Punaista kypsyy nytkin Vapuksi

Aji Cristal (C. baccatum) on viihtynyt pari viikkoa parvekkeella, vaikka viileää on ollut. Öisin lämpöpuhaltimen avulla pakkaset ovat pysyneet loitolla, mutta vain muutaman asteen plussalla pahimpina öinä. Päivisin en ole lämmittänyt ja pilvisinä päivinä on ollut kylmää, auringon paisteessa helposti +30°. Silloin on laseja availtu ja tuuletettu. Toissa iltana sattui hassu sää, etelässä on runsaasti pikku pilviä, idässä täysin kirkasta.

Cristaliin ilmestyi ensimmäinen raakile 12.3. ja se kypsyi puolitoista kuukautta myöhemmin parvekkeen viileydestä huolimatta. Aji Cristal kypsyy vaalean vihreästä jonkinlaisen ruskean ja oranssin kautta punaiseksi ja monet pitävät makua parhaana ennen värin vaihtoa tai sen alkuvaiheessa. Nyt värin vaihto alkoi kuukauden vanhassa raakileessa. Kypsähän se on vasta punaisena ja silloin siitä saa itäviä siemeniä.

On niitä nopeampiakin. Omnicolorin kolmen viikon ikäisillä raakileilla maustoin eilen lohisopan ja hyvää tuli.

Mustasta punaiseksi, vihreästä kermanvalkoiseksi

Tasmanian Red (C. chinense ?)

Kypsymisten aika parvekkeella. Tasmanian punaisella se kesti puolitoista kuukautta. Pienimmät kypsyivät ensin.

 

Peruvian White Habanero (C. chinense) ei sekään siis oikeasti ole mikään Habanero, ei edes muistuta sitä, mutta sellaisen nimen ovat tälle antaneet. White Bullet on erään siemenkauppiaan rekisteröimä nimi ja luotiahan nuo muistuttavat. Ihan valkoisia näistä ei taida tulla, vaan ne kypsyvät kermanvalkoisiksi noin kuukaudessa. Minulla on myös toinen saman tyyppinen perulainen lajike White Habanero kasvamassa, mutta siinä pikku luodit eivät ole vielä kypsiä. Kasvutavaltaan se on kuitenkin aivan erilainen, joten samat chilit nämä eivät ole, kuten olen nähnyt väitettävän.

Nimien kirjoitustavaltaan nämä chilit ovat hankalia. Kun tasmanialaisenkin nimeen usein lisätään habanero ja kolmiosaiset nimet kirjoitetaan kaikissa mahdollisissa sanajärjestyksissä, löytäminen tietokannoista tai aakkosellisista luetteloista on hankalaa. Yritän täällä noudattaa kotimaisen ChiliWikin kirjoitustapoja.

Alma Paprika vauhdissa

Parvekkeen kevätsiivo on vielä meneillään. Tavaraa pitää saada pois, että chilit mahtuvat. Kaikessa sotkussa piti räpätä kuva, kun Alma paprika yllättää taas.

Csipös Alma Paprika (C. annuum)

Hauskoja palleroita. Helmikuun lopulla tuosta syötiin ensimmäiset maistiaiset ja nyt on taas satoa oksilla. Nämä ovat vähän isompia (jopa lähes 5 cm) ja niitä on enemmän, vaikka pienihän tuo Alma on vieläkin reilun viiden kuukauden iässä. Nyt sato näyttää jatkuvan, sillä kukkia muodostuu edelleen. Näistäkin pitää muutama päästää punastumaan kypsäksi asti, sillä siemeniä on kyselty, eikä kellanvihreissä ole itävää siementä, vaikka maku olisikin kohdallaan jo noissa isoimmissa.

Auringon tekosia havaittavissa

Habanero ja tomaatti nojaavat toisiinsa makuuhuoneen ikkunalla amppeleissaan. Viime vuonna Habaneron raakileet ilmestyivät jo helmikuussa, mutta nyt niitä on enemmän, suorastaan kymmenittäin.

