Canario yllättää varhain

Canario (C. pubescens) on nyt kuuden viikon iässä. Sillä on samanlainen kaveri. Ne molemmat alkoivat haarautua alle 10 cm korkeana ja nyt oksat menevät melkein vaakasuoraan. Rungot ovat tukevia ja kasvit tuuheita. Ne ovat kasvaneet 30 W energiansäästölampun alla 10 cm taimiruukuissa. Lannoitusta en ole vielä aloittanut, mutta ehkä nyt pitäisi.

Nuppujahan siellä on oksien haarautumiskohdissa. Itse asiassa bongasin ensimmäiset kuukauden ikäisessä, kun haarautuminen alkoi. Eihän näistä vielä rocotoja tule. Ensimmäiset pikku nuput kuivuivat varhaisessa vaiheessa, ja tuskin tuokaan kehittyy isommaksi. Eipä ole syytäkään.

Lohiceviche, maukkaita muistikuvia

Ei minusta ole ruokakirjailijaksi. Nytkin unohdin ottaa kuvan.

Joulupöydässä söimme tämän kummallisen sitruunalla kypsytetyn kalan ja sain siitä jopa kehuja. Lähtökohta oli sellainen, että minulla oli kypsiä, melko tulisia Rocoto Peruja jouluna yllin kyllin. Sitten sattui vielä niin, että syntyperäinen perulainen kyseli minulta chilin siemeniä ja mainitsi siinä sivussa, että rocotoista saa hyvää cevicheä. Siis mitä?

Niinpä lähdin googlaamaan reseptejä. Niitähän riittää. Perusperiaate on, että kala kypsennetään limetin mehulla ja lisäksi laitetaan vaikka mitä mausteita, yrttejä, sipulia, tomaattia, ehkä maissiakin. Kaupassa ei sattunut olemaan limettejä, joten päättelin sitruunan riittävän ja löytyihän sellaisiakin reseptejä. Jopa greippimehulla kala kypsyy. Tässä siis ensimmäinen kokeiluni, eri ohjeista yhdistelty ja improvisoitu, mutta maukas, ehdottomasti jatkossakin juhlapöytään kuuluva alkuruoka.

Lohiceviche, oma versio Jouluna 2012

250 g lohta, pieniksi kuutioiksi paloiteltuna, nahka poistettuna

1 sitruunan mehu

1/2 rocotoa pienenä silppuna jokamiesluokkaan, chilipäille kokonainen (chilijauhekin käy)

2 tomaattia pieninä kuutioina

1 punasipuli paperinohuina siivuina tai silputtuna

1 valkosipulin kynsi pienittynä

rosmariinia, timjamia, mielimausteitasi, korianterin lehtiä ja kalakastiketta suosittelevat monet

ripaus merisuolaa ja hippunen ruokosokeria

Sitruunan mehu (tai 2 limettiä) puristetaan päälle vajaa puoli tuntia ennen ruokailua ja kulhoa sekoitetaan muutaman kerran kunnolla. Lohi muuttaa väriä kypsyessään. 

Tätä ei säilytellä pitkään.

Loraus oliiviöljyä päälle tarjolle vietäessä ja se on siinä.

Oikeastaan ainoa miinuspuoli oli, että graavi lohi tuntui tämän jälkeen kovin mauttomalta. 

Parvekkeella kukkii nyt jää

Aurinko havaittu Tapaninpäivänä 2012.

Käsittämättömän hienoja kuviota tekee 22° pakkanen parvekkeen laseihin.
Chilit kukkivat sisällä.

Joulu on taas...

Joulurauhaa!

... ja ihmisilläkin hyvä tahto.

Jouluruokia tuoreesta rocotosta

Rocoto Peru (C. pubescens) on tosiaan oman tiensä kulkija. Nyt, jouluna 2012 siinä on kymmenittäin kypsiä viileässä, suorastaan kylmässä varastossa, jossa tosin on isot ikkunat, mutta ei minkäänlaista keinovaloa. Lyhyet päivät riittävät sille kypsymiseen.

