Ei chilisyksy pakkasiin lopu, ei suinkaan. Syysflunssa iski ja nyt on saatava jotakin iloista ja värikästä ruutuun. Kuva on kolmen viikon takaa, mutta tilanne ei ole muuttunut.
Rocoton kasvatuskisa on minun kohdaltani ohi. Se on hävitty, mutta ei harmita yhtään. Hauskaa puuhastelua on riittänyt ja uusia tuttavuuksiakin on syntynyt kisan tiimoilta. Kävin rekisteröitymässä saksalaisella keskustelupalstalla, missä ovat melkein kaikki kisan kärkikymmenikön kasvattajat mukana aktiivisina. He käynnistivät kilpaan keskittyneen keskustelun jo vuodenvaihteessa ja ovat toisiaan kannustaen ja neuvoja jaellen pärjänneetkin loistavasti. Suomi on kuitenkin, ainakin jos asukaslukuun verrataan, rocotonkasvatuksen huippumaa. Kaikista mitatun tuloksen saaneista 13 on saksalaista, Suomesta on 10. Kaikkia muita on vähemmän.
Sain
saksalaisfoorumilla erittäin lämpimän vastaanoton, runsaasti henkilökohtaisia tervetulotoivotuksia, olenhan heinäkuusta lähtien keikkunut tuon kisan kärkisijoilla. Uteliaisuutta outoa suomalaista kohtaan tunnettiin ja sitä oli jo ihmetelty heidän keskusteluissaan. Foorumivierailuni jälkeen tätä blogia on lukenut 80 saksalaista, useita itävaltalaisia, ukrainalaisia jne. Olenhan minäkin heidän blogejaan ja kasvatuspäiväkirjojaan tutkinut. Kuvathan ovat kansainvälisiä, mutta he väittivät Googlen käännöksellä saavansa selvää suomesta. Outoa, sillä jos syötän tekstiäni Googlen Suomi-Saksa kääntäjään, saan aikaan outoa kielten sekamelskaa. Ei kai heillä voi olla parempi kääntäjä? Tosin saksalaisissa chilipäissä paljastui useita puoliksi suomalaisia (esim. äiti tai tyttöystävä suomalainen), jotka osasivat kieltämme, ainakin kirosanat. Saksalaisten chilifoorumi on selvästi aikuisempi kuin kotimainen. Huumorilla ja toisiaan etunimillä tervehtien siellä kannustetaan toisia parempiin suorituksiin. Liikennettä on vähemmän kuin Suomessa. Saksassa chilien kasvatus ei taida vielä olla nuorison suosikkeja kuten meillä.
Niin se
kisa. Itävaltalaiskaveri, joka myös on saman keskustelufoorumin kasvatteja, meni jo ohi kolmella millillä. Hän siirsi kasvinsa kasvihuoneeseen ja lämmittää sitä kynttilälyhdyillä, vaikka ulkolämpötilakin on vielä 10°. Parilla saksalaisella on myös vielä vihreitä rocotoja, jotka todennäköisesti kasvavat omani ohi. Näistä keskustellaan aivan avoimesti saksalaisfoorumilla. Italiasta voi tulla yllättäjiä. Kilpailuaikaa on lokakuun loppuun. Minulla
isoimmat vihreät ovat vähän yli 21 cm, joten ne eivät ehdi enää kilpailumittoihin, eivätkä varmaan sisällä kasvaisikaan niin isoiksi. Nyt vain odotellaan moniko menee vielä ohi - ja rocoton kypsymistä syöntikuntoon. Maku on usein parhaimmillaan vasta, kun hedelmä helposti irtoaa varrestaan.