Aji Indian, baccatum Intiasta

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Intialaiset käyttävät ruoassaan paljon chiliä, mutta lähes yksinomaan annuumeja, vihreää ja punaista. Intianreissuillani maistelin paljonkin tulisia ruokia ja näin toripöydillä kasapäin chilejä, mutta ei habaneroja tai baccatumeja rocotoista puhumattakaan. Kaikki olivat puikuloita annuumeja, oman paikkakunnan  paikallisia ylpeyden aiheita joka puolella maata, vain Kahmiri Mirch oli levinnyt laajalle. Siitä sai erityisen punaisen värin chilisekoituksiin. Polte tuli paikallisista lajikkeista. Onhan Nagakin intialaista alkuperää, mutta kaukaisista koillisista osavaltioista, joihin en päässyt, ne oli suljettu turisteilta. Intian vierailuistani on jo aikaa, joten tilanne saattaa olla muuttunut.


Aji Indian (C. baccatum) (PI 370004) on kasvanut ripeästi. Se tuli taimelle helmikuun lopulla, joten se on kolme kuukautta vanha. Tuossa amppelitomaatin kainalossa se pysyy pystyssä, vaikka latva jo lähestyy ikkunan ylälaitaa.


Aji Indianin kukka on pitkässä varressa tyypillinen baccatumin kukka, kalanruotokuvio on tässä tapauksessa kellanruskea. Niitä lähtee usein kaksi samasta kohdasta.


Raakile kasvaa aluksi pystyyn, mutta kallistuu tuosta, kunhan kokoa tulee lisää. Kypsänä se on punainen ja hyvän makuinen. Olen kehunut sitä taannoin erityisesti lihapatojen ja riistakäristyksen mausteeksi. Se toimii myös vihreänä ja on silloin hieman miedompi.

Pusa Jwala, chili Intiasta

sunnuntai 26. toukokuuta 2019


Synkkä sadepäivä, lämpöäkin vain 7 astetta (parvekkeella 12). Yöpakkasia ei sentään ole ollut, tasaisen kylmää vain.

Pusa Jwala (C. annuum) on intialainen peltoviljelyschili, yksi suosituimmista siellä. Sitä väitettiin maailman eniten viljellyksi chiliksi, kun sitä viimeksi kasvatin 2008. Uudistin siementä vasta nyt ja uudesta taimestani raportoin kuukausi sitten, jolloin upotin sen uuteen ruukkuun syvään. Hyvin se upotuksesta selvisi. Mittaa on jo  kertynyt tuplasti ja mullan alta kasvavat sivuversotkin voivat hyvin.


Pusan kukka on tyypillinen valkoinen annuumin kukka ja suuntautuu suoraan alas. Pusa tosin on hyvin riittämätön ilmaus, sillä kyse on Punjabin yliopiston kasvinjalostuksesta. Pusa-alkuisia riisi, munakoiso, kikherne ym lajikkeita on lukuisia ja tuosta chilistäkin on jalostettu satoisampia lajikkeita, jotka eivät vielä ole levinneet amatööriviljelijöiden siemenkauppoihin.

Pusa Jwalaa käytetään sekä vihreänä että punaisena. Kun intialaisissa resepteissä on chilin väri määritelty, kumpikin voi olla Pusa Jwalaa. Vihreät vain on poimittu aikaisemmin.

Aji Panca on komea puu

torstai 23. toukokuuta 2019

Aji Panca (C. chinense)

Minulla on taipumusta kuvata chilikuvat vastavaloon, mutta minkäpä teet, kun kasvit ovat parvekelaseissa kiinni ja aurinko paistaa lasien takaa. Ajattelin kirjoittaa vastavalo-ongelmista kuvatessa, mutta enpä taida nyt syventyä siihen, kun eilen taustaksi tuli noin komea ukkospilvi. Siitä myös satoi ja salamoi vähän myöhemmin. Aikamoinen ruuvaaminen oli raw-kuvasta, ennen kuin sain sekä valoisan taustan, että tumman kasvin näkymään.

Aji Pancaa kasvattelin viimeksi 2010 ja nyt oli aika uudistaa siemen ja hyvinhän ne vielä itivät. Hassu juttu, että tunsin vieläkin Pancan maun suussani, kun katsoin vanhaa blogikuvaani, jossa on etikkaliemessä säilöttyjä Pancan viipaleita voileivän päällä. Kullekin chililajikkeelle pitää löytää oikea käyttötapa. Paljaaltaan nämä eivät maistuneet juuri miltään. Se on kuitenkin Etelä-Amerikan suosituimpia chilejä, jota myydään nettikaupoissa kuivattuna ja säilöttynä.

Kärsivällisyys palkitaan

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Vajaa kolme viikkoa sitten totesin tappaneeni Biquinhon liialla kastelulla. Jätin sen kuitenkin pöydälle muiden taimien joukkoon vähemmälle kastelulle. Kolme lehteä sinnitteli hiukan vihreänä, muut kuivuivat.


Tänään näyttää tältä. MUTTA


Keskikohdasta versoo uusia lehtiä ja itse asiassa siinä on uusi oksa muodostumassa. Suurennuslasilla tarkkaan katsoessa muistakin oksankohdista on uutta kasvua tunkemassa pintaan. Taidetaan sittenkin saada "pikkuinhoja" tänä vuonna.

Lisää maitopurkissa kasvaneita

keskiviikko 15. toukokuuta 2019


Tomaatit tulivat taimelle tasan kaksi kuukautta sitten ja erityisesti venäläiset jättilajikkeet TomatoEdeniltä ovat kasvaneet reilusti pituutta tuossa ahtaudessa. Korkeimmat ovat jo 75 cm ja ulos pääsyyn menee vielä varmaan pari viikkoa. Kaikissa on isoja nuppuja, kukkia aukeaa aivan lähipäivinä.


Takimmaisena on jo jouluna taimelle tullut BoneyMM, josta saadaan päivittäin pari kypsää, pienehköjä, mutta maukkaita. Siinähän kypsyi ensimmäinen jo maaliskuussa keinovalossa. Nyt riittää aurinkoa, mutta yöt ovat kylmiä. Sähkölämmittimen avulla pakkaset sentään pysyvät loitolla.

Maitopurkissa ulos pääsyä odottamassa

maanantai 13. toukokuuta 2019

Parvekkeella on paljonkin mielenkiintoista tapahtumassa chilirintamalla ja tomaateissa viileästä toukokuusta huolimatta, mutta otetaanpa esiin yksi ongelmatapaus: Pimiento de Padron (C. annuum).


Padronissa oli ödeemaa kuukausi sitten sisällä tuuletusikkunan läheisyydessä. Parvekkeelle päästyään vaiva hellitti ja uudet lehdet ovat puhtaita. Tapaus on kouluesimerkki siitä, että ödeemaa esiintyy, kun lehdet ovat viileämmässä kuin juuret ja haihtuminen on vähäistä.

Siirsin sen sitten maitopurkkiin odottelemaan ulos vientiä kesäksi. Kesä tuntuu kuitenkin viivyttelevän ja tuo on jo aivan suhteeton, iso kasvi pienessä purkissa. Eihän se pysy pystyssäkään kuin multaan upottamalla tai kivien väliin tukien. Olen alkanut harkita, että sittenkin pitäisin sitä parvekkeella ensimmäisen sadon ajan ja vaihtaisin isompaan ruukkuun nyt heti.


Siellä nimittäin on jo pikkusormen paksuisia Padroneita kasvamassa lehtimassan kätköissä. Noitahan pääsee kohta paistelemaan ja maistelemaan.

Vanha mies ei muista...

torstai 9. toukokuuta 2019

Mutta lämpö tekee hyvää...

Ei minulla Alzheimeria vielä ole, vaikka muisti autuaasti unohtaakin monia asioita, nimiä ja päivämääriä esimerkiksi.

Toissa yönä heräsin kolmen aikaan ajatukseen, että kurpitsat jäivät tänä vuonna idättämättä. Olen ne yleensä laittanut Vapun tietämissä kasvamaan ja touko- kesäkuun vaihteessa ulos. No, saahan taimia toreilta ja puutarhamyymälöistä, ei niitä pakko ole itse idättää.

Minulla oli takavuosina venäläistä "Kokin unelma" lajiketta Seemnemaailmasta ja siitä sain komeita satoja. Viime vuonna ne olivat loppu, eikä uusiakaan siemeniä löytynyt silloin. Nyt oli joka tapauksessa liian myöhäistä ryhtyä tilaamaan. Varastoistani löysin viimevuotista siementä, jonka hankin paikallisesta marketista. Siitä en saanut lainkaan satoa, ei siis sitä. Avaamattomassa paketissa oli Tomato-Edenistä joskus ostettu ranskalainen perinnekurpitsa Galeux D' Eysines. Sitä siis itämään, tulee mitä tulee, eihän siinä mitään menetä. Samalla löytyi kurkkua Sikkimistä, laitoin senkin siemenet lautalle. Molemmat ovat uusia ja outoja minulle.



