Ulkona ei nyt vaan kasva

Annoinpa heti väärän todistuksen. Kyllä kasvaa, kaikki täkäläiseen luontoon perinteisesti kuuluvat, siellä muinaisesta jääkaudesta asti kasvaneet kasvit rehottavat, vain siellä väkisin viljelemämme ulkomaiset, herkkähipiäiset kuten chilit tai tomaatit protestoivat.

Meillä harjun etelärinne on niin vehreä, että ei juuri koskaan tähän aikaan vuodesta. Ruohot, puut ja pensaat nauttivat kosteudesta. Normaalikesänä rinne olisi ruskeaa kuivuudesta ja vain keinotekoisesti kastellut, muualta tuodut, ihmisen hoitamat kasvit rehottaisivat. Nyt on täysin toisin. Muutama aste vähemmän lämpöä ja oksia riepottelevat tuulet sen tekevät tropiikin kasveille.

Suurin toivein toukokuussa istuttamani chiliaita ei tänä kesänä kasva. Oikeastaan se on taantunut toukokuusta. Vertailukuvassa 28.5. oli harso takana, joten siinä kasvit erottuvat paremmin. Vaikka tuosta ilta-auringossa sateen jälkeen kuvatusta kuvasta ei saa selvää, kerron kuitenkin vasemmalta oikealle chilien menestyksen.

Campane (C. baccatum) vasemmalla on menettänyt tuulessa latvansa ja oksiaan. Siinä on muutamia kukkia ja raakileita, mutta ei niistä tänä kesänä enää mitään tule.

Ulupica Large (C. cardenasii) on juurtunut parhaiten, mutta liian myöhään sekin. Pakkaset tulevat ennen kuin noista kukista kehittyy kypsiä chilejä. Kuva on vastakkaiselta puolelta aamun valossa.

Surkeasti kävi Trepadeira do Wernerille (C. baccatum). Ikkunalla spotin alla talvehtinut pensas kypsytteli kyllä ulos vietäessä oksilla riippuneet raakileensa, mutta pudotti sitten lähes kaikki lehtensä, eivätkä uudet vielä ole kuin hiirenkorvalla.

Oikealla Sugar Rush (C. baccatum) on tehnyt satoa pikku hiljaa pitkin kesää, mutta vain muutaman se on saanut kypsäksi. Siirrosta se selvisi parhaiten, mutta lehdet harvenivat ja oksat katkeilivat tälläkin. Ilmeisesti taimikasvatuksen laatu merkitsee paljon ulos sopeutumiseen ja tämä oli hyvässä kasvussa toukokuussa ja onnistui jatkamaan sitä viileämmässäkin.

Kypsää pukkaa

Nyt teen jotakin sellaista, mistä en chilifoorumeilla pidä. Kun näen pitkiä rimpsuja pieniä kuvia, mielenkiintoni alkaa hiipua. Liian paljon liian samanlaista informaatiota. Eipä sinunkaan näihin tarvitse uppoutua, nehän ovat vain omia muistiinpanojani kesäkuun alun tilanteesta 2015.

Talvehtineet Rocoto Santa Natalia ja Cajamarca

Rocoto Montufar kypsyy monimuotoisena, tässä pyöreä ja puikula

Peruvian White Habanerossa on vihdoin valkoisiakin makupippureita normaalimman kellertävän ohella

Padron ehti punastua ennen ulosvientiä ja ulkona tuuli oli repinyt Omnicolorista tuollaisen oksan. Sitä on syöty paljon jo punaisenakin.

Sugar Rushia kasvaa samasta siemenpussista sekä oranssinkeltaista että punaista

 

Trepadeira do Werner kuten tuo oranssi Sugarkin kypsyvät ulkona, mutta olivathan ne melko valmiita jo ulos vietäessä. Ei näillä kesäkuun säillä ulkona paljon kehitystä tapahdu.

Chiliaita 2015

Oleskeluterassillamme on jo "perinteisesti" ollut yhdellä sivulla chiliaita. Tänä vuonna se muodostui talvehtineista lajikkeista. Istutin ne eilen ja toivoin pilvisen kelin jatkuvan loppuviikon, mutta niinpä vain tuli heti aurinkoinen päivä ja sisällä kasvaneet chilit piti suojata UV-säteilyltä. Hallaharso ei ole kaunis maisemassa, enkä sitä montaa päivää aio pitää.

Vasemman laidan "piispanhattu-chili" Campane (C. baccatum) on jo miehen korkuinen ja menee yli tämän kuvan. Sen vieressä on Ulupica Large (C. cardenasii). Se osoittautui vääräksi valinnaksi, sillä illan mittaan tuuli oli taittanut lähes kaikki  vaakasuorat oksat. Nostelin niitä sitomalla, mutta en lastoittanut. Jos ne kuivuvat, eiköhän uusia kasva.

