-nimen itselleni sosiaalisessa mediassa, mutta eihän se niin taida mennä. Onhan siellä kymmeniä Jukka Virtasiakin. Turhaan siis perustin.



Nyt en vain ymmärrä, mitä minä sillä sivulla tekisin. Sinne voi kuulemma hankkia tykkäämisiä. Tykkäämisiä? Kun kysyin eräältä toiselta bloggaajalta, mitä se tykkääminen on, sain kuulla, että riittää, että painaa hiirellä peukun kuvaa. Muuta ei tarvitse, eikä siitä edes tule palautetta painajalle. Outoa.

Minusta tykkääminen on halaamista, silmiin katsomista, toisen kannustamista ja auttamista. Se on sosiaalista toimintaa, ei mediaa.

Tutustuin sivusta naamakirjaan jo sen tullessa Suomeen kun pomoni ja muut yhtiön pikkupomot lähettelivät toisilleen typeriä viestejä ja kehuivat näillä "statuspäivityksillään" kuppilassa. Olihan se heille sopivaa ajan täytettä, ei ehtinyt puuttua alaisten töihin. Vähän myöhemmin kotirouvat raportoivat joka ainoan liikkeensä suurelle lukijakunnalle, kunnes kukaan ei enää viitsinyt lukea. Tärkeää oli sekin aikansa. Nyttemmin keksintö taitaa olla enemmän alaikäisten ja pissisten temmellyskenttää, kun he kuvittelevat olevansa aikuisia, kun paljastavat itseään mediassa.

Jotakin sinä varmaan on, kun se on noin levinnyt, mutta en ole vielä keksinyt mitä. Tuolla se minun yritelmäni kuitenkin on, tykkäät tai et. Minä en, mutta sille ei ole nappia. Ehkä sekin idea vielä aukeaa, kunhan sitä tutkailee.
Vihjeitä vastaanotetaan.

Huonosti kohdellut chinenset parvekkeelle

torstai 23. toukokuuta 2013

Näköjään chinenseistäkin voi kasvattaa kukkakeppejä. Näistä on latvoja leikelty ennen sisään tuontia, joistakin puolikin metriä. Nyt ne ovat noin metrin korkuisia.


Nuo kasvoivat liian tiheässä ja liian kauan liian vähässä valossa ja liian runsaassa lannoituksessa.
Chinenset idätin ajoissa ja ne tulivat jouluksi taimelle. Jo toisena kasvatusvuotenani sain Habanerot kukkimaan maaliskuussa ja kypsyttämään ensimmäiset chilinsä vapuksi. Ei nyt, kun seitsemäs kausi on menossa.

Mikä meni vinoon? Paljonkin. Lähinnä ahneus.
Ennen kasvattelin vain muutamaa chiliä olohuoneen ikkunalla. Nyt taimia oli paljon ja paikaksi jäi kellarikerroksen varastohuone, jossa ne joutuivat kasvamaan vieri vieressä tiheästi. Ajoittain ne kukkivat ja kukat putoilivat. Nyt kukkia ei ole noista kuin yhdessä. Olohuoneen eteläikkunalla kukinta onnistui muinoin jo maaliskuussa, kun oli aurinkoinen kevät. Nyt muut chilit olivat vallanneet sen ikkunalaudan. Onnettomia chinensejä on vielä varastossa lisää, myös yksi noiden kokoinen, kukkiva Maya Pimento. Isommat ruukut odottelevat näitä tuossa taustalla, istutuspuuhaa riittää.

Varastossa näitä on pitänyt näin pitkään ansarijauhiainen. Tuo inhottava pikku kärpänen on asettunut sinne. Sen pystyy pitämään aisoissa, mutta ei hävittämään. Kun tuon sieltä chilejä muihin huoneisiin, jauhiaiset tulevat mukana ahkerista myrkytyksistä huolimatta. Parvekkeella niitä oli viime kesänä ja näköjään on nytkin, on vain annettava periksi. Eivät ne tapa chilejä, mutta voivat vaivata kasvua. Parvekkeelta on bongattu myös ensimmäinen ripsiäinen. Ne ovat jokakesäinen riesa, mutta se etenee niin hitaasti, että sen ehtii torjunnalla rajoittamaan.

