Chiliset omenarenkaat

Chilikuivuri soveltuu hyvin myös omenien, yrttien ja sienien kuivatukseen. Kuivatut omenarenkaat ovat talvi-iltoina mainiota naposteltavaa. Happamista omenista tulee hyviä, sillä makeus tiivistyy kuivatuksessa.

Omenarenkaita menossa kuivuriin. Takana samoista omenista tehtyä piirakkaa.

Ensimmäinen erä piti tietysti maistella heti ja siinä odottikin miellyttävä yllätys. Suupieliä alkoi pistellä ja mukava polte levisi suuhun. Kuivausritilällä oli aikaisemmin kuivattu Habaneroja ja omenat viipaloin chili-leikkuulaudalla. Chiliset omenarenkaat ovat hyviä, mutta tuskin osaan niistä enää tehdä samanlaisia. Vahingossa syntyneistä ei ole sekoitussuhdetta tiedossa.

Satoa säilöön etikkaan

Etikkasäilöntä ei ole ollut minun suosikkejani, kun en etikan mausta erityisesti pidä, mutta tämä purkki käänsi pääni:

Fataliin Aji Cristal on todella hyvää, siihen tulee himo ja se vie kielen mennessään. Säilykkeessä on vain yksi paha vika: Se loppuu aivan liian pian.

Naga 2010 messuilla yritin udella tuotteen kehittäjältä, Mr. Fataliilta itseltään mausteliemen salaisuutta, mutta hän ei suostunut paljastamaan aineiden sekoitussuhteita. Purkissahan lukee, että aineet ovat vesi, etikka, sokeri, sitruunamehu ja suola. Noilla tiedoilla lähdin kokeilemaan oman etikkasäilykkeen tekoa. Nämä ovat siis aloittelijan räpellyksiä, niitä on turha ottaa ohjenuoraksi omiin säilykkeisiin.

Tein muutamia erilaisia seoksia. Maistelin lientä ja vertasin sitä Fataliin säilykkeeseen. Noinhan ei saa oikeata kuvaa, sillä chilit vaikuttavat makuun ratkaisevasti ja maun voi maistaa vasta viikkojen päästä. Jotakin kuitenkin luulen oppineeni. Esimerkiksi sen, että etikkaa ei todellakaan tarvitse olla niin paljon kuin useimmat säilöntäreseptit suosittelevat. Sokerin määrä vaihtelee myös ohjeissa rajusti ja toiset suolaavatkin vielä liemen, toiset eivät.

Tässä on oma tekemä Padron-säilyke. Chiliä muuten mahtui 250 grammaa puolen litran purkkiin, kun oikein tunki. Tein myös Aji Cristalista, Aji Chancasta, Jalapenosta ja Aji Ahuachapáusta omat säilykkeet pikku purkkeihin. Chilifoorumin keskustelusta löysin mitatut tiedot etikan vaikutuksista pH:n laskuun. Nyt uskalsin turvallisin mielin jättää etikan vähemmälle, sillä puoli desilitraa viinietikkaa (6%) näyttäisi riittävän vallan hyvin litraan säilykettä, siis litraan chileineen, ei liemestä mitaten. Jotkut vanhat reseptit neuvovat laittamaan väkiviinaetikkaa (10%) jopa kolme desiä, eli yli kymmenkertainen määrä etikkahappoa. Ei ihme, jos minulle ei maistu.

No niin, liemi maistui hyvältä, lopullisesta tuotteesta ei ole vielä tietoa, mutta tässä kuitenkin kokeilijan resepti miedompaan etikkasäilöntään. Tuo riittää hyvin litraan säilykettä, kun chiliä laittaa melko tiukkaan.

4 dl vettä
2 dl omenaviinietikkaa
0,5 dl hunajaa (voi korvata sokerilla)
0,25 dl sokeria (pari ruokalusikallista)
1 tl merisuolaa
1 sitruunan mehu

Toisen erän tein vähemmällä makeutuksella. Pidempään säilytykseen voi mukaan laittaa myös Atamonia säilöntäaineeksi, mutta kohta syötävillä testipurkeilla en katsonut sitä tarpeelliseksi.