Tomaatti on moneen kertaan kehumani, viidettä satokauttaan aloitteleva Tumbling Tom Yellow. Niitä on ollut kypsinä jo muutaman viikon ja tahti kiihtyy. Maku on nyt ollut alusta lähtien hyvä, melkein kesäinen. Ehkä ikkunan päällä loistava Kotiloiste on auttanut aurinkoa pikkuisen.

Loisteputkien tekosia havaittavissa

Alakerran varastohuoneessa valotestini Habanerot ovat kypsyneet ja niitähän oli yli 20 lopulta. Isoimmat ovat piilossa lehtien takana, mutta ihan mukavan kokoisia nuokin ovat. Valoa niillä oli 3x36W pienoisloisteputkien päivänvaloa, eli tehoa oli 10.000 luksia ja väri 5400 Kelviniä. Kun tuollainen lamppu on 35 cm:n päässä latvoista, kyllä talvellakin satoa saadaan. Aurinko on ainakin osittain korvattavissa.

Annuumit itämään maaliskuussa

Näin pitkälle maltoin mieleni annuumien kanssa, vaikka turhan isoiksi nämä varmaan vieläkin kasvavat ennen ulkokautta. Tomaatteja en sentään ole vielä kylvänyt. Niiden mahtumisessa on aina ollut ongelmia.

Esittelin unkarilaisia paprikalajikkeita jo tammikuun alussa. Nyt valikoimiin on tullut pieniä muutoksia. Unkarilaiset ehkä-chinense ja baccatum ovat jo isolla taimella. Almasta on saatu satoakin ja sen kaveri Paprika Hecele erõs näyttää nyt tältä:

Chili on 8 cm pitkä ja tummuu ilmeisesti loisteputkista lähtevässä UV-valossa. Ulkona se varmaan olisi aika tumma. Tuohan on nyt kolmisen viikkoa kasvanut ainoa raakile siinä pienessä ruukussa. Kukinta jatkuu ja isompi ruukku jo odottaa. Tuohan on marraskuun lopulla tullut taimelle, eli paljon alle neljän kuukauden vielä.

Kylvin siis lisää annuumeita, kaikki unkarilaisia.

Alma paprikaa meni useita lautalle. Omatkin siemenet itävät.
Cseresznye paprika on saman tapainen pyöreämarjainen, mutta kirsikkapaprika, eli siis punainen. Tämän unkarilainen kauppanimike on Cserko. Sitä väitetään tuliseksi.
Beaver Dam on USA:n kautta tullut unkarilainen perinnepaprika.
Macskapiros, "punainen kissapaprika" saattaa olla Cayennen kaukaisia perillisiä.
Hegyes csipös on aikamoinen kysymysmerkki minulle, mutta teräväksi maultaan sitä mainitaan ja vihreänä pitäisi nauttia tuo suippopaprikaa muistuttava lajike, jonka kauppanimi on Rekord. Myös kirjoitusasua Hedyes käytetään.
Kalocsai on ilmeisesti "tuleton" lajike, makeaksi mainittu suippo, paksun peruschilin näköinen. Sitä kuitenkin kehuttiin myyjän sivuilla unkarilaiseksi peruspaprikaksi, jota ei pidä ruoasta puuttuman, joten päätin antaa sillekin tilaisuuden. Kalocsa on paikkakunta, jonka mukaan tuo on nimetty.

Alma kypsyy sittenkin punaiseksi

Csipös Alma Paprika Garai feher

Eli vapaasti suomennettuna "jonkin verran tulinen omenapaprika kellertävin hedelmin" kypsyykin punaiseksi. Elämä on yllätyksiä täynnä.

Tästä annuum-lajikkeesta melkein kaikki siemensivustot käyttävät kellertävän vihreitä kuvia. Siitä voisi päätellä, että se jääkin tuon ylemmän väriseksi. Siemenpussissakin mainittiin  keltainen väri. Yksi unkarilaistytön Amerikassa pitämä blogi sentään kertoi suosikkipaprikansa kypsyvän punaiseksi ja muuttuvan samalla makeammaksi, vähemmän tuliseksi, minkä vuoksi se käytetään yleensä ennen kypsymistä.

