Hapanchili säilyy vaikka vuoden

torstai 28. elokuuta 2014

Viime joulukuussa tein elämäni toisen erän hapanchiliä, joulun kelloja jouluksi ja sehän onnistui yli odotusten. Joulupöytään saatiin koristeellinen lisuke, joka samalla oli maukasta purtavaa. Joulun mentyä nuo unohtuivat jääkaapin hyllyn perälle, mistä ne nyt vasta kaivettiin esiin.

Litran jogurttipurkissa oli vain teipillä kyljessä "Hapanchili". Noin arvottomasti voi suhtautua vain, jos on epävarma kokeilustaan. Minähän olin silloin.

Nyt, yhdeksän kuukautta myöhemmin purkin kansi oli painunut alaspäin, eli siellä oli alipainetta, mutta nestettä oli vain vähän pohjalla ja siellä lillui muutama chili.

Joulun kellot olivat kuitenkin säilyneet hyvin. Niiden ympärillähän oli 1,5% suolavesi ja erittäin epäluotettavan pH-mittarini mukaan liemen happamuus oli 3.6. Sehän takaa säilyvyyden ja uskalsin maistella. Hyvää oli vieläkin, oikein maukasta ja sopivan suolaista. Kellojen rakenne oli vähän pehmentynyt, mutta hyvin nuo pysyivät koossa vieläkin. Jouluna ne olivat kyllä rapsakampia vajaan kuukauden hapatuksen jälkeen.

Perusteellisia hapatusohjeita on nykyään netissä jopa chilille, mutta hapankaalin ohjeilla pärjäsin vuosi sitten ensimmäisessä kokeilussani ja samoilla ohjeilla jatkan edelleen. Nyt vain lorautan tätä omaa hapanlientä vähän mukaan käynnistyksen varmistamiseksi.

Hapattaminen on erittäin suositeltava säilöntätapa.

Sugar Rushia tämäkin?

tiistai 26. elokuuta 2014

Sugar Rush (C. baccatum) on, kuten jo aikaisemmin kehuin, punainen, makea ja maukas chili. Niistä on nautittu jo hyvän aikaa.  Nyt vain kävi näin, että samasta Fataliin siemenpussista minulle jäi kasvamaan toinen varataimi. Nyt sen  sato alkoi kypsyä muiden takana chiliviidakossa ja sieltähän tuli keltaista esiin ja väri pysyi, ei suostunut muuttumaan punaiseksi.

Tämä varataimi on kasvanut pieneksi puuksi kymmensenttisessä taimiruukussa varsin huonolla hoidolla. Vettä se on saanut, kun lehdet ovat roikkuneet, joskus lannoitettakin ja se on ollut pahasti muiden varjostama parvekkeen itäpäässä. Yllätyin sen kauniista kasvutavasta, kun sen kaivoin esiin keltaisen värin houkuttelemana.

Sugar Rush?
Sekaantumisen mahdollisuutta ei ole. Niinpä kyselin siementen toimittajalta, Fataliin  Jukka Kilpiseltä mahdollisia syitä outoon väriin. Jukkahan vastasi, että hänellä kasvaa pinkki Sugar Rush, joka on "idätetty alkuperäisistä saamistani siemenistä eli hybridiltä vaikuttaa." Sitten hän lisäsi vielä: "Sen verran herkullinen lajike että pitänee jalostaa eteenpäin." Eli siemenet ovat tulleet Fataliille muualta ja yllätykset paljastuvat vähitellen. Ominaisuuksiltaan pysyvän, stabiilin lajikkeen kasvattaminen risteytyksestä kestää pitkään ja nämä ehkä ovat vasta toista sukupolvea, missä ominaisuudet vaihtelevat.

