Pornopunainen onkin kukitusvalo?

Tätä minulle on kerrottu eri tahoilta, mutta hamppuväelle noita kuitenkin myydään "Grow Light" nimellä.

Chileillä asia taitaa olla toisin. Punaisen valon alla kasvu on selvästi hitaampaa kuin muilla valoilla. Rocaton (C. chinense) taimi on nyt 6 cm korkea ja nuppuja se jo työntää latvaan. Ei tuo minusta ihan viisaalta tunnu. Rocaton chilit riippuvat oksissa varren päässä ja ovat 8 cm pitkiä. Nehän makaisivat maassa?

Muiden valojen alla chinenset ovat 8-10 cm korkeita, mutta mitään kukintaan viittaavaa ei vielä ole näkyvissä. Baccatumit haarautuvat voimakkaasti, kuten latvojen leikkuulla oli tarkoituskin. Niissä ei näy nuppuja.

Tänään täydensin näiden kisachilien selvästi painunutta tai kasvun kuluttamaa multaa. Nostin ne siisteinä paakkuina ulos laatikoistaan ja lisäsin kaikkiin pohjalle pari desiä tuoretta multaa. Nyt ruukut ovat taas melkein täynnä.

Rocato kasvaa myös varalaatikossa ulkona

Tapani mukaan laitoin keväällä tärkeimmistä taimistani kakkoskappaleet litran jäätelörasiaan, 3 tai 4 samaan odottelemaan, miten varsinaiselle kasvatille käy. Nämähän jäivät kasvamaan ja joutuivat kesäksi ulos itäpäätyyn, kylmään ja varjoiseen paikkaan. Sielläkin ne vain puskevat satoa, vaikka multaa on vain pari desiä kasvia kohti ja pelkällä vedellä olen noita kastellut. Lannoitteita ei ollut lähelläkään kevään jälkeen.

Parvekkeella Rocato kasvoi toista metriä, tämä on 35 cm korkea. Huonollakin hoidolla kuitenkin syntyi tulosta.

Nämä ovat vähän muhkuraisempia kuin parvekkeen lämmössä kasvaneet, vähän pienempiäkin kyllä. Nuo pitäisi nyt siirtää lämpimään, jotta ehtisivät kypsyä. Siementen itävyydestä ei ole varmuutta, sillä viileys saattaa haitata itävyyttä. Varminta on ottaa siemenet talteen parvekkeelta.

Rocato kypsyy

Elokuussa leikelty Rocato (C. chinense) on tässä pari viikkoa sitten, kun siinä oli vielä raakoja ja kypsymässä olevia.

Nyt ne ovat kaikki kypsyneet. Leikkely ja lämmin syksy ovat tehneet tehtävänsä keväällä huonosti hoidetullekin.

Rocato on linjasta poikkeava chinense. Muotokin on tavallista pitkulaisempi ja sileämpi, hedelmäliha on paksumpaa ja maku miedompi. Cajamarca ehkä vähän on samaa tyyppiä. Maku ei ole hassumpi, vaikka monet ehkä odottavat enemmän poltetta. Isossa padassa tuo saattaa hukkua, mutta leivälle se käy sellaisenaan vaikkapa sulatejuustoon sekoitettuna. Jo talvella ihastuin Fataliin savustettuun Rocato-jauheeseen, joten kuivaukseen ja jauheeksi tämä sato taitaa päätyä.

Kuukausi sitten leikeltyihin oksan päihin on ilmestynyt muutamaan kohtaan uutta kasvua ja kukkiakin. Ihan kiva sikäli, että huomasin unohtaneeni tämän lajikkeen kukkaa kuvata, ikkunaviidakossa ei mahtunut. Kukka on kovin pieni, selvästi Habaneroa pienempi. Se on tyypillinen chinensen kukka, hiukan vihertävä ja hiukan supussa. Heteiden varsissakin on tyypillistä violettia, vaikka ne eivät kunnolla tässä näykään.

Oikein mukava lajike tämä on, voin suositella. Fataliilla on edelleen siemeniä tarjolla ja saattaa tuon hyvin varustetusta ruokakaupastakin löytää - vihanneshyllystä.

