Liika lannoite tappaa chilin

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Aamulla alkoi kuulua outoa ääntä olohuoneessa. Syksyn lehtien kahisevaa putoilua.


Kun aloin tutkia asiaa tarkemmin, ikkunalauta oli täynnä pudonneita lehtiä, vihreitä ja terveen näköisiä.

Fidalgo Roxa (C. chinense) siinä yläpuolella oli ne pudotellut. Toissa päivänä se vielä oli tuuhea ja terve, nyt loputkin lehdet ovat putoamassa.

Pari päivää sitten ajattelin (ei tässä iässä pitäisi ajatella, tehdä vain ohjeiden tai vanhojen käytäntöjen mukaisesti), että saisin kukinnan onnistumaan paremmin, kun lannoittaisin sitä vähemmällä typellä. Kasteluvedessä oli jo Puutarhan Kesää, joten otin purkista Nutriforten Tomaatti-Mansikka lannoitetta ilman typpiosaa, mutta sitä ropsahti hiukan liikaa mullan pinnalle pieneen ruukkuun. Ei varmaan millilitraakaan, mutta liikaa kuitenkin. Tulos on tässä, eikä se tähän jää, putoilu jatkuu.

Tässä on kuva, kun jotain on vielä jäljellä. Pari raakiletta sinne ehti kehittyä ja paljon kukkia. Nyt tuhosin kaikki yhdellä huolimattomalla mittalusikan ravistelulla. Ensiapuna yritin tänään huuhdella multaa vedellä, mutta se saattoi vain pahentaa asiaa, jos lannoite oli vielä pintamullassa.

Varsinainen syy on tietysti viivästynyt ruukun vaihto isompaan. Pienessä multatilkassa ei ole puskuria liialliseen kasteluun tai lannoitukseen. Kaikki virheet kostautuvat heti.

Lumisadetta ja kaunista kasvua

maanantai 25. huhtikuuta 2016


Tulihan se lumisade sieltä, kuten oli ennustettu. Lämpötila kävi pakkasella lyhyesti, mutta lasien takana parvekkeella laski vain seitsemään. Nyt on pari kylmää päivääkin edessä, maksimilämmöt vain pari kolme astetta. Lämpöpuhallin tohottelee.

Eipä synkistellä kuitenkaan:

Ikkunalaudan komistus Cajamarca (C. chinense) voi hyvin olohuoneen lämmössä. Tässä se kävi vain poseeraamassa parvekkeella. Se on jo vuosia ollut suosikkini, hyvän mielen tuoja, kaunis, tukeva, karvainen, vähään tyytyvä ja vielä hyvän makuinenkin. Tuo raakile ei vielä ole saanut mielenkiintoista väriä, mutta sellaisia on luvassa, kunhan aurinkoa saadaan. Tuo ei edes ole ainoa raakile, mutta ensimmäinen ja isoin. Ruukunvaihtosäitä odotellaan parvekkeelle.

Huhtikuu parvekkeella, ei kasvua

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kuvat ovat melkein kolmen viikon välein, 5.4. ja 24.4. Kasvua on tapahtunut vain tomaateissa takana. Baccat ja annuumit ovat suunnilleen saman kokoisia kuin kolme viikkoa sitten. Kylmät yöt ja monet kylmät päivätkin ovat pysäyttäneet kasvun, mutta hengissä ovat. Tavallaan hitaus oli hyväksi. Sisällä ikkunalla ne olisivat peittäneet valon huoneesta ja kasvaneet korkeutta enemmän kuin leveyttä. Kyllä noista vielä chilejä tulee, kunhan lämmöt nousevat. Nyt pitänee laittaa lämmitin päälle päivälläkin, kun lumisateita on luvassa. Huhtikuu on arvaamaton.

Tarkennuksia pinoamassa

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Focus stacking tai bracketing ovat hienoja kuvaustermejä, joita olen kuullut  ja hienoja esimerkkikuviakin nähnyt, mutta eipä ole juolahtanut mieleen, että niitä voisi tehdä itse, vieläpä helposti. Kamerassani on erilaisia sarjakuvauksia ja haarukointimahdollisuuksia, mutta en ollut edes lukenut niiden osuutta käyttöohjeesta. Nyt jostakin pälkähti päähän katsoa, mitä tuollainen tarkennuspino oikein tarkoittaa.