Maistelu saa vielä vähän odottaa. Ei ollut kaikkia tarvikkeita kotona. Unkarilaiset käyttävät tätä varsin mielikuvituksellisilla tavoilla täytettynä, vaikkapa hapankaalia sisään ja etikkasäilykkeeksi talven varalle. Niitä myös paistetaan ja keitetään ja silputaan ruokiin ja salaatteihin.

Tulisuutta ja makua on ainakin sisäosissa, sen totesin irrottaessani siemenet. Ei tämä aivan turha kasvateltava ollut. Sehän ei ole kolmeakaan kuukautta vielä, marraskuun viimeisinä päivinä tuli taimelle ja raakile ilmestyi jo uudenvuoden päivänä.

Koska se kypsyy?

Alma Paprika Csipös eli hieman tulisempi malli, luulisin (C. annuum)    

Onkos tätä kukaan muu kasvattanut? 

Nyt alkoi kiinnostamaan, milloin nuo ovat syötävissä. Sehän kukki jo kuukauden ikäisenä ja uudenvuoden päivänä ensimmäinen raakile oli näkyvissä. Monet chilit kasvattavat raakileensa isoksi ja kypsyvätkin reilussa kuukaudessa, toisilta siihen taas kuluu kaksi kuukautta tai enemmänkin. En edes tiedä, miltä tämän pitäisi näyttää kypsänä.

Alma on edelleen pikkutaimi, alle 20 cm korkea. Kiivaimmassa kukintavaiheessa siihen kehittyi useita pikku palleroita, mutta vain 2 on jaksanut kasvaa noin kolmisenttisiksi, muut mustuivat kääpiöiksi. Eipä tuon kokoiselta kylmässä kellarissa keinovalolla kasvaneelta enempää kai voi odottaa.

Annuumit ensi kesäksi ovat edelleen kylvämättä ja ajattelin odotella, kunnes saan Almasta maistiaiset. Sitten tietää, pitääkö noita laittaa paljon ulos vai riittikö pari testikasvia. Maaliskuun alussa olisi annuumien kylvöaika, jospa siihen mennessä maistelisi.

Cajamarcasta satoa talvellakin

Cajamarca (C. chinense)

Kuten monesti olen todennut, chinenset ovat kauniita huonekasveja. Tämä Cajamarca joutui luopumaan isosta ruukustaan ja osasta oksiaan syksyllä mahtuakseen olohuoneen ikkunalle. Nyt se on 13 cm ruukussa ja vuoden vanha kasvi on puoli metriä korkea ja leveä. Ikkunan päällä verholaudan takana on 2x36W loisteputket, joista tulee tuohon latvaan n. 2-3000 luksia, pilvisen päivän verran. Lamppu palaa 14 tuntia päivässä, mutta kohta sitä saa ruveta sammuttelemaan keskipäivällä.

Aivan kuin salaa sinne on alkanut kasvaa tuollaisia värikkäitä pötkylöitä. Niitä on nyt viisi ja kukinta jatkuu vahvasti. Chilin muodosta jo näkee, että se on kotimaista siemenkantaa. Tästähän minulla on myös vanhempi, Englannista hankittu kanta, joka satoaa paljon vaikeammin, mutta on maukkaampi. Sen hedelmien muoto on suipompi ja kukissakin on eroa. Sama lajike kuitenkin selvästi on kysymyksessä, pieniä muotoeroja vain.

Talvisato siis onnistuu, kun sitä ei osaa odottaa, eikä sen eteen tee mitään.

Pitipä vielä lisätä yksi kuva, kun pyhäaamuna aurinko nousi niin värikkäästi ikkunan takana ja kissamme Mustikka poseerasi makuupaikallaan chilin vieressä. Se ei koske chileihin, vaan mutustelee sille kasvatettua kauranorasta keittiön ikkunalla.

Ensimmäiset kypsät valotestissä

Marraskuun puolivälissä jos saa raakileita aikaiseksi, siitä kypsyy Jouluksi chilejä.

