Parvekkeella oli tänään lämmintä

Aloin etsiskellä chinensen siemeniä, kun mielestäni tammikuu on niiden idätysaika. Peruvian White Habaneron maku tuli mieleeni, mutta samalla muistin, että minulla on sellainen parvekkeella. Aurinkoisena päivänä siellä olikin lämmintä, lasien suojassa melkein 20°.

Revin kasvin esiin tiheästä kasvustosta todetakseni, että se on entinen, kylmästä kärsinyt. Kaikki lehdet ovat kuivuneet, vaikka mullassa on kosteutta. Valkoisia pikku chilejä on vielä oksilla, mutta ne osoittautuivat karvaaksi kesäiseen makuun verrattuna. Kompostiin meni, mutta juuret ja pätkän runkoa säästin, jos vaikka sieltä versoisi uutta.

Tuon verran siitä jätin. Oksien haarautumiskohdista versoo usein uutta kasvua ja oksantyngissäkin on muutama silmunkohta jäljellä.

Kovin toiveikas en ole, sillä leikkauspinnoista näki, että niissä oli mustaa keskellä. Tuhoutuminen oli siis ehkä jo ulottunut alas asti. Eipä tuo paljon tilaa vie, eikä hoitoa vaadi.

Parvekkeella on vielä tammikuun loppupuolella useita satokauttaan jatkavia chilejä. Tämä on kyllä ennätysvuosi. Joskus aikaisemmin tuli loppiaisena pakkanen ja vei kaiken. Harvoin on päästy edes jouluun.

Jamy (C baccatum) on yksi selviytyjistä.

Harvemmin olen kuvannut parvekkeen länsipäätyä, mutta laitetaan se nyt ihan omiksi muistiinpanoiksi tulevia kasvatuskausia varten. Vasemmalla on kuivunut (unohtui kastella) Pusa Jwala. Sen läpi tunkee alhaalta Rocoto Cuzco Manzano Amarillo, joka kesällä kärsi katkeilusta ja monesta muustakin. Seuraavana on baccatum Aji Indian, jossa on kypsää erityisesti ylhäällä, mistä en ole ylettynyt poimimaan ilman jakkaraa. Sitten on kuivumaan jätetty "kesätomaatti" ja matalana vihreänä Alma Paprika. Oikeassa laidassa on Rocoto M2. Pubescensit näyttävät viihtyvän viileässä. Vein niistä Rocoto Perun jo aikaisemmin sisään ikkunalaudalle ja siinähän on runsaasti kypsiä ja uusia kukkia.

Alma se jaksaa vain ilahduttaa. Leikkelin siitä jo syksyllä korkeimmat versot pois, mutta matalanakin se on lähes ilman hoitoa tehnyt muutaman makupalleron.

Suurimmat yllätykset koin kuitenkin tomaateista. 

Tomaattien kastelu lopetettiin jo varmaan marraskuