Lotha Bih chinense vai Lotabih Jolokia frutescens?

Pepper-King: Lotha Bih (C. chinense), Semillas La Palma: Lotah Bih (C. frutescens), Frontal Agritech: Lotabih Jolokia (C. frutescens)

Näitä aina sattuu, siemeniä, joista kasvaa hieman toista kuin piti. Tällä kertaa epäilyttää vain lajimääritys ja nimi, kasvi on sitä mitä luvattiin. Pepper-Kingin nimeämispolitiikka on aika vapaamielistä. Siinä ei juuri muista välitetä, ei aina samalle kasville aikaisemmin tehdystä määrityksestäkään.

Ostin siis siemenet Saksasta Pepper-Kingiltä intialaisena chinensenä. Jo kukintavaiheessa aloin epäillä frutescensin geenejä ja maistelussa ei löytynyt Habaneron tai Nagan makua. Kun noita kukkia katsoo, jyrkkä mutka varressa ja kukan muoto muutenkin on aivan frutescens. Toisaalta niitä kasvaa nippuna, mikä on tavallisempaa chinenseille. Tätä katsoessaan joutuu ymmälle. Mikä se erottava tekijä olikaan? Raakileet kasvoivat osa ylös, osa vaakasuoraan, mikä viittaa lisää frutescensiin, samoin hedelmän muoto, koko - ja maku.

Nimeä aloin epäillä, kun espanjalais-saksalaisen siemenkaupan listoilla näin melkein samannimisen frutescensin. Löysin sitten Intian Assamista chilien tukkumyyjän, jonka sivuilla oli tietoa tuostakin chilistä. Lajikkeen kuvaus pitää täsmälleen paikkansa, nimi eroaa yhdellä kirjaimella ja jolokia tarkoittaakin vain chiliä paikallisella kielellä. Tämä on siis Lotabih Jolokia (C. frutescens). Siirrynpä käyttämään tuota alkuperäistä nimeä ja kirjoitan Chiliwikiinkin esittelyn frutescens-lajikkeesta. Tukkumyyjä oli myös mittauttanut tulisuuden ja se on melkoinen, yli habaneron menevä 350.000-500.000 SHU. Tätä pidetään yhtenä Bih/Bhut Jolokian ja siis myös Nagan vanhemmista. Risteytyminen lienee tapahtunut luonnossa, vaikka Intian armeijan taistelukaasujen koelaboratoriotakin epäillään.

Lotabih on kuulemma varsin suosittu chili Assamissa, missä sitä käytetään myös vihreänä tuomaan tulisuutta pikkelseihin ja ruoanlaittoon. Sen satoaika on sadekausi ja Assamissahan sataa. Siellä on maailman sateisin paikkakunta, missä vuoden sademäärä on ollut 22 metriä ja heinäkuussa yksistään satoi 9 metriä. Tämän chilin kotikaupungissa Jorhatissa kuitenkin sataa heinäkuussa vain 51 cm, Helsingissä 6 cm. Nyt ymmärrän, miksi se alkoi satoamaan kunnolla vasta pistettyäni sen ulos loppukesän sateisiin. Tämä ei taida oikein onnistua parvekkeella tai ikkunalla.

Intialaiset istutusvuorossa

Vuonna 2008 kasvatin lähinnä intialaisia chilejä. Nyt niitä on vain pari uutuutta ja yksi vanha.

Lotha Bih (C. chinense) on Pepper-Kingin siemeniä, kuulemma Intiasta "löydetty". Sitä he kutsuvat komeasti "kaikkien jolokioiden äidiksi". Tämän ei pitäisi olla huipputulinen, vaan ehkä normaalin Habaneron luokkaa. Riittää sekin minulle oikein hyvin.

Lotha Bih on jo neljän kuukauden ikäinen. Se on kuukauden kukkinut innokkaasti, mutta tulosta ei ole syntynyt. Vika saattaa olla maitopurkissa, josta se nyt pääsi isompaan, tosin välikokoon vieläkin. Syy voi myös olla pienenä saatu annos kanankakkaa. Runko on tukeva, lehdet isoja ja tumman vihreitä. Kaikki kertoo reippaasta lannoituksesta. Ehkä se oli liikaa.
Lothan kukka ei ole tyypillisin chinensen kukka. Pienehkö se on ja vihertävä. Chinenselle tyypillistä violettia väriä löytyy heteiden varsista vain pieni pätkä, eikä sekään näy kukinnan ensimmäisinä päivinä. Jos nyt pitäisi arvioida, sanoisin, että tässä on myös frutescensin geenejä.

