Indian PC-1 ja Thai Hot Culinary, eroja löytyy

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Kylvin nämä annuumit vasta vappuviikolla, kun aikaisemmat kasvatukset olivat menneet metsään. Tarkoitus oli vain tutkia, ovatko nuo samaa tai samanlaista. Syyskuussa sain ensimmäiset maistiaiset ja lokakuulla isomman sadon. Ehtivät kuitenkin, vaikka punkkihyökkäys elokuussa viivästyttikin aika tavalla.

Indian PC-1 (C. annuum) on tällä kerralla itse pystyssä pysyvä, pitkäoksainen matalahko puu. Olen siitä aikaisemmin kasvatellut korkeampia ja hontelompia, ehkä nyt kesän valo ja viileys auttoi. Thai Culinary kasvoi tämän vieressä korkeammaksi ja kapeammaksi, mutta ei yhden kasvin perusteella voi vielä määritellä normaalia kasvutapaa. Lannoitus, ruukun suuruus ja ennen kaikkea valon määrä vaikuttaa korkeuteen ja tuuheuteen ratkaisevasti. Tukeva runko syntyy vain runsaassa valossa ja esteettömällä kasvupaikalla.

Intialaisen punaisen, alun perin peltoviljelyyn jalostetun chililajikkeen raakileet kasvavat ensin ylöspäin, mutta kallistuvat erilaisiin kulmiin kasvaessaan. Tämä on selkein ero thaimaalaiseen lajikkeeseen. Näitä voi käyttää myös vihreänä ja itse asiassa intialaiset käyttävät suuren osan chilistään vihreänä. Ne ovat samoja lajikkeita kuten tätä PC-1:tä tai Pusa Jwalaa, mutta ne poimitaan ennen punaiseksi kypsymistä. Jos siis intialaisessa reseptissä sanotaan "5 vihreätä chiliä", voit poimia näitä raakana. Maku on hiukan erilainen, mutta ei ratkaisevan paljon. Väri voi olla myös ruoan ulkonäön vuoksi valittu.

Thai Hot Culinary (C. annuum) kasvattaa chilinsä latvaan ja ne ovat pystyssä. Poimittuna nuo ovat PC-1:n kanssa aivan samanlaisia. Maku ei oikeastaan kauheasti eroa, mutta intialainen on selvästi tulisempi. Thai Culinarya pitää laittaa ainakin kaksinkertainen määrä samaan tehoon. Ehkä on parempi lisätä intialaisiin ruokiin intialaista ja thairuokiin thaimaalaista, kun noita nyt molempia on.

Kummallinen kirvasuma

lauantai 24. lokakuuta 2015


Meillä on kompostipönttö pihalla pensaiden ympäröimänä. Pensaisiin ilmestyi syksyn myötä kirvoja.


Pakkasten tultua ja lehtien putoillessa pensaista kirvat ovat joukolla siirtyneet kompostipöntön kylkeen ja kannelle, ilmeisesti lämmittelemään.


Kun kissalla on tapana ottaa aurinkoa samaisen pöntön kannella, on ilmeistä, että sen tassuissa ja turkissa kulkeutuu myös kirvoja sisään. Pitääpä olla tarkkana invaasion varalta.

Ihmetomaatti Sungold

torstai 15. lokakuuta 2015

Kuvat ovat tältä päivältä. Ulkona Tampereella harjun ylärinteellä yksi tomaatti vielä sinnittelee vihreänä ja kypsyttelee oransseja kirsikkatomaattejaan. Tuo tuossa on seinustalla ja kellarin ikkuna on vain kaksilasinen ja vanha, joten se voi vuotaa vähän, mutta kaikki muut tomaatit siinä vieressä ovat jo mennyttä. Parin metrin päässä tästä on digitaalimittari, joka kertoi alimman lukeman käyneen kolmessa pakkasasteessa. Mittari tosin on irti seinästä. Vesisaavi siinä vieressä oli jääriitteessä joku aamu. Kylmää siis on ollut. Sungold F1 näyttää kestävän sen.

Tomaatissa on vielä kypsiä, niitä on poimittu melkein päivittäin. Pieniähän ne ovat, makeita ja ohutkuorisia. Ei siitä varsinaista suosikkia meille tullut, sillä se ei paljonkaan maistu tomaatille, se on Sungold ja sellaisena ihan hyvä.

Sungoldia on myös alempana tontilla, siellä betonimuuria vasten. Betonikin varmaan säilyttää jotakin päivän lämmöstä pakkasöiden yli, mutta täälläkin kaikki muut tomaatit ovat paleltuneet. Vieressä kasvava viiniköynnös Zilga on myös jo jäätynyt ja lehdet ruskistuivat ennen kuin ehtivät saada syysvärityksen. Muutama pieni terttu rypäleitä on säilynyt ja ne ovat edelleen maukkaita. Tämän kylmän kesän rypälesato jäi pieneksi ja myöhäiseksi eikä kokoakaan ollut kuin puolet normaalista. Jotakin kuitenkin saatiin ulkonakin. Maukkaita ovat nämä minirypäleetkin. Niitä ei kannata pureskella, sillä Zilgassa on runsaasti siemeniä, eivätkä ne maistu hyvälle. Imaisemalla ne ovat herkkua.