Ennen muinoin tuo tehtiin tarkennuskiskolla siirrellen kameraa hitusen valotusten välillä. Nyt kun tarkennus on sähköinen toimenpide, kamera voi kuvata peräkkäin sarjan kuvia ja muuttaa tarkennusta hitusen otosten välillä. Nuo sitten yhdistetään tietokoneella jollakin softalla, jotka ovat jo melko automaattisia. Termit eivät vielä ole oikein vakiintuneet, mutta ilmeisesti tämä on tarkennuksen haarukointi (bracketing) ja stacking taas on kamerassa tehtävä tarkennustasojen pino, josta heti muodostetaan yksi terävä kuva. Myös englanninkielisillä sivuilla termejä käytetään vaihtelevasti, mutta minun kamerani Haarukoi (Focus BKT) ja kuvaa halutun pituisen kuvasarjan, vaikkapa 99 kuvaa tarkennusta vaihtaen. Minä tyydyin kymmeneen tai viiteentoista otokseen.

Niin kiire oli heti ensimmäisiä kokeilujani tuoda julki, että en edes hyvää esimerkkikuvaa malttanut kuvata. Tämä on yhdistelmä yhdestätoista kuvasta. Tarkennus alkaa etummaisen lehden taitoskohdasta ja jatkuu vasemmalla olevan lehden kautta kukkaan ja sen takana olevaan lehteen. Sarjassa olisi ollut vielä kuvia, joissa takana olevat lehdetkin olivat teräviä, mutta jätin ne pois.

Tässä on yksi kuva haarukointisarjasta, se jossa kukka oli terävä. Tätähän voi käyttää myös oikean tarkennuksen etsimiseen. Eron "pinottuun" kuvaan huomaa lähinnä vasemmanpuoleisen lehden terävyydessä ja isompana. Joskus minä vielä kuvaan parempia esimerkkejä. Yksi epäonnistunut sarja sentään löytyi:

Kuvasin kukkaa vähän lähempää samalla viidentoista kuvan asetuksella ja lehdestä alkanut tarkennuksen siirtely jäi vähän kesken. Kukan reunat ovat terävät, mutta pohja ei. Pari kuvaa lisää olisi vaadittu näin läheltä. Tässä siis valitaan lähin tarkennuspiste ja kamera siirtelee tarkennusta siitä taakse ottaen huomioon polttovälin ja aukon vaikutukset terävyysalueeseen. Pidemmällä sarjalla saisi peräseinänkin teräväksi. Jalustaa käyttäen terävyys lisääntyisi.

Kaikki kuvat ovat käsivaralta ja niiden terävyys hämmästyttää minua edelleen. Peilitön kamera tikuttaa kuvat ripeään tahtiin, mutta kyllä siinä varmaan yli sekunti menee ja kuva liikkuu sen aikana väkisinkin. Softa (tässä HeliconFocus kokeiluversio) hakee yhteiset pisteet ja rakentaa kuvan niiden varaan. Ällistyttävän helppoa. Mitähän muuta sieltä kameran asetuksista löytyisi?

Lisäys seuraavana päivänä:
Tämä kuvapari ehkä havainnollistaa paremmin, mistä on kyse. Huoneen pimeimmässä nurkassa kuvasin sulkaa 1/10 sekunnin valotuksella täydellä 2,8 aukolla viidentoista kuvan sarjan. Vasemmalla on sarjan ensimmäinen, oikealla yhdistelmä kaikista viidestätoista.
Pikku virhe sattui tässäkin. Ensimmäinen tarkennus ei ole ihan kärkeen. Taisin nojata vähän eteen ennen kuin painoin laukaisinta. Kauniisti tarkennusalue on kuitenkin jatkunut koko sulan pituudelle. Noissa oloissa ei tuo olisi onnistunut edes aukkoa pienentämällä, sillä valotusaika olisi silloin kasvanut sekunteihin, eikä syliin pystynyt jalustaa rakentelemaan.

Parvekkeella palellaan, kasvu hidasta

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Puolitoista viikkoa sitten vein annuumit ja baccatumit pikkutaimina parvekkeelle. Maksimilämpötila on jonain aurinkoisena päivinä ollut 34°, minimi näyttää olleen 6,5°.  Nollasin äsken mittarin tuolta ajalta. Pilvisiä, kylmiä päiviä mahtuu tuohon ajanjaksoon monta ja lämpöpuhallin on ajastimella vain yöaikaan päällä, suojelemassa pakkaselta. Eipä tullut mitatuksi taimia sinne vietäessä, mutta silmin arvioiden paljoakaan kasvua ei ole tapahtunut.


Alma Paprika (C. annuum)  on tuossa noin puolitoista kuukautta vanha. Näiden "syntymäpäivä" on vaikeasti määriteltävissä. Ne tulivat sirkkalehdille massakylvöstä idätyslautalla jo 22.2., mutta istutin ne vasta viikkoa myöhemmin. Olen pitänyt taimien elinkaaren alkuna sitä, kun sirkkalehdet nousevat mullasta ja aukeavat, silloin taimella on jo elinmahdollisuudet olemassa. Sitä ennen vaanii kaikenlaisia vaaroja. Nyt kuitenkin pidin niitä viikon vesikuurilla lautalla ja multaan ne pääsivät vasta 29.2., minkä jälkeen alkoi kasvu. Nyt isoin taimi on 15 cm korkea ja pienin, muiden varjoon jäänyt rasian päässä vain puolet siitä. Nuo käyvät kamppailua elintilasta.


