Quitunquito tyytyy 5000 luksiin

Valotestini laitamille joutunut baccatum Aji Quitunquito osoittaa uuden satokauden merkkejä.

Tämän siirsin parvekkeelta sisätiloihin joskus lokakuun alussa, leikkasin pitkät oksat pois ja sulloin juuret pienempään ruukkuun. Se sai paikan pöydän päästä, päivänvalolampun valon reunalta. Se on kasvattanut uusia oksia kohti valoa ja tämä sai tarkistusmittauksessa 5000 luksia, ruukulle asti tuskin tulee 2000, sillä se on kauempana kuin testattava Padron. Lampun alla oleilevilla testikasveilla on 10.000 luksia latvuksessaan. Niistä Inca Red Dropissa onkin jo useita kehittyneitä raakileita, mutta Habanerossa edelleen vain kukkia.

On hyvin todennäköistä, että baccatumien valontarve vaihtelee suuresti, eikä tästä voi tehdä minkäänlaista yleistä johtopäätöstä. Kuvausta varten tuota on valaistu lisää. Muuten se olisi aika synkkä noihin lampun alla oleviin verrattuna. 5000 luksia tarkoittaa hyvillä 2x36W loisteputkilla noin 30 cm etäisyyttä, 50W energiansäästöllä 20-30cm riippuen heijastimesta.

Lisäys seuraavana päivänä:
Hämmästyen huomasin uusia raakileita myös Aji Bonitossa (C. baccatum). Sen siirsin ulkoa juuriin koskematta pienessä ruukussaan kypsyttelemään loppusatoaan sisään. Nyt kaikki ovat kypsiä ja saman tien se aloitti uusien kasvattelun. Sillä on valoa vaivaiset 2000 luksia, tätä 5400K päivänvaloa sekin.

Uusintamaistelua

Aji Quitunquito (C. baccatum)

Ulkona sataa ja myrskyää, mutta parvekkeella hohtavat chilit. Se on syksy. Kesäkuussa, kun ensimmäiset Quitunquitot kypsyivät ne todettiin maultaan ja tulisuudeltaan heikommaksi kuin Aji Cristal-tyyppiset baccat. Viime viikkoina mieli on muuttunut. Ehkä nuo ovat kypsyneet paremmin tai saaneet enemmän aurinkoa tai jotakin, mutta nyt maku on vakuuttava. Kyllä tämä pitää säilyttää, vaikka alkuperä ei olekaan selvillä ja nimikin on vaikea. Voihan sitä sanoa vaikka Q:ksi. Possunliha maistui vallan mainiolta tuolla maustettuna ja yllättäen sulatejuustokin sai uuden vivahteen, sekä tuoksun että maun Cristalin jälkeen, kun silppusin sinne Quitunquitoa.

Sen oksat ovat niin roikkuvia, että se pitäisi sijoittaa amppeliin. Nykyisessä kasvissa vain on muutaman kymmenen sentin perusrunko ennen taipuvia oksia. Olisi pitänyt latvoa se ihan pienenä. Ehkäpä varren voisi vieläkin katkaista, vaikka ei siellä lehtiä olekaan? Saahan noita siemenestä uusia, jos leikkaus epäonnistuu. Ensin pitää kuitenkin saada nuo kaikki kypsäksi.

Aji Quitunquito kypsyy

Aji Quitunquito (C. baccatum) on nyt kypsymisiässä. Siinä on melko hennossa varressa runsaasti sivuoksia, joilla on pienehköjä vaaleita raakileita, jotka kypsyvät oranssin kautta punaiseksi. Sato on kohtalainen, kymmeniä raakileita ja runsaasti kukkia tässä vaiheessa. Sievä se on, jonkin verran Inca Red Dropin tapainen ja kokoinen, hedelmä muutaman sentin mittainen.

Ensimmäisen maistelun perusteella tämä jää yhden kesän vieraaksi meillä. Ei siinä varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta kun vertailuksi söimme Aji Cristalia ja Chilean Greeniä, tämä jää selvästi jälkeen niin maussa kuin tuoksussakin. Miedompikin on. No, annetaan noiden kypsyä lisää. Ensimmäisestä kypsästä ei pidä tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, maku voi muuttua.