Puca Uchu ja kaverit

torstai 28. tammikuuta 2010

Pakkanen hidastaa kasvua selvästi. Jouduin siirtämään pikkutaimien laatikon pois ikkunalaudalta patterin päältä, tuuletusikkunan edestä, kun laitimmainen sai vetoa ja sirkkalehdet surkastuivat. Uudessa paikassa on viileämpää ja pariviikkoiset taimet ovat selvästi pienempiä kuin edellinen erä. Ehtiväthän nuo vielä, ei siitä ole hätää. Jos nopeaa kasvua taimilleen haluaa, ne kannattaa pitää noin 30° lämmössä ja kosteassa ilmassa.
Varsinainen asiani on kuitenkin eri lajien erilainen kasvutahti.
Puca Uchu keskellä on intiaanien perinteinen köynnöstävä baccatum-chili, jota on viljelty tuhansia vuosia mökkien seinustoilla Perussa ja naapurimaissa. Siemenliikkeidenkin mukaan siitä voi tulla iso ja kasvukausi on pitkä. Tuota on mainittu myös pakkasta kestäväksi. Syksy sen sitten näyttää. Taimen kehitys pituussuuntaan on ollut ripeätä. Vasemmalla on chinense Cajamarca, lajilleen tyypillisesti matalana ja lehtiä levittävänä. Oikean laidan annuum on Indian PC-1. Sen alkuun lähtö on ollut hitainta näistä kolmesta. Kaikki ovat olleet saman lampun alla ja samanlaisessa mullassa. Taustan rocotot ovat näitä kuukauden vanhempia.

Puca Uchu on iso chili, punainen kypsänä ja espanjalaisperäinen nimi onkin Aji Rojo, englanniksi Aji Red. Minä ajattelin pysyä ketšuassa, vaikka eri länsimaiset lähteet mainitsevatkin samalla nimellä useita erilaisia chililajikkeita. Muuan chilitutkija kertoi kirjassaan Puca Uchun kasvavan keskimäärin kolmivuotiaaksi, mutta sinä aikana sille on syntynyt sivuversoja tai uusia taimia joten kasvu jatkuu saumattomasti. Chiliä käytetään pääasiassa tuoreena ja sitä onkin tarjolla miltei ympäri vuoden keittiön seinustalta kerättäväksi.

Rocoto Peru pitää loisteputkista

maanantai 25. tammikuuta 2010

Rocoto Peru ei pidä Bauhausin himmeitä 36W loisteputkia kuumina, vaan hakeutuu kohti valoa ja kahdesta kohdasta se on jo kasvanut valaisinrungon ja putken välistä. Muutama lehti on vähän ruskettunut, mutta varsi näyttää kestävän lämmön.
Huomattava muuten on, että kaikki kärjet suuntaavat sinisempää Philipsin 865 putkea kohti, vaikka ikkuna on vastapuolella, Bauhausin valolistan alkuperäisen kellertävän 742 putken suunnassa. Rocoto Peru kukkii kauniisti violetein kukin, on karvainen ja tuoksuu hyvälle. Siis lehdet tuoksuvat, ei kukka niinkään. Tämä rocoto on ollut varsinainen ongelmatapaus tai ainakin hyvin itsepäinen. Se on vuoden vanha, tammikuulla -09 idätetty. Heinäkuulla se jo oli melkein nykyisen kokoinen, kun vein sen loppukesäksi ulos eteläseinustalle. Ei syntynyt kukan kukkaa, ei mitään. Toin sen kuitenkin sisään lokakuussa viileään varastohuoneeseen ja hankin sinne muutaman viikon päästä kaksi Bauhausin valolistaa chilipöydän yläpuolelle roikkumaan. Himmeitähän ne on, mutta Peru on kuitenkin innostunut kukkimaan ja pienehköjä rocotoja on jo muutamia oksilla.

Tämä on oikeasti tummanvihreä, vähän peukkua paksumpi. Se on yläpäästä alkanut punertaa.

Ulkoistetaanko chilit?

perjantai 22. tammikuuta 2010

Ihan vielä en aikonut viedä ulos chilejäni, vaikka ajan henki sellaista vaatisikin. Saattaisivat chilit unohtua sinne parvekkeelle kuin laukut Helsinki-Vantaalle. Eilinen uutinen pääministerin tietokoneelta varastetun kuvan kauppaamisesta sensaatiolehdelle sai minut pohtimaan ulkoistusta uudemmankin kerran. 