Inca Red Drop (C. baccatum) kypsytti ensimmäisen jo jouluaatoksi, nyt niitä tulee lisää. Valotestini 2700 Kelvinin keinovalon alla ensimmäinen raakile putkahti 16.11. Nyt se ja muutama muukin on kypsänä. Myös päivänvalon puolella on kypsää, vaikka siellä raakileet alkoivat kasvaa vasta useita päiviä myöhemmin. Kypsymisaika on noissa oloissa pikkuisen päälle kuukauden.

Onnistuin balansoimaan kamerani 2700K putkille. Automaatilla se ei onnistunut, eikä keinovaloasetuksella, mutta menusta löytyi tuohonkin konsti. Tapaninpäivä ulkona onkin sitten aika sinistä.

Puusta pudonneet

Nämä rocotot jäivät kyljestään vaaleiksi, kuivuttivat vartensa ja putosivat pöydälle tai lattialle. Lokakuun alussa sisään tuotaessa nuo olivat aivan pieniä raakileita ja ilmeisesti valo ei sisällä riittänyt kasvuun ja kypsymiseen. Joukossa on sekä Rieseneitä että Red Peruvianeita. Ne joutuivat kauaksi lampuista ja ikkunavalokin hiipui marraskuun tullessa.

Tämä kuva on kolmen viikon takaa, jolloin ulkona jo isoiksi kasvaneet kypsyivät. Kasvoivathan nekin mittaa muutaman sentin vielä sisällä lämpimässä, mutta suurin kasvu oli jo takana, kun ne tuotiin ulkoa. Itsekseen puusta pudonneiden en usko kypsyvän syötäviksi, vaan vaaleat osat kovettuvat tai alkavat tummua ja pehmetä. Onneksi oksilla kypsyneitä satagrammaisia mötkäleitä on vielä jääkaapissa ja täytettyä rocotoa on taas ruokalistalla viikonvaihteessa. Red Peruvian tuotti tänä vuonna enemmän satoa ja hitusen isompiakin kuin Riesen.

Pakkasyön jälkeen

Lentoasemalla -8, meillä harjulla -4,5, parvekkeella -1,2. Ensi yönä pitäisi tulla lunta. 

Pimiento de Padron on sinnitellyt ulkona tähän asti, eikä tuo vieläkään aivan kuolleelta näytä, vaikka lehtiä roikuttaakin. Varsi on kuitenkin pystyssä. Voitaneen kuitenkin todeta ulkokauden loppuneen tänä vuonna 20. marraskuuta. Pitkiä ovat syksyt nykyisin. Omnicolorin oksat eivät olleet paleltuneet vieläkään, vaikka leikkelin ne irti rungosta viime viikolla. Se näyttää olevan sitkeämpää lajia. Yksi ulos jätetty chinense rypisti kaikki lehtensä ja oksatkin mustuivat, mutta on vesisaavissakin paksu jääpeite.

Parvekkeella on kasvu täydessä käynnissä edelleen niissä muutamissa lajikkeissa, jotka jätin sinne, kun eivät mahtuneet lämpimään. Amppelissa Rocoto Red Peruvianissa on useita kypsiä ja vihreitäkin kasvamassa. Tässä taustalla on myöhäinen tomaatti, keltainen  päärynä, josta on vihdoin tulossa keltaisia, mutta ei päärynöitä.

Belize Red (C. chinense) on sekin jäänyt säiden armoille, kun ensi vuodeksi on tyrkyllä niin monta uutta chinenseä. Hyvän makuinenhan tämä on ja syksyä kohti satomäärätkin lisääntyvät. Se ei kylmästä ole edes lehtiään roikuttanut, vaikka selvästi pakkasella oli viime yönäkin.

Uskoisin noin väkevien chilien kestävän pakkasta vähän enemmän kuin kasvin lehdet, joten en ole pitänyt kiirettä poimimisella.

Aji Amarillo (small) (C. baccatum) meni vaihtolistalle hitaan kypsymisensä vuoksi. Nämä roikkuvat katon rajassa yli kolmen metrin varressa. Kaikkiaan saanen tuosta kypsiä alle kaksikymmentä  pientä palkoa. Se ei ole paljon koko nurkkauksen peittävästä köynnöksestä.

