Parvekkeella oli tänään lämmintä

Aloin etsiskellä chinensen siemeniä, kun mielestäni tammikuu on niiden idätysaika. Peruvian White Habaneron maku tuli mieleeni, mutta samalla muistin, että minulla on sellainen parvekkeella. Aurinkoisena päivänä siellä olikin lämmintä, lasien suojassa melkein 20°.

Revin kasvin esiin tiheästä kasvustosta todetakseni, että se on entinen, kylmästä kärsinyt. Kaikki lehdet ovat kuivuneet, vaikka mullassa on kosteutta. Valkoisia pikku chilejä on vielä oksilla, mutta ne osoittautuivat karvaaksi kesäiseen makuun verrattuna. Kompostiin meni, mutta juuret ja pätkän runkoa säästin, jos vaikka sieltä versoisi uutta.

Tuon verran siitä jätin. Oksien haarautumiskohdista versoo usein uutta kasvua ja oksantyngissäkin on muutama silmunkohta jäljellä.

Kovin toiveikas en ole, sillä leikkauspinnoista näki, että niissä oli mustaa keskellä. Tuhoutuminen oli siis ehkä jo ulottunut alas asti. Eipä tuo paljon tilaa vie, eikä hoitoa vaadi.

Parvekkeella on vielä tammikuun loppupuolella useita satokauttaan jatkavia chilejä. Tämä on kyllä ennätysvuosi. Joskus aikaisemmin tuli loppiaisena pakkanen ja vei kaiken. Harvoin on päästy edes jouluun.

Jamy (C baccatum) on yksi selviytyjistä.

Harvemmin olen kuvannut parvekkeen länsipäätyä, mutta laitetaan se nyt ihan omiksi muistiinpanoiksi tulevia kasvatuskausia varten. Vasemmalla on kuivunut (unohtui kastella) Pusa Jwala. Sen läpi tunkee alhaalta Rocoto Cuzco Manzano Amarillo, joka kesällä kärsi katkeilusta ja monesta muustakin. Seuraavana on baccatum Aji Indian, jossa on kypsää erityisesti ylhäällä, mistä en ole ylettynyt poimimaan ilman jakkaraa. Sitten on kuivumaan jätetty "kesätomaatti" ja matalana vihreänä Alma Paprika. Oikeassa laidassa on Rocoto M2. Pubescensit näyttävät viihtyvän viileässä. Vein niistä Rocoto Perun jo aikaisemmin sisään ikkunalaudalle ja siinähän on runsaasti kypsiä ja uusia kukkia.

Alma se jaksaa vain ilahduttaa. Leikkelin siitä jo syksyllä korkeimmat versot pois, mutta matalanakin se on lähes ilman hoitoa tehnyt muutaman makupalleron.

Suurimmat yllätykset koin kuitenkin tomaateista. 

Tomaattien kastelu lopetettiin jo varmaan marraskuussa, mutta kun vein Tumbling Tomia kompostiin, kuivien lehtien alta löytyi ihan syötäviä pikku tomaatteja. Eihän ne kesän makeita olleet, mutta maistuivat silti. Oman maan tomaattia tammikuussa?

Myös kastelematta jätetyn, kuihtuneen ruskean "kesätomaatin" Boney MM:n lehtien takaa löytyi yksi punainen. Ja se oli ihan hyvän makuinenkin. 

Ilmeisesti kasveilla on pakonomainen tarve ja taito jatkaa sukua. Vaikka vesi loppuu ja lehdet ruskistuvat, siemenet kasvatetaan seuraavaa sukupolvea varten.

Aji Indian, baccatum Intiasta

Intialaiset käyttävät ruoassaan paljon chiliä, mutta lähes yksinomaan annuumeja, vihreää ja punaista. Intianreissuillani maistelin paljonkin tulisia ruokia ja näin toripöydillä kasapäin chilejä, mutta ei habaneroja tai baccatumeja rocotoista puhumattakaan. Kaikki olivat puikuloita annuumeja, oman paikkakunnan  paikallisia ylpeyden aiheita joka puolella maata, vain Kahmiri Mirch oli levinnyt laajalle. Siitä sai erityisen punaisen värin chilisekoituksiin. Polte tuli paikallisista lajikkeista. Onhan Nagakin intialaista alkuperää, mutta kaukaisista koillisista osavaltioista, joihin en päässyt, ne oli suljettu turisteilta. Intian vierailuistani on jo aikaa, joten tilanne saattaa olla muuttunut.

