Aji Quitunquito kypsyy

Aji Quitunquito (C. baccatum) on nyt kypsymisiässä. Siinä on melko hennossa varressa runsaasti sivuoksia, joilla on pienehköjä vaaleita raakileita, jotka kypsyvät oranssin kautta punaiseksi. Sato on kohtalainen, kymmeniä raakileita ja runsaasti kukkia tässä vaiheessa. Sievä se on, jonkin verran Inca Red Dropin tapainen ja kokoinen, hedelmä muutaman sentin mittainen.

Ensimmäisen maistelun perusteella tämä jää yhden kesän vieraaksi meillä. Ei siinä varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta kun vertailuksi söimme Aji Cristalia ja Chilean Greeniä, tämä jää selvästi jälkeen niin maussa kuin tuoksussakin. Miedompikin on. No, annetaan noiden kypsyä lisää. Ensimmäisestä kypsästä ei pidä tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, maku voi muuttua.

Lisää väriä

Cajamarca (C. chinense) on värikäs ilmestys. Tämä ei suinkaan ole kypsä, vaan auringon säteistä parvekelasin läpi väriä saanut raakile. Niissä on sinisiä, violetteja, keltaisia ja punaisiakin sävyjä valon laadusta riippuen. Toisella puolen tiheää kasvia raakileet voivat olla varsin vaaleita:

Edelleen nämä tämän vuoden Cajamarcat ovat eri näköisiä kuin viimevuotiset. Nämä ovat kotimaisista Fataliin siemenistä, kun viimevuotisista englantilaisista ei tullut itävää siementä. Se puu on vielä hengissä ja ajattelin viedä sen kesäksi ulos. Jospa ulkoilu auttaisi hedelmien muodostuksessa. Ellei auta, pysytään sitten näissä pulleammissa. Nämä ainakin ovat helppohoitoisia ja nopeita. Tässäkin pikku puussa on jo toinen reipas sato kypsymässä, vaikka vuodenvaihteessa vasta aloitin kasvattelun.

Jamy kypsyy

Vihreä kausi saa riittää. Kun selailin blogiani taaksepäin, väri oli aika yksitoikkoista. Chilit ovat raakilevaiheessa eri sävyisiä vihreitä. Nyt alkaa parvekkeella kypsymisten kausi.

Jamy (C. baccatum) on iloisen värinen, oranssi niin kuin pitikin. Raakileet ovat hyvin vaalean vihreitä, nuo tuossa etualalla ovat vain varjossa. Kypsymiseen ensimmäisestä havaitusta raakileesta laskien meni aikaa melkein pari kuukautta, joten Jamy on hitaanlainen, mutta satoisa se on. Enpä muista, milloin minulla olisi ollut enemmän tuon kokoisia chilejä samassa kasvissa. Maistelu saa odottaa vielä muutaman päivän, mutta Fataliin jauheputkilossa se oli erittäin maukasta, mutta mietoa. Chilien muoto ei edelleenkään vastaa aivan Fataliin mallikuvia, joten pieni epäilys lajikkeen puhtaudesta itää.

Puutarhassakin kypsyy. Aji Cristalit tietysti, mutta myös kukkapenkkiin siirretty kaappikokeilun Inca Red Drop punastui viikonvaihteessa reilusti alle neljän kuukauden ikäisenä.

Kohta grillataan

Pimiento de Padron (C. annuum) on kaappitestini sinisessä valossa kasvanut. Se on nyt noin kolme ja puoli kuukautta vanha ja ensimmäinen sato on valmiina nautittavaksi. Padron siis käytetään pääasiassa vihreänä. Kyllä punaisessa valossa kasvaneeseenkin satoa tulee, molemmat toimivat. Alalehdet noissa ovat aika keltaisia, jäivät vähemmälle valolla, mutta ei se näytä haittaavan.

Viime kesänä jo ihastuin tähän espanjalaiseen, joka tapaksena paistetaan oliiviöljyssä ja ripotellaan merisuolaa päälle. Tänä vuonna nuo ovat paksumpia ja taidan leikata yläpään auki, tunkea täyteen juustoa ja jotakin muuta täytettä sekä kääriä pekoniin.

Jotain vialla chinenseissä?