Ei siis näin, osa 2

Ei aina käy niin kuin haaveillaan. Tämän vuoden uusien chinense-lajikkeiden kanssa tyrin aika lailla. Onneksi kasvatus on dokumentoitu melko hyvin, joten opiksi voisi ottaa, jos ymmärtäisi, mistä kenkä puristaa. Ja jos muistaisi sen ensi vuonna ja malttaisi mielensä kaikkien hienojen uusien lajikkeiden kanssa.

Tuossa on parvekkeeni chinense-osasto ennen eilistä leikkausta; Rocato, Colombian Orange ja Cochabamba. Lasien takana on jo baccoja. Aivan liian korkeiksihan nuo kasvoivat, verhon taakse ja kattoon kiinni ja vaikeuttivat lasien avausta. Ruukun pinnalta kattoon on 150 cm.

Nämä tulivat taimelle joulun tietämissä ja vasta nyt kahdeksan kuukautta myöhemmin sato kypsyilee. Jo toisella kasvatuskaudellani sain Habanerosta satoa neljän kuukauden ikäisenä ja puolen metrin korkuisena. Viivytyksiä on siis tapahtunut matkan varrella aika tavalla.

Colombian Orange on ehkä parhaiten dokumentoitu tapaus. Sen kasvua voit seurata valitsemalla sivupalkista lajikkeen nimen. Merkinnät ovat aikajärjestyksessä, joten kannattaa aloittaa alapäästä. Tämä muuten ei ole Colombian Orange, olen saanut vääriä siemeniä Semillakselta. Väri on väärä, eikä muotokaan ihan vastaa oikeaa. Se ei haitanne kasvun ongelmien selvittelyä.

Helmikuun alussa tuo vielä oli tukeva, mallikas taimi. Siitä huhtikuulle chinenset olivat ahtaassa laatikossa liian vähällä ikkunavalolla ja loisteputkien lievealueella. Seuraus oli liiallinen pituuskasvu. Tuohon aikaan ne olisi pitänyt saada haarautumaan ja pysymään matalampina. Ensi vuonna siis enemmän tilaa, enemmän valoa, eli vähemmän taimia. Kasvatuksen voisi kenties aloittaa pari kuukautta myöhemmin, jos sen tekisi huolella.

Huhtikuun alusta siitä on murheellinen postaus: 60 cm korkeana 10 cm taimiruukussa, juuret sykkyrällä. Kasvoihan se noin, mutta seuraukset näkyivät kesällä, uuteen ruukkun sopeutuminen kesti pitkään. Pari viikkoa myöhemmin se jo kukki, mutta siitä ei seurannut mitään.
Toukokuussa nuo vihdoin pääsivät parvekkeelle valoon, mutta nyt olin laittanut ruukkuihin kanankakkaa kourallisen pohjalle ja sehän aiheutti lisää pituuskasvua ja kukinnan myöhästymistä. Joskus juhannuksen tienoilla huomasin tilanteen toivottomuuden ja annoin näille aimo annoksen syyslannoitetta, fosforia ja kaliumia. Se ehkä vaikutti parin viikon kuluessa ja kukista alkoi kehittyä myös raakileita. Olisi se voinut muutenkin tapahtua.

Rocatosta olikin kuva jo edellisessä saksijutussa, mutta tässä rivistön kolmas, Cochabamba:

Pieniä marjoja ja kovin myöhään. Näistä ei kiloja keräillä. Maistelen näitä kaikkia vähän myöhemmin.

On saksien aika

Ulkona, parvekkeella tai lämmittämättömässä kasvihuoneessa on aika pysähdyttää kasvu ja odotella kypsymistä. Vain lämpö voi pelastaa vasta nyt kukkivat tai pienillä raakileilla olevat chilit.

Periaate on yksinkertainen. Viimeisen kohtuullisen kokoisen raakileen jälkeen oksa katkaistaan, kukat ja aivan pienet raakileetkin armotta pois. Karsiminen nopeuttaa jäljelle jääneiden chilien kypsymistä, siitä on omiakin kokemuksia. Tässä on vasta nyt vauhtiin päässyt Rocato (C. chinense)

Lannoittaminen on toinen kypsytyskeino. Typpilannoitteet olisi syytä hylätä jo elokuun alkupuolella ja antaa vaikka pelkkää vettä. On myös syyslannoitteita, joiden tarkoitus on auttaa kasveja syksyyn sopeutumisessa. Niissä on runsaasti fosforia ja kaliumia, eikä lainkaan typpeä. En ole aivan varma, onko sellainen hyväksi, jos aikoo talvehdittaa chilinsä. Syyslannoite kun on ulkona tarkoitettu talvilepoon valmistautumiseen ja siihen kuuluu myös lehtien pudottelu, mutta pakkasten myötä kompostiin meneville kasveille se varmaan on paikallaan.

Tämä on elokuinen kestoaihe ja viime vuonna taisin käsitellä aihetta hieman perusteellisemmin.

Huonosti kohdellut chinenset parvekkeelle

Näköjään chinenseistäkin voi kasvattaa kukkakeppejä. Näistä on latvoja leikelty ennen sisään tuontia, joistakin puolikin metriä. Nyt ne ovat noin metrin korkuisia.

Nuo kasvoivat liian tiheässä ja liian kauan liian vähässä valossa ja liian runsaassa lannoituksessa.
Chinenset idätin ajoissa ja ne tulivat jouluksi taimelle. Jo toisena kasvatusvuotenani sain Habanerot kukkimaan maaliskuussa ja kypsyttämään ensimmäiset chilinsä vapuksi. Ei nyt, kun seitsemäs kausi on menossa.

Mikä meni vinoon? Paljonkin. Lähinnä ahneus.
Ennen kasvattelin vain muutamaa chiliä olohuoneen ikkunalla. Nyt taimia oli paljon ja paikaksi jäi kellarikerroksen varastohuone, jossa ne joutuivat kasvamaan vieri vieressä tiheästi. Ajoittain ne kukkivat ja kukat putoilivat. Nyt kukkia ei ole noista kuin yhdessä. Olohuoneen eteläikkunalla kukinta onnistui muinoin jo maaliskuussa, kun oli aurinkoinen kevät. Nyt muut chilit olivat vallanneet sen ikkunalaudan. Onnettomia chinensejä on vielä varastossa lisää, myös yksi noiden kokoinen, kukkiva Maya Pimento. Isommat ruukut odottelevat näitä tuossa taustalla, istutuspuuhaa riittää.

Varastossa näitä on pitänyt näin pitkään ansarijauhiainen. Tuo inhottava pikku kärpänen on asettunut sinne. Sen pystyy pitämään aisoissa, mutta ei hävittämään. Kun tuon sieltä chilejä muihin huoneisiin, jauhiaiset tulevat mukana ahkerista myrkytyksistä huolimatta. Parvekkeella niitä oli viime kesänä ja näköjään on nytkin, on vain annettava periksi. Eivät ne tapa chilejä, mutta voivat vaivata kasvua. Parvekkeelta on bongattu myös ensimmäinen ripsiäinen. Ne ovat jokakesäinen riesa, mutta se etenee niin hitaasti, että sen ehtii torjunnalla rajoittamaan.

Jälkiviisaasti voisi todeta, että nuo olisi voinut idättää kuukauden tai kaksi myöhemmin ja kasvattaa valon alla tai valoisalla ikkunalla tuuheammiksi ja matalammiksi. Silloin niitä olisi mahtunut vähemmän.

Niin, vasemman laidan CAP on frutescens, se vain joutui sattumalta tähän joukkoon.

Älä tee näin

Kaivoin nuo taimilaatikot näkyviin muiden taimien ja talvehtivien keskeltä. Ahtaassa olivat. Kirjoitin tämän puhtaasti ohjeeksi itselleni: Älä tee näin seuraavilla kerroilla. Vaan eipä tuota tilaa mistään kasva lisää.