Paksummat chilit kiehautin liemessä ennen purkkiin laittoa, liemen kaadoin kiehuvan kuumana päälle ja purkin kiinni ilmatiiviisti. Tiettävästi rapsakampia chilejä saa, jos niitä ei kuumenna, mutta esikuvani Fataliin Gourmet on aika pehmeätä, ilmeisesti kiehautettuja ja silti maistuvia leivällä tai ruoan lisukkeena. Vaikkapa pizzan päälle tarkoitetut "pepperonit" säilöisin enemmän etikkaiseksi, vähemmän makeiksi ja kuumentamatta. Kokeilkaa itse.

Lisäys kuukauden päästä:
Maisteltu on ja herkulliseksi havaittu. Etikan maku oli varsin mieto ja Fataliin säilykkeessä on enemmän etikkaa. Testasin sitä lisäämällä omaan purkkiini 10% viinietikkaa. Ehkä mieluummin lisään sitruunaa, jos happamuutta haluaa lisää. Suolat ja sokerit olivat aika kohdillaan.

Lisäys syksyllä 2016:
Lisäilin vähän etikan määriä, kun alkuperäiset olivat niin mitättömiä (1dl), lähes maistumattomia, vaikkakin säilöntään riittäviä. Tämä vain tiedoksi, jos ihmettelet, että resepti on muuttunut. Nyt se vastaa nykykäytäntöäni.

Rocoto Riesen on jättiläinen

Riese on saksaksi jättiläinen ja jotakin sen suuntaista on Pepper-Kingin pojilla liikkunut päässä, kun ovat tämän rocoton nimenneet. Useimmilla muilla heidän pubescenseillaan on paikkakunnan nimi. Ne on löydetty usein perulaisilta toreilta, mutta tästä Riesenistä puuttuu siis paikkakuntatieto. Englanniksi he ovat kääntäneet sen Grande, mikä sekin tarkoittaa isoa. Ostin siemenet jo pari vuotta sitten, mutta en rohjennut idättää niitä -09, kun luulin isojen olevan vaikeita kasvattaa.

Helppohan se oli, helpoimpia pubescenseja, mitä olen kasvattanut. Tässä on taas kypsää satoa tulossa. Ensimmäiset maistiaiset sain jo toukokuussa sisällä maitopurkissa. Tämä on parvekkeella 6,5 litran ruukussa. Muoto on vähän lommoinen omena. Päässä on "hymykuoppa". Chilemanin "Fat Rocoto"-kisan tapaan mitattuna tämän ympärysmitta on 17,5 cm, millä olisi selvinnyt tänään sijalle 7 kansainvälisessä kasvatuskisassa. Takana on muutaman sentin isompia kasvamassa.

Ulkona on sitten todellisia jättiläisiä tulossa. Kunpa vain ehtisivät kypsyä ennen yöpakkasia. Rocoto Riesen selvästi nauttii enemmän suomalaisesta kesästä ulkona isossa ruukussa kuin lasitetulla parvekkeella pienemmässä. Itse kasvi on levinnyt jo neljän metrin verran ympäristöönsä pitkin maan pintaa. Pystyrunkoa sillä ei ole ulkona lainkaan, parvekkeella metrin verran.

Chilit aitakasvina

Sattuipa hauskasti, että tätä juttua kirjoittaessani löysin Chilifoorumilta paljon komeamman aidan. Ikke on reunustanut koko rivitalon pihan ruukuissa olevilla chileillä, minulla niitä on maahan istutettuna vain muutama pienen terassin reunuksena kukkapenkin jatkeena.

Oleskeluterassimme reunuksena on noin metrin korkuisia chilejä. Tässä Aji Cristal ja Rocoto Manzano Orange. Hyvin ne rajaavat tilaa. Toisella laidalla annuumit Pimiento De Padron ja Espanola jatkavat aitaa tyylikkäästi, mutta Inca Red Drop on muita matalampi. Kaikissa muissa paitsi rocotossa on mukavasti satoa, mutta ne olivatkin vähintään kukassa ulos siirrettäessä.

Aji Cristalista sato paljastuu vasta kasvia pöyhiessä. Kaikki vähänkin väriä vaihtaneet on syöty ja osa noin vaalean vihreänäkin. Cristal on niin maukasta.  Alkukesästä tuo kasvoi kovin hitaasti, sillä meillä on ravinneköyhä ja kuiva soraharju kasvualustana. Kourallinen luonnonlannoitetta eli kanankakkaa ja merilevää chilien juurelle ripoteltuna, reilu kastelu ja jatkossa lannoiteliuoksella kastelu melko usein auttoi selvästi. Uutta tummanvihreää kasvua ilmestyi kaikkiin ja satoa syntyy. Muhevamultaisessa puutarhassa näitä neuvoja ei kannata kokeilla.

Aji Cristal kasvaa meillä jo kolmatta kesäänsä. Viime kesän se vietti ruukussa ulkona ja terassin reunuksena oli vain pari pienempää chiliä. Nyt se pitänee kaivaa lapiolla ylös pakkasten tullessa ja tunkea juuret jotenkin ruukkuun. Siinä voi käydä huonostikin.

Vietnamilaiselta torilta tuoreena suomalaiseen soppaan

Dong Xuan Market on vietnamilainen baccatum chili, joka ilmeisesti on saanut nimensä Hanoin suuresta toissa vuosisadalla rakennetusta kauppahallista. Länsimaiset kävijät ovat "löytäneet" sieltä chilin, jota sitten on alettu levittää täällä siemenkauppojen välityksellä. Markkinoilla on toinenkin aivan saman niminen chili, kiinalainen annuum.

Kuvasta tuli vähän ylivalotettu, mutta valitsin sen silti, sillä siinä ilmenee chilinkasvattajan aurinkoisen päivän tunnelma. Kasvatin vietnamilaiseni pienessä 13 cm ruukussa tarkoituksena saada vain maistiaiset, jotta voin päätellä, tuleeko tästä jatkossakin minun parvekkeeni asukki. Enpä osaa vielä sanoa. Maku on erinomainen, mutta ainakin ensimmäisissä kovin mieto poltteeltaan. Näitä pitää siis olla kourallinen ruokaan. Leivän päälle tai suoraan rouskuteltavaksi tuo on mainio, makea ja tuoksuva. Tarkkasilmäinen huomaa kuvastakin, että lehtiä on kovin vähän. Ripsiäiset iskivät tähän oikein urakalla enkä satokaudella tietenkään myrkytellyt, taittelin pahimmat lehdet vain pois.

Maustoin tuolla jauhelihakeiton. Chiliä oli reilusti, samoin selleriä ja palsternakkaa. Maku oli hieno, mutta keittoa lämmitettäessä seuraavana päivänä lisäsin vielä yhden Indian PC-1:n tulisuutta tuomaan. Sitä ei nimittäin näistä vietnamilaisista minun suuhuni löytynyt. Maistellaan nyt kuitenkin lisää ennen kuin tehdään hätäisiä johtopäätöksiä. Kasvien ensimmäiset hedelmät ovat usein "harjoituskappaleita" ja maku muuttuu myöhemmin.

Instant kypsymisiä leikkauksen seurauksena

Viime lauantaina leikkelin Habaneroni syyskuntoon, kehotinpa muitakin seuraamaan esimerkkiä. Nyt jo vähän kaduttaa.

Habanerot alkoivat leikatuissa oksissa kypsyä välittömästi ja oksien päihin jääneet pienet raakileet kasvavat vauhdilla. Jos lämmintä syksyä riittää, ehkä olisi vielä viikon päästäkin ehtinyt leikata. No, tehty mikä tehty. Tästä saan aivan riittävästi satoa näinkin.

Aji Panca - tunnistus suoritettu

Aji Panca (C. chinense) se on. Alle kahdessa kuukaudessa raakile kasvoi isoksi ja muuttui vihreästä tumman ruskeaksi. Pitänee kysellä englantilaiselta siemenkauppiaalta, miten heidän pusseissaan ovat etiketit vaihtuneet.

Taustalla loistaa paremmin valossa vietnamilainen baccatum Dong Xuan Market. 

Nyt sakset käteen!

Tämä neuvo voi tuntua kovalta, mutta jos sinulla on ulkona, parvekkeella tai kasvihuoneessa chilejä, jotka eivät mahdu sisään lämpimään valojen alle, kasvu kannattaa lopettaa nyt.