Annuumiosastolla minulla on kaksi intialaista. Tämä tässä on Goan, minulle toistaiseksi tuntematon tapaus. Viikkoa vaille kahden kuukauden iässä se haarautuu latvasta 30 cm korkeudelta ja kukkanuput ovat muutamaa päivää vaille valmiita aukeamaan. Pyhäjärvi taustalla loi tänään jääpeitteensä.

Toinen annuum onkin sitten vanha tuttu kauppalajike Pusa Jwala, Intian kenties viljellyin chili. Se kasvaa hitaammin kuin goalainen ja onkin jalostettu pitkän kasvukauden kasviksi, josta saadaan ensin muutama kuukausi vihreitä chilejä ja lopuksi punaista satoa jauheeksi ja kuivattuna myytäväksi. Sen sato jäi viimeksi aika vähäiseksi ja nyt päätin katsoa, enkö vain osannut, vai eikö se oikein viihdy Suomessa. Maaperä ja ilmasto ovat kyllä kovasti erilaisia.

Intialaiset pärjäävät vielä parvekkeella

Lämpenihän tuo sää sentään ainakin viikoksi. Viime syksynä parvekkeella kasvoi chilejä vielä marraskuulla ja viimeisen sadon korjasin joulukuulla. Syksyt ovat erilaisia, mutta toistaiseksi olen siirtänyt sisään lämpimään vain pari ulkona oleillutta rocotoa. Parveke lasien takana pitää vielä pintansa.

Vanha tuttu Indian PC-1, joka minulle myytiin nimellä Naga Jolokia vuonna -07, on terävä sekä muodoltaan että poltteeltaan, mutta ei se mikään Naga ole, eikä Jolokia. Se vain sotkettiin niihin ennen kuin oikeat Naga Morich ja Bhut Jolokia saatiin länsimaihin. Annuum tuo on ja Intian valtion hyväksymiä kauppalajikkeita. Minä pidän siitä siksi, että siinä ei ole juuri omaa makua, vain poltetta. Sitä on hyvä lisätä ruokaan tai jauheeseen vaikkapa baccatumien seuraksi.

Indian Pot Chili on uusi tuttavuus. Siinä kasvaa isossa nipussa raakileita, jotka tosin leviävät ja harventuvat kasvaessaan. Tämä oli harvinaisen hidas annuumiksi ja paras satokausi alkaa vasta syksyllä. Ehkä tein jotakin väärin alkukesästä.

Tämä on lyhyempi ja tylpempi kuin PC-1, mutta suunnilleen yhtä satoisa. Pikku jäätelörasiassa ne ovat porskuttaneet koko kesän ja tuottavat ihan mukavasti maistiaisia.

Maultaan se on miedompi, oikeastaan aika mukavan makuinen annuumiksi. Paljaaltaanhan tuota ei syödä, vaan sillä maustetaan ruokia, kastikkeita, patoja, wokkeja yms. sekä tehdään jauhetta talven varalle. Tämä Pot-chili samoin kuin kiinalainen vastineensakin kukkivat edelleen runsaasti ja kausi jatkuisi, kunhan kelit sen sallivat.

Intialaiset palelevat

Parvekkeella kello 10
Jokakeväinen ilmiö, mutta tulkoot nyt blogiinkin kirjatuksi. Jätin yöksi parvekkeelle muutaman chilintaimen, espanjalaisia ja intialaisia annuumeja lähinnä. Yöllä kävi pakkasella ulkona, mutta lasitetulla parvekkeella mittari laski kolmeen plusasteeseen. Aamulla kello 10 näyttivät intialaiset aika murheelliselta. Kokemuksesta tiedän, että kyse on juurien toimimattomuudesta kylmässä mullassa. Lehdet alkavat yhteyttää, mutta eivät saa painetta juurilta asti ja niin ne veltostuvat. Jos aurinko paistaisi lämpimästi, tilanne olisi vielä pahempi ja jo tuntia aikaisemmin.
Tuntia myöhemmin
Tilanne on jo normalisoitunut, kun kaadoin kädenlämpöistä vettä chilien juurille. Intialaiset eivät kotonaan ole tottuneet kylmään, eivätkä vielä ole parvekkeellakaan ehtineet sopeutumaan. Espanjalaiset heräsivät aamuun pää pystyssä.