Valtioneuvoston turvallisuusjohtaja selitteli iltauutisissa: ATK-toiminnat on ulkoistettu ja pääministerin tietokonetta korjaamaan lähetettiin ulkoistetun firman harjoitteleva työntekijä, joka ei voinut vastustaa kiusausta "lainata" muutama mehevä kuva ja yrittää niillä saada vähän levennystä leipäänsä. On tästä omakohtaisempaakin kokemusta. Poikani asenteli pari vuotta sitten juurikin kyseisen Vantaan laukkufirman tilapäisenä työntekijänä aivan toisen ulkoistetun firman laskuun ulkoministeriöön ison sarjan tietokoneita, muistit ja käyttöjärjestelmät. Olisi sinnekin voinut kätkeä vaikka mitä koneiden sisuksiin. Toki turvaluokitus tehtiin Supon toimesta, mutta sairauslomien ajaksi sinne otettiin ketä tahansa henkilöstövuokrauksen lähettämiä heppuja, homma kun oli myöhässä noiden turvatarkistuksien vuoksi. Mitenkähän maan turvallisuus makaa, kun valtiosalaisuudet ovat näin heikoissa käsissä? Tarkoitan tietenkin päällikköä ja ulkoistuspäätöksen tekijää.


Korjauksena tilanteeseen tietotekniikkapäällikkö kertoi tästä lähtien tehtävän niin, että ulkoistetun korjaajan työtä seuraa laitoksen oma henkilö. Tällaisesta byrokratiasta ovat itäisen naapurimaan suuret klassikot kirjoittaneet meheviä romaaneja jo 1800-luvun puolivälissä. Olisi siinä aihetta nykykirjailijoillekin.

Kasvatuskilpailujen aikaan

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Chilifoorumilla on taas levinnyt innostus kasvatuskilpailuun. Kohde ja tapa on vain vielä hakusessa. Pituuden mittaus on selkein arvosteluperuste. Englantilainen chileman-sivusto on sellaisia järjestänyt jo usean vuoden ajan. Nyt heillä onkin vaihteeksi Rocoto-kisa, jossa ratkaisee ympärysmitta.

Heti kisasta luettuani tulivat mieleeni lukuisat tavat huijata tuollaisessa mittauksessa. Enhän minä tietenkään, mutta joku muu saattaisi… Kirjoitin kisaa organisoivalle Julian Livseylle epäilyksistäni näiden kuvaesimerkkien avulla.
On tietysti ratkaisevaa, mihin kohtaan tällaista vaihtelevan muotoista päärynärocotoa mittansa asettaa. Tässä tulos 13,4 cm.

Kun otin kolikon pois rocoton takaa, mittaustulos onkin 12 cm.
Yhtä epävarmoja ovat vaakaan perustuvat menetelmät. Voisihan sen kolikon tunkea chilin sisäänkin.
Ehdotin halkaisijan mittausta suora mitta alla suunnilleen keskellä hedelmää. Tästä esimerkiksi saataisiin 11,9 cm, kun halkaisija 3,8 kerrotaan piillä. Tietenkään kaikki rocotot eivät ole pyöreitä, joten ei tämä tarkka menetelmä olisi, mutta varmistaisi kuitenkin ympärysmittauksen tuloksia.

Julian vastasi ja sanoi minun aiheuttaneen heille päänvaivaa, mutta he aikovat luottaa kilpailijoiden rehellisyyteen, tietysti vaatien kuvallista näyttöä, että chili on itse kasvatettu, kiinni oksassa ja mittanauhan kanssa. Ehkä muuta ei ole tehtävissä, mutta ovatpahan ainakin tiedostaneet vaarat.

