Parvekekausi päättyi loppiaiseen

Parveke tänään. Pakkasta ulkona -15°, lasien suojassa -6,5°, aurinko paistaa. Eilen pakasti vihdoin niin kovasti, että chilit jäätyivät. Uuden vuoden juhlissa syötiin tuoretta chiliä suoraan parvekkeelta. Tämä oli kyllä ennätyspitkä syksy. Joulukuussa vielä chilit kypsyivät.

Belize Red (C. chinense). Lehdet ovat vetäneet veltoiksi, hedelmä on pinnalta jäässä, mutta tietysti ihan käyttökelpoinen ainakin seuraaviin lämpimiin asti.

Baccatum Chilean Green kesti melkein yhtä hyvin, mutta se ehdittiin syödä tyhjäksi ennen pakkasia. Aji Amarillo (small) heittäytyi veteläksi jo viikkoja sitten, mutta kyllä siinäkin kypsyi muutamia ihan joulukuulle asti.

Rocoto Red Peruvian tarjosi tuoretta syötävää vielä viikko sitten ja siihen jäi muutama melkein kypsä, jotka punastuivat koko ajan hitaasti. Nuo oranssit ovat tomaatteja. Myöhässä ollut päärynätomaatti ei koskaan muodostanut päärynöitä, mutta melkein kypsäksi se sai pari marjaa. Lehdet kuivuivat jo joulun tienoissa.

Täältä harjun laelta katsoen virallinen lämpötila saa olla -5-7° ja lasien sisäpuolella pari astetta kylmää niin monet chilit vielä selviävät. Tämän vuoden sitkein oli varsin yllättävästi tropiikin kuumiin tottunut Belize Red.

Siemeniä en näistä kerää. Ne eivät itäisi.

Pakkasyön jälkeen

Lentoasemalla -8, meillä harjulla -4,5, parvekkeella -1,2. Ensi yönä pitäisi tulla lunta. 

Pimiento de Padron on sinnitellyt ulkona tähän asti, eikä tuo vieläkään aivan kuolleelta näytä, vaikka lehtiä roikuttaakin. Varsi on kuitenkin pystyssä. Voitaneen kuitenkin todeta ulkokauden loppuneen tänä vuonna 20. marraskuuta. Pitkiä ovat syksyt nykyisin. Omnicolorin oksat eivät olleet paleltuneet vieläkään, vaikka leikkelin ne irti rungosta viime viikolla. Se näyttää olevan sitkeämpää lajia. Yksi ulos jätetty chinense rypisti kaikki lehtensä ja oksatkin mustuivat, mutta on vesisaavissakin paksu jääpeite.

Parvekkeella on kasvu täydessä käynnissä edelleen niissä muutamissa lajikkeissa, jotka jätin sinne, kun eivät mahtuneet lämpimään. Amppelissa Rocoto Red Peruvianissa on useita kypsiä ja vihreitäkin kasvamassa. Tässä taustalla on myöhäinen tomaatti, keltainen  päärynä, josta on vihdoin tulossa keltaisia, mutta ei päärynöitä.

Belize Red (C. chinense) on sekin jäänyt säiden armoille, kun ensi vuodeksi on tyrkyllä niin monta uutta chinenseä. Hyvän makuinenhan tämä on ja syksyä kohti satomäärätkin lisääntyvät. Se ei kylmästä ole edes lehtiään roikuttanut, vaikka selvästi pakkasella oli viime yönäkin.

Uskoisin noin väkevien chilien kestävän pakkasta vähän enemmän kuin kasvin lehdet, joten en ole pitänyt kiirettä poimimisella.

Aji Amarillo (small) (C. baccatum) meni vaihtolistalle hitaan kypsymisensä vuoksi. Nämä roikkuvat katon rajassa yli kolmen metrin varressa. Kaikkiaan saanen tuosta kypsiä alle kaksikymmentä  pientä palkoa. Se ei ole paljon koko nurkkauksen peittävästä köynnöksestä.

Chilean Green (C. baccatum) on viime kesän positiivisia yllättäjiä. Parvekkeella se vähän roikuttaa lehtiä, mutta satoa on saatu ihan mukavasti näihin asti. Tästä on toinen alhaalla lämpimässä ja siinäkin on kypsymässä uusia. Näitähän voi käyttää vihreänä aivan kuten Aji Cristalia, jota tämä muistuttaa maultaankin.

Parvekekausi siis jatkuu.

Maistelussa pari uutta chinenseä

Tämä on ensitutustumiseni näihin lajikkeisiin. Varsinaisen makuarvion teen vasta, kun satoa on sen verran, että niitä pääsee kokeilemaan erilaisiin ruokiin. Nyt ei vielä montaa kypsää ollut.

Belize Red (C. chinense) lienee nimensä perusteella kotoisin Väli-Amerikasta. Se on läheistä sukua maultaan ja muodoltaan aikaisemmin kasvattamalleni Dominicalaiselle habanerolle. Muoto on paprikamainen, mutta suippopäisempääkin mallia löytyy. Tämä on noin viisisenttinen.

Habaneroa miedommaksi mainitsee Fatalii tämän, mutta ei tämä mikään tuleton ole. Poltetta riittää pienestäkin maistiaisesta. Maku on hedelmäinen, jossakin määrin tuttu habaneron maku, raikas sellainen. Tuoksua on vähemmän kuin varsinaisessa Habanerossa. Pieneksi paloiteltuna tuo varmaan sopisi chilinystävän salaattiin hyvin. Fataliilta saadulla jauheella maustoin kanafileitä hyvällä menestyksellä. Jos satoa vain saisi reilummin, tuo voisi hyvinkin olla suosikkilistallani.

Chinenseiden heikko sato taas johtuu hoitotoimenpiteitteni ja säiden yhteensopimattomuudesta, luulisin. Keväällä vaihdoin niihin uudet ruukut, leikkelin ja vein parvekkeelle kylmäksi toukokuuksi. Kaikki toimenpiteet yhdellä kerralla saivat kasvun pysähtymään pitkäksi aikaa ja monet, kuten Lotha Bih tässä tekivät vain minimarjoja, muutaman millin kokoisia kääpiöitä. Nyt se on hiukan parantanut tahtia, mutta edelleen kypsyvät ovat pieniä ja niitä on harvassa. Intialainen Lotha Bih on kasvanut reilun puolen metrin korkuiseksi, eikä Belizeläinenkään ole sen isompi. Siitä tosin leikkasin yhden pitkän oksan pois, kun se kasvoi viereisten baccatumien läpi.

Lotha Bih (C. chinense) on Pepper-Kingin Intiasta tuoma ja nimeämä lajike. Sitä sanottiin komeasti "kaikkien jolokioiden äidiksi". Kun olen viehtynyt Intiaan, hankin siemenet.  Olisihan sen jo mainoskuvista havainnut, että hedelmät ovat pieniä, mutta en uskonut niiden noin pieniä olevan. Nyt kypsyvät ovat parisenttisiä.

Maku on tuhdimpi kuin Belizeläisessä, pitkään jatkuva polte, jossa on aika vähän habaneromaista hedelmää, eikä oikein Nagakaan tule mieleen. Tämä ei ole paljaaltaan nautittavia lajikkeita, mutta kyllä noillekin varmaan käyttötapa löytyisi, jos satoa tulisi reilusti ja pääsisi kokeilemaan. Siemenkauppiaan esitteessä näitä luvattiin sadoittain, mutta nyt ei päästä edes kymmeniin suomalaisessa kesässä.