Muita tummempana erottuu eteisen ikkunalla ledispotin alla talvehtinut Trepadeira do Werner (C. baccatum). Siinä on jo kypsääkin, kuten laitimmaisessa Sugar Rushissa (C. baccatum).  Kunhan nuo asettuvat paikoilleen ja saan aurinkosuojan pois, siinä on valmis aita. Katajapensas rajaa toista päätä ja tästä oikealle jatkuu talvivalkosipulin voimakaskasvuinen rivi.

Lisää spotin alla viihtyviä

Trepadeira do Werner (C. baccatum) eli tuttavallisemmin vain Werneri pääsi säälistä sisään jäätyvältä parvekkeelta vasta 12.12. Silloin siinä oli täysi sato päällä. Nehän syötiin jouluun mennessä. Lehdet putosivat melkein kaikki parissa viikossa ja uusia kasvoi tilalle. Niistä osa oli kylmän vioittamia ja nyt nekin putoilevat ja kolmas lehtisukupolvi puolessatoista kuukaudessa on jo kasvamassa.

Eteisen pohjoisikkunalla ei luonnonvaloa juuri ole, mutta 36W ledispotti pitää baccatumin kasvussa. Tällä on todellista tehoa kulutusmittarin mukaan 17W ja valoa tulee latvoihin puolen metrin päästä 15.000 luksia. Eilisen jutun 9W spotti antaa taimille 12.000 luksia noin 25 cm päästä; se siis valaisee pienempää aluetta, siihen riittää pienempikin teho.

Ylhäältä otetussa kuvassa näkyy sinisempiä joulukuulla kasvaneita lehtiä, joista osassa näkyy vielä kylmän vaurioita. Viime viikkoina on alkanut kasvaa vaaleampia uusia lehtiä ja täälläkin näkyy oksanhaaroissa pikkuisia kukkanuppuja. Spottivalo tehoaa. Werneri on nyt tuuheampi kuin sisään tuodessa. Uusia oksia on myös alhaalla. Latvaan jätin pari punaista palleroa kuivumaan.

Werneri säälistä sisään

Perjantaina nöyrryin Wernerin edessä.

Se oli sinnitellyt parvekkeella hyvissä voimissa ja chilejä meille tarjoillen tähän asti, mutta nyt oli lunta ja pakkasta tulossa. Lokakuun pakkasyöt avitin lämmittimellä, mutta kylmän ja pilvisen marraskuun aikana muut chilit kuihtuivat ja joutuivat kompostiin, vain Trepadeira do Werner ja Starfish jatkoivat satokauttaan ikään kuin ei kylmä olisikaan. Nämä kaksi baccatumia osoittautuivat nyt kestävimmiksi. 

Eteisen pienelle pohjoisikkunalle mahtui vielä yksi kasvi ja vahvasti leikelty ja Raidilla myrkytetty Werneri sai yläpuolelleen 30-wattisen ledispotin, jonka todellinen teho on vain 15W. Siitä tulee latvoihin yli 10.000 luksia, alemmaksi vähemmän. Tuskin sillä uutta satoa saadaan, mutta nuo nykyiset kypsyvät ja nehän pysyvät pitkään käyttökelpoisina oksilla. Runsasta lehtien pudottelua on varmaan odotettavissa, kunhan ei menisi kokonaan kaljuksi. Nuo punaiset makupallerot kuitenkin pysyvät jouluun koristeina ja tuosta niitä saa ruokaan poimittua.

Starfish jäi liian isona parvekkeelle palelemaan. 

Trepadeira do Werner (C. baccatum)

Wernerissä on edelleen kaiken värisiä raakileita ja kypsiä. Kukinta tosin on loppunut, kun marraskuussa leikkelin oksien päät poikki. Vähän aikaa sitten tein näistä Bluesmanin mainiolla ohjeella "Etanat ilman etanoita" ja hyvää oli. Alkuperäinen idea tuli etanapannusta, mutta kun minulla ei sellaista ollut, käytin pieniä muffinivuokia. Perattuja Wernereitä, kinkkua ja Cheddar- (tai muuta maukasta) juustoa sekoitetaan vuokiin ja uunissa kypsennyksen jälkeen rasvainen ja makoisa herkku on nautittavissa.

Lisäys 31.1.2015
Werneri viihtyi spottinsa alla, tässä raportti 30.1.

Werneri se vain porskuttaa parvekkeella

Suuri osa chileistä on jo siirtynyt kompostin kautta luonnon kiertokulkuun, mutta sitkeimmät jatkavat parvekkeella. Huomenna pitäisi tulla reippaasti lunta ja pakkasöitäkin on taas luvassa. Tänään paistoi aurinko. Sen kunniaksi pari kuvaa.

Trepadeira do Werner (C. baccatum) ei näytä pahastuneen ollenkaan syksyn kylmyydestä. Uutta raakiletta syntyy ja vanhat kypsyvät. Tämä on todellinen ilopilleri. Noita ei ole kovin paljon tullut poimituksi, kun chiliä on riittänyt. Onhan tämä mainio, aromikas pallukka. En ehkä ole vielä löytänyt sille sopivinta ruokalajia ja säilömistapakin on mietinnässä, kun niistä niin moni on vielä kypsymisvaiheessa.