Maitopurkkivaiheessa jo mennään

maanantai 18. tammikuuta 2010

Ensimmäiset chilit kasvoivat pienistä taimiruukuistaan ulos ja vaihdoin niille vähän isommat, ennen kaikkea syvemmät astiat, jollaisiksi kelpaavat tyhjentyneet ja pestyt maito- tai mehupurkit. Kesäksi saavat sitten oikeat isommat ruukut, kun on enemmän kasvutilaa parvekkeella ja ulkona. Pistän tölkit poikki vähän puolivälin yläpuolelta ja alakulmista nipsaisen terävällä veitsellä tai saksilla pienet palat pois, jotta kastelu alakautta onnistuu, eikä vesi makaa juurilla. Näin taimet saavat uutta multaa ja sitä kautta kasvuvoimaa. Lannoituksen aloitan joskus kuukauden päästä, ellei ole kauhea tarve saada nopeasti iso chili. Nyt ei vielä ole.
Kuukauden vanhojahan nuo ovat. Rocoto Riesen (Grande) on muutaman päivän yli, muut aika tasan. Kaikki on latvottu kaksi viikkoa sitten. Rocoto Red Peruvian oikealla haaraantuu mallikkaasti. Yleensä ne tuon jälkeen tuuhentuvat itsekseen, haarautuminen jatkuu. Baccatum Aji Ahuachapáu keskellä vaatii ehkä vielä pientä lisäohjausta. Baccojen tapaan sillä ei ole lehtipareja, vaan lehdet kasvavat eri kohdista. Nyt alempana on pienempi verso uutta haaraa kuin ylinnä. Jos alempi alkaa jäädä alakynteen, ylempää haaraa voi vielä kerran nipsaista latvasta. Taitava kasvattaja voi näin tehdä aika pitkälle haluamansa muotoisen kasvin. Luonnollista muotoa emme chileistämme pysty saamaan, siihen tarvittaisiin paljon enemmän lämpöä ja paljon, paljon valoa, tropiikin aurinko. Luonnollinen muotohan on usein tiheä, tukevaoksainen pensas, jolla on leveyttä enenmmän kuin korkeutta tai sitten pieni puu. Kotikasvattajan kauhun, kaatuilevan pitkän hennon varren, jossa on tupsu lehtiä päässä, pystymme kuitenkin latvomalla ehkäisemään, jos valoa on edes kohtuullisesti. Uudelleen istutuksessa nuo joutuivat myös entistä syvempään. Varteen kasvaa uusia juuria, jos sen peittää multaan ja näin tukevuus lisääntyy.

Maitopurkkien sekava rivistö kiusaa ainakin pientä Adrian Monkia sisälläni, mutta kääntelin ne niin, että haarautumiset näkyvät parhaiten. Suorana rivistönä niitä mahtuu monta samaan muovialtaaseen, missä ne voi kätevästi kastella kerralla. Taimiruukkuina monet käyttävät jogurttipurkkeja, mutta kannattaa sitten niihinkin laittaa reiät pohjaan, ettei vesi makaa ruukussa ja pilaa juuria. Annuumit ja muutaman baccatuminkin ajattelin kylvää vasta helmikuun puolivälissä, etteivät kasva liian isoksi ikkunalla. Edellisinä keväinä siitä ei ole nähnyt ulos huhtikuussa, niin täynnä chilejä se on ollut.

Tämän jälkeen seuraa vielä ruukunvaihto tai kaksi. Nopeakasvuisimmat vaihdan maaliskuun lopulla 13cm/1,5l ruukkuihin ja melkein kaikki parvekkeelle vietäessä isoihin 6,5 litraisiin ruukkuihin, osan isompiinkin.

Cajamarca

perjantai 15. tammikuuta 2010

Cajamarca on minulle ainoa uusi chinense tänä vuonna. Onhan noita kasvamassa vanhastaan: amppelissa Habanero, puumainen Aji Chombo, Bhut Jolokia ja pikkuinen Biquinhokin vielä punertaa ikkunalla. Tämä taimi pääsi venähtämään sirkkalehdille asti kymmenessä päivässä talouspapaperilla kun multa on jäässä ulkona. Ostin tänään kukkamultaa lähikaupasta.

Cajamarca on kaupunki Perussa, Oulun kokoinen, melkein kolmen kilometrin korkeudessa Andeilla. Itse chilistä en paljon tiedä, mutta kotipaikasta voisi päätellä sen kestävän viileää ilmastoa. Patahontasin blogissa oli viime vuonna siitä kuva, josta kiinnostukseni heräsi. Saat kelata linkkiä pitkästi alaspäin löytääksesi sen, mutta en viitsinyt lainata luvatta toisten kuvia, kun omia ei vielä ole. Siinä kuvassa chilit ovat vielä raakoja, kypsänä sekin on punainen.