Nyt ei kaikki mene niin kuin suunniteltiin. Kolme tai neljä chinenseä oikuttelevat, eikä sadon tuotanto lähde käyntiin. Ensimmäisenä epäiltyjen listalla on toukokuu kylmällä parvekkeella.

Zavory, kukkia ja tukeva raakile. Kaikki hyvin? Ei todellakaan. Tuollaisia puolukan kokoisia minimarjoja siinä on monellakin oksalla, mutta ne ovat olleet tuon kokoisia jo ainakin pari viikkoa. Uusia marjoja tulee, mutta vanhat eivät kasva. Samanlainen ilmiö oli habaneroissani alkukesällä -08.

Kauniitahan nuo ovat, mutta alkaa turhauttamaan pientä chilinkasvattajaa, kun koko on jämähtänyt muutamaan milliin, eikä kasvua tapahdu. Syytä voi olla myös ruukun vaihdossa. Vastoin omia neuvojani tein ruukun vaihdon samalla kun vein nuo parvekkeelle. Valoa tuli lisää, säät viilenivät ja juuret olivat hukassa. Liian monta isoa muutosta samaan aikaan saa kasvit voimaan huonosti.

Hiukan oudolta tuntuu, että kesäkuun helteet eivät vielä ole korjanneet tilannetta. Ehkä nekin olivat liikaa. Jossakin määrin samantapaisia vaivoja on myös Cheiro Roxalla ja Lotha Bihillä. Belize Red ehti kasvattaa yhden isoksi ikkunalaudalla ennen kuin joutui parvekkeelle. No, ei hätää, Habaneroja riittää ja baccatumit kasvavat aivan normaalisti keleistä välittämättä.

Tolu tehoaa

Kukkia kesän kunniaksi!

Mutta tuohan kuhisee kirvoja. Noin ne tulevat sisään ihmisen kantamana.

Piti kuvata kurttulehtiruusu, kun chileissä ei ainakaan vielä ole kirvoja.
Nuo tuossa ovat vaarattomia, entisiä, liikkumattomia. Toissa iltana ruiskuttelin ruusupuskan 5 % Puu-Tolulla ihan tehoa testatakseni. Paineruiskulla sain suihkun myös lehtien alapinnoille ja teho näyttää olevan täydellinen. Viikon päästä niitä kuitenkin on taas, jostakin tulee seuraava sukupolvi. Mäntysuopa on hyvin samanlaista ainetta ja sen pullon kyljessä taidetaan neuvoa 3 % liuosta hyönteisten torjuntaan. Minä tein vahvempaa, ja jopa 10 % olen kokeillut.  Eivät ruusut siitä olleet moksiskaan ja näyttäisi chilitkin sen kestävän. Kirvoille taitaa kuitenkin riittää vähän vähempikin. Aineen pitää sitten antaa vaikuttaa ainakin vuorokausi, vaikkapa kaksikin. Sade tai vesisuihku heikentää torjunnan tehoa.

Hain kauempaa tien penkalta toisen ruusun oksan ja sehän kuhisee elämää. Tuollaiset isot siivekkäät levittävät tartuntaa kauaksikin. Niiden välissä on pikkuinen kehitysvaihe ja jaloissa normaalikokoisia suurin joukoin. Kirvat ovat hyvin nopeita lisääntymään ja usein ne ovat isäntäkasvin värisiä, eikä niitä helposti havaitse. Lehdille varisevat vaaleat tai ruskeat "kirvan kuoret" eli kasvavan kirvan nahan luonnit paljastavat sen useimmin chilikasvissa.

Tuommoinen pikku hirviö siellä kiipeili lehdeltä toiselle. Nuo ovat aikuisena muutaman millimetrin mittaisia, niillä on kolme paria jalkoja ja pitkät tuntosarvet. Jalat ovat kaikki etupäässä, perässä on kaksi "antennia", joiden väliin kirva erittää makeaa ulostettaan ja sieltä muurahaiset sitä käyvät nauttimassa. Kun kirva ei kurkottele, antennit sojottavat taakse.

Muutama perusteellinen Tolukäsittely viikon välein pitäisi pysäyttää noiden etenemisen. Kertakäsittelykin hidastaa vauhtia huomattavasti. Tolu pitää olla mallia "Puu", muuten se saattaa vahingoittaa kasveja. Olen sellaisella "Heti käyttövalmiilla" Tolulla suihkepullossa tappanut chilejä.