Chilit kypsyvät nopeimmillaan kuukaudessa, monet käyttävät siihen kaksi. Eli nyt kukkivasta ei ehdi tulla satoa syksyn kylmillä. Jos raakileet saa isoiksi, ne toki kypsyvät lopulliseen väriinsä, kun ne siirretään lämpimään, vaikka valot eivät olisikaan riittävät kasvuun. Minulla ei vain ole kaikille paikkaa sisällä edes lyhyen kypsyttelyn ajaksi. Viime vuonna oli lämmin syksy ja pidin lokakuun alkuun asti chilejä ulkona ja lasitetulta parvekkeelta tein viimeisen sadonkorjuun vasta marraskuussa. Pakkaset voivat kuitenkin tulla aikaisemminkin, eikä kylmässä kypsy.

Habanerossa on kaiken kokoisia raakileita ja kypsiäkin odottelemassa keittiöön pääsyä. Tässä vaiheessa leikkaan pienen raakileen takaa, kukat ja uuden kasvun pois. Silloin nuo kehittyvät hiukan nopeammin, kun energiaa ei käytetä kukintaan ja oksien kasvatteluun. Lannoituksen olen lopettanut jo viikko sitten. Mullassa on riittävästi energiaa noiden kasvattamiseen. Typpilannoitus ja vilkas kasvu syksyllä haittaa talvehtimista. Sen sain viime talvena kokea. Kasvit pitäisi saada itse menemään lepotilaan ennen talven tuloa, mutta eiväthän  nämä tropiikin kasvit ymmärrä syksystä mitään.

Ulkorocotot voivat hyvin - tai sitten ei

Keväällä vein suurimman osan pubescens-chileistäni ulos puiden juurelle puolivarjoon. Parhaan paikan sai tämä Rocoto Riesen, joka onkin kasvanut mittaa - sivuille. Oikealle luikertelee parimetrinen verso, vasemmalle varjoon vähän vähemmän. Korkeutta tuolla ei ole juuri nimeksikään. Nyt näyttäisi yksi uusi verso suuntautuvan ylöskin.

Siinä oli ensimmäinen sato jo ikkunalla toukokuussa, mutta nyt on kasvamassa todellisia jättiläisiä. Myrsky vähän repäisi vasemmalle suuntautuvaa oksaa ja olenkin sen tukenut. Siinä killuu silmäteräni, tällä hetkellä yli 21 cm ympärysmitaltaan oleva raakile. Sillä sai hetkeksi piikkipaikan kansainvälisessä Chilemanin "Fat Rocoto" kisassa. Tulevathan Etelä-Euroopan kasvattelijat varmaan vielä muutaman sentin isommilla, kunhan kesä ehtii loppupuolelle, mutta kasvaa tämäkin vielä ja 17-18 senttisiä on muissa haaroissa useampia kasvussa. Olen yrittänyt patistaa muitakin osallistumaan kisaan, että saadaan Suomen chilinkasvatus paremmin esille. 3-5 nimeä kymmenen joukossa olisi aivan mahdollista, kunhan saisi kaverit ilmoittautumaan. Ympärysmitaltaan 15 cm riittäisi vielä kymmenen joukkoon. Sellaisia minulla kasvoi jo keväällä maitopurkissa.

Kypsiä on Rocoto Red Peruvianissa ja tässä Rocoto Perussa. Siinä on ollut katkeamatta kypsiä poimittavissa tammikuulta asti. Toukokuussa leikkasin sen irti loisteputkista ja siirsin ruukun ulos. Se on edelleen vanhassa viimekesäisessä mullassaan. Eivät nämä siis paljoa kasvualustaltaan vaadi. Suoraan puutarhan multaan siirretyt ovat kyllä kotiutuneet, mutta yhtään kukkaa ei ole, eikä siis toivoakaan sadosta tänä kesänä. Tamperelainen soraharju ei taida olla hyvä vastine Andeille. Yhden Peruvianin kukinnan onnistuin myös lopettamaan, kun annoin sille ruukkuun kalkkia ja kanankakkaa. Ilmeisesti olivat väärät eväät.