Muodoltaan ja maultaan nuo ovat lähellä oikeana pitämääni punaista. Keltainen on ehkä vähän terävämpi maultaan, hieman enemmän poltetta ja vähemmän makeutta. Eli se sopisi erinomaisesti mausteeksi ruokaan, kun taas punainen pilkotaan sellaisenaan osaksi ruokaa, eli sitä käytetään enemmän. Erot eivät kyllä ole suuria.

Kauniita baccatumeja molemmat. Valitsin punaisista vertailukuvaan pienemmät, se kun kasvaa isommassa ruukussa, niin chilitkin ovat keskimäärin isompia.

Seitsemänvuotias Aji Cristal taas hyvässä vedossa

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Chilit ovat pitkäikäisiä. Tämä Aji Cristal (C. baccatum) tuli taimelle 2007 loppuvuodesta.


Vanhus on vetreässä kunnossa, mutta oksat roikkuvat niin, että se sopisi paremmin amppeliin. Laitoin toisen ruukun alle korokkeeksi, että chilit eivät makaisi maassa. Cristalin historiaa voivat kiinnostuneet tutkailla tästä blogin lajikekoosteesta. Se on monet kesät viettänyt ulkona, usein maahan istutettuna, nyt pikku ruukussa. Syksyisin on sitten ollut ankara karsiminen ja pienempään ruukkuun sovitus talven ajaksi. Talvet se on viettänyt milloin ikkunalla, milloin varastossa lamppujen alla, mutta aina se vain on selvinnyt.

Tämän Cristalin runko on ajat sitten kuivunut, eikä ole ensimmäisen kesän jälkeen paljoakaan kasvanut. Siihen kasvaa uusia versoja lähinnä latvaan ja ne ovat viime vuosina olleet sangen rentoja, riippuvia. Samanlaista ilmiötä olen havainnut jopa normaalisti tukevaoksaisella Habanerolla, kun sille tulee vuosia lisää.

Cristalille on viimeksi vaihdettu multa viime syksynä ja niinpä se on painunut aika tavalla ja juuret tunkevat esiin. Toinen haara on kokonaan kuivunut jonkun leikkauksen seurauksena, mutta toisesta puskee uutta kasvua ja satoa on saatu pitkin vuotta, joskus myös talvella.

Sain tämmöisen plakaatin

maanantai 18. elokuuta 2014


Chilifesteillä jouduin pokkaamaan tuommoisen tunnustuksen.
Pienellä präntillä siinä lukee:

Suomen Chiliyhdistys ry palkitsee Kunto Hirvikosken Chiliteko 2014 -tunnustuksella merkittävästä toiminnasta chilien viljelyn ja käytön edistämiseksi.

Erityisen maininnan ansaitsee Chilivaarin blogi, joka on tuonut avun tuhansien, ellei kymmenien tuhansien chilinharrastajien chilinkasvatukseen.

Olen mykistynyt, mutta laitan sen tänne, sillä lukijoillenihan tunnustus kuuluu, ilman teitä ei olisi blogiakaan. Eteenpäin, katse tulevaisuuteen. Parannusehdotuksia ja toiveita otetaan vastaan, privaatisti mail@chilivaar.in tai julkisemmin lisää kommentti tuohon alle.

Onnistunut chilifestivaali on ohi

lauantai 16. elokuuta 2014


Chilifestivaalin pääportti Tampereen keskustorilla on jo sulkeutunut.  Ensi vuonna taas!



Ilahduttavaa oli havaita, että suurimmat jonot muodostuivat tuoreen chilin myyntipisteisiin. Kauppa kävi muuallakin varsin hyvin ja monet tuotteet loppuivat ennen festivaalin päättymistä.

Chilifestiä Tampereella 3 päivää

perjantai 15. elokuuta 2014

Perjantaista sunnuntaihin on yhtä chilijuhlaa.


Tapahtumassa on paljon muutakin kuin myynti- ja ruokakojuja. On myös ohjelmaa ja kilpailuja. Yritä vaikka bongata Chilivaari tungoksesta ja tartu hihaan, jos onnistut.