Cajamarca on Perulaisille tärkeä paikka. Siellä käytiin ratkaiseva taistelu, jossa espanjalaiset löivät Inkavaltion joukot ja teloittivat niiden johtajan keisari Atahualpan hyvin kyseenalaisin keinoin, kuten Wiki kertoo:"Pizarro järjesti ansan Atahualpalle Cajamarcassa vuoden 1532 lopuilla ja vangitsi tämän. Atahualpa maksoi vapauttamisekseen tyrmän täydeltä aarteita, mutta Pizarro tappoi hänet silti. Sitten espanjalaiset surmasivat hillittömästi aseettomia inkoja Cajamarcan aukiolla." Tuossa chilissä, sen värityksessä ja muodossa jotkut näkevät muistumia tästä verilöylystä.

Minä repäisin ison taimen raa'asti irti alustastaan ja tämmöinen sieltä tuli:
Juuria on yhtä paljon kuin maanpäällistä osaa. Aluksi juureen ilmestyy "pulloharja", pieniä juuria tunnustelemaan kasvumahdollisuuksia. Paperissa niitä ei paljon ole, mutta nyt tuo peitetään multaan.

21 tuntia myöhemmin

tiistai 12. tammikuuta 2010

Eiliseen kuvaan jatkoa. Lehdet ovat kasvaneet. Pubescens on karvainen chililaji. Otin keskimmäisen loiton kameraan 50mm objektiivin lisäksi, mutta jalustaa en viritellyt vieläkään, vaan vein taimen loisteputken alle kädessäni ja toisella kädellä kuvasin. Ihan hirveästi eivät kädet vielä vapise.

Isompana näkyy tämäkin paremmin.

Rocoto Red Peruvian haarautuu jo

maanantai 11. tammikuuta 2010

Viikko sitten leikkelin baccatumista latvan saadakseni sen haarautumaan. Siinä ei vielä näy varmuudella tulosta, mutta samaan aikaan nipsaisin myös yhdestä Rocoto Red Peruvianista latvan ensimmäisten oikeiden lehtien yläpuolelta ja sehän äityi siitä kasvamaan leveyttä lehtiin ja paksuutta runkoon, vaikka multaakin on vain pari senttiä ruukun pohjalla. Multasäkki oli niin paksussa jäässä ulkona, että siitä ei saanut kirveelläkään irti enempää.

Viikossa siis ilmestyivät selvät uudet versot latvaan, kaksi haaraa on muodostumassa. Myös sirkkalehtien hangoista on versomassa uutta, eli sirkkalehtien yläpuolelta katkenneella varrella on toivoa, kasvupisteitä löytyy. Tähän asti olen elänyt siinä luulossa, että uudet versot ovat mahdollisia vasta ensimmäisten oikeiden lehtien yläpuolelta.

Nyt pääset katsomaan kuvaa myös vähän isompana. Videokameralla kuvatuista en tuollaista palvelua kehdannut tarjota.

Lähikuvaukseen lisää laatua

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Teinpä pitkästä aikaa valokuvausvälineiden hankintoja.
Olen kuvannut lähikuvat kukista ja pienistä chileistäkin HD-videokameralla, kun sen makrotoiminto on niin kätevä. Se tarkentuu automaattisesti melkein linssiin kiinni. Videokameran tarkkuus vain ei ole kovin suuri, 1920 pikseliä leveyssuuntaan ja lyhyet kuvausetäisyydet tekevät valon saannista ongelman, kun kamera peittää valon.

Nyt havaitsin Digitarvikkeella seitsemän vuotta vanhaan digijärkkäriimmekin sopivan loittosarjan satasella. Eihän se halpa ollut, mutta muun tarjonnan huomioon ottaen edullinen. Canonin lisävälineissä on sellainen hieno ominaisuus, että ne toimivat vuosikausia, systeemejä ei vaihdeta yhtenään. Minullakin on kinofilmikameraan kaksi vuosikymmentä sitten ostettu 50mm objektiivi, joka toimii edelleen täydellisesti nykyisissä digirungoissa.

Kiinalainenhan tuo loitto on. Kiinnitykset ja lukitukset eivät ole ollenkaan Canonin tasoa, mutta pysyvät paikallaan. Se saa riittää. Näillä pääsen kuvaamaan kukkia ja perhosia vähän laadukkaammalla kameralla. Muutaman millin mittaiset ötökät on edelleen kuvattava videokameralla ja makrolisäkkeellä.