Jälkiviisaasti voisi todeta, että nuo olisi voinut idättää kuukauden tai kaksi myöhemmin ja kasvattaa valon alla tai valoisalla ikkunalla tuuheammiksi ja matalammiksi. Silloin niitä olisi mahtunut vähemmän.

Niin, vasemman laidan CAP on frutescens, se vain joutui sattumalta tähän joukkoon.


Harsot pois aidalta

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Viikon pidin yksinkertaista kasvatusharsoa (eli hallaharsoa) chiliaidan eteläpuolella ja vähän yläpuolellakin. Eilen riisuin sen pois.


Tähän oikeaan päähän lisäsin vielä eilen Paprika Hecele erõs ja Pimiento de Padrón annuumit. Nuo aion jättää kokonaan ilman harsoa, kun muutama pilvinen päivä on edessä säätiedotusten mukaan ja nuo ovat saaneet hyvin aurinkoa parvekkeella.

Taktiikkani harsojen kanssa on pitää niitä erossa kasveista, jolloin ne heiluvat eri tahdissa kuin kasvit, eikä aurinko osu aina samaan kohtaan harson raoista. Pohjoispuolen pidän vapaana, jotta kasvit saavat taivaalta heijastuvaa UV-säteilyä jonkin verran. Se näyttää tehonneen. Vain pari Canarion lehteä, jotka olivat kiinni harsossa, on palanut.

Hecelen kookkaista chileistä kerroin jo pari viikkoa sitten. Nyt siinä on lisää kasvamassa ja siirsin sen ulkoruokintaan. Eiköhän nuo sielläkin kypsy. Hecele on toista metriä korkea, mutta aivan reunassa oleva Padrón vain puolet siitä. Niissäkin ensimmäiset raakileet jo kasvavat. Siirsin nuo kaatuilevat annuumit koko ruukullisen sellaisenaan ja sieltä nousee ainakin 6 runkoa kolmesta taimesta. En siis leikellyt lisärunkoja pois, vaan ne "unohtuivat" ruukun ulkopuolelle ja päätyivät nyt multaan. Tuosta tulee tuuhea jatko chiliaidalleni, jos ne kaikki kehittyvät.


Älä tee tätä kotona, jos kasvisi ovat keinovalossa tai itäikkunalla kasvaneita, hentoja tai vaaleita. Silloin ne tarvitsevat enemmän suojaa ja sopeutumisaikaa UV-säteilyä vastaan.

Paikan valinta on vaikeaa

maanantai 20. toukokuuta 2013

Parvekkeen paras kasvupaikka on edelleen tyhjä. Se oli jo varattu Aji Huanucolle, mutta hajuhaittojen vuoksi se on nyt ulkona ja näyttää viihtyvän siellä.
Tuon pylvään oikealla puolella lattialla isossa ruukussa on vuosittain ollut kesän parhaan satokoneen paikka. Siinä baccatumit kasvavat kattoon asti ja niin leveäksi kuin annan niiden kasvaa. Tuo on itä- ja eteläseinien nurkkaus, valoa riittää, mutta koivu vähän varjostaa.

Tässä muutama ehdokas satopaikalle. Oikealla Aji Indian (C. baccatum), vuosien takaa tuttu hyvänmakuinen bacca, jossa jo on useita raakileita, mutta vartta vain 60 cm. Se jäisi puisen kaiteen taakse, pudottaisi lehtensä, eikä nykyisistä kukista olisi hyötyä.

Keskellä on varaston chinensien ahtaassa joukossa mittaa yli 110 cm kasvanut Starfish (C. baccatum) vasta nuppuja latvassaan. Kun sitä viimeksi kasvatin, se oli peräseinällä itäikkunan vieressä ja sato jäi aika pieneksi, mutta kasvi kasvoi suureksi. Ehkä valo ei riittänyt. Taidanpa nyt antaa sille uuden tilaisuuden ja paremman paikan.