Lohicevicheä noista on tekeillä.

Tummia ja tulisia ovat. Yksikin olisi riittänyt kanaan, mutta minä laitoin kaksi.

Joulukuinen aamuhämärä chili-ikkunalla

Sattuipa näin auringonnousun aikaan lumimyrskyisenä joulukuun päivänä.

Orava oli tullut ikkunan pellitykselle syömään lintulaudalta ryöstämäänsä pähkinää. Sen korvat liehuvat tuulessa, mutta ei tuo näytä palelevan. Kissa makoili patterin päällä ikkunalaudalla. Se heräsi äkkiä ja alkoi kynsiä ikkunaa. Orava ei ollut moksiskaan. Se selvästi tiesi olevansa turvassa. Lopulta kissakin vain käänsi kylkeä.

Kuten huomaat, olohuoneen chili-ikkuna on vielä tyhjä. Alma paprika pilkistää vähän kuvaan vasemmalta. Lintulauta riippuu telineessä, jossa kesäisin pidän amppelichiliä ulkoilemassa. Idätykset versovat mukavasti lautalla. Vielä on tilaa eläimillekin.

12.12.12, idätykset menossa

Näihin aikoihin näitä kuvia näkee Chilifoorumilla ja chiliblogeissa, mutta lisätään vielä yksi. Väärinkäsityksien välttämiseksi mainitsen tässä, että rasian peittää normaalisti sen kansi löysästi päälle laskettuna. Sillä tavalla kosteus pysyy korkeana ja vettä haihtuu vähemmän. Lämpötilakin laskee, jos haihtuminen on runsasta.

Vanha idätysrasia otettiin taas käyttöön itsenäisyyspäivän tietämissä. Ylinnä on varsinainen Ulupica (C. cardenasii), siis se pienimarjainen villilajike. Sen isomarjainen risteytys Ulupica Large itää toisella lautalla, jolla olen tehnyt testi-idätyksiä koko syksyn ajan. Toisena on baccatum Siam Hot, joka näyttää varsin paljon Omnicolorilta siemenliikkeen sivuilla. Siitä kuvittelen saavani aikaista satoa.

Chinense-idätykset käynnistin myös  testilautalla, jolta Pimenta de Bode on jo mullassa ja CGN 21500 vasta heräilee. Tässä ovat loput. On aivan selvää, että niitä on liikaa yhdelle parvekkeelle, mutta ehkäpä kaikki eivät onnistu. Kokeilin idätysten merkkaamiseen erilaisia tussikyniä. Jotkut leviävät ikävästi kosteudessa. CD:n merkkaamiseen tarkoitettu toimi parhaiten.

Pubescenseja en montaa aio kasvattaa. Pari Canariota on jo terhakalla taimella. Tuossa on itse nimeämäni Rocoto M2 ja toisella lautalla Rocoto Red Peruvian ja Turbo Pube, joka ei tänä vuonna tunnu itävän. Ehkä niin on parempi.

Baccatumien aika tulee vasta tammi- helmikuussa ja yritän pitää niiden lukumäärän pienenä. Maaliskuussa taidan laittaa itämään muutaman annuumin, jos ikkunalle vielä mahtuu.

Punaista pullossa

Juomasekoitusten teko on talvista puuhaa. Rommi oli valitettavasti loppu, joten piti tyytyä huonoon vodkaan. Puolikas pikkupulloa oli jäänyt, kun kerran ostimme testimielessä kaupan halvinta vodkaa; eipä ollut hyvää.

Aji Cachucha, miedohko kuubalainen chinense suorastaan houkutteli maullaan kokeilemaan sitä rommiin, mutta nyt siis ensin tyydyttiin kirkkaaseen juomaan. Minulla oli noita chilejä puolikkaina kuivattuna ja siitä laitoin yhden tuohon vajaaseen 3,5 dl:n pulloon. Muutaman päivän jälkeen tuli jo polttava tarve maistella.