Loittojen kanssa pääsee 2-4cm kokoiseen kohteeseen kameran vakiozoomilla, 50mm lasilla vähän isompaankin. Kaikki renkaat päällekkäin kuvausalue on reilun senttimetrin leveä. Valoa tuossa tarvitaan paljon ainakin, jos käsivaralta aikoo kuvata. Terävyysalue on tosi pieni ellei käytä pientä aukkoa ja sehän tarkoittaa pitkää valotusaikaa ja jalustan tarvetta. Tuon Rocoto M2:n kukan kuvasin ikkunalla auringossa käsivaralta, kun kukkaa piti samalla toisella kädellä kääntää sopivampaan kulmaan. Valotusaika oli 1/160 ja aukko 10 vanhalla 50mm objektiivilla, kertovat kuvaustiedot. Loitoista keskimmäinen oli käytössä, mutta sitä ei kamera rekisteröi mitenkään.

On noilla kiinalaisilla otsaa nimittää loittoputkiakin digitaaliseksi. Nuohan on pelkkää metalliputkea (tai kovaa muovia), jossa sisällä kulkevat objektiivin moottoreille tiedot aukosta ja tarkennuksesta. Automaattitarkennus siis toimii, mutta vain, jos olet vienyt kameran oikealle etäisyydelle - ja siinä ei paljon pelivaraa ole. Tässä kuvassa on kaksi pidempää loittoa. Lyhyt on irrotettu, mutta ei sitä tähän kuvaan tarvittu, kameran oma zoomi riitti. Zoomin ja loittojen yhteispelistä minulle paljastui sellainen outo asia, että zoomaus ei vaikuta kuvakokoon, vaan muuttaa vain kuvausetäisyyttä. Olenhan minä paljonkin loitoilla ja palkeilla kuvannut, mutta se oli 60-luvulla, eikä silloin ollut zoomeja.

Kissa maistaa kapsaisiinin

perjantai 8. tammikuuta 2010

Aji Chombo oli tiputtanut eteisen lattialle yhden rypistyneen chilin. Kanta oli kuivunut poikki. Kissa löysi sen lattialta ja alkoi leikkiä sillä, kuljetellen sitä tassuniskuin huoneesta toiseen. Lopulta se päätti surmata saaliinsa ja iski siihen hampaansa. Se alkoi pärskiä, sinkosi chilin kauaksi, eikä rynnännyt perään. Pitkään sillä oli suu väärässä, sylkeä tuli ja kissa pärski äänekkäästi. Selvästi tämä tulinen chili oli tehnyt siihen aikamoisen vaikutuksen, vaikka se on tottunut syömään ihmisten chilillä maustettua ruokaa ja chilitonnikala menee hyvin. Aji Chombo on kuitenkin Habaneroakin tulisempi tapaus. Minusta ne tiedemiehet puhuvat puppua, jotka väittävät, että eläimet eivät maista kapsaisiinia.

Kuvassa Mustikka leikkii rocoto M2:n kypsällä hedelmällä. Sitä muuten kiinnostavat nimenomaan punaiset, vaikka väitetään, että kissalla ei ole värinäköä.

Ensi kesän suunnittelua

torstai 7. tammikuuta 2010

Siemenluetteloita on tullut selattua. Paljon mielenkiintoista on maailmalla ja omasta siemenlaatikostakin löytyy vielä monia kokeilemattomia tapauksia. Edellisinä vuosina olen keskittynyt chilin kasvatuksissani lähinnä yhteen maahan kerrallaan ja ottanut samalla selvää sen lajikevalikoimasta, maantiedosta, historiasta ja monesta muustakin asiasta. Intia ja Peru ovat tulleet paljon tutummiksi. Nyt olen hankkimassa uusia siemeniä hyvinkin monesta suunnasta.

Perulainen peruschili on edelleen vahvasti mukana, talvehtivathan monet lajikkeet. Myös pari uutta on suunnitteilla, baccatum Puca Uchu ja chinense Cajamarca sekä Red Peruvian Rocoto, joka on jo taimella. Intiasta tulee tietysti Bhut Jolokia, maailman tulisin, sekä muutama annuum. Jo kolmatta kauttaan kasvava baccatum Aji Indian jatkanee palveluksiaan. Saman ikäinen on myös Aji Cristal Chilestä. El Salvadorin ihmeen mainitsinkin jo edellisessä postauksessa.
Panamalainen Aji Chombo on jo kaksi kesää ollut parvekkeen suurin kasvi. Lokakuun puolivälissä sisään tuodussa puussa ovat punaiset hedelmät pysyneet. Osa on rypistynyt, mutta aivan tuoreitakin on edelleen oksilla. Ne ovat kestävää laatua, pysyvät kolmekin kuukautta oksilla käyttökelpoisina. Uusia ei talvisäilytyksessä ole kasvanut.