Tuonne peräseinälle joutaa samassa ahtaudessa kerrankin pystysuuntaan kasvanut vasemman laidan Rocoto Red Peruvian (C. pubescens). Se toivottavasti pärjää, vaikka aurinko ei keskipäivällä parvekkeen perälle ylläkään. Istutuspuuhiin siis.

Aitahan kasvaa näillä keleillä

lauantai 18. toukokuuta 2013

Sattuipa lämmin jakso chilien ulos vientiin. Vieläkään ei säätiedotuksessa näy pahaa. Sateisia päiviä ehkä, mutta ei kylmiä öitä. Jos menneisiin vuosiin on uskomista, kyllä ne vielä tulevat. Kesäkuun alussakin voi olla vain muutaman asteen päivälämpöjä ja yöllä pakkasta. No, tehty mikä tehty, nuo ovat maassa nyt, eivätkä sieltä nouse vaikka lunta tulisi.

Aidassa näkyy selviä kasvun merkkejä jo viidessä päivässä. Uskoisin, että lämpimällä (kättä lämpimämmällä) vedellä kastelu istutuksen yhteydessä ja pari kertaa myöhemminkin on auttanut juurien sopeutumista muuten kylmään maahan.

Canario (C. pubescens) jatkaa kukintaa tuoreilla kukilla ja lehtiruusuke tuossa oksan hangassa on uutta kasvua. Sellaisia on kaikkien katkenneiden oksien päissä merkkinä elinvoimasta. Tämä vuoristokasvina ehkä kestää yökylmät parhaiten, jos niitä vielä tulee.

Aji Huanucossa (C. baccatum) oli raakileita jo ulos vietäessä, mutta nyt niitä on ilmestynyt joka puolelle lisää ja oudointa niissä on, että ne ovat selvästi paksumpia kuin sisällä kasvaneet. Raikas ulkoilma ja valo vaikuttavat siis myös palkojen kokoon. Sehän sopii minulle.

Lisäsin eilen maan pinnalle chilien juurelle paksun kerroksen ruohosilppua leikkurista. Sehän on hyvää lannoitusta ja pitää rikkaruohot loitolla. Samalla se lämmittää maata, kun kompostipalaminen pääsee alkuun. Kaiken varalta kaivoin chilien rungot näkyviin, että eivät kuumene liikaa. Suljetussa kompostissa tuollainen silppu nostaa lämmön yli kuuteenkymmeneen asteeseen.

Aidan alkutaival siis vaikuttaa hyvältä, paljon paremmalta kuin viime vuonna, jolloin kasvua oli havaittavissa vasta kuukauden päästä.

Toistaisinko viimekeväiset virheet?

maanantai 13. toukokuuta 2013

Houkutus on suuri.
Toukokuun 19. 2012 istutin chiliaitaa.
Juhannuksen tienoissa totesin, että se ei ollut yhtään kasvanut. Kylmä toukokuun loppu ja kesäkuun alku pysäyttivät kasvun.
Saatiinhan siitä sentään syksyllä satoa ja toimihan se aitana koko kesän. Ehkä otan sen riskin ja ryhdyn istutuspuuhiin. Saahan ihminen virheitä tehdä ja ainahan voi tulla parempi kesä.


Tästä lähdettiin. Oleskeluterassin reunaan kaivoin neljälle nyt suurimmalle chilille  runsaan lapionleveyden leveät ja lapionsyvyyden syvät kuopat. Pohjalle heitin kourallisen kanankakkaa. Viimevuotisen aidan tukikepit ovat vielä pystyssä.
Varoitus: tästä tulee pitkä postaus, kun esittelen kaikki aitaan menevät chilit voidakseni syksymmällä päätellä, mikä meni vikaan. Nämä ovat siis lähinnä itselleni muistin virkistykseksi. Kuvat aukeavat isommaksi uuteen ikkunaan, jos haluat jotakin katsoa tarkemmin poistumatta tekstisivulta.

