Toivottavasti viimeinen kookoskuidun uhri

Raja Mirch (C. chinense) ei voi hyvin

Se ei ole saanut liikaa aurinkoa, vaan lehdet ruskistuvat ja putoilevat jostakin muusta syystä.

Tuo oli istutettu edelliseen ruukkuunsa helmikuussa ja siinä se alkoi voida huonosti huhtikuussa. Vaihdoin ruukkua ja "multaa" muutama viikko sitten ja nythän jo latvassa näkyy uutta tervettä kasvua.

Alkuperäinen kasvualusta oli halpahallien kookoskuitua, siitä olen varma, sillä siihen aikaan minulla ei ollut muuta ja multakin oli ulkona jäässä. Muutama muu taimi ehti siinä kasvualustassa jo kuolla, tämän siirsin ehkä ajoissa uuteen kookokseen, Chilitarvikkeen merkkituotteeseen.

Juuret näyttävät nyt, muutama viikko siirron jälkeen heränneen henkiin, ohuita valkoisia juuria on sekä pohjalla että ylempänä. Laitoin tuon isompaan ruukkuun, mutta kasvualusta on edelleen kookos. 

Perehdyin vasta nyt tarkemmin kookoskuitujen mahdollisiin eroihin. Halpahallien pakkauksista niitä ei löydä, mutta vuosia markkinoilla olleilta merkeiltä löytyy vihjailun tyyppisiä määritelmiä: meillä nämä asiat on hoidettu, muilla ehkä ei. Esimerkiksi nämä merkkituotteet on huuhdeltu suolattomalla vedellä. Olen itse Intiassa nähnyt, miten kookoksen kuoria liotettiin suossa muutama kymmenen metriä merestä. Se vesi tuskin oli suolatonta. Myös kasvitautien ehkäisystä ja rikkaruohottomuudesta puhutaan ja niissä luvataan olevan hyödyllisiä sienirihmastoja. Katsotaan kuinka käy.

Silmääni osui myös hampun kasvattajille suunnattu tuote, jossa mainittiin, että kookos sopii erityisesti nopeakasvuisille kasveille. Chinenset ja frutescensit ovat minulla kärsineet eniten ja ne ovat hidaskasvuisia.

Kookos on vaivatonta kantaa kotiin autottomallekin, mutta halpaa se ei ole. Turve on huomattavasti edullisempaa isoissa säkeissä. Ja halpahallien maine meni näitä vertaillessa. Merkkituotteet erikoisliikkeessä ovatkin halvempia kuin noiden tarjoustuotteet.

Itämisen ihme toistuu jälleen

Syntymisen ja kasvun ihme jaksaa vain ihmistä kiinnostaa, se ei toistu täsmälleen samanlaisena.

Tummista siemenistä (toisella idätyslautalla) ovat itäneet kaikki, joka ainoa rocoton siemen. Näistä vaaleammista Frutescensin sukuisesta Lotha Bihistä pilkistää vasta yksi itu, Galapagoense ei idä nytkään, mutta muissa on jo eloa.

Rocoto Montufarista (PI 585273) takimmainen on kallistunut niin, että karvainen juuri on ilmassa, etummaisesta jo sirkkalehdet putkahtavat esiin yhdentoista päivän idätyksen jälkeen.

Raja Mirchillä juurikarvat ovat parhaiten esillä. Niitä moni luulee homeeksi, mutta oikeasti siemenestä pilkistävä juuri etsii niiden avulla kosteaa kasvupaikkaa. Niistä joistakin kehittyy sivujuuria ja tuo paksu pääjuuri tunkeutuu syvemmälle kasvualustaan. Vihreät sirkkalehdet ovat vielä kerällä siemenen sisällä.

Lisäänpä vielä yhden kuvan. Fatalii (C. chinense) tavallisimmassa itämisasennossa. Juuri on kosteassa alustassa, varsi nousee pystyyn ja joskus siemen jää sirkkalehtien suojaksi joksikin aikaa. Kosteassa, kannellisessa idätyslaatikossa se yleensä irtoaa itsekseen ja multaidätyksessä siemenkuori usein jää multaan. Joskus se voi jäädä vaivaamaan sirkkalehtien vapautumista. Sellaista sanotaan kypäräpääksi, ja pahimmassa tapauksessa sirkkalehdet pitää vapauttaa kynsisaksilla, mutta yleensä kosteus auttaa ja homma hoituu luonnonmenetelmällä.