Joulupöytään tuoretta chiliä ja tomaattia omalta parvekkeelta

Laskin jo lämmittimen tehon lähes minimiin. Päivälämpötilat pitäisi ulkona pysyä plussalla jouluun asti ja yöt lämmittimen avustuksella. Sitten tulevat pakkaset ja komposti kutsuu kasvatuksiani. Joulun aikaan parveke toimii jääkaapin jatkeena.

Länsipäätyä hallitsee tomaattiamppeli Tumbling Tom, mutta muuallakin on vielä elämää.

Pahinta tässä syksyssä on ollut pimeys. Aurinkoa ei ole saatu viikkoihin muutamaa minuuttia enempää. Sumuista ja pilvistä on päivästä päivään.

Tomaatti Boney-MM makasi kuihtuneiden lehtien joukossa, mutta kyllä sielläkin on ihan syötävää.

Eteläpuolen chilit ovat jo aikamoista risukkoa ja kellastumassa. Itäpääty on jo kuivettunut.

Rocoto Peru näyttää selvinneen kylmästä ja pimeästä parhaiten, Cuzco Manzanon lehdet ovat jo kuihtuneet, mutta ihan syötävää se vielä on.

Fatalii Yellow on pahasti kylmettynyt ikkunaa vasten, mutta makua irtoaa siitäkin.

Tumbling Tomista olen kuitenkin erityisesti mielissäni. Se kypsyttelee edelleen uusia makupaloja. Jouluksi.

Taas sataa lunta

Talvi meni täysin lumettomana, mutta huhtikuu on ollut kylmä, pakkasöitä vähän väliä ja lunta sataa päivisin. Ei siitä tosin maahan jää mitään. Parvekekautta on nyt sitkeästi vietetty pari viikkoa. Öisin lämpöpuhallin on pitänyt siinä kahdeksan asteen tienoilla kylminä öinäkin. Viileät, pilviset päivät ovat pahempia kasveille, mutta periksi en ole antanut kuin pienempien taimien kohdalla. Sää ja pienet ruukut ovat pitäneet liian varhain aloitetut tomaatintaimet lähes paikoillaan, lisää pituuskasvua ei ole paljoakaan ja se on nyt hyvä.

Tämä kahden ja puolen kuukauden ikäinen chinense Fatalii oli muiden pikkutaimien kanssa aurinkoisen päivän parvekkeella ja unohtui sinne yöksi. Aamulla se oli varren puolivälistä taipunut 90 asteen kulmaan ja latva vielä siitäkin alas. Siirsin pikkuiset äkkiä sisään, eikä vaurioita näytä tapahtuneen.

Pari muuta chinenseä vaativat uudelleen idätyksen ja ovat Fataliita kuukauden nuorempia. Otin nämä lajikkeet kasvatukseen uusiakseni vuosikymmenen vanhoja siemeniä. Itävyys oli joillakin jo aika heikkoa, mutta eiköhän noista saada tuoreempia syksyyn mennessä.

Aji Cristal ja Inca Red Drop (C. baccatum)

Nuo on olleet parvekkeella jo pari viikkoa ja pärjänneet hyvin. Cristalkin on alle kolmen kuukauden ja kasvanut muita ripeämmin. Se on jo yli metrin ja kukkii innolla. Kuva on viikon vanha, siinä ei kukkia näy, mutta aurinkoa oli. Hyvin muillakin parvekekasveilla menee, vaikka kasvu on hidastunut. Kukkia ja raakileitakin on monella taholla, mutta palataan niihin, kunhan kelit lämpenevät sen verran, että tarkenee parvekkeella kuvailla. Nyt minulla on vilu. (Ei ole koronaa)

Uuteen vuoteen kestivät chilit parvekkeella

Rocotoammppelit ovat vielä aivan vihreitä ja raakileitakin on, vaikka yölämpötilat ovat ajoittain käyneet -2:ssa eikä päivisinkään montaa astetta ole ollut aikoihin. Voisihan nuo siirtää sisään lämpimään kypsyttelemään, mutta samalla saisi nipun tuholaisia. Parvekkeella oli syksyllä ennen kylmiä mm. ansarijauhiaisia, vihannespunkkeja ja ripsiäisiä (niitä meillä on aina). Jätän siis nuo jäätymään ja kompostiin, kun lähipäivinä tulee parinkymmenen asteen pakkaset. Lasitettu parveke oli meillä joulun ajan jääkaapin jatkeena, jonne sai jouluruoat helposti talteen. Nyt sekin syy lämmitykseen on ohi.