Lisäys 17.6.
Viisi päivää pysyivät puhtaana. Tänään oli taas muutama harva kirva ruusupuskan oksilla. Siivekkäitä olivat kaikki, joten lentämällä varmaan ovat tulleet, eikä toukista kehittymällä.
Lopulta tälle puskalle riitti yksi Tolu-käsittely. Se haiskahti sen verran mäntysuovalle ihmisenkin nenään, että oksille eksyneet uudet siivekkäät lähtivät munimatta ja ruusu sai kukkia rauhassa.

Taasko väärä Aji Chanca?

Muutaman viikon epäilin vahvasti, että olen saanut jo kolmannen kerran väärät siemenet tästä Kolumbuksen henkilääkärin mukaan nimetystä baccatumista.

Aji Chanca on mukavan tukeva baccatumiksi. Parina kesänä olen kasvatellut sen nimisistä siemenistä hyvin erilaisia, muotoisia ja värisiä chilejä. Olivat kuulemma risteytyneet John the Chillimanin terassilla, missä parveili mehiläisiä. Nyt pitäisi olla oikeat siemenet. Chilien pitäisi olla lyhyitä ja tylppiä. Ensimmäiseksi sinne kuitenkin ilmestyi tuollainen pitkä suikula, kuin tyypillinen annuum ja seuraavakin oli vielä samaa tyyppiä.

Kyseessä taitaa olla "ensimmäisen podin syndrooma". Ennenkin on tapahtunut, että chilin ensimmäinen hedelmä on aivan erilainen kuin lajille tyypillinen muoto. Suikuloihin voi tulla paprikamainen ja paksukaisiin puikula ensimmäiseksi.

Syytä en tiedä, mutta opettelukappaleita vain syntyy. Muoto vakiintuu myöhemmin. Nämä muistuttavat jo aivan riittävästi tyypillistä Aji Chancaa ja samanlaisia on tulossa lisää. Ehkä se nyt on oikein. Vihdoinkin. Helpottuneena vaihdoin tuonkin isompaan ruukkuun ja jään odottelemaan maistiaisia uudesta lajikkeesta.

Multa painuu vanhetessaan?

Varmaan niinkin tapahtuu, mutta tälle saaville on kyllä käynyt jotakin muutakin.

Oli aika viedä talvehtinut Rocoto Riesen (Grande) ulos kesää viettämään. Huomiotani kiinnitti, että mullan pinta oli laskenut viisitoista senttiä viime keväästä, jolloin tuon täytin. Kun  kaivoin rocoton ulos astiasta, ei multa tuntunut mitenkään tiiviiltä, pikemminkin juurien paljous teki sen kuohkeaksi. Silloin tuli mieleen kaikkein yksinkertaisin selitys: Kasvi on käyttänyt multaa kasvamiseensa noin paljon ja kasvun olen minä kerännyt pois. Paljon on otettu, mitään ei ole annettu tilalle.

Riesenissä oli nytkin pari kypsää hedelmää, joiden ympärysmitta oli yli 16 cm. Syksyllä niitä kerättiin kilokaupalla, painoivathan isoimmat 150 grammaa. Viime kesänä tuossa oli parimetrisiä paksuja ja isolehtisiä versoja moneenkin suuntaan ja ne on nyt leikelty pois, samoin talven aikana syntyneet oksat. Tuleehan siinä vajausta energiaan.

Luonnossa oksat ja valtaosa hedelmistäkin maatuisi kasvin juurelle ja lisäisi sitä kautta multaa. Luonnollinen kierto on tässä katkaistu ja niinpä lisäsin sekä pohjalle, sivuille, että päälle Kekkilän puutarhamultaa taas saavin täyteen. Tuolla ja sopivalla lannoittamisella pitäisi ensi kesä mennä.

Sijoitin Riesenin viimevuotiseen paikkaansa omenapuun juurelle, aluksi pohjoispuolelle, missä UV-säteilyyn tottuminen käy ilman harsoja.

Ulkomaan uutisia

Nyt se on tapahtunut.  Chilieni kotimaa Peru on joutumassa Humalan valtaan.

Jo 2009 käytin chilipäiväkirjani "Peru parvekkeelle" allekirjoituksena tällaista:

----------------------------------------

Maa, jossa on kaupungit nimeltään Ilo ja Paita sekä presidenttiehdokas nimeltä Humala, ei voi olla kokonaan mätä.