Chilean Green (C. baccatum) on viime kesän positiivisia yllättäjiä. Parvekkeella se vähän roikuttaa lehtiä, mutta satoa on saatu ihan mukavasti näihin asti. Tästä on toinen alhaalla lämpimässä ja siinäkin on kypsymässä uusia. Näitähän voi käyttää vihreänä aivan kuten Aji Cristalia, jota tämä muistuttaa maultaankin.

Parvekekausi siis jatkuu.

Chilejä ulkoa marraskuussa

Syyskuun 27. kaivoin tuosta pari runkoa ylös ja leikkasin tapiksi talvehtimaan. Keräsin silloin syksyn viimeiset Padronit syötäväksi, myös vihreät syötävän kokoiset. Loput jätin pakkasten armoille. Vaan kuinkas kävikään?

Marraskuun kuudes. Pimiento de Padron (C. annuum) kypsyttelee ulkona hedelmiään. Kukkia en löytänyt, mutta muutama pieni vihreä siellä on myös kehittymässä.

Tuosta välistä nostettu juurakko ja vaaksan mittainen varren pätkä on viettänyt toista kuukautta sisällä 20° lämmössä ja saanut 12 tuntia päivässä 3000 luksia valoa. Vihreitä versoja kehittyy ja ensimmäinen kukkanuppu on sitä kokoa, että se aukeaa aivan lähipäivinä.

Saadaanhan sitä satoa vielä...

Kesän ulkona kasvaneista, hitaasti kypsyneistä.

Rocoto Red Peruvian (C. pubescens) alkaa kypsytellä pääsatoaan vasta nyt, kuukauden sisällä lämpimässä vietettyään. Nuo tuossa ovat yli 21 cm ympärysmitaltaan ja painavat todennäköisesti yli 100g. Isompiakin on yläoksilla, osa kasvaa vielä. Ruukun päällä makoilee Ancho, vasemmassa reunassa kypsyvät intialaiset annuumit ja oikealla kukkii Rocoto Peru

Lotha Bih chinense vai Lotabih Jolokia frutescens?

Pepper-King: Lotha Bih (C. chinense), Semillas La Palma: Lotah Bih (C. frutescens), Frontal Agritech: Lotabih Jolokia (C. frutescens)

Näitä aina sattuu, siemeniä, joista kasvaa hieman toista kuin piti. Tällä kertaa epäilyttää vain lajimääritys ja nimi, kasvi on sitä mitä luvattiin. Pepper-Kingin nimeämispolitiikka on aika vapaamielistä. Siinä ei juuri muista välitetä, ei aina samalle kasville aikaisemmin tehdystä määrityksestäkään.

Ostin siis siemenet Saksasta Pepper-Kingiltä intialaisena chinensenä. Jo kukintavaiheessa aloin epäillä frutescensin geenejä ja maistelussa ei löytynyt Habaneron tai Nagan makua. Kun noita kukkia katsoo, jyrkkä mutka varressa ja kukan muoto muutenkin on aivan frutescens. Toisaalta niitä kasvaa nippuna, mikä on tavallisempaa chinenseille. Tätä katsoessaan joutuu ymmälle. Mikä se erottava tekijä olikaan? Raakileet kasvoivat osa ylös, osa vaakasuoraan, mikä viittaa lisää frutescensiin, samoin hedelmän muoto, koko - ja maku.

Nimeä aloin epäillä, kun espanjalais-saksalaisen siemenkaupan listoilla näin melkein samannimisen frutescensin. Löysin sitten Intian Assamista chilien tukkumyyjän, jonka sivuilla oli tietoa tuostakin chilistä. Lajikkeen kuvaus pitää täsmälleen paikkansa, nimi eroaa yhdellä kirjaimella ja jolokia tarkoittaakin vain chiliä paikallisella kielellä. Tämä on siis Lotabih Jolokia (C. frutescens). Siirrynpä käyttämään tuota alkuperäistä nimeä ja kirjoitan Chiliwikiinkin esittelyn frutescens-lajikkeesta. Tukkumyyjä oli myös mittauttanut tulisuuden ja se on melkoinen, yli habaneron menevä 350.000-500.000 SHU. Tätä pidetään yhtenä Bih/Bhut Jolokian ja siis myös Nagan vanhemmista. Risteytyminen lienee tapahtunut luonnossa, vaikka Intian armeijan taistelukaasujen koelaboratoriotakin epäillään.

Lotabih on kuulemma varsin suosittu chili Assamissa, missä sitä käytetään myös vihreänä tuomaan tulisuutta pikkelseihin ja ruoanlaittoon. Sen satoaika on sadekausi ja Assamissahan sataa. Siellä on maailman sateisin paikkakunta, missä vuoden sademäärä on ollut 22 metriä ja heinäkuussa yksistään satoi 9 metriä. Tämän chilin kotikaupungissa Jorhatissa kuitenkin sataa heinäkuussa vain 51 cm, Helsingissä 6 cm. Nyt ymmärrän, miksi se alkoi satoamaan kunnolla vasta pistettyäni sen ulos loppukesän sateisiin. Tämä ei taida oikein onnistua parvekkeella tai ikkunalla.

Ruska jatkuu vielä,

Mutta eniten hehkuu Chinese Pot Chilli (C. annuum)

Tämä pikku chili vain jaksaa syksyn kylmissäkin parvekkeella. Viime talven se vietti keittiön pohjoisikkunalla. Pienet chilit jaksoivat pysyä syötävinä monta kuukautta, mutta uutta ei kasvanut, vaikka kukkia näkyi. Se kaipaisi enemmän valoa. Jospa nyt löytäisi jostakin sopivan spottivalon tuolle.

Nämä pikkuiset pippurit sopivat monenlaiseen maustamiseen keitoista patoihin ja kastikkeisiin. Tasaisemman tuloksen saa, jos niitä paloittelee, mutta kokonaisina ne tarjoavat pikku yllätyksiä, tulisempia sattumia ruoan joukossa.

Aika mötkäleitä

Yksi kypsä Rocoto Riesen (C. pubescens) oli kait heilunut sisään tuonnissa niin, että kanta kuivui ja irtosi käteen. Nostin sen Rocoto Red Peruvianin kasvavien vihreiden hedelmien joukkoon vertaillakseni noiden kokoa. Ei niissä paljon eroa ole. Tämä Riesen oli ympärysmitaltaan 21 cm ja painoi vajaat 100g, kun viime vuoden suurin oli 2,5 cm isompi, mutta painoi 150g. Ehkä tuo oli jo kuivunut muutenkin.

Tällä puolestaan oli 12 cm pituutta ja 80g painoa. Tuoksu on normaalin paprikan, mutta miellyttävä pikku polte löytyy maistaessa. Tämä tuli minulle jonkun siemenkaupan kylkiäispussissa ja kasvattelin sitä pikku ruukussa ihan vain nähdäkseni, mikä se on. Hitaanlainenhan se oli pihan perälle unohdettuna, mutta kolme paprikaa se kuitenkin teki maistiaisiksi. Yksi on tumman vihreä, yksi kuparinruskea ja tämä kypsä punainen.

Lajike on pussin mukaan Ancho Gigantea (C. annuum). Tämä on taas näitä nimiä, joiden antajat eivät ole ymmärtäneet chilien historiaa tai maantiedettä. Osin siksi minä niin epäluuloisesti suhtauduin tämän kasvatteluun. Toinen syy on se, että en ole erityisesti meksikolaisen ruoan ystävä. Aasialainen keittiö puhuttelee minua enemmän. Ancholla on Meksikossa määritelmänsä. Se on varsin tärkeä osa monia reseptejä, mutta se on aina kuivattu. Tuoreena, vihreänä tai punaisena se on Poblano. Jotkut kauppiaat ovat oikaisseet ja myyvät suoraan kuivatun siemeniä. Tavallaanhan tuo on totta, mutta niistä Anchon siemenistä vain kasvaa Poblano. Se on sitten itse kuivattava. Nimitys näyttää olevan yleinen, kymmenet kauppiaat myyvät Anchon siemeniä, joten mikäpä minä olen vaatimaan oikeakielisyyttä.