Aji Indian (C. baccatum) (PI 370004) on kasvanut ripeästi. Se tuli taimelle helmikuun lopulla, joten se on kolme kuukautta vanha. Tuossa amppelitomaatin kainalossa se pysyy pystyssä, vaikka latva jo lähestyy ikkunan ylälaitaa.

Aji Indianin kukka on pitkässä varressa tyypillinen baccatumin kukka, kalanruotokuvio on tässä tapauksessa kellanruskea. Niitä lähtee usein kaksi samasta kohdasta.

Raakile kasvaa aluksi pystyyn, mutta kallistuu tuosta, kunhan kokoa tulee lisää. Kypsänä se on punainen ja hyvän makuinen. Olen kehunut sitä taannoin erityisesti lihapatojen ja riistakäristyksen mausteeksi. Se toimii myös vihreänä ja on silloin hieman miedompi.

Piilokuva keväisestä luonnosta

Tuommoistahan meidän keväämme ja alkukesämme on, vihreyttä kaikkialla. Keskelle kuvaa kätkeytyy koristeheinien ja katajapuskan väliin suurin talvehtinut chilini, baccatum Aji Indian (PI 370004). Sain sen vihdoin istutetuksi "kukkapenkkiin" terassimme reunuskasviksi. Tästä oikealle on chiliaitaa ja taustalla vasemmalla näkyy pähkinäpensaan alaosa.

Indianissa oli kehittynyt jo puolitoistametrisiä versoja sisäkasvatuksessa, mutta tässä se kohoaa väliaikaisten tukien avulla vain 120 cm korkealle. Pitkiä oksia on useita, joten niistä saisi sopivasti ohjaillen aika leveän kasvuston heti alkukesästä. Vuohenputket pitää kitkeä juurelta ja laittaa maan peitteeksi ruohosilpun keralla. Tuota en aio enää harsoilla peitellä, sillä se on majaillut itäpäädyssä jo muutaman viikon ja saanut kohtuullisesti aurinkoa. Palaa, jos palaa.

Sisäkasvatus meni hyvin. Syyskuussa kynin sen lehdettömäksi ansarijauhiaisten poistamiseksi ja myrkyttelin kahdesti. Kohta se alkoi versoa ja valkoisten ledilamppujen ja ikkunavalon yhdistelmällä Indian kasvatti pienessäkin ruukussa talvella mainion sadon. Näistähän minä pidän vihreinä melkein enemmän kuin ihan kypsinä punaisina, vaikka monikäyttöisiä mausteita ne ovat silloinkin. Kesän chilit näyttävät turvatulta. Niin, jauhiaisia ei ole vieläkään näkynyt.

Vihdoinkin aurinko paistaa

Aurinkoisen päivän kunniaksi pari chilikuvaa. Viikko sitten jo kerroin, että Kellu Uchu (PI 315024) on kypsymässä. Silloin jäi kertomatta, että kyseinen bacca asuu kolmen litran ruukussa ja on vain 30 cm korkea syksyisen tyngäksi leikkauksen jäljiltä. Se on suunnilleen kissan kokoinen. Kissa taas on kiinnostuneempi lintulaudan pikku vieraista ruudun takana. Chileihin se ei koske, kun sillä on omaa ruohoa omassa purkissaan.

Myös Aji Indian eli PI 370004 (C. baccatum) kasvattaa raakileitaan samalla ikkunalla viileässä varastohuoneessa. Yöllä siellä on minimissään ollut vähän alle 16 astetta, päivisin nousee kahdenkympin tietämille, auringossa enemmänkin. Intialaiset baccat kypsyvät punaiseksi, mutta maistuvat mainiolta myös vihreänä. Tuoretta chiliä siis riittää jo tammikuussa.

Chilimylly Englannista

Säilyttelen mieluummin kuivatut chilini kokonaisina tai puolikkaina kuin jauheena - aromit pysyvät pidempään. Niitä voi lisätä ruokiin murentamalla tai kokonaisinakin, mutta pöytämauste pitää murskata. Mortteli tietysti käy siihen, mutta hyvä mylly voittaa sen kätevyydessä, jos se toimii.

