Epäonnistumisen päivä ja Rocoto Red Peruvian

Tänään on kolmas kansallinen epäonnistumisen päivä ja kansainväliseksi jo ehdottelevat järjestäjät tätä "juhlapäivää". Silloin saa luvan kanssa mokailla ihan julkisesti.

Epäonnistuminen ja varsinkin sen tunnustaminen on voimavara, jonka avulla mennään eteenpäin. Menestyneiden yritysten takana on usein sarja epäonnistuneita ja onnistunutta luovaa työtä edeltää sarja kokeiluita ja epäonnistumisia.

Tuossa parvekkeen nurkassa itäikkunan pielessä, pihakoivun varjossa eivät chilit menesty. Rocoto Red Peruvian piti olla helppo tapaus ja siitä olen saanut satoa aikaisempina kesinä ulkona ja eteläisellä ikkunalaudalla. Nyt sijoitin sen tuonne nurkkaan ja kesä meni vartta kasvattaen. Onhan se kolmatta metriä korkea, mutta ensimmäiset kukat tulivat vasta syyskuussa. Kuivuminen ei ole se epäonnistuminen, vaan lopetin kastelun, kun tajusin, että tästä ei tule mitään enää tänä kesänä. Heitin rangan tänään ulos. Kuvakin vähän epäonnistui päivän kunniaksi.

Aikaisempina vuosina olen tuolta paikalta saanut heikkoja satoja, mutta aina sentään jotakin. Siihen pitäisi löytää joku varjossa viihtyvä chili, mutta sellaisia ei paljon ole.

Paikan valinta on vaikeaa

Parvekkeen paras kasvupaikka on edelleen tyhjä. Se oli jo varattu Aji Huanucolle, mutta hajuhaittojen vuoksi se on nyt ulkona ja näyttää viihtyvän siellä.

Tuon pylvään oikealla puolella lattialla isossa ruukussa on vuosittain ollut kesän parhaan satokoneen paikka. Siinä baccatumit kasvavat kattoon asti ja niin leveäksi kuin annan niiden kasvaa. Tuo on itä- ja eteläseinien nurkkaus, valoa riittää, mutta koivu vähän varjostaa.

Tässä muutama ehdokas satopaikalle. Oikealla Aji Indian (C. baccatum), vuosien takaa tuttu hyvänmakuinen bacca, jossa jo on useita raakileita, mutta vartta vain 60 cm. Se jäisi puisen kaiteen taakse, pudottaisi lehtensä, eikä nykyisistä kukista olisi hyötyä.

Keskellä on varaston chinensien ahtaassa joukossa mittaa yli 110 cm kasvanut Starfish (C. baccatum) vasta nuppuja latvassaan. Kun sitä viimeksi kasvatin, se oli peräseinällä itäikkunan vieressä ja sato jäi aika pieneksi, mutta kasvi kasvoi suureksi. Ehkä valo ei riittänyt. Taidanpa nyt antaa sille uuden tilaisuuden ja paremman paikan.

Tuonne peräseinälle joutaa samassa ahtaudessa kerrankin pystysuuntaan kasvanut vasemman laidan Rocoto Red Peruvian (C. pubescens). Se toivottavasti pärjää, vaikka aurinko ei keskipäivällä parvekkeen perälle ylläkään. Istutuspuuhiin siis.

Parvekekausi päättyi loppiaiseen

Parveke tänään. Pakkasta ulkona -15°, lasien suojassa -6,5°, aurinko paistaa. Eilen pakasti vihdoin niin kovasti, että chilit jäätyivät. Uuden vuoden juhlissa syötiin tuoretta chiliä suoraan parvekkeelta. Tämä oli kyllä ennätyspitkä syksy. Joulukuussa vielä chilit kypsyivät.

Belize Red (C. chinense). Lehdet ovat vetäneet veltoiksi, hedelmä on pinnalta jäässä, mutta tietysti ihan käyttökelpoinen ainakin seuraaviin lämpimiin asti.

Baccatum Chilean Green kesti melkein yhtä hyvin, mutta se ehdittiin syödä tyhjäksi ennen pakkasia. Aji Amarillo (small) heittäytyi veteläksi jo viikkoja sitten, mutta kyllä siinäkin kypsyi muutamia ihan joulukuulle asti.

Rocoto Red Peruvian tarjosi tuoretta syötävää vielä viikko sitten ja siihen jäi muutama melkein kypsä, jotka punastuivat koko ajan hitaasti. Nuo oranssit ovat tomaatteja. Myöhässä ollut päärynätomaatti ei koskaan muodostanut päärynöitä, mutta melkein kypsäksi se sai pari marjaa. Lehdet kuivuivat jo joulun tienoissa.

Täältä harjun laelta katsoen virallinen lämpötila saa olla -5-7° ja lasien sisäpuolella pari astetta kylmää niin monet chilit vielä selviävät. Tämän vuoden sitkein oli varsin yllättävästi tropiikin kuumiin tottunut Belize Red.

Siemeniä en näistä kerää. Ne eivät itäisi.

Saadaanhan sitä satoa vielä...

Kesän ulkona kasvaneista, hitaasti kypsyneistä.

Rocoto Red Peruvian (C. pubescens) alkaa kypsytellä pääsatoaan vasta nyt, kuukauden sisällä lämpimässä vietettyään. Nuo tuossa ovat yli 21 cm ympärysmitaltaan ja painavat todennäköisesti yli 100g. Isompiakin on yläoksilla, osa kasvaa vielä. Ruukun päällä makoilee Ancho, vasemmassa reunassa kypsyvät intialaiset annuumit ja oikealla kukkii Rocoto Peru

Jo toinen kypsä sato tänä keväänä Peruvianista

On ihme kasvi tämä Rocoto Red Peruvian
Kevätsadon korjasin huhtikuun puolessa välissä ja nyt kypsyy jo toinen erä.

Ensimmäisten kypsymiseen meni pari kuukautta. Nyt homma sujui selvästi nopeammin. Rocotossa on samaan aikaan kukkia, pikku raakileita ja kypsiä. Se on siis aloittanut jo jatkuvan sadon tuoton. Nyt kun saisi sen isompaan ruukkuun ulos, niin tuloskin paranisi. Nuo ovat taas n. 15 cm kokoluokkaa ympärysmitalla mitaten. Kesällä ne saattavat kasvaa yli 20 cm.

Kasvi on pysynyt pienenä, osin leikkelyn vuoksi, osin pienistä ruukuista johtuen. Sille ei ollut enempää tilaa olohuoneen ikkunalla. Nykyinen ruukku on 13 cm ja rocotolla mittaa suunnilleen puoli metriä korkeutta ja vähän vähemmän leveyttä. Korkeuden mittasin nyt poikkeuksellisesti alimmista lehdistä ylimpiin, eikä mullan pinnasta, kuten tavallisesti. Sivuversoja on moneen kertaan lyhennetty parikymmentä senttiä kerrallaan. Yritän ehtiä saksilla ennen kuin niihin muodostuu raakileita. Sitten ei enää raaski leikata.

Rocoto Red Peruvian kypsyy ja kasvaa

Rocoto Red Peruvian (C. pubescens) aloitti uusien versojen kasvatuksen ja uuden kukinnan jo maaliskuun lopulla, vaikka ensimmäinen sato oli vielä vihreää. Nyt se kypsyy joukolla vajaan viiden kuukauden iässä. Marraskuun puolivälissä tuo aloitti kasvunsa. Ensimmäiset raakileet havaitsin kaksi kuukautta sitten. Suurin hedelmä on 15 cm ympärysmitaltaan, kun maitopurkissa Rocoto Riesen ylsi vain kymmeneen senttiin. Viime kesänä Peruvianissa oli 17-19 cm hedelmiä isommassa ruukussa ulkona ja Riesenissä saavissa 20-23 cm. Ruukun koolla on merkitystä.

Kuvastakin voi helposti päätellä, että oikea laita on ollut kohti valoa, ikkunaa. Nyt se pitää kääntää, ettei kasvista tule aivan toispuolinen. Uusissa versoissa on kukkia ja muutama sormenpään kokoinen raakilekin. Ne jäivät vain kuvassa piiloon. Hedelmien kypsyttelyn ajan kasvu oli heikkoa, mutta nyt uusi kasvukausi on selvästi alkanut.

Red Peruvian kypsyy sisällä

Kolme viikkoa sitten sisään tuotu Red Peruvian Rocoto on nyt kypsyttänyt koko satonsa ja muistuttaa hyvin paljon Rocoto Rieseniä (englanniksi käännettynä Grande) ja tietysti tämän tyyppisten yleismääritelmää Rocoto Rediä eli Rojoa.

Sen hedelmissä on kuitenkin pitkulaisempia, eikä niin lyhyitä ja leveitä löydy, kuin suurimmat Riesenit. Vaihtelua molemmissa on kuitenkin sen verran, että samanlaiset löytyisivät kummastakin. Kukat ovat erilaiset, joten kyllä nämä ovat eri lajikkeet.

Yhden kesän kasvattelujen perusteella sanoisin, että kooltaan nämä ovat samanlaiset. Vaikka Riesen on "kilpailuchilinä" kasvattanut hämmästyttävän kokoisia rocotoja, se johtunee ruukun huomattavasti isommasta koosta ja paremmasta kasvupaikasta ja ehkä hyvistä perintötekijöistä juuri tuolla kasvilla. Lannoitin sitä myös runsaasti kesällä, kun raakileet alkoivat kasvaa.

Vakioruukuissani (6,5 l) majailleet Riesenit tekivät sekä parvekkeella että ulkona saman kokoisia hedelmiä kuin kaksi Red Peruviania ulkona. Niiden isoimmatkin jäivät alle 20 cm ympärysmitaltaan ja 18 cm näyttää olevan jonkinlainen keskimitta kookkaimmilla nyt kypsyneillä kummallakin lajikkeella. Komeita nekin ovat. On siellä pienempiäkin joukossa. Toinen Red Peruvian jäi sadoltaan aika vaatimattomaksi, joten Riesen vetää pisteet kotiin sadon määrässä. Luultavasti kyseessä oli vain heikko kasvupaikka tai väärä lannoitus jossakin vaiheessa. Kahdesta ei kannata tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Helppoja ja hienoja chilejä nämä rocotot ovat.

Omenainen perulainen

Tämä ei ole omena, vaan Rocoto Red Peruvian, tämän kevään taimia. Ensimmäisen raakileen havaitsemisesta on viikkoa vaille kaksi kuukautta. Niin pitkään se kypsytteli tuota pienen omenan kokoista herkkuaan. Taidan odotella vielä viikon verran, ennen kuin maistelen. Niitä on lisääkin tulossa, vaikka tämä on edelleen pienessä purkissa, ikkunalla kasvanut ja pisimpiä versoja on katkottu tilan mukaan.
Tämän pubescensin kukissa värivariaatiot jatkuvat. Nyt on vuorossa melkeinpä vaalean sininen. Toisessa päässä kasvia on toisia värejä.