Lautan virittelin eilen aamupäivällä. Jo tänä aamuna useimmissa kurkuissa oli itua ja kurpitsatkin näyttävät lupaavilta. Alle vuorokaudessa siis iti sikkimiläinen kurkku.

Lämpö lienee selitys nopeuteen. Kun teen idätyslauttaa, kaadan kiehuvaa vettä sinne desinfioidakseni astian, styroksin ja paperin. Kun vesi vielä oli kuumaa, mutta ei polttanut kättä, lisäsin siemenet. Kuivat siemenet kestänevät viisikymmentä astetta, tuoreille en sitä tekisi. Lopun päivää lautta lepäsi pöydällä huoneenlämmössä, kuten minulla yleensäkin. Lämpimämpi paikka voisi vielä nopeuttaa itämistä chileillä, mutta ei näillä kurkuilla. Eiköhän nuo vielä ehdi. Kesän lämmöistä ja sateistahan sato lopulta on kiinni.

LISÄHAVAINTO seuraavana aamuna:
Kaikki kolme kurpitsansiementä ovat itäneet alle kahdessa vuorokaudessa. Yksi työnsi valkoista itua (siis juurta) jo eilen illalla, vähän yli vuorokausi siitä, kun laitoin sen kostealle pedille. Lämpöshokki aivan ilmeisesti toimi näille siemenille. Jos kokeilet tätä kotona, teet sen omalla vastuulla.

Ruukun vaihto auttoi heti

sunnuntai 5. toukokuuta 2019


Pari viikkoa sitten kirjoitin taimiruukussa sinnitelleestä Peruvian Orangesta (C. chinense), joka oli silloin puoli metriä korkea. Nyt se on vähän vähemmän, sillä istutin sen pääsiäispyhinä syvempään, eikä uutta pituuskasvua ole esiintynyt.


Sen sijaan kaksi viikkoa isommassa ruukussa on muodostanut kukista raakileita joka oksalle. Niitä on kymmenittäin. Juuret tarvitsivat tilaa ja ravintoa ennen kuin kukinta alkoi tuottaa tulosta. Vaihdoin vain maltillisesti isompaan, parista desistä kolmeen litraan. Ei tämä ruukku vieläkään iso ole, mutta riittänee toistaiseksi.

Vuorokausi vettä juurilla - katastrofi

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Näin surullisesti kävi Biquinholle (C. chinense)

Pieni ja tuuhea Biquinho oli vielä taimiruukussaan parvekkeen pöydällä muiden isompien takana melkein piilossa. Kastelin sitä ruukkua näkemättä muiden yli. Seuraavana päivänä latvalehdet riippuivat velttoina ja kastelin lisää, kun se vaikutti kuivuneelta. Lorina oli kuitenkin outoa. Alustalla olikin jo vettä. Kun nostin taimen esiin muiden takaa, lehdet putoilivat joukolla kuin syksyisestä vaahterasta. Pohjalla oli vettä. Oli ollut jo vuorokauden.

Välissä oli yksi kylmä yökin. Lämpöpuhallin piti minimilämmön kymmenen asteen paikkeilla, mutta varmaan sekin, kylmä vesi juurilla makaamassa, pahensi tilannetta. Olen tosin aikaisemmin kokenut samantapaisen tilanteen olohuoneen ikkunalla, missä mustaan ruukkuun paistoi kuumasti aurinko ja aluslautasella oli liikaa vettä. Lehdet putosivat joukolla silloinkin. Liikakastelu yhdistyneenä kylmään tai kuumaan saa juuret pois tolaltaan, kenties kuolemaankin ja silloinhan koko kasvi kärsii.

Ensiapuna nostin Biquinhon multapaakkuineen ruukusta. Juuret olivat tummia, mutta eivät mustia, eivätkä haisseet. Lisäsin pohjalle melko kuivaa multaa parin sentin kerroksen ja hieman pinnallekin. Jos se tuolla selviää, hyvä on, mutta paljon toivoa ei ole. Taidan jäädä paitsi kauniita, mukavan makuisia tippachilejä tänä vuonna, sillä varataimenkin ehdin jo hävittää. Koristekasviksihan tämä lähinnä oli tarkoitettu. Aina ei voi kaikkea saada ja Vappuunkin mahtuu ikäviä sävyjä.