Ei se hassumman makuinen ollut. Ihan pätevä paprikan vaihtoehto ja monissa meksikolaisissa resepteissä aivan oleellinen osanen.

Vuoden limbo

Aji Amarillo (Small) (C. baccatum)

Koko kesän se on kasvanut parvekkeen nurkassa isossa altakasteluruukussa. Mittaa on jo yli kolme metriä, sillä se yltää lattialta kattoon ja siellä pitkästi vaakasuoraan. Tuossa on kaikki, mitä toistaiseksi on kypsynyt. Vihreitä toki on muutama kymmenen, mutta nekin ovat tuollaisia surkeita kuusisenttisiä laiheliineja ja pakkaset tulevat kenties jo ensi viikolla. Kattoon kasvanutta ei kannata edes kuvitella nostavansa sisään.

Tämä chili ei juuri vedestä välitä. Todennäköisesti siellä on pienet juuret keskellä isoa ruukkua. Lehdetkin ovat pienehköjä ja varsi hento. Alkukesästä tein sen ulos viennissä luultavasti useampia virheitä. Aluksi parveke oli kylmä ja silloin kasvoi muutama pikkuinen raakile, jotka myöhemmin putosivat pois. Isoon ruukkuun siirrettynä se pysyi kertakastelulla märkänä varmaan kuukauden, mikä ehkä tuhosi juuria.

Parvekkeen vastakkaisessa nurkassa kasvaa Jamy (C. baccatum). Siitä on kerätty jo kilokaupalla kypsiä kesäkuusta lähtien ja satokausi jatkuu saumattomasti. Se on samanlaisessa ruukussa ja melkein yhtä korkea. Sen hedelmät ovat huomattavasti pulskemmat kuin Amarillon.

Minulla kasvoi jo -09 Aji Amarillo. Siitä jäi hyvä maku suuhun. Pitäisiköhän niitä siemeniä kaivaa ensi kesäksi? Myöhäisiä olivat nekin ja pieni sato. Suurin ongelma niiden kanssa on kuitenkin puhtaus. Sain ne aivan toisella nimellä, mutta yhdessä myyjän kanssa totesimme, että Amarillo se on. Jos sekaannus johtuikin risteytymisestä, seuraavasta sukupolvesta voi tulla aivan erilainen.

Aji Amarillo (Smallia) en kuitenkaan enää kasvata, vaikka maistuisi miten hyvältä.

Lisäys 10.10.
Hyväähän tämäkin Amarillo on. Leikkelin pari tuollaista pieneen (2dl) kermakastikkeeseen kanafileille. Poltetta oli kohtuudella ja makua aika tavalla. Jäin kuitenkin kaipaamaan aikaisempaa, isompaa versiota. Nyt näitä on kymmenkunta kypsänä, mutta pientä se on, useimmat taitavat jäädä vihreiksi.

Sateisen päivän kuvasatoa

Rocoto Red Peruvian (C. pubescens) kätkee satonsa oksien alle, lehtien taakse piiloon, mutta siellä muhii aikamoinen määrä isoja omenia.

Rocoto Riesen (C. pubescens) ehti ensimmäisenä ulkopubena kypsymään. Siellä on yksi täysin kypsäkin. Eipä siinä sitten mennyt kuin reilu pari kuukautta, sillä ensimmäiset raakileet bongasin heinäkuun yhdeksäs. Kohta tulee pakkaset ja tarvitaan sisämajoitusta.

Nuo ovat tänäkin vuonna hiukan isompia kuin Peruvianit, mutta vain ruukkujen koon suhteessa. Isoimmat Riesenit ovat 20-21 cm ympärysmitaltaan, Peruvianit 18-19 cm. Parvekkeella, missä molemmat ovat pienissä ruukuissa, nuo ovat samaa kokoa, 15-16 cm. Juuritilavuus ilmeisesti ratkaisee ja viimeiset sentit saadaan lannoittamalla. Nyt siihen ei ollut tarvetta.