Nyt mukaan tulee myös muutama eurooppalainen annuum-chili. Espanjasta ja Unkarista ainakin on tulossa siemeniä. Tai siis siemenet tulevat Englannista, mutta lajikkeet ovat noista muista maista. Vietnamilainen baccatum Dong Xuan Market on muutaman vuoden takainen hankinta, mutta jäänyt aina kylvämättä, jospa se nyt mahtuisi. Kolumbuksen retkien lääkärin mukaan on nimetty baccatum Aji Chanca, jonka siemen on Australiasta, mutta kasvi kotoisin jostakin Etelä-Amerikasta. Näiden lisäksi monet vanhat lajikkeet näyttävät selviävän talvesta ja siis jatkavat.

Palaan noihin tarkemmin, kunhan saan siemenet ja totean niiden itävän. Edellisinä vuosina on kohdalle osunut lajikkeita, jotka eivät itäneet, ei sitten millään. Sellaisista on turha tehdä numeroa etukäteen. No, joka tapauksessa lajikkeita on taas riittävästi täyttämään parvekkeeni - ja karsittavaksikin kevään kuluessa.

Jos nyt vasta heräsit siemeniä tilaamaan, siemenliikkeiden esittelystäni voisi olla apua. Nyt et vielä ole ollenkaan myöhässä ensi kesää ajatellen. Suurimman osan noista aion kylvää vasta helmikuulla, mutta erittäin hitaiden lajikkeiden, kuten pubescensien kanssa kannattaa jo pitää kiirettä.

Latvominen, keino saada chilit haarautumaan

maanantai 4. tammikuuta 2010

Kun en halua Aji Ahuachapáusta vielä muutamaan kuukauteen jättikokoista, nipsaisin siltä latvan poikki. Useimmat chilit (ja muutkin kasvit) haarautuvat, kun latva katkeaa. Niin niistä saa tuuheampia alhaalta lähtien. Tällä baccatumilla on mittaa vasta 12 cm. Yleensä teen ensimmäisen latvan katkaisun vähän isompana, mutta ei siinä mitään rajaa ole, kunhan oikeita lehtiä jää runkoon kasvamaan. Tähän jäi 2 paria.
Aluksi taivutetaan ylimmät lehdet sivuun, jotta latvaan pääsee käsiksi. Hyvä aikomukseni oli tehdä opettavainen kuvasarja, mutta kuinka ollakaan juuri ratkaisevalla hetkellä tuli iso saksikäsi ja peitti koko kuvan. Niin siinä käy, kun yrittää itse tehdä kaiken. Katkaisuun sopivat hyvin kynsisakset, mutta omilla kynsilläkin se käy. Tässä lopputulos. Irronneen latvan voi nostaa hyppysiin. Seuraukset näkyvät ehkä parin viikon päästä. Useimmiten tuo onnistuu, mutta on myös sellaisia "köynnös"-chilejä, jotka kasvattavat yhtä vartta vastoinkäymisistä välittämättä.

Hyvässä valossa ja sopivan niukalla lannoituksella taimet pysyvät kurissa ilman katkomistakin ja haarautuvat ihan itse, kun ovat siinä iässä. Jos liian isoksi kasvaneita haluaa katkoa, se pitää tehdä aivan lehden yläpuolelta, sillä uudet oksat kasvavat lehtihangasta. Ylempää katkaistuun jää ruma kuiva tappi.

Lisäys 14.1.
Nyt kun olen latvomista taas vähän enemmän harjoitellut, olen vakuuttunut, että se hoituu paremmin omilla sormilla kuin saksilla.
Eräs todiste latvomisen seurauksista löytyy täältä.

Suomalaiset chiliblogit

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Kokosin uuden vuosikymmenen kunniaksi suomalaisia chiliblogeja samalle sivulle. Se helpottaa niiden löytämistä ja sivulta näkee aina viimeiset päivitykset. Paljon niitä varmaan vielä puuttuu, mutta kerro niistä minulle tuon sivun kommenttipalstalla, niin lisään puuttuvat mukaan.