Nuo ovat pääasiassa chinensen taimia, jotka esittelin yksilöinä 25.1.-9.2. Silloin ne olivat noin puolitoista kuukautta vanhoja ja keskimäärin 15 cm korkeita. Sijoitin ne silloin kastelua helpottaviin laatikoihin, 6 taimea laatikkoon 10 cm ruukuissa. Nyt ne ovat vähän yli kolmen kuukauden ja keskimäärin puoli metriä korkeita.

Silloin ne olivat tukevia, haarautuneita, tasapainoisia kasveja, mutta ahtaalle jouduttuaan ovat pääasiassa kasvattaneet yhtä vartta ja ilmeisesti kilpailleet paikasta valossa. Enää ne eivät ole kauniita ja tasapainoisia erilleen otettuna. Jotkut kaipaisivat leikkausta, jotta niistä tulisi kesäksi parvekkeelle hyvän mallinen kasvi. Alimmat lehdet kuitenkin putoavat siirtorumbassa ja silloin jäljellä on paljon tyhjää runkoa ja tupsu latvassa. Ahneushan tuohon on pääsyy. Kasvatin liian montaa kasvia liian vähässä tilassa.

Nämä chilit pitäisi kohta saada isompiin ruukkuihin ja vaikka parvekkeelle, mutta eihän se vielä käy kuukauteen, kun nuo yöpakkaset jylläävät. Taimet eivät suinkaan ole tuossa kaikki, vaan myöhemmin idätetyt baccatumit ja annuumit painavat päälle seuraavaksi. Baccoistahan kuukautta nuorempi Aji Huanuco jo ajoi noista ohi, kun oli joutunut samaan laatikkoon. Korkeimmat takarivissä ovat Rocato, Pucumaucho, Cochabamba ja ylinnä Colombian Orange, joka on jo reilusti ylittänyt 60 cm.

Rocato, chinense Perusta

Joulukuulla itämään laitetut chinenset ovat nyt noin kuukauden ikäisiä. Rocato on niistä pienin, ehkä siksi, että niitä oli kaksi samassa taimiruukussa. Nyt erotin toisen varalaatikkoon ja tämä jäi odottamaan ruukunvaihtoa.

Rocato (C. chinense) on mielenkiintoinen uutuus. Fatalii kertoi sen olevan Etelä-Amerikan agenttinsa löytö Boca-Manún kylästä Perusta. Nimikin viittaa Rocotoon, mutta tämä on chinense, jolla on paksu hedelmäliha, karvainen runko, eikä tyypillistä Habaneron makua. Eli se lienee aikojen kuluessa risteytynyt muiden paikallisten lajikkeiden kanssa. Rocotonhan ei pitäisi suoraan risteytyä chinensen kanssa. Kasvutapa on tässä vaiheessa chinenselle tyypillinen; tukeva, mutkitteleva runko ja ryppyiset lehdet.

Fataliin nettikaupan ehdottomia etuja on, että sieltä voi tilata maistiaiset haluamastaan lajikkeesta. Pikku putkilo Rocato-jauhetta ei paljon maksanut ja on muuten hyvää. Siinä on voimakas savun maku ja tuon jälkeen herää itsellekin halu opetella chilien savustamisen salat. Kuvassa taustana on Rocoto Peru, joka edelleen viheriöi ja punertaa  meillä kylmässä varastohuoneessa. 

Chilit opettavat minulle maantiedettä, sillä niiden kotiseutuun perehtyminen on kiinnostavaa. Rocato on siis Manún kansallispuistosta Andien itäpuolelta, Amazonasin sademetsien alueelta. Siellä lajiston runsaus on kaiketi suurinta maapallolla ja siksi se on Unescon maailmanperintökohteita. Perhosia, liskoja, papukaijoja ja kissaeläimiä esitellään runsaasti, mutta kasviston tiedot ovat vähäisemmät. Puistoon pääsevät turistit vain osan vuotta, sadekauden ulkopuolella lentäen Cuscosta.

Rocaton lehtiruusuke on chinenseille tyypillinen. Kaunis koristekasvi tästä on tulossa, vaikka kaukaa tuleekin.