Pienikin ponnistaa

Aurinkoinen keli houkuttelee kuvaamaan. Tässä kolme annuumia ikkunallani vastavalossa. Varjopuolelle heijastelin aurinkoa valkoisella kirjekuorella. Tilaa säästääkseni kasvattelen chilejäni kolme samassa ruukussa litran jäätelörasiassa, missä niille on 7x7x7 cm multatila kullekin ja kastelureiät pohjassa. Tuossa ne on kätevä kastella kerralla. Joskus, kun tila on oikein kortilla, ne ovat saaneet viihtyä noin ahtaalla kesään asti.
Kuukauden ikäiset Pot-chilit, kiinalainen ja intialainen ovat kasvaneet tasatahtia, vaikka kiinalaisen siemen olikin niin mitättömän pieni. Niillä on mittaa nyt 12 cm, kun vasemmassa laidassa Indian PC-1 on pari viikkoa vanhempi ja 5 cm korkeampi. Miksi PC-1 ei ole Naga eikä Jolokia, vaikka sitä noilla nimillä on myyty siemenliikkeissä, kerron -08 kasvatuspäiväkirjassani Chilifoorumilla.

Ensi kesän suunnittelua

Siemenluetteloita on tullut selattua. Paljon mielenkiintoista on maailmalla ja omasta siemenlaatikostakin löytyy vielä monia kokeilemattomia tapauksia. Edellisinä vuosina olen keskittynyt chilin kasvatuksissani lähinnä yhteen maahan kerrallaan ja ottanut samalla selvää sen lajikevalikoimasta, maantiedosta, historiasta ja monesta muustakin asiasta. Intia ja Peru ovat tulleet paljon tutummiksi. Nyt olen hankkimassa uusia siemeniä hyvinkin monesta suunnasta.

Perulainen peruschili on edelleen vahvasti mukana, talvehtivathan monet lajikkeet. Myös pari uutta on suunnitteilla, baccatum Puca Uchu ja chinense Cajamarca sekä Red Peruvian Rocoto, joka on jo taimella. Intiasta tulee tietysti Bhut Jolokia, maailman tulisin, sekä muutama annuum. Jo kolmatta kauttaan kasvava baccatum Aji Indian jatkanee palveluksiaan. Saman ikäinen on myös Aji Cristal Chilestä. El Salvadorin ihmeen mainitsinkin jo edellisessä postauksessa.
Panamalainen Aji Chombo on jo kaksi kesää ollut parvekkeen suurin kasvi. Lokakuun puolivälissä sisään tuodussa puussa ovat punaiset hedelmät pysyneet. Osa on rypistynyt, mutta aivan tuoreitakin on edelleen oksilla. Ne ovat kestävää laatua, pysyvät kolmekin kuukautta oksilla käyttökelpoisina. Uusia ei talvisäilytyksessä ole kasvanut.

Nyt mukaan tulee myös muutama eurooppalainen annuum-chili. Espanjasta ja Unkarista ainakin on tulossa siemeniä. Tai siis siemenet tulevat Englannista, mutta lajikkeet ovat noista muista maista. Vietnamilainen baccatum Dong Xuan Market on muutaman vuoden takainen hankinta, mutta jäänyt aina kylvämättä, jospa se nyt mahtuisi. Kolumbuksen retkien lääkärin mukaan on nimetty baccatum Aji Chanca, jonka siemen on Australiasta, mutta kasvi kotoisin jostakin Etelä-Amerikasta. Näiden lisäksi monet vanhat lajikkeet näyttävät selviävän talvesta ja siis jatkavat.

Palaan noihin tarkemmin, kunhan saan siemenet ja totean niiden itävän. Edellisinä vuosina on kohdalle osunut lajikkeita, jotka eivät itäneet, ei sitten millään. Sellaisista on turha tehdä numeroa etukäteen. No, joka tapauksessa lajikkeita on taas riittävästi täyttämään parvekkeeni - ja karsittavaksikin kevään kuluessa.

Jos nyt vasta heräsit siemeniä tilaamaan, siemenliikkeiden esittelystäni voisi olla apua. Nyt et vielä ole ollenkaan myöhässä ensi kesää ajatellen. Suurimman osan noista aion kylvää vasta helmikuulla, mutta erittäin hitaiden lajikkeiden, kuten pubescensien kanssa kannattaa jo pitää kiirettä.

