Valon mittaus puhelimella

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Minulla on vanhastaan ammattityökalu valon mittaukseen, mutta harvalla chilin kasvattajalla sellaista on. Siitä huolimatta olen puhunut lukseista kuin kaikkien tutuista, kun olen niitä tottunut valon määrästä käyttämään, kuten Kelvineitäkin väristä puhuttaessa. Jo kolme vuotta sitten yritin neuvoa, miten digikameralla voi mitata lukseja, mutta se on monelle liian vaikeaa ja kameratkin ovat entistä automaattisempia, eivätkä kerro, mitä tekevät.

Älypuhelimiin on erilaisia appseja, joihin en ollut vaivautunut tutustumaan, kun itsellä oli jo työkalu. Syksyn pimeillä valoja asetellessani ajatus pälkähti päähäni, kun puhelin oli kädessäni ja mittari kaukana. Latasin kuusi ilmaista "Light meter" hakusanalla löytyvää Appstoren valikoimista, aloin kokeilla ja olin hyvin pettynyt. Lukemat olivat mitä sattuu, eivätkä vastanneet alkuunkaan todellisuutta (pitihän se mittari käydä hakemassa tarkistuksiin). Poistin kaikki turhat appsit.

Viikkoa myöhemmin päähäni pälkähti, että olin ehkä mitannut väärin. Oikealla luksimittarilla mitataan valonlähteen voimakkuutta, siis päin valoa. Sitä nämä eivät kalibroimallakaan oppineet. Hain uudestaan ensimmäisen tarjokkaan, LightMeterin ja kas, Heureka, sillä sainkin nyt täsmälleen oikeita tuloksia. Muita en edes vaivautunut uudestaan kokeilemaan.

Lukutuolini 6W ledispotin lukema iPhonen takakameralla LightMeter-ohjelmassa. Gossenin luksimittari näytti 520. Erittäin tarkkaa, vaikka nuo lukemat hyppivät aika isoin askelmin, varmaankin kameran aukkolukemien mukaan. Vähän sivummalla lukema on 440. Kuten monesti olen sanonut, lukseissa on merkitystä vasta, kun lukema on kaksinkertainen, muu on hifistelyä. Se tarkoittaa yhtä aukkoa kameralla.

Mittasin nyt puhelimen takakameralla kohteesta heijastuvaa valoa ja käytin kohteena valkoista talouspaperia. Perinteinen siniruutuinen vihko tai kopiopaperi antavat vähän isompia lukemia, mutta pysyvät oikeassa haarukassa ilman kalibrointiakin. Tuolla pitää vain katsoa, että puhelimen varjo ei peitä mittausalaa, joka näkyy ohjelman ikkunassa.

Edelleenkään en saanut luotettavia tuloksia suoraan päin valoa mitatessa. Oikeissa luksimittareissa on valkea kupu tasoittamassa suoraa valoa, puhelimessa sellaista ei ole, joten tulokset ovat sattumanvaraisia. Paperin pinnasta heijastuvaa valoa tuo mittaa riittävän oikein melko hämärästä aina 30.000 luksin spottivaloon. Juuri tätä mittaria ei taida olla Androidille, mutta onhan siellä tarjontaa. Valitettavasti en enää pysty antamaan hyvää kalibrointiohjetta, kun valonlähteet ovat niin erilaisia. Ennen käytettiin aina 60W hehkulamppua puolen metrin päästä ja se oli sama kaikkialla.

Internetin ihmeellisyyksiä

tiistai 18. marraskuuta 2014

Tähän aikaan vuodesta eletään hiljaisinta kautta chilinkasvatusrintamalla. Se näkyy blogeissakin, päivitykset ovat harvassa ja lukijoita vähän. Kohta alkaa siemenien hankinta ja uuden kauden suunnittelu ja idätyksetkin hitaammilla lajikkeilla voi jo aloittaa.

Hämmästyin kävijätilaston äkkinäistä vilkastumista kuun vaihteessa. Piti kaivautua vähän syvemmälle tilastoon, että syy selvisi, ehkä, luulisin.


Kuun vaihteessa oli amerikkalaisilla Halloween ja sehän on kurpitsajuhla. Olin viime vuonna kirjoittanut kurpitsasta ja sen käytöstä ja nyt jenkit olivat jostakin keksineet sivuni kuvat ja ilmeisesti joku oli linkittänyt sivuni sinne ja kävijöitä alkoi kasaantua. En tiedä, mitä he kuvillani tekivät, mutta muutamana päivänä kävijöitä oli enemmän jenkeistä kuin Suomesta ja tuo yksi sivu keräsi ne melkein kaikki. En älynnyt ilmiötä heti, mutta se on jatkunut kummasti viikkoja Halloweenin jälkeenkin. Ei kai kurpitsa liity kiitospäiväänkin?


Vielä viime viikollakin USA:n osuus oli kohtuuttoman suuri suomenkielisen blogisivuston lukijoissa.

Werneri se vain porskuttaa parvekkeella

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Suuri osa chileistä on jo siirtynyt kompostin kautta luonnon kiertokulkuun, mutta sitkeimmät jatkavat parvekkeella. Huomenna pitäisi tulla reippaasti lunta ja pakkasöitäkin on taas luvassa. Tänään paistoi aurinko. Sen kunniaksi pari kuvaa.

Trepadeira do Werner (C. baccatum) ei näytä pahastuneen ollenkaan syksyn kylmyydestä. Uutta raakiletta syntyy ja vanhat kypsyvät. Tämä on todellinen ilopilleri. Noita ei ole kovin paljon tullut poimituksi, kun chiliä on riittänyt. Onhan tämä mainio, aromikas pallukka. En ehkä ole vielä löytänyt sille sopivinta ruokalajia ja säilömistapakin on mietinnässä, kun niistä niin moni on vielä kypsymisvaiheessa.

Väreissä löytyy. Osa näistä kasvaa ylöspäin, vaikka vaakasuora asento on tavallisempi. Leikkelin noistakin jokin aika sitten oksien päät, kukat ja nuput pois, mutta tämä on tainnut mennä poikki taittamalla. Kukkien ja uuden kasvun poisto nopeuttaa raakileiden kypsymistä.

Halloweenia

lauantai 1. marraskuuta 2014


Tuommoisen oli pojanpoikani askarrellut portin pieleen yhdestä kesän kurpitsoistamme. Vihreä väri tulee katulampusta, kurppa oli keltainen.