Tästä saat kirjanmerkin: http://chiliblogit.blogspot.com/

Chilien numerokoodeista

lauantai 2. tammikuuta 2010

Chilien siemeniä tilaava tai muuten lajikkeita tutkiskeleva ei voine välttyä kummallisilta numerokoodeilta chilin nimeä ilmaisemassa. Tuollainen numerologia kyllä sekoittaa pienen pään, mutta ei kai vetäviä nimiä ole ehditty keksiä aivan kaikille tuhansille lajikkeille. Tieteellisessä käytössä ne ovat täsmällisiä ja selkeitä ja ne perustuvatkin useimmiten jonkin geenipankin tai tutkimuslaitoksen arkistointinumeroihin.

Tunnetuin numerochili Suomessa on PI-alkuinen. Se on United States Department of Agriculturen (USDA) antama tunnus geenipankkinsa kasveille. Ne on erinomaisen hyvin luetteloitu ja netistä löytyy numeron perusteella kuvaus, kuvia, historiaa, alkuperäinen kasvupaikka, joskus jopa maantieteelliset koordinaatit ja maanpinnan korkeustieto. Sinne on luetteloitu tuhansia chilejä eri puolilta maailmaa, eniten Etelä-Amerikasta. Rince keräsi meillä kasvatelluista PI-chileistä listaa Chilifoorumille ja samalla sivulla on lisätietoa ja linkkejä USDA:n sivuille. Minä olen laittanut tämän pikatien kirjanmerkikseni. Se on kätevä, kun äkkiä pitää saada selko jostakin PI-numerosta. Esimerkiksi PI 152234 eli Aji Amarillo on kerätty siemenpankkiin Perusta jo ennen minun syntymääni.

Muita chilien numeroyhdistelmiä edeltävät kirjaimet CGN, kun on kyse hollantilaisesta geenipankista, GRIF viittaa aasialaiseen tutkimuslaitokseen, CO sen Taiwanilaiseen haaraan, mutta nämä eivät sitten tarkoita chilien alkuperää. BGH on Brasilian geenipankin numerointitapa. Sitten tulee vielä melko yleinen CAP, joka on saksalainen The German Research Centre for Biotechnology. Yrityksistäni huolimatta en löytänyt tietoa sen luokittelemista chileistä. Vaikuttaa siltä, että laitos keskittyy nykyisin lääketieteelliseen tutkimukseen ja chilien tutkimus on fuusioitu aikojen kuluessa tähän suurempaan yksikköön. Monista numerochileistä saattaa löytää tietoa Chilemanin tietokannasta.

Niin, tuo Aji Ahuachapáu ei ole mitenkään outo lintu Suomessa. Monikin on sitä kasvatellut ja se kuuluu Fataliin suosikkibaccatumeihin. Alkuperäistä nimeä vain en ole ennen kuullut. Siitä käytetään täällä paljon tunnetumpaa numerokoodia CAP 220.

Aji Ahuachapáu 1.1.klo 11.11

perjantai 1. tammikuuta 2010

Matalalla on aurinko vielä uutena vuotenakin 2010 klo 11.11.
Kuvasin varhaista satoa varten aikaisin kylvämääni baccatumin taimea ja kuvasta havaitsin, että päiväys oli 1.1.10.11.11. Ensi vuonna voisi yrittää vielä tasaisempaa sarjaa. Tarkoitukseni oli vain kertoa, että taimet kehittyvät hyvin eri tahtiin. Tämä baccatum on melkein viikon edellisen jutun pubescensia nuorempi, mutta selvästi isompi, varsinkin korkeampi. Saman 23W lampun alla ne ovat kasvaneet, mutta nyt siirsin tuon ikkunalle kuvaa varten. Hämärää on keskipäivälläkin.

Tämä chili on Aji Ahuachapáu, josta en tiedä paljoakaan. Tuskin se kuitenkaan köynnökseksi tai hirveän korkeaksi kasvaa, vaikka alku onkin ripeää. Oranssit, keskimittaiset ja keskituliset hedelmät sillä pitäisi olla ja alkuperämaaksi veikkaisin El Salvadoria Väli-Amerikassa. Siellä on Ahuachapán niminen maakunta, jolla on samanniminen pääkaupunki. Kaupunki on Maya-intiaanien perustama 400-luvulla ja siellä on hienoja suihkulähteitä ja upeita vuosisatoja vanhoja rakennuksia, kertovat nettiesittelyt. Ei mikään tuppukylä. Ilmasto on trooppista, lämmintä ja kosteaa. On siinä taimella totuttelemista meikäläiseen ilmastoon.