Ikkunalaudan komistus: Bhut Jolokia

Chileistä saan vain erikoisjärjestelyin kokokuvia, niin tiheässä ne meillä kasvavat. Sisään olohuoneen ikkunalle tuotu Bhut Jolokia (C. chinense) on tässä koko komeudessaan 80 cm korkeana. Sisään tuodessa leikkelin tosin siitä parikymmentä senttiä latvoja kypsymässä olleiden raakileiden yläpuolelta. Se on selvinnyt hyvin kolme viikkoa lämpimään tuonnista, lehdet ovat vihreät ja hedelmät kypsyneet. Niitä on lisää tuolla lehtien takana. Ikkunan yläpuolella on 2x36W loisteputket, mutta ne ovat aika kaukana, joten tuskin niiden avulla lisää satoa kasvaa. Kukinta kuitenkin jatkuu. Kun olen kaiken sadon kerännyt, katkaisen tuon matalaksi ja annan vähitellen kasvaa ikkunalla. Keväällä se vasta saa isomman ruukun ja uutta multaa. Tämä chili joutui meille aivan vahingossa, tilaamatta, siemenliikkeen ilmaisena lahjana. Kun se on minulle niin tutusta Intiasta ja vielä maailman tulisin chili, pitihän sitä kokeilla. Alku oli ripeää, suurilehtinen ja paksurunkoinen kasvi, jonka sitten leikkelin matalaksi ja sijoitin takariviin odottelemaan pienessä ruukussaan. Kesällä muut chinenset saivat aurinkoiset paikat. Tarkoituksenani oli Bhutista saada syksymmällä vain pienet maistiaiset.

Heinäkuussa kuitenkin suhtautumiseni muuttui. Chilifoorumilla julkaistiin kasvatuskilpailu ja yhtenä lajina oli Naga Morich / Bhut Jolokia; kuka kasvattaa pisimmän chilin. Siihen asti olin saanut vain pieniä marjoja tai 2,5-senttisiä minichilejä. Nyt siirsin sen parhaalle paikalle eteläseinustalle lasitetulla parvekkeellani. Se oli ja on edelleen liian pienessä 13 cm ruukussa puutarhamullassa. Sitä en lähtenyt vaihtamaan, sillä se olisi tiennyt muutaman viikon viivettä kukinnan onnistumisessa. Sen sijaan kaivoin ruukun yhteen kulmaan kolon pohjalle asti ja ripottelin sinne Biolan Luonnonlannoitetta eli kanankakkaa ja merilevää. Lisäksi annoin kastelulannoitetta ja jossakin vaiheessa ruiskuttelin myös lehdet pariin kertaan lehtilannoitukseen sopivalla Hydrolannoitteella. Kun samaan aikaan pidin oksien kasvun kurissa leikkaamalla, chilit alkoivat kasvaa. Jo elokuun lopulla pidin kilpailun kärkisijaa kuusisenttisellä Bhutilla. Kuukausi sitten mittasin tässäkin näkyvän chilin pituudeksi 7,4 cm. Sitä ei ole vieläkään ohitettu, vaikka tuo on Wikipedian mukaan vain noiden supertulisten keskimitta. Ehkä todelliset kasvattajat isoine ruukkuineen kasvihuoneessa tai hydroliemissä ja keinovaloissa vielä odottelevat kypsymistä. Kuitenkin tuli todettua, että Bhut pitää lannoituksesta ja valosta.
Satunnaisessa auringonpaisteessa Bhut näyttää vaaralliselta, mitä se onkin. Paloittelussa on viisasta käyttää suojakäsineitä, ettei polttavaa kapsaisiinia joudu sormista myöhemmin arkoihin paikkoihin, kuten vaikkapa silmiin, nenään tai limakalvoille. Erittäin ohuina viipaleina se maistuu hyvälle. Kokonaisena en noita rouskuttele, vaikka sellaisiakin urheilijoita on. Ruoan maustamiseen se on hieno aine, kunhan osaa annostella riittävän vähän. Ja aivan mukava huonekasvikin kaiken lisäksi. Bhut on yllättänyt minut myönteisesti.

Lisäkommentti talvella:
Tällehän kävi sitten huonosti talvehtimisessa ja syyksi epäilen myöhään jatkunutta lannoittamista.