Aji Cristalin aika on ohi tältä vuodelta. Lehdet roikkuvat, vaikka multa on kosteaa - ja kylmää. Pulleammat chilit olen poiminut, mutta tuolla on edelleen runsaasti kuivuneita tai ainakin vähän rutistuneita. Niistähän saa maustetta, pitäisi vain tarjeta poimimaan ne pois ennen kuin heitän kasvin ulos ikkunasta. Tämä on ollut erinomaisen hyväsatoinen koko kesän ja pitkälle syksyyn, mutta nyt kehitys on pysähtynyt. Satoa korjataan silti ja kauniskin se on punavihreine oksineen.

Aji Cristal on hieno chili.

Todellinen yllättäjä vastoin kaikkia odotuksia on tänä talvena pakkaskestävyydessä chinense Fatalii. Se on sen verran tulinen, että sadonkorjuu on jäänyt meillä vähäiseksi, enkä ehkä ole muistanut kastellakaan usein. Se voi olla tuon salaisuus. Juurien hyvinvointihan on noille tärkeintä ja tiivis, märkä multa nolla-asteen tienoissa ei tee niille hyvää. Luulen, että se nujersi Cristalin. Fataliilla on hyvin kuohkeaa multaa, varmaan pääosin kookosta.

Talvinen Fatalii kasvattaa myös ylöspäin oksia. 

Hyvää vuodenvaihdetta ja loistavia kasvatuksia vuodelle 2019!

Pizzamausteita omalta parvekkeelta

Pyhäpäivänä laiskotti niin, että päätimme tilata pitsat. Nyt ei otettu mitään Spicy Hottia tai Jalapeñoa, vaan tilasimme peruspitsoja tuplajuustolla, ananaksella tms ja mausteet haettiin omalta parvekkeelta. Terävällä veitsellä paloittelin erityisesti keltaisen Fataliin hyvin pieniksi paloiksi. Punainen Cajamarca ja vihreänä poimittu (kypsiäkin olisi ollut) Aji Cristal saivat jäädä vähän karkeammaksi silpuksi.

Sanon vielä kerran, että keltainen Fatalii on hieno mauste ja sopii erinomaisesti pitsan päälle. Sitä pitää vain laittaa hyvin vähän, mutta hienoksi silputtuna se käy helposti. Ihan vähän laitettuna siitä tulee vain mukavaa pistelyä poskiin, tuhdimmalla annoksella hiki pukkaa pintaan. Teimme myös vertailuja.

Vireä Aji Cristal on raikas tapaus ja sitä saa laittaa aika reilusti pizzasiivun päälle. Se on parasta vähemmän chiliin tottuneelle. Cajamarcaa saa myös annostella reippaasti. Maku on melkein makea, mutta kyllä sieltä chilin maku löytyy. Kaikki kokeilun chilit osoittautuivat hyviksi pizzamausteiksi, voin suositella.

Ulkoa löytyi yllättäen Fatalii

Tämä on mutkikas tarina, mutta pääpiirteissään se meni näin:
Viime kesänä laitoin kolme eri chinensen oksaa vesilasiin juurtumaan, kun niiden emokasveille oli käynyt huonosti. Ne juurtuivat hitaasti ja nimilaput hävisivät. Syksyllä laitoin niistä muutaman multaan ja alakerran viileään huoneeseen talvehtimaan. Vain yksi selvisi talvesta, oletin sen olevan Habanero, joita minulla oli isompikin talvehtinut. Niinpä vein keväällä chilin pienessä ruukussaan ulos itäseinustalle, missä ainoa hoito oli ajoittainen kastelu. Nyt se paljasti vihdoin luonteensa, kun nostin ruukun ilmaan ja katsoin oksien alle.

Fataliihan tuo on, aito keltainen Fatalii. Sellainen minulla oli taimivaiheessa keväällä 2017, mutta sitten napsautin juuren poikki uudelleen istutuksessa, kun taimi oli kasvanut kovin vinoon ja siirsin sen mullasta kookoskuituun, missä ei ole tukea taimen asennolle. Emokasvi ei tuottanut mitään ja kuihtui myöhemmin, mutta leikatut oksat juurtuivat. Minulla kävi tuuri talvehtineiden juurrutettujen kanssa, sillä tätä lajiketta eniten kaipasin, sitä ei ole ollut vuosikausiin ja maku on melkoinen, jättää muistijäljen. Litran purkissa olemattomalla hoidolla se oli kasvanut 80 cm leveäksi ja vain reilut 10 cm korkeaksi. Talvehtineilla chinenseillä on usein tämän tapainen kasvutapa, jos runko on leikattu lyhyeksi syksyllä.

Pienin podi kypsyi ensiksi ja paljasti värin. Isommissa on tyypillinen Fataliin (C. chinense) muoto.

Fataliihan on afrikkalainen lajike. Joku tietolähde väitti, että vapautetut orjat toivat sen mukanaan palatessaan kotiseuduilleen Amerikasta, mutta se ei ole ainakaan koko totuus. Chiliharrastusta aloitellessani tutustuin myös Kolumbuksen löytöretkiin ja niiden seurauksina portugalilaiset merenkulkijat veivät chilit heti 1500-luvun alussa siirtomaihinsa Afrikkaan ja Intiaan, kun ne kasvoivat siellä paremmin kuin Portugalissa. Voihan tietysti olla, että orjat toivat ne vapautuessaan takaisin, mutta kyllä ne jo silloin olivat kasvaneet Afrikassa muutaman vuosisadan. Piri Piri on afrikkalaisista chileistä tunnetuin, mutta kyllä Fataliikin kuuluu sikäläiseen perintöön, nimenomaan keltainen Fatalii. Punainen on myöhemmin tehdyn jalostustyön tulos.

Napsahduksista selvittiin säikähdyksellä

Vanhuus vaatii veronsa chilinkasvattajalta. Tarkkaavaisuus ja jatkuva huolenpito ei ole entisellä tasolla ja virheitä sattuu entistä enemmän. Kenties niistä voi oppia joku muu, joten kerron kömmähdykseni julkisesti.

Viikko sitten kuvassa oli pari chinenseä, joita aloin siirtää ikkunalta parvekkeelle. Kun irrottelin niitä naapureistaan ja nostin viereiselle pöydälle, ruukusta kuului napsahdus. Aivan selvästi jotakin katkesi ja chili retkahti sivulle vaakasuoraan. Toiseen osasin varautua ja pidin kiinni, mutta niin vain sekin jossakin käsittelyn vaiheessa napsahti ja kallistui. Vauriokohdat olivat mullan alla, joten en varmuudella tiennyt, oliko katkennut runko vai pääjuuri, mutta voimakas napsahdus se oli kuin paksua oksaa katkaisisi.

Niissä oli pitkiä ja painavia sivuoksia ja ne olivat kasvaneet vinoon, kun en ollut koko keväänä "muistanut" kääntää ruukkuja ympäri, toisenkin puolen valoa kohti. Tuo saattoi johtua siitä, että niiden oksat olivat keskenään ristissä ja käsittely oli hankalaa. Jostakin syystä ikkunalla chilit kasvavat aina poispäin valosta. Kenties se johtuu siitä, että vain sinne mahtuu kasvamaan tai kenties ikkunaa vasten olevat oksat työntävät kasvua huoneeseen päin.

Chinenset Maldivian Heart X Purple Bhut ja Fatalii

Laitoin kiireesti chileille tukikepit ja sidoin ne tiukasti pystyyn. Irti poikki ne eivät sentään olleet. Murtuneita ja taittuneita runkoja olen ennenkin korjannut sitomalla, teippaamalla ja tukemalla, katkenneita lastoittamalla. Nyt en kaivanut vahinkokohtaa esiin, toivoin vain, että palat osuisivat kohdalleen. Ilmeisesti niin kävi, sillä ne ovat vielä viikon päästä hengissä. Oletin lehtien roikkuvan seuraavana päivänä velttoina ja olin valmistautunut peittämään nuo muovipusseilla, mutta seuraavat päivät olivat viileitä, sateisia ja kosteita parvekkeellakin, eikä repsahdusta tapahtunut. Nyt ne näyttävät kestävän aurinkoakin.

Niin, nämähän on vahvasti leikelty kokoon, kaikki sivuhaarat pois ja latvastakin osa haihtumisen vähentämiseksi. Suurin osa kasvustosta meni roskiin. Kun olin sitonut ne tukikeppeihin siirsin ne kuitenkin varovasti isompaan ruukkuun juuripaakkuun koskematta ja istutin selvästi entistä syvempään. Nyt nuo ovat puolimetrisiä ja kukkivat runsaasti. Muutama raakile lähti niiden sivuoksien mukana, mutta tilanne oli niin uhkaava, että uhrauksia piti tehdä.

Pikkuinen Fatalii kukkii jo

Tämä Fatalii (C. chinense) aloitti kasvunsa tammikuun alkupuolella kylmällä ikkunalla, mutta pääsi sittemmin lämpöön. Nyt se on kaksi ja puoli kuukautta vanha ja kukkii innolla vain 13 cm korkeana. Ei tuosta vielä raakileita ole odotettavissa, kyllä sen pitää kasvaa ensin mittaa ja haarautua kunnolla ja pitäisi kai se siirtää pois taimiruukustaankin.

Saman kokoisena helmikuun lopulla kukkinut Rocoto M2  pudotti kukkansa aivan oma-aloitteisesti, eikä ole vielä aloittanut uutta kukintaa.

Fatalii on tyypillinen chinense-lajin chili. Ne kasvavat pienenä tiiviisti kuin kaalinkerä, lehtiä on paljon ja ne ovat ryppyisiä, lehtiruotien väleistä kupristelevia. Runko on paksu, tukeva ja pituuskasvu alkaa vasta myöhemmällä iällä ja lehdet pysyvät tuon näköisinä pitkään.

Taimet saavat UV-valoa

Otsikko on (taas) harhaanjohtava. Tavallista valkoista ledivaloa kiinalaisesta spotista ne vain saavat, mutta kuva todistaa, että siinä on mukana myös joku määrä UV-valoa. Sen näkee oikeanpuoleisen taimen lehtien väristä. Vihreys muuttuu tummaksi, joillakin lajikkeilla melkein mustaksi valon UV-säteilyn vaikutuksesta. Keinovalossa se on yleensä vähäisempää, auringossa voimakasta.

Tummuva taimi on Semillaksen risteytys "Moldavian Heart X Purple Bhut". Eli se saa värinsä Purple Bhut Jolokialta. Jostakin päähänpistosta halusin kokeilla tuollaista risteytymää, jolla pitäisi olla erikoinen punertava kukka ja ryppypintaiset tuliset hedelmät. Toisessa ruukussa on perus-chinense Fatalii ja sehän ei tummu. Nämä ovat joulukuun lopulla idätettyä erää, jonka taimet ovat vielä melko pieniä, kun en niitä ole lämmössä pitänyt, mutta eihän tässä vielä kiirettä.

Eilen laitoin uuden erän siemeniä lautalle, lisää chinensejä, pari frutescensia ja baccatumia myös. Näistä voisin muutaman laittaa lämpökaappiin kehittymään. Annuumit saavat vielä odottaa vuoroaan.

Itämisen ihme toistuu jälleen

Syntymisen ja kasvun ihme jaksaa vain ihmistä kiinnostaa, se ei toistu täsmälleen samanlaisena.

Tummista siemenistä (toisella idätyslautalla) ovat itäneet kaikki, joka ainoa rocoton siemen. Näistä vaaleammista Frutescensin sukuisesta Lotha Bihistä pilkistää vasta yksi itu, Galapagoense ei idä nytkään, mutta muissa on jo eloa.

Rocoto Montufarista (PI 585273) takimmainen on kallistunut niin, että karvainen juuri on ilmassa, etummaisesta jo sirkkalehdet putkahtavat esiin yhdentoista päivän idätyksen jälkeen.

Raja Mirchillä juurikarvat ovat parhaiten esillä. Niitä moni luulee homeeksi, mutta oikeasti siemenestä pilkistävä juuri etsii niiden avulla kosteaa kasvupaikkaa. Niistä joistakin kehittyy sivujuuria ja tuo paksu pääjuuri tunkeutuu syvemmälle kasvualustaan. Vihreät sirkkalehdet ovat vielä kerällä siemenen sisällä.

Lisäänpä vielä yhden kuvan. Fatalii (C. chinense) tavallisimmassa itämisasennossa. Juuri on kosteassa alustassa, varsi nousee pystyyn ja joskus siemen jää sirkkalehtien suojaksi joksikin aikaa. Kosteassa, kannellisessa idätyslaatikossa se yleensä irtoaa itsekseen ja multaidätyksessä siemenkuori usein jää multaan. Joskus se voi jäädä vaivaamaan sirkkalehtien vapautumista. Sellaista sanotaan kypäräpääksi, ja pahimmassa tapauksessa sirkkalehdet pitää vapauttaa kynsisaksilla, mutta yleensä kosteus auttaa ja homma hoituu luonnonmenetelmällä.