Parvekkeelta lähti toinen Canario (C. pubescens). Tuo oli jo hankala kantaa ulos ja siellä paljastui, että se ei ollut vielä juurtunut uuteen paikkaansa vaan lähti varresta nostamalla ja mullat jäivät ruukkuun. Eipä tuo taida haitata, enintään vähän hidastaa, kun kaksi "ruukunvaihtoa" tuli parin viikon sisään.

Parvekkeelle jäi vielä isompi amppeliin, missä se on jo kasvanut kattoon ja alkanut levitä siellä. Varsin kasvuhaluisia ovat kumpainenkin.


Canario kukkii innokkaasti ja kauniisti ja kukinta on myös tuloksellista.


Tuo on suurin, eli täysikokoinen, pienempiä on runsaasti lehtien kätköissä.

Aji Huanuco (C. baccatum) ei pysynyt tuulessa pystyssä ilman tukea. Kukkia ja pikku raakileita on silläkin oksillaan. Yksi osui juuri tuohon pöydän reunan kohdalle. Sen haju on pysynyt aisoissa parvekkeella ja ulkona sitä tuskin huomaakaan.

Osasyy viimekeväiseen juromiseen saattoi olla kylmä maa, joten lisäsin kuoppaan auringon lämmittämää puutarhamultaa ja kastelin lämpimällä vedellä. Jääkylmä kraanavesi saattaa tähän aikaan vuodesta olla vahingoksi. Tomaattejahan ei koko kesänä pitäisi kastella kylmällä vedellä, sanovat asiantuntijat.

Rocoto M2 (C. pubescens) koki juuri rajun leikkauksen olohuoneen ikkunalla ennen kuin keksin, että vienkin sen ulos. Saksin metrin pätkiä pois muutamasta latvaversosta. Ne ovat hyvin nopeakasvuisia, jos erehtyy lannoittamaan vähänkin liikaa typpipitoisella tuotteella. Sikin sokin risukasa tämä on ulkoiselta olemukseltaan ollut ennenkin, mutta hyvän makuinen.


Ensimmäiset rocotot jo kypsyvät tässä mysteerilajikkeessa neljän ja puolen kuukauden iässä. Tämä on todella helppo ja vaatimaton pikku rocoto. Kahdella sain jo aika lailla makua ja tuoksua valmispitsaan.


Jamy (C. baccatum) palasi melkein viimekesäiselle paikalleen. Se vuoroviljelystä tällä kertaa. Multa toki on uutta enimmäkseen. Se talvehti varastossa eikä mahtunut lampun alle, joten se on kurkotellut valoon, mutta noita oksia voi nostaa pystyyn.


Siitä se lähtee, chiliaita tälle kesälle. Toivottavasti ei tule pakkasia, sillä noita ei enää viedä sisään lämpimään. Uudet voi istuttaa, mutta samoja lajikkeita ei kaikkia ole varalla.


Lopuksi harsoa auringon puolelle joksikin aikaa suojaksi UV-säteitä vastaan.
Aidassa ovat vasemmalta oikealle Canario, Aji Huanuco, Rocoto M2 ja Jamy. Annuumin tai kaksi voin istuttaa myöhemmin, kunhan saan ne isommaksi. Näiden latvat ovat n. 90 cm korkealla, Canario yli metrissä ja sekin on leikkaamalla lyhennetty.

Siam Hot = Omnicolor

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Nimen Siam Hot voi todellakin unohtaa. Niin samanlaisia nuo ovat. Makukin on sama. Omnicolor/Siam sopii muuten erinomaisesti riistakäristykseen. Ensimmäiset ovat kypsyneet punaiseksi ja värin vaihto käy aivan samalla tavalla kuin Omnicolorilla.