Säätiedotusta on jo syytä vilkuilla

Chilit kasvavat vielä ulkona pakkasia odotellen.

Aji Indian (PI 370004), baccatum-sukuinen maukas intialainen chili on kasvanut kesän terassimme reunuskasvina ihan multaan istutettuna. Se kasvaa jo toista kesäänsä. Viime talven se toki oli sisällä ikkunalaudalla jonkin verran leikattuna. Keväällä tuo alkoi kukkia ja tuottaa hedelmää jo huhtikuussa ja toukokuussa vein sen ulos. Se jälkeen siitä on monet maukkaat sadot kerätty, viimeksi pari viikkoa sitten ja taas on kypsää.

Jos tuon aikoisi säästää, se pitäisi kaivaa ylös ennen pakkasia, sillä intialaiset - ja itse asiassa melkein kaikki chilit ovat arkoja kylmälle. Säilytystilat vain ovat rajalliset, sillä nuo tarvitsevat myös valoa. Pimeässä ja viileässä talvehtineet eivät juuri ole keväällä heränneet ainakaan kohtuullisessa ajassa. Siemenestä chilin saa muutamassa kuukaudessa tuon kokoiseksi. Jos aivan alkuvuodesta aloittaa, omaa kypsää chiliä saattaa olla jo keväällä pöydässä.

PI 370004 eli Aji Indian

PI 370004 tuli viime viikolla Fataliin uuden siemenpaketin osaksi ja minulla Aji Indian (esiintyy myös nimellä Aji Indian Red) sai kevään ensimmäisen satonsa kypsäksi. Syksyllä suhtauduin hieman epäillen sen jatkomahdollisuuksiin. Sato oli pienehkö ja aika myöhäinen. Hyvän makuinen kyllä. Se kuitenkin jäi lyhenneltynä talveksi ikkunalaudalle ja alkoi helmikuun lopulla kasvattaa uusia lehtiä latvaan ja kukkiakin. Nyt siinä on latva täynnä satoa, ihan kymmenissä laskettava määrä, kukinta jatkuu ja pieniä alkuja ilmestyy lisää päivittäin. Puolitoista kuukautta meni tällä ensimmäisellä kypsymiseen.
Palko on keskikokoinen, kypsänä hiukan läpikuultavan punainen, raakana tumman vihreä. Se on ainoa tuntemani intialainen baccatum, vieläpä suosikkiosavaltiostani, eteläisestä Keralasta. Annuumeita intialaiset kasvattelevat, joitakin frutescenseja - ja tietysti Bhut Jolokiaa, sitä maailman tulisinta. Tulinpa tehneeksi idätysennätyksenikin eilen. Poistin siemenet tuosta punaisesta, paloittelin chilin pieneksi silpuksi sulatejuuston joukkoon ja laitoin pari tuoretta siementä kelluvalle talouspaperille. Sen täytyi olla n. klo 11.30, sillä kameran kuvaustiedoissa siitä oli vielä otettu kuvia 11.09. Kun iltapäivällä n. 17.30 vilkaisin idätysrasiaani, toisesta siemenestä pilkisti jo itu. Kuudessa tunnissa. Selityskin löytyi kun tarkasti katsoi: Siemenestä oli chiliä halkaistessa lähtenyt pieni pala pois. Minulla on hyvin terävä chiliveitsi. Ei tuosta taida tervettä kasvia kasvaa, mutta talvisiemen itää joka tapauksessa, sen vain halusinkin tutkia.

Entä se maku? On hyvää. Jouduin jo muutaman päivän olemaan ilman tuoretta chiliä ja se oli kovaa aikaa. Nyt on tilanne pelastettu. Luultavasti syksyyn asti. Näitähän alkaa kypsyä päivittäin, Inca Red Droppeja on kasvussa edelleen, Aji Cristaleita on tullut lisää ja muutama Rocotokin odottelee maistiaisia. PI 370004 on maultaan erilainen kuin muut kasvattamani chilit. Se on hiukan terävämpi kuin Cristal, lähempänä Incaa. Leivän päällä kuitenkin erinomaista. Sitä tekee mieli lisää. Cristalista pidän kuitenkin enemmän sen tuoksun takia. Vihreänä Aji Indian ei maistunut oikein miltään, joten kannattaisi ehkä odotella vielä muutama päivä noiden seuraavien kanssa, että ehtivät täysin kypsyä. Jos vaikka tuoksukin vahvistuisi