Otetaan sittenkin siemenkiinnikkeet pois

6.6. Kustaanpäivä.
Tämä on kurpitsankasvattajien perinnetiedon mukaan se päivä, jonka jälkeen ei enää esiinny yöpakkasia Etelä-Suomessa. Päivä tuntuu sopivalta, ainakin tänä vuonna paremmalta kuin 10.6., jota on tarjottu ilmatieteellisenä tilastotietona kevään viimeisestä hallayöstä Tampereen seudulla.

Olen tullut toisiin ajatuksiin.
Nuo runsaasti tarjolla olevat Aji Cristalit sen tekivät. Tähän asti olen käyttänyt chilini kokonaan, perkaamatta. Haudutettuihin ruokiin teen sen edelleen, mutta voileivän päälle taidan perata. Idea lähti siitä, että otin kypsästä Cristalista siemenet talteen ennen kuin silppusin sen sulatejuustoon. Maku oli erilainen ja aloin vertailla vihreilläkin.

Siemenkiinnikkeet, tuo vaalea höttö irtoaa helposti, kun sen leikkaa kannasta irti ja nostaa pois. Joissakin muissa lajikkeissa pitää sivujakin viiltää veitsellä. Chilien suurin polte on juuri siinä. Aji Cristalin polte ei ole pahaa, mutta kävi näin: Leivän päällä joissakin osissa oli enemmän poltetta, siedettävä määrä, mutta seuraavat palat eivät enää maistuneetkaan juuri miltään. Yksi tulisempi osa peitti muiden maut. Kun kiinnikkeet poistaa, laatu on tasaisempi ja chiliä pitää laittaa enemmän, mutta sitähän on. Herkutteluhetkiä riittää.

Cristaleja narun päässä

Kaikki ei käy kuin elokuvissa. Aji Cristal (C. baccatum) talvehti varastohuoneessa vähässä valossa ja niukassa turpeessa. Cristal nojasi ikkunaan ja rocotojen oksiin ja tuollaiset narun paksuiset luirut kasvoivat jopa metrisiksi oksiksi, joissa on yli kolmekymmentä normaalikokoista chiliä valmiina nautittavaksi. Jotenkin se onnistui pitämään niitä pystyssä, mutta irrotellessa taittui muutama oksa pahasti. Niiden sato syötiin heti.

Nyt istutan tämän taas kesäksi oleskeluterassimme aitakasviksi. Tämä Cristal kasvaa meillä jo neljättä kesäänsä. Viime syksynä kaivoin sen ylös samasta paikasta, mihin se nyt taas pääsee. Rentoja oksia varten tein marjapensaiden tukia muistuttavan puisen kehikon, jonka yli nuo saavat taipua. Kuopan pohjalle laitoin kourallisen kanankakkaa. Oksien kärjet leikkasin kaikki pois, kaikki kukat ja ihan pienet raakileetkin, jotta nuo kypsyvät nopeammin. Kun sato on kerätty talteen, katkon nämä oksat pois. Saa kasvaa uutta ja tukevampaa versoa ulkona täydessä auringonpaisteessa.

Ruokaa purkista

Chili con carne eli teksasilaisittain vain Chilli ei ole kuvauksellinen ruoka ja sitä paitsi se tuli jo syödyksi eilen. Siksi tässä esiintyy vain tyhjiä raaka-aineiden kuoria.

Chili con carne reseptejä on netti pullollaan, vaikeus on vain valinnassa. Minä en koskaan tee ruokaa aivan ohjeen mukaan, mutta joku resepti on hyvä olla pohjana, mistä sitä voi muunnella saatavilla olevien aineiden ja omien makumieltymysten mukaan. Viime vuosina suosikikseni on muodostunut Barak Obaman nimiin laitettu resepti, jonka pointti on mielestäni etikka.

En siis ala kopioimaan reseptiä, katsokaa alkuperäistä tai muokatkaa omaa suosikkianne. Eilen oli jääkaapissa jauhelihaa vain pieni paketti, joten tein pienemmän chillin. Paksupohjaisessa teräskattilassa paistoin jauhelihan tilkassa öljyä. Lisäsin mausteet, joista oleellisia olivat juustokumina, tuore chili, valkosipuli, purkki tomaattimurskaa (jossa nyt oli yrtit valmiina), mukaan ripaus sokeria ja loraus viinietikkaa.