Lopuksi Cajamarca (C. chinense).
Tämä on kaksivuotias ja englantilaisista siemenistä kasvatettu, siis suippokärkinen hedelmä. Niitäkin on muutama kypsynyt kesän aikana seinustalla. Nyt muut ovat vielä sinisiä ja piilossa lehtien takana.

Kohta maistellaan eri versioita Cajamarcasta ja vertaillaan näitä muistikuviin viime syksyltä, jolloin tämän puun erittäin pieni sato maistui erittäin hyvältä. Niinhän se yleisemminkin menee; jos hyvää tulee yllin kyllin, se ei enää maistukaan niin hyvältä. Harvinaisuus nostaa tuotteen arvoa.

Ikkunan takana näkyy seuraava projektini, valoa talveksi sisävarastoon. Kahta eri väriä. Siitä myöhemmin lisää.

Muiden taakse unohtuneita

Minulla on koko kesän ollut parvekkeen sivupöydällä ahtaassa muovilaatikossa 4 "varataimea" pienissä 9 cm ruukuissa. Kaikkia olen kastellut kaatamalla laatikon pohjalle vettä. Siellä ovat mm Aji Bonito, Chilean Green ja Puca Uchu. Nimilaput olivat toisiaan vasten ruukkujen reunoissa niin, että niitä ei nähnyt. Eilen havaitsin siellä oudon punaisen pallukan ja otin ruukun esiin. Sehän oli viime syksyn ihme, risteytyneistä siemenistä vaikka mitä kasvatellut Aji Chanca (C. baccatum), josta minulla nyt oli uudet, kuulemma oikeat siemenet.

Tämä, kuten muutkin varataimeni on n. 40 cm korkea, mutta hyvissä oloissa ne eivät tietenkään jää tuohon. Kaikissa niissä on nyt kypsää satoa.

Eipä tämä vieläkään aivan myyjän mallikuvia vastaa, mutta katsotaan, millaisia noista jatkossa tulee. Kyllä tuo vaihteluväliin sopii. Eivät ne kaikki ole täsmälleen saman muotoisia, vaikka terävä huippu alapäässä näytti olevan yleinen muoto. Nostin tämän nyt lämpimään, pois parvekkeelta, sillä siitä olisi mukava saada lisää maisteltavaa. Ensimmäisen maku on sangen mukava, terävä, makea ja maukas samaan aikaan, mutta eipä tehdä liian pitkälle meneviä päätelmiä ensimmäisestä kypsästä.

Kukka on baccatumin, muuta siitä ei oikein osaa sanoa. Hieman supussa olevat ja "liehuvareunaiset" terälehdet voivat toisessa paikassa, valossa ja mullassa olla avonaisia ja selkeäpiirteisiä. Kukasta ei siis saada tunnistusapua.

Uusintamaistelua

Aji Quitunquito (C. baccatum)

Ulkona sataa ja myrskyää, mutta parvekkeella hohtavat chilit. Se on syksy. Kesäkuussa, kun ensimmäiset Quitunquitot kypsyivät ne todettiin maultaan ja tulisuudeltaan heikommaksi kuin Aji Cristal-tyyppiset baccat. Viime viikkoina mieli on muuttunut. Ehkä nuo ovat kypsyneet paremmin tai saaneet enemmän aurinkoa tai jotakin, mutta nyt maku on vakuuttava. Kyllä tämä pitää säilyttää, vaikka alkuperä ei olekaan selvillä ja nimikin on vaikea. Voihan sitä sanoa vaikka Q:ksi. Possunliha maistui vallan mainiolta tuolla maustettuna ja yllättäen sulatejuustokin sai uuden vivahteen, sekä tuoksun että maun Cristalin jälkeen, kun silppusin sinne Quitunquitoa.

Sen oksat ovat niin roikkuvia, että se pitäisi sijoittaa amppeliin. Nykyisessä kasvissa vain on muutaman kymmenen sentin perusrunko ennen taipuvia oksia. Olisi pitänyt latvoa se ihan pienenä. Ehkäpä varren voisi vieläkin katkaista, vaikka ei siellä lehtiä olekaan? Saahan noita siemenestä uusia, jos leikkaus epäonnistuu. Ensin pitää kuitenkin saada nuo kaikki kypsäksi.