Puoli miljoonaa kävijää?

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kävijälaskuri blogissani ylitti puoli miljoonaa sunnuntaina. Kiitokset lukijoille!



Laskureita on monenlaisia, laskutapoja myös.
Olen blogini alalaidassa käyttänyt kahta, Googlen omaa ja StatCounterin "uniikit kävijät" lukemaa. Se kirjaa yhdestä osoitteesta vain yhden käynnin päivässä ja on noin puolet pienempi kuin yleisemmin käytetty "Page Views" eli sivujen katselu. Hakukoneilla tai linkeillä tullaan yksittäisille sivuille, mutta blogin nimellä etusivulle, mikä voi sisältää parin kuukauden kirjoitukset. Näitä sivuja on siis ladattu puoli miljoonaa kertaa vieraille tietokoneille. Omia käyntejä tuo ei laske. Paljonko on luettu, sitä se ei myöskään laske.

Bloggerin laskutapa on jotakin sen omaa, vielä positiivisempi. Senkin laskuri on jo lähellä puolta miljoonaa, vaikka Google aloitti koko laskennan vasta puoli vuotta blogini aloittamisen jälkeen.

Näillä sivuilla on tasaisesti 200-300 kävijää päivässä. Pidän sitäkin paljona näin kapealle alueelle suuntautuvalle jutulle.  Nuo huippulukemat lienevät jostakin muusta kuin erityisen kiinnostavasta jutusta johtuvia. Joskus linkki blogista osuu vaikkapa jollekin suositummalle sivustolle tai sitten piilomainosten sijoittelijat yrittävät löytää sopivaa paikkaa tihutöilleen. Kehut on kyllä annettava Bloggerin roskapostisuotimelle, sillä mainosviestit poistuvat lähes kaikki automaattisesti, kun niitä ilmestyy kommentteihin - ja sitähän tapahtuu toisinaan runsaastikin. Minullahan kommentointi on täysin vapaata, ilman mitään tunnistuksia tai varmennuksia. Se on toiminut toistaiseksi.

Jatketaan siis näin.

Chilifestivaali Tampereella viikon päästä

perjantai 8. elokuuta 2014

Ihan vain ennakkovaroituksena kerron jo nyt, että mittava kolmipäiväinen chilitapahtuma Chilifest2014 pidetään 15-17.8. eli ensi viikon perjantaista sunnuntaihin.

  

Tapahtumasta löytyy nettisivu ja torialueen kartta, josta selviävät osanottajat ja kojujen sijainnit. Paljon on maisteltavaa, paljon tapahtumia, kilpailuja ja tietysti tuoretta chiliä saatavana. Suomen Chiliyhdistys on Chilifoorumilla kerännyt vapaaehtoisjoukkoa erilaisiin tehtäviin ja mukaan mahtuu vielä, jos työt kiinnostavat. Tapahtumassa myös myydään pikapikaa kerättyä chiliaiheista reseptikirjasta Chiliyhdistyksen infopisteessä tiettävästi kympin hintaan. Sellaista on kaivattu.

P.S. Kuvan Alma Paprikat (C. annuum) syötiin perinteisesti grillattuna, pekoniin käärittynä, Cheddar-juustoa sisällä ja oli niin hyvää, että kuola valuu vieläkin, kun noita katselee.

Kurpitsa kasvaa turbovauhtia

tiistai 5. elokuuta 2014

Minullahan kasvaa kaksi "Kokin unelma" "jättikurpitsaa" venäläisistä siemenistä, toinen parvekkeella taimiruukussa pystyyn nostettuna ja toinen puutarhassa vapaasti rehottaen. 20.7. totesin, että parvekkeella kasvu jo tyrehtyy, kun se puutarhassa oli vasta alkanut. Nyt korjasin parvekekurpitsan pois, kun se oli kauniisti muuttanut väriään. Kolmessa viikossa pölytyksestä se kasvoi 15 cm leveäksi, pari viikkoa vaihtoi väriä ja painoi lopulta vain 540g. Hauska kokeilu kuitenkin.