Siam Hot (C. baccatum)
Aivan kypsää tuohon ei nyt osunut, mutta vaalean keltaisesta se kypsyy keltaisen ja oranssin kautta punaiseksi reilussa puolessatoista kuukaudessa. Hidashan se on alussa, mutta sitten sato jatkuu syksyyn asti, kun sen on saanut alkuun - ja raakojakin voi syödä.


Siam eli Omnicolor on pysynyt pienenä, kun leikkelin sen oksien päät parvekkeelle vietäessä kolme viikkoa sitten. Sillä tavalla sain vähän nopeammin maisteltavaa viileämmässäkin, kun energiaa ei kulunut uusien oksien kasvatteluun. Nyt ne taas ovat kasvussa. Takana järvi on luonut jääpeitteensä kuukauden vaihteessa ja koivut ovat hiirenkorvalla. Omenapuussa ei näy vielä vihreää. Kevät on aikalailla normaalissa kuosissa.

Komeaksi kasvoivat kolmessa viikossa

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Paprika Hecele erõs (C. annuum)

Kolme viikkoa siitä on kun kerroin Hecelen saaneen muutaman raakileen. Se oli silloin 60 cm korkea, nyt mittaa on melkein metri ja ne pikkuiset raakileet ovat kasvaneet olohuoneen ikkunalla 13 cm pitkiksi ja tosi paksuiksi.

Hecele on tuossa parvekkeella viimevuotisella paikallaan. En ole vielä saanut vaihdetuksi sille isompaa ruukkua, kun en ole keksinyt sopivaa. Kuusilitraisessa se oli viime kesän, mutta isommassa saisi enemmän satoa. Silloin se vain pitäisi siirtää lattialle pois parveketta kiertävältä hyllyltä. Se taas merkitsisi, että alaosa jäisi kaiteen taakse ja lehdet kuihtuisivat sieltä. Miten kävisi noille alaoksien chileille? Ehkä ne pitää kypsyttää ensin. Ylempänä on muutama raakile, mutta vain yksi isompi. Lannoitin tätä reilusti raakileiden ilmestyttyä ja kasvu ja satokausi onkin jatkunut.


Onhan siellä siemeniä?
Viime kesänä Hecelen koko sato oli siemenetöntä, mikä on hyvin outoa annuumille. Nyt puusta putosi yksi parisenttinen raakile vähän nahistuneena. Olin ehkä käsitellyt sitä kovakouraisesti chilejä ikkunalla järjestellessäni tai sitten se vain oli liikaa. Halkaisin pudokkaan ja siellähän on siemenen alkuja kuin harvat hampaat. Eiköhän noihin isompiinkin ilmesty siemeniä aikanaan.

Haisusalapoliisi hommissa - väliraportti

maanantai 6. toukokuuta 2013

Pari viikkoa sitten kyselin, voivatko chilin kukat haista. Epäilyksen alaisena olivat Aji Huanuco, Omnicolor ja Siam Hot, kaikki baccatumeja. Vähän yllättäen haju loppui (vai laimeniko se ilmanvaihdon ansiosta) kun vein Huanucon ja Siamin parvekkeelle. Aivan läheltäkään nuuskien niistä ei irronnut mitään. Parvekkeen lämmöt ovat aurinkoisina päivinä korkealla, mutta yöt kymmenen asteen tietämissä, allekin. Varmaan se rajoittaa kasvua.
Laajensin siis tutkimuksia sisätiloihin.


Leikkasin parvekkeelta muutaman oksan pulloon ja toin ne olohuoneen lämpöön. Voi hyvinkin olla, että haju leviää vain lämpimässä, kun kasvu on voimakasta. Tuossa on oikealla pari Huanucon oksaa, joissa on vain pieniä nuppuja. Parissa päivässä ne alkoivat haista sisään tuotuna. Parvekkeella ei hajua edelleenkään tuntunut. Sen tämä kuitenkin todistaa, että haju ei tule kukista. Ilmeisesti ne eivät yritä houkutella pölyttäjiä. Toinen syy kasvien hajuun on niitä syövien eläinten karkotus. Ehkäpä nämä baccatumit suojautuvat vuohilta, laamoilta tai perhostoukilta erittämällä epämiellyttävää tuoksua.