Väreissä löytyy. Osa näistä kasvaa ylöspäin, vaikka vaakasuora asento on tavallisempi. Leikkelin noistakin jokin aika sitten oksien päät, kukat ja nuput pois, mutta tämä on tainnut mennä poikki taittamalla. Kukkien ja uuden kasvun poisto nopeuttaa raakileiden kypsymistä.

Helteellä chilit kypsyvät

Nyt alkaa punertaa joka puolella. Lämmössä chilit kypsyvät vauhdilla. Komein on Aji Amarillo, mutta siitä joskus myöhemmin. Uusi tuttavuus Trepadeira do Werner (C. baccatum) näyttää hauskalta ja maistuu hyvältä.

"Werneri" on pysynyt suhteellisen matalana, 60 cm on baccatumille vähän. Nyt sen puolitoista kuukautta sitten kasvunsa aloittaneet raakileet alkavat kypsyä oranssin kautta punaiseksi.

Tämä on hauskan näköinen chili. Tasaisessa latvassa on tiheässä melkein valkoisia pampuloita. Ne erottuvat muista chileistä selvästi, ovat koristeellisia. Kuva on kolmen viikon takaa.

Baccat pysyvästi parvekkeelle?

Säätiedotus näyttää siltä, että kovia pakkasöitä ei ole tulossa, ei ainakaan sellaisia, mihin 1000W lämmitin ei riittäisi. Puoliteholla on pysytty yli +5 asteessa pakkasöinäkin. Tomaatit ja bubet ovat ulkoilleet jo jonkin aikaa, mutta baccatumit olen pitänyt vain aurinkoisina päivinä parvekkeella, öisin sisällä. Nyt siihen tulee muutos. Annuumin taimet vein sinne myös, chinenset pysyvät sisällä ikkunalla, kun niistä on tullut minikokoisia marjoja, jos ovat saaneet kylmää kukinta-aikaan.

Sadepilviä ja auringonpaistetta, siinä päivän sää. Esittely alkaa nyt oikealta.

Sugar Rush on suurimpana saanut jo uuden ruukun. Se oli vajaa kuukausi sitten näitä esitellessäni kymmensenttinen ja on kasvanut siitä puolimetriseksi. Tämä oli kasvukuukausi. Nyt tosin mitasta 10 cm on upotettu multaan ruukun vaihdon yhteydessä. Siinä on isoja nuppuja latvassa ja haarautuminen käynnissä, vaikka ikää näillä on vasta kaksi kuukautta.

Trepadeira do Werner ja PI 439410 ovat ruukun pinnalta mitaten melkein yhtä isoja, mutta niillä on vielä edessään syvempään multaan upotus. Keskellä on hännänhuippu Campane ja näiden takana baccojen varakappaleita.

Vasemmassa laidassa punaisessa jäätelörasiassa on marraskuulta asti kasvanut perulainen Aji Amarillo, sen varataimi. Varsinainen kasvattini kukkii ja siinä on jo raakileitakin olohuoneen ikkunalla. Se on venynyt ikävästi muutamista haaroista ikkunan yli ja tarvitsee koko ajan saksia. Se pitäisi jo siirtää parvekkeelle isoon ruukkuun, mutta sitä en sitten pysty siirtämään pakkasten alta sisään, joten olkoot vielä jonkin aikaa paikoillaan.

Baccat auringossa

Kuvasinpa samaan syssyyn chinensien perään vielä reilun kuukauden ikäiset baccatumin taimetkin, kun aurinkoa riitti. Kokeilin kameran kontrastinsäätöä ja melkoisesti sitä voikin venyttää omilla asetuksilla. Baccatumien lehdistä paistaa aurinko aivan toisella tapaa läpi kuin chinenseistä, joiden lehdet ovat paksumpia ja ryppyisempiä.

Sugar Rush (C. baccatum) on näistä baccoista kookkain, mutta ei niissä suuria eroja ole. Vähän kymmenen sentin päälle niillä on mittaa.

Trepadeira do Werneriä minulla on kahdesta eri lähteestä. Katsotaan, ovatko tulokset samanlaisia.

PI 439410-koodilla nimetyn baccatumin koti pitäisi olla Uruguayssa. Sen olemuksessa on selvästi enemmän chinenseä kuin noissa muissa.

Campane eli Joulun Kellot meinasi unohtua kokonaan tämän vuoden kasvatuksista ja idätin sen vasta pari viikkoa muiden jälkeen, joten taimi on vielä pikkuinen.

Näillä baccatumeilla pitäisi kesä pärjätä. Kaksoiskappaleet niistä on melkein kaikista ja onhan minulla useita jo hedelmää tuottavia leditestin taimia ja talvehtivissa Kellu Uchussa sekä Aji Indianissa on jo kypsääkin satoa. Aito perulainen Aji Amarillo availee ensimmäisen kukkansa lähipäivinä. Ei näistä puutetta tule.