Lisää oranssia chinenseä

tiistai 13. lokakuuta 2015

Jamaikan ylpeys, perinnechili Scotch Bonnet MOA (C. chinense) on 70 cm korkea ja melkein metrin matalampi kuin edellisen jutun trinidadilainen. Leikkelin ristikkäin menneitä oksia naapurikasveista ja käänsin parvekelasiin nojanneen puolen eteen. Tuuhea ja vihreä se on edelleen, vaikka ulkona on ollut useita pakkasöitä. Parvekkeella tarkenee. Satoa ei juuri näy, se on kehittynyt lähemmäksi runkoa ja toiselle puolelle. Ruukku on 6,5-litrainen, puoliksi multaa ja kookoskuitua ja aluslautasena palvelee broileri-grilliboxin pakkaus.

Scotch Bonnet MOA (C. chinense)  

Jamaikalaisen sato on niukempi kuin skorpionin, mutta siinähän oli heinä- elokuussa runsas minikokoisten bonnettien sato kylmän alkukesän jäljiltä. Kun leikkelin ne pois, isompiakin alkoi muodostua. On niitä kyllä syötykin, siksi siinä on niin harvaa. Tästä minä tykkään. Polte on miedompi kuin skorpioneissa, mutta makua ja tuoksua on enemmän ja tätä voi käyttää reilummin, ihan kuin oikeata chiliä, eikä tarvitse varoa heti yliannostusta.

Pakkasyön jälkeistä elämää

torstai 8. lokakuuta 2015

Parvekkeella on vielä vehreää, vaikka yöllä oli lähimmällä sääasemalla kuusi astetta pakkasta. Meillä harjun kupeessa oli vain pari astetta ja parvekelasien sisällä lämpöpuhaltimen avustamana alimmillaan viisi plusastetta. Päivällä auringossa  lämpö kohosi jo kolmeenkymmeneen ja chilit roikuttelevat lehtiään läkähtymäisillään. Oikeassa laidassa on päivän aihe, iso puumainen chili, joka kasvaa hyllyltä kattoon asti. Canario amppelissa peittää sen pahasti.

Trinidad Scorpion CARDI (C. chinense)  on trinidadilainen perinnechili, oranssi ja tulinen, vaikkakaan ei sentään mikään ennätystulinen. Siinä on pikemminkin pyritty säilyttämään makua ja tuoksua, sillä nehän merkitsevät ruoanlaitossa eniten. Satoa on aivan riittävästi, sillä näitä käytetään meillä varsin säästeliäästi. Kun on mietoihin tai keskitulisiin tottunut, skorpionia riittää pikku pala maustamaan ruoan. Polte on pitkäkestoinen ja sopivasti käytettynä suorastaan nautittava. Maku ei jotenkin ole minun suuhuni sopivimpia, jonkinlainen karvaus leviää taakse kitalakeen ja kieleen. Se varmaan paranee, jos ruoassa on happamia osia tai tähän sekoittaa jotakin toista chiliä. Mahdollisuuksia on rajattomasti.

Kyllähän tuo muodoltaan aitoa  "scorpparia" muistuttaa ja skorpionin pistinkin löytyy muutamasta yksilöstä. Sen sijaan toimivia siemeniä en toistaiseksi ole löytänyt. Syy ei tietenkään ole syyskylmien, vaan pikemminkin kukkien pölytysvaiheen säätilan tai ravinnetilanteen. Siemeniä kyllä on, mutta ne ovat joko hyvin pieniä tai mustia. Eipä noita ole vielä montaa käytetty, ovat niin riittoisia, joten saattaa sieltä vielä löytyä hyvin kehittyneitä yksilöitäkin.

Sugar Rush - satoa koko kesän

lauantai 3. lokakuuta 2015

Tämä Sugar Rush (C. baccatum) on kuvattu jo kuukausi sitten. Nyt siinä on tuplasti enemmän kypsiä, mutta lehdet kellastuvat jo - syksy tulee parvekkeellekin. Lannoittamisen lopetin jo toista kuukautta sitten elokuussa.

Sugar Rush on mainio ruokachili, jonka ensimmäiset kypsyivät jo huhtikuussa ja kesäkuusta lähtien niitä on riittänyt. Se on miedohko, joten niitä voi laittaa useamman yhteen ruokaan. Parvekkeella se sai seinänvieruspaikan länsipäästä, mihin suoria auringonsäteitä ei osu aamupäivisin, mutta hyvin tuokin on toiminut.

Sugar Rush on kaunis chili. Hedelmät ov monen muotoisia ja myös monen värisiä, kuten viime kesänä jouduin toteamaan. Nytkin minulla kasvaa ulkona chiliaidassa samasta siemenpussista kasvatettu oranssinkeltainen yksilö. Ulkona ei kyllä kasvua ole juurikaan tapahtunut. Sisällä kasvunsa aloittaneet raakileet kypsyivät kylmässä alkukesässä hitaasti ja elokuun lopulla tai syyskuussa uudestaan alkanut kukinta ei todellakaan ehdi kypsäksi ulkona. Tämä nyt oli näitä kesiä. Onneksi parvekkeella on lasit.