Chilinä käytin nyt ison rocoton ja puolikkaan habaneroa. Maku oli eräs parhaista yhdistelmistä. Nuo todella täydentävät toisiaan. Chililajikkeita vaihtelemalla tästä saa aina uuden makuisen. Jauheita en tähän ole vielä koskaan käyttänyt. Aina on sen verran tuoreita chilejä kasvamassa. Kesällä, kun on jotakin miedompaakin saatavissa, sitä voi laittaa oikein reilusti ja tuloksena on melkeinpä "kasvis-chilli".

Haudutin ruokaa puolisen tuntia, mukana tällä kerralla reseptin ulkopuolelta purkki sieniä. Tuoreet tomaatit ja yrtit ovat myös minulla usein mukana. Suolaa tuli sienipurkin liemestä, mutta sitä voi lisätä myös liha/kasvisliemikuutiolla, jos löytää vähillä lisäaineilla valmistetun tuotteen. Merisuola on aina varma valinta.

Pavut, joita voi olla toinenkin purkki, jos lihaa on enemmän, lisätään vasta aivan loppuvaiheessa. Muuten ne kypsyvät liikaa. Papujen lientä en ole käyttänyt.

Lisukkeeksi jotkut keittävät riisiä, minä en. Pavut riittävät. Vaalea leipä, jolla voi pyyhkiä lautasen, on kätevä. Salaattiakin voi tarjota, samoin smetanaa, jos chili on kovin polttavaa. Tämä ei ollut.

Arvotaan tämän vuoden köynnöschilit

Joka vuosi minulla on ollut parvekkeen parissa nurkassa isossa ruukussa joku baccatum, joka on syksyyn mennessä kasvanut kattoon ja siellä jatkanut vaakasuoraan. Pisimmillä on ollut mittaa 4 metriä. Katto on 2,60 korkealla ja ruukut ovat lattialla. Kaikki ovat kattoon asti ehtineet.

Edellisvuosien suosikkeja ei ollut nyt kasvamassa, joten piti valita uudet tuntemattomista lajikkeista. Valitsin metrimitalla. Korkeimmat chilit pääsivät juhlapaikoille. Kaksi baccatumia oli 120 cm ja niistä toista oli jo leikeltykin latvasta.

Leikelty on Jamy, viidettä kuukauttaan kasvava, pienenä kanankakkaa saanut, tukeva ja tuuhea puu. Se on vanhin baccatumeistani, joten sekin vaikuttaa kokoon.


Jamyssa on jo useita reilun kokoisia raakileita. Tuo seitsemänsenttinen lienee täysikokoinen, onhan se toista kuukautta roikkunut oksalla. Muut ovat laihempia ja suipompia ja mieleen hiipi jo epäilys, onko taas tullut vääriä siemeniä? Jamy on jamaikalainen, varsin vähän tunnettu chili. Sen pitäisi kuitenkin olla löytämieni tietojen mukaan lyhyehkö ja hieman epätasainen muodoltaan. Tuo jää kovin sileäksi. Eipä tässä voi kuin odotella ja katsoa, tuleeko siitä edes oranssi, kuten pitäisi. Hedelmien muoto vaihtelee joillakin lajikkeilla paljonkin, joten tuo lienee normaalia muotojen rikkautta.

Toinen valittu lajike on Aji Amarillo, Small. Tuossa samassa paikassa kasvoi pari kesää sitten Aji Amarillo ilman lisäliitteitä, mutta kun sen puhtaudesta ei ollut mitään varmuutta, hankin Fataliilta uusia siemeniä. Tämä on maitopurkissa ahtaassa välissä ikkunalla kasvanut ja ehkä senkin vuoksi noin hontelo ja korkea. Nyt se sai reilusti lisää multaa ja tilaa ympärilleen. Sen ensimmäiset kukat aukenivat juuri tänään, yli neljän kuukauden iässä. Se on hidasta puuhaa, mutta vielä se ehtii kesän mittaan tehdä mittavankin sadon, jos vain olosuhteet parvekkeellani ovat Amarillon mieleen. Tuolla peräseinän vieressä valoa on vähemmän, mutta on se muillekin riittänyt. Aamuaurinko sentään paistaa esteettömästi.