Kaikissa, myös hännänhuipussa on nuppuja latvassa. Niitähän oli jo kylmään vietäessä, mutta nyt ne ovat kasvaneet vähän ja aukeavat lähipäivinä.

Aurinko tehoaa, raakileita alkaa kehittyä

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Olohuoneen ikkuna aukeaa etelään ja aurinkoiset päivät alkavat kantaa satoa. Chinenset kasvavat kokoa niin, että eivät kohta mahdu lasihyllylle. Siinä on tilaa 40 cm ruukun yläpuolella ja sitten alkavat latvat palaa loisteputkissa.

Habanero tässä vasemmalla lähestyy muualle siirtoikää.  Ojos de Pescado saa vielä kasvaa vähän. Alas mahtuvat 50 cm korkeat, sitten latvat törmäävät hyllyyn, mutta eivät sentään pala siitä, taipuvat vain.

Habaneron oksien hangoissa ovat raakileet alkaneet vähitellen pysyä, satoakin on luvassa.  Tilaongelma vain vaivaa. Lasihylly on purettava, kun nuo kasvavat korkeammiksi ja ikkunalaudalle eivät kaikki mahdu. Chinensejä en kuitenkaan vielä parvekkeelle vie. Edellisten keväiden kylmistä kausista on niin paljon ikäviä kokemuksia. Kukinta-aikaan sattuneet viileät jaksot ovat tuottaneet puolukan kokoisia habaneroja. Nyt haluaisin saada vähän kookkaampia. Ilmeisesti sisällä lämpimässä vaikka heikommassakin valossa on parempi ratkaisu kuin parvekkeella kylmässä.

Pubet, baccat ja annuumit ovat siellä jo toista viikkoa selviytyneet, kylmät yöt lämpöpuhaltimen avustuksella ja kasvu on selvästi hidastunut, mutta ei sentään täysin pysähtynyt.

Keltainenkin Ulupica XL F3 kypsyi

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Tänään se sitten putosi kypsänä.


Pieniä ovat talvihedelmät. Viime kesänä tämän emokasvi teki yli tuplasti isompia, mutta saman näköisiä "omenia". Joku keltainen pubescens on tiettävästi toinen risteytyksen vanhemmista, toinen on punainen Ulupica Large.


Ulupica Xtra Large F3 ja sen sisällä sukupolven F4 siemenet. Tässä oli enemmän itävän näköisiä siemeniä kuin aikaisemmassa ruskeassa. Tämä keltainen oli jonkinmoinen pettymys. Se muistuttaa niin paljon Canariota sekä ulkonäöltään että maultaan, että tämän sukuhaaran edelleen kasvattaminen ei tunnu ihan viisaalta. Canario on jo olemassa, niitä ei kaivata lisää.

Ulupica XL F3 pudotti kypsän

perjantai 8. huhtikuuta 2016


Pari viikkoa tuo risteytys möllötti samanlaisena, tumman punaruskeana. Tänä aamuna marja oli pudonnut, varsi kuivunut poikki, mikä on aivan luonnollinen tapa näillä chileillä. Keltaisen emohedelmän siemenistä kasvoi tuon värinen. Kai siellä oli sellaisiakin geenejä. Koko on melko pieni, joten voi tuo olla talvista kitukasvuisuuttakin.


Siemeniä siellä ei ollut paljoakaan ja vaaleat tuskin itävät. Maku on hyvä, mutta ei alkuperäisen Ulupican veroinen. Poltetta on miedosti tai oikeastaan sopivasti.

Ulupica Xtra Large F3
Toisessa kasvissa on viimekesäisen F2 sukupolven mukaisesti keltainen hedelmä ja nämä ovat isompia kuin ruskeat. Makua maistelen vasta, kun tuo on kypsynyt vähän lisää.

Taimet parvekkeelle palelemaan

tiistai 5. huhtikuuta 2016


Tässä iässä saa jo tehdä hölmöyksiä, vaikka tietää niiden olevan sellaisia. Joskus chiliharrastukseni alkuvaiheessa yritin pitää muutaman taimen parvekkeella huhtikuun ajan. Eihän siinä hyvin käynyt, hengissä pysyivät, mutta eivät kasvaneet. Silloin minulla ei ollut lämpöpuhallinta, mutta ei sattunut pahoja yöpakkasiakaan. Tuossa on Aji Fantasy Sparkly White (C. baccatum) ensimmäisen parvekeyön jälkeen hieman vilustuneen oloisena. Kylmä vetää chilien lehdet roikkumaan, vaikka multa olisi kosteaa.