Kautta Teutateksen, tulijuomahan on hyvää. Poltettakin on aivan tuntuvasti ja Cachuchan maku jätti kokonaan alleen halvan vodkan ikävän sivumaun. Väri muuttui vain lievästi punertavaksi. Vedellä laimentaminen tai jääpalojen lisääminen ei makua sanottavasti muuttanut. Poltetta oli chiliin tottumattomille liikaa jo vajaan viikon liotuksellakin, mutta ei tämä mitään illanistujaisten irvistelyjuomaa ole, vaan oiva nautintoaine. Kuuma rommi on pakko vielä kokeilla. Onneksi noita on kuivana pussissa riittävästi.

Vanhakin siemen itää

Sain chilinkasvatusta aloitellessani 2007 Chiliyhdistyksen perustajiin kuuluvalta, nykyisin kunniapuheenjohtaja Pertsalta aikamoisen valikoiman siemeniä ihan lahjaksi. "Pertsan pussukka" nimen saanut resuinen kirjekuori on ollut ahkerassa käytössä, mutta silti sinne on jäänyt vielä kokeilemattomia lajikkeita. Yksi niistä on chinense Pimenta de Bode.

Siemenet ovat siis ainakin 5 vuotta vanhoja, kenties vanhempiakin. Lautalla ensimmäinen iti viidessä päivässä (kuva on 5.12. tilanteesta) ja toinenkin seitsemässä päivässä. Tänään keskellä olevassa on jo sirkkalehdet. (Lisäys 8.12.: Kaikkihan ne lopulta itivät.)
Alalaidassa Toni.A:n lahjoittamat frutescensit ovat nyt itäneet jo kaikki kolme.

Kauppojen siemenpusseissa on aika lyhyet myyntiajat, itävyys taataan ehkä kolmeksi vuodeksi, mutta chilinsiemenet tuntuvat kestävän paremmin. Nämäkin säilyttelin kirjekuoressa huoneenlämmössä.

Seuraava kausi jo mielessä

Kummallinen valoilmiö - halo eilen aamulla 09.46 olohuoneen ikkunassa.

Synkän syksyn jälkeen valo tuo toivoa tulevasta. Seuraavan kasvatuskauden suunnittelu on syytä aloittaa ja pubescensien idätyskin olisi tehtävä tähän aikaan vuodesta, jos satoa haluaa ennen seuraavia syyskylmiä.

Siementen tilausta käsittelin joulukuussa 2009, eikä siihen ole vieläkään paljon lisättävää. Valinnan vaikeutta pohdin viime vuonna lokakuussa ja idätykset aloitin juuri näihin aikoihin.

Nyt olisi myös menneen kauden yhteenvedon aika. Toistaiseksi taidan luistaa siitä. Sivupalkin Lajikkeita-osastosta löytyy niin paljon mielipiteitä ja kokemuksia, että koosteen tekeminen saa siirtyä. Sen sijaan voin suositella muiden bloggareiden kokemuksiin tutustumista, vaikkapa ruotsalaisen Patrikin erinomaiseen blogiin, jossa juuri ilmestyi yhteenveto vuoden kasvatuksista. Sieltä löysin Columbian Orange nimisen chinensen, jonka siemeniä on jo hankinnassa. Hyvän maun lisäksi valintaan vaikutti ratkaisevasti se, että se oli ainoa chinense, joka Patrikilla teki satoa talon seinustalla kylmänä ja sateisena kesänä. No, ensi kesä on tietysti aurinkoinen, eikä noita ominaisuuksia pääse testaamaan. Lillenin kehut Starfishistä saivat minut kaivamaan siemenet esiin. Viimeksi kasvatin sitä 2008. Toni.A tarjosi minulle Ulupican ja Cap 502:n siemeniä, jotka jo ovatkin itämässä. Monet muutkin blogit ovat antaneet hyviä vihjeitä kiinnostavista lajikkeista.

Parvekkeella näyttää nyt tältä. Kaikki chilit ovat jäässä ja -23° tekee jääkukkia ikkunaan. On talvi.