Kädessäni on parvekekurpitsa, vieressä ulkokasvin yksi hedelmä. Niitä on kolme noin isoa ja viikonvaihteessa pölyteltyjä muutama lisää. Uusista ei kyllä varmuudella vielä tiedä, kehittyvätkö ne. Kasvit ovat kohta kolmen kuukauden ikäisiä. Ulkokurpitsa alkoi kukkia pari viikkoa myöhemmin kuin parvekkeella, mutta rynni nopeasti kasvussa ohi.  Tämä pallukka on kasvanut nyt 4 viikkoa pölytyksestä ja on 35 cm leveä. Painoa en yritäkään arvioida, mutta myyntipuheissa tämän kerrottiin tuottavan n. 8 kg:n painoisia kurpitsoita 5-6 kpl. Se kyllä riittää meille.

Kurpitsakasvusto on mahtava, mutta en yritäkään ottaa siitä kokokuvaa, kun lonkeroita on joka suuntaan puutarhassa omenapuiden ja marjapensaiden välissä. Pisimmät ovat kymmenmetrisiä ja se täyttää ainakin 40 neliömetriä tiheimmällä kasvustollaan. Edelleen saattaa päivässä ilmestyä jonnekin metri lisää. Vilkaisun lehtien alle voin tarjota. Ylhäältähän ei muuta näe kuin lehtimattoa.


Kuva on toista viikkoa vanha ja huomattavaa kasvua on tapahtunut tuon jälkeen. Viime lokakuulta löysin käyttövinkkejä, jos vaikka kohta maistelemaan alkaisi.

Aji Amarillo Perusta on rehevä

perjantai 1. elokuuta 2014

Viime kesänä Perusta tuoduista isoista Aji Amarilloista (C. baccatum) otetuista siemenistä kasvoi meidän parvekkeen parhaalla paikalla komea chilipensas. Se on jo parimetrinen joka suuntaan ja muutama haara ylettyy kattoon. Tällä ei ollut kasvuongelmia kuten parilla muulla samalla kyydillä Perusta tulleella chilillä. Ehdin jo epäillä, että niiden mukana oli tullut joku kasvitauti, joka pysäytti niiden kasvun ja tiputteli lehdet. Todennäköisempää on kuitenkin, että vuosituhansia omilla seuduillaan Perussa asuneet kasvit eivät vain sopeutuneet meikäläiseen turvemultaan ja ilmastoon. Amarillolle kaikki kävi.

Sato ei ole aivan yhtä runsas, kuin aikaisempina vuosina samalla paikalla, mutta nämä ovat isompia ja raskaampia. Näiden "aitojen" Amarillojen väri on enemmän oranssi kuin Euroopassa levinneen lajikkeen ja ne ovat sileämpiä kuin aikaisemmin kasvattamani hieman muhkuraiset. Aluksi noiden koko oli kymmenen sentin luokkaa, mutta nyt on tuollaisia 15 cm pitkiä alkanut kypsyä.

Tuossa kuvassa on useita eri muotoisia varsinkin vihreiden joukossa. Säät ja lannoitus ilmeisesti vaikuttavat paitsi kokoon myös muotoon ja ehkä makuunkin. Siinä en havainnut suurta eroa entisiin. Maukkaita ovat ja esimerkiksi katkarapukeitto sai uuden ilmeen, kun silppusin yhden Amarillon joukkoon. Minähän en chilejä arvioi suoraan maistellen, vaan mausteena monenlaisessa ruoassa. Aiemmat Amarillot olen käyttänyt paitsi tuoreena myös kuivattuina puolikkaina ja etikkasäilykkeenä. Hyviä ovat ruokaan lisättäväksi silläkin tavalla.