Tässä on suurin osa parvekkeelle siirtämistäni taimista. Edessä ja vasemmalla ovat baccatumit, oikealla annuumit kahdessa rivissä, niiden takana Aji Cristal ja tomaatit. Toisella pöydällä on vielä muutama tomaatti ja pubescens.

Vain tämä yksi baccatum, Aji Fantasy otti nokkiinsa kylmästä yöstä, muut eivät reagoineet mitenkään. Laitoin lämpöpuhaltimen sinne avuksi ja minimilämpötila oli +8°. Nyt vain näyttää olevan pilvisiä päiviä edessä, joten joudun ehkä laittamaan lämmitystä päivälläkin. Chinensejä en tuonne vie, ne jo kukkivat ja kylmä saa ne tekemään puolukan kokoisia marjoja. Muutama chinense mahtuu olohuoneen ikkunalle kunhan siirtelen talvehtivia sieltä pois.

Alma Paprikassa on noissa pikkutaimissa puolentoista kuukauden ikäisinä kaikissa nuppuja latvoissa. Se puuha saakin hidastua.

Runko suoraksi istuttamalla syvempään

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Aji Cristal (C. baccatum) on päässyt kallistumaan pikkutaimena. Varmaankin valo oli kovin sivussa ikkunalla. Olisi pitänyt kääntää välillä. Eipä hätää, tällaiset virheet pystyy vielä korjaamaan.

Parvekkeen auringonpaisteessa istutin tuon puolitoista kuukautta vanhan taimen isompaan ruukkuun ja jätin mutkan kookosmullan alle. Jäi sinne muutama lehtikin. Nyt taimi on suora, tosin vähän laidassa ruukussaan, kun vaakasuora osuus rungossa oli niin pitkä. Mullan alle jääneeseen runkoon kasvaa juuria, jos multa pysyy jonkin aikaa kosteana.

Nimilapun sain siirrettyä uuteen ruukkuun. Teippi kestää pari siirtoa, mutta monet tussit haalenevat valossa ja loppukesästä voivat muuttua lukukelvottomiksi. Melkein pohjalla yhdessä nurkassa on ruokalusikallinen kanankakkaa varastolannoitteeksi.

Kaksi kovin erilaista chinenseä

perjantai 1. huhtikuuta 2016


Nämä kaksi ja puoli kuukautta vanhat kaverukset ovat kasvaneet koko ajan rinnakkain. Molemmat ovat lajityypiltään chinensejä, mutta kovin eri näköisiä.  Cajamarca vasemmalla on tyypillinen tapaus. Lehdet ovat leveitä, isoja ja ryppyisiä, kasvu tukevaa ja matalaa. Oikealla on minulle uusi Ojos de Pescado, joka on korkeampi ja hennompi. Sen lehdet ovat oikeastaan "silakan muotoiset", kuten annuumien lehtiä kuvailtiin silloin kun aloitin chileihin tutustumiseni. Epätyypillinen tapaus siis.

Cajamarca on kasvutavaltaan tyypillinen chinense, runko on paksu, kasvu enemmänkin leveää kuin korkeaa. Kyllä tämäkin myöhemmin korkeutta kasvaa, paljonkin jos lannoittaa voimakkaasti.

Alun perin otin tämän kasvatukseen hedelmien hienon värityksen ja maun vuoksi. Sen runko on hauskasti karvainen. Tässä on vasta pieniä nuppuja haarautuneessa latvassa.

Ojos de Pescado on selvästi korkeampi ja kapeampi. Kasvutavan eron voisi kuvitella johtuvan vaikka maantieteellisistä eroista, mutta en edes tiedä, mistä tämä on kotoisin, espanjankieliseltä alueelta Etelä-Amerikasta kuitenkin.  Nimi tarkoittaa kalan silmiä ja kuvannee pieniä pallukoita, joita pitäisi kasvaa latvaan runsaasti eri väreissä.

Pienimarjainen Peruvian White Habanero on lehtien muodoltaan samaa tyyppiä, joten se voisi liittyä hedelmien kokoon. Cajamarcassa on isommat chilit. Kukkien koko muuttuu näissä lehtien koon mukaan, mutta ei tuostakaan mitään sääntöä voi muokata.

Ojos de Pescadon latvassa näyttää tältä. Kukkia tulee ryppäinä ja noista pitäisi kehittyä väriä vaihtavia pieniä pallukoita kunhan kasvuvoimaa on juuristossa tarpeeksi ja valoa riittävästi. Siihen voi mennä vielä muutama viikko. Kukka on pieni, kun taas Cajamarcan kukat voivat olla isoja, chinenseiden suurimpia. Olen minä siinäkin pieniä kukkia tavannut, silloin taisi olla jotakin vikaa kasvuolosuhteissa.