Viime jouluna hankin lapsillekin lahjaksi ja yhden itselle tuolla takana näkyvää Hackmanin maustemyllyä. Nyt niitä ei enää ole ainakaan Hackmanin nettikaupassa, joten piti etsiskellä muualta. Englannista löytyi tunnetun pippurimyllyjen valmistajan, David Masonin nimenomaan kokonaisille chileille tarkoitettu keraamisilla terillä valmistettu mylly. Tuolta sen ostin, maksoin vähän alle kaksi kymppiä postimaksuineen ja kahdeksan päivän päästä mylly oli postilaatikossa.

Sehän toimii. Nyt jauhoin kuivatut vihreät Aji Indian chilit vihreäksi rouheeksi ruokaan. Se näyttää hauskalta ja maistuu hyvälle. Ei tämäkään mylly täydellinen ole. Kovin isot chilit eivät jauhaudu, ellei niitä ensin murskaa pienemmäksi. Tuolla Hackmanilla se on varsinainen ongelma. Chilit pitää paloitella, melkeinpä jauhaa ennen kuin ne osuvat myllyn teriin. Sitten se kyllä tekee hienoa jauhetta tai karkeampaa rouhetta, säätövaraa on.  DMD:n säätöihin en oikein ole vielä saanut otetta, mutta eivätköhän nekin löydy. Mainoskuvassa myllyssä oli Piri Piriä, joten varmaan pitää jauhaa vähän pienempää tavaraa, esimurskata ainakin osa chileistä. Tuollaiset isot vihreät olisivat kyllä hauskoja ruokapöydässä.

Sadonkorjuuta saksilla

Parvekkeen nurkassa oli jo niin tiivistä kasvustoa, että sadonkorjuun avuksi piti ottaa sakset. Aji Indianin (C. baccatum) oksat olivat niin vaikeasti tavoitettavia, että leikkelin ne irti ja keräsin kypsät vasta pöydällä.

Aika kasa niitä tulikin. Suurin osa on kypsää, mutta oli siellä vihreitäkin. Keskiviikon tienoissa on kuitenkin jo yöpakkasia luvassa, joten eiköhän ollut aika kerätä kaikki pois.

Aji Indian sopii mielestäni erityisen hyvin lihapatojen tai riistakäristyksen mausteeksi. Talven varalle kuivaan niitä puolikkaina vihanneskuivurissa, joita muuten on näkynyt viime aikoina muutaman kympin tarjouksina. Nyt on aika hankkia, ellei sinulla vielä ole sellaista.

Kuivatut chilit laitan tuollaisena pussiin ja murennan pataan vasta tarvittaessa. Mielestäni puolikkaat pitävät arominsa paremmin kuin jauhe. Siemeniä kerään vasta kuivista, mistä ne on helppo rapistella irti. Minun vanha kuivurini puhaltaa enemmän keskelle ja siksi jätän reunat vähän vajaaksi tai laitan sinne ohuempia paloja.

Täysikokoiset vihreät maistuivatkin yllättävän raikkaille. Tulisuus on hieman vähäisempää kuin kypsissä, mutta kyllä nämä ihan chilejä ovat. Kuivaanpa nekin, mutta en ota siemeniä näistä. Siksi ne pitää sijoittaa alimmalle ritilälle, sillä kuivauksen aikana siemeniä putoilee alemmille tasoille.


Ai niin, se Niksipirkan niksi.
Chilejä peratessa monet käyttävät kumihanskoja (nitriili) ja sellaiseen onkin aihetta, jos tosi tulisia käsittelee. Tämmöinen keskikastin chili ei käsiä särje, kunhan sitä ei mene arkoihin paikkoihin. Pinnassa ei ole kapsaisiinia, joten sitä voi huoletta käsitellä. Polte ei lähde käsistä pesemällä. Rasva liuottaa kapsaisiinia, joten ruokaöljyllä hierominen ja sen jälkeen pesu helpottaa jonkin verran tilannetta.

Tarkka työtapa ehkäisee ikäviä yllätyksiä.
Kun veitsi on oikeassa kädessä ja chilejä käsittelee pelkästään vasemmalla, pitää vain huolehtia, että ei hiero silmiään tai kaivele arkoja paikkojaan milloinkaan vasemmalla kädellä.

Intialaiset ovat vieneet tämän säännön uskonnon tasolle. Siellähän syödään edelleen sormin. Ehdoton sääntö on, että oikealla syödään, vasemmalla pyyhitään. Sillä ei koskaan kosketa ruokatavaroihin. Leipäkin murretaan yhdellä kädellä, aina oikealla.