Vasemmalla on Siam Hotin kukkiva oksa. Se ei haise, vaikka miten nuuhkisi, eikä parvekkeella oleva Siamkaan haise, vaikka se muutama viikko sitten tuoksahti voimakkaasti. Se kypsyttelee nyt ensimmäisiä palkojaan ja kasvaa vähemmän. Haju vaikuttaa olevan ajoittaista, ehkä voimakkaaseen kasvuun liittyvää.

Vielä kummallisemmaksi asian tekee, että alhaalla varastossa omista siemenistä kasvatettu oikea Omnicolor on alkanut kukkimaan, eikä se haise yhtään, ei vaikka miten nuuhkisi. Ei ainakaan vielä. Sen emokasvi kyllä tuoksahti tuossa iässä edellisinä vuosina. Samoissa oloissa saman ikäisinä Huanuco ja Siam haisivat voimakkaasti, viimeksi Huanucon varataimi, johon alkoi ilmestyä nuppuja. Leikkasin sen lyhyeksi ja se lakkasi haisemasta. Toistaiseksi. Hajua irtoaa siis voimakkaasti kasvavista verson päistä, uusista lehdistä ja ehkä kukkanupuista. Tai kenties lehtihangoista erittyy jotakin ainetta. Noin tarkkaan ei nenää pysty suuntaamaan.

Kylmistä öistä huolimatta Aji Huanuco (C. baccatum) on parvekkeella ryhtynyt sadon kasvatteluun. Eihän siitä ole kahtakaan viikkoa kun vein sen kylmälle parvekkeelle ja vaihdoin taimiruukusta hiukan isompaan. Se kesti muutokset häiriintymättä, jatkoi kukkimista ja raakileita alkoi muodostua hyvään tahtiin. Siinä mielessä tuo on lupaava lajike. Hajun epäilen palaavan lämpimien tullessa, kun kasvu pääsee täyteen vauhtiin taas. Niinpä en istuttanut tätä isoon ruukkuun vielä, vaan valmistaudun viemään sen ulos kukkapenkkiin kesäksi. Siellä saa haista vaikka millaiselle, tuulet vievät heikot hajut mennessään.

Kevään viimeiset rääpäleet

torstai 2. toukokuuta 2013

Chilifoorumilla tuli puheeksi, miten muiden kasvatukset näyttävät olevan niin paljon omia edellä. Ovathan jotkut tietysti aloittaneet aikaisemmin talvella, jopa syksyllä, mutta syytä on siinäkin, että vain parhaat esitellään julkisesti. No, tässä ovat minun  hännänhuippuni, kevään surkeimmat pikkutaimet.


Nuo ovat noin parin kuukauden ikäisiä, keskimmäinen viikon yli. Surkein on baccatum Kellu Uchu. Se oli unohtunut jonnekin ison Canarion oksien alle varjoon. Se ei tunnu kestävän yhtään aurinkoa. Kellu on käytännössä sama kuin Lemon Drop, on vain alkuperäisempi intiaaninimi, keltainen chili. Huomasin sen siementen olevan melkein loppu, joten päätin kasvattaa lisää.

Harissa on tunnettu chilimauste ainakin Tunisiassa. Tämän annuumin siemenet ovat lähtöisin Algeriasta. Nuo laitimmaiset ovat vaivoin 15 cm korkeita, Harissa vähän enemmän, mutta ei sekään pysy pystyssä ilman tukea. Rotevakasvuiset annuumit tai isokokoiset baccatumit saattavat tuossa iässä olla jo reippaasti yli puoli metriä, eivät nämä.

Peperonchini lienee italialainen mieto annuum. Se on peräisin vuonna 2007 saamastani siemenlahjoituksesta ja siemenet olivat ainakin 5 vuotta vanhoja, mutta hyvin itivät vielä.

Surkeita rääpäleitä, mutta kyllä minä noistakin aion vielä satoa saada ensi kesänä.