Aji Indian eli PI 370004 on maukas baccatum

Intialaiset baccatumit ovat harvassa. Siinä maassa kasvatetaan lähinnä annuumeja ja joitakin supertulisia chinensejä. Tässä kuitenkin yksi, PI 370004 eli Aji Indian. Myöskin nimeä Indian Red näkee käytettävän.

Tästä minulla oli kuva pari kuukautta sitten, kun harkitsin parvekkeen parhaan tilan haltijaa. Indian on  hillitty kasvutavaltaan, se on nytkin vain 80 cm korkea, kun se toukokuussa oli 60 cm. Kypsiä chilejä on ilmestynyt tällä välin, jonkin verran tuuheutta lisää ja kukinta jatkuu edelleen. Näitä on syöty jo Juhannuksesta lähtien, joten koko sato ei todellakaan ole tuossa. Ihan kohtuullisesti se on pärjännyt, kun ruukku on vain 3-litrainen.

Makuahan minä tulin tänne kehumaan. Perinteisesti Aji Indian on meillä ollut lihapatojen mauste, nyt olen sillä maustanut myös keittoja. Riistakäristystä kehuin jo pari vuotta sitten. Muutaman tuommoisen punaisen kun sinne paloittelee mukaan, kyllä makua syntyy. Minä käytän siinä runsaasti juureksia. Selleri ja palsternakka ovat oleelliset maut chilin lisäksi, mutta viime aikoina olen alkanut käyttää myös lanttua melko pieninä kuutioina tai tikkuina. Minulla juureksia on enemmän kuin lihaa ja hauduttelen sitä hellalla jopa pari tuntia. Siinä syntyy makujen sinfonia.

Paikan valinta on vaikeaa

Parvekkeen paras kasvupaikka on edelleen tyhjä. Se oli jo varattu Aji Huanucolle, mutta hajuhaittojen vuoksi se on nyt ulkona ja näyttää viihtyvän siellä.

Tuon pylvään oikealla puolella lattialla isossa ruukussa on vuosittain ollut kesän parhaan satokoneen paikka. Siinä baccatumit kasvavat kattoon asti ja niin leveäksi kuin annan niiden kasvaa. Tuo on itä- ja eteläseinien nurkkaus, valoa riittää, mutta koivu vähän varjostaa.

Tässä muutama ehdokas satopaikalle. Oikealla Aji Indian (C. baccatum), vuosien takaa tuttu hyvänmakuinen bacca, jossa jo on useita raakileita, mutta vartta vain 60 cm. Se jäisi puisen kaiteen taakse, pudottaisi lehtensä, eikä nykyisistä kukista olisi hyötyä.

Keskellä on varaston chinensien ahtaassa joukossa mittaa yli 110 cm kasvanut Starfish (C. baccatum) vasta nuppuja latvassaan. Kun sitä viimeksi kasvatin, se oli peräseinällä itäikkunan vieressä ja sato jäi aika pieneksi, mutta kasvi kasvoi suureksi. Ehkä valo ei riittänyt. Taidanpa nyt antaa sille uuden tilaisuuden ja paremman paikan.

Tuonne peräseinälle joutaa samassa ahtaudessa kerrankin pystysuuntaan kasvanut vasemman laidan Rocoto Red Peruvian (C. pubescens). Se toivottavasti pärjää, vaikka aurinko ei keskipäivällä parvekkeen perälle ylläkään. Istutuspuuhiin siis.

Riistakäristys ja Aji Indian ne yhteen kuuluu

Ihmisille tulee pinttyneitä tapoja. Minulla sellaiseksi on jo muodostunut riistakäristyksen (saksanhirveä Lapin Lihan pakasteena) maustaminen chilillä ja nimenomaan Aji Indian tuntuu sopivan minun makuuni. Se nyt vain sattui kerran onnistumaan sillä tavalla, enkä sittemmin ole muita kokeillut.

Vähän sulanut pakasteliha (n. 750g) paistetaan voinokareen kera padassa tai paksupohjaisessa kattilassa. Mukaan lisätään kolme isoa porkkanaa, valkosipulin kynsiä ja pari chiliä, kaikki paloiteltuna. Kun lihat ovat sulaneet ja saaneet vähän väriä pintaan, lisää vettä niin, että se ei peitä lihoja kokonaan. Suolaa joko parin liemikuution tai merisuolan muodossa. Kun neste kuplii, lisätään iso palsternakka ja puolikas juuriselleriä kuorittuna ja paloiteltuna. Juurekset ovat oleellisia maun vuoksi. Ilman niitä en tätä tee. Nyt pata saa muhia hiljalleen kannen alla puolitoista, pari tuntia. Välillä pitää tarkistaa, että neste ei ole haihtunut kokonaan ja maistella suolaa. Selleri ja palsternakka sulavat lähes näkymättömiin, porkkanat tulevat erittäin maukkaiksi. Sipulin ystävät laittavat myös sitä. Nautitaan muusin ja hyvien ystävien kera. Pari chiliä ei tee tästä polttavaa, mutta maukkaan.

Aji Indian eli PI 370004 (C. baccatum) on jo kolmivuotias. Kesän se vietti ulkona melko pienenä, risuisena puskana, mutta kypsytteli viimeiset raakileet sisällä varastossa parin loisteputken alla. Niistä tuli vähän pienempiä, ryppyisiäkin jo, mutta tulisen läpinäkyviä. Sillä on oma makunsa, joka minusta sopii erinomaisesti riistalle, mutta varmaan tuohon tarkoitukseen käy moni muukin chili. Kokeillen löydät oman suosikkisi.

PI 370004 eli Aji Indian

PI 370004 tuli viime viikolla Fataliin uuden siemenpaketin osaksi ja minulla Aji Indian (esiintyy myös nimellä Aji Indian Red) sai kevään ensimmäisen satonsa kypsäksi. Syksyllä suhtauduin hieman epäillen sen jatkomahdollisuuksiin. Sato oli pienehkö ja aika myöhäinen. Hyvän makuinen kyllä. Se kuitenkin jäi lyhenneltynä talveksi ikkunalaudalle ja alkoi helmikuun lopulla kasvattaa uusia lehtiä latvaan ja kukkiakin. Nyt siinä on latva täynnä satoa, ihan kymmenissä laskettava määrä, kukinta jatkuu ja pieniä alkuja ilmestyy lisää päivittäin. Puolitoista kuukautta meni tällä ensimmäisellä kypsymiseen.
Palko on keskikokoinen, kypsänä hiukan läpikuultavan punainen, raakana tumman vihreä. Se on ainoa tuntemani intialainen baccatum, vieläpä suosikkiosavaltiostani, eteläisestä Keralasta. Annuumeita intialaiset kasvattelevat, joitakin frutescenseja - ja tietysti Bhut Jolokiaa, sitä maailman tulisinta. Tulinpa tehneeksi idätysennätyksenikin eilen. Poistin siemenet tuosta punaisesta, paloittelin chilin pieneksi silpuksi sulatejuuston joukkoon ja laitoin pari tuoretta siementä kelluvalle talouspaperille. Sen täytyi olla n. klo 11.30, sillä kameran kuvaustiedoissa siitä oli vielä otettu kuvia 11.09. Kun iltapäivällä n. 17.30 vilkaisin idätysrasiaani, toisesta siemenestä pilkisti jo itu. Kuudessa tunnissa. Selityskin löytyi kun tarkasti katsoi: Siemenestä oli chiliä halkaistessa lähtenyt pieni pala pois. Minulla on hyvin terävä chiliveitsi. Ei tuosta taida tervettä kasvia kasvaa, mutta talvisiemen itää joka tapauksessa, sen vain halusinkin tutkia.

Entä se maku? On hyvää. Jouduin jo muutaman päivän olemaan ilman tuoretta chiliä ja se oli kovaa aikaa. Nyt on tilanne pelastettu. Luultavasti syksyyn asti. Näitähän alkaa kypsyä päivittäin, Inca Red Droppeja on kasvussa edelleen, Aji Cristaleita on tullut lisää ja muutama Rocotokin odottelee maistiaisia. PI 370004 on maultaan erilainen kuin muut kasvattamani chilit. Se on hiukan terävämpi kuin Cristal, lähempänä Incaa. Leivän päällä kuitenkin erinomaista. Sitä tekee mieli lisää. Cristalista pidän kuitenkin enemmän sen tuoksun takia. Vihreänä Aji Indian ei maistunut oikein miltään, joten kannattaisi ehkä odotella vielä muutama päivä noiden seuraavien kanssa, että ehtivät täysin kypsyä. Jos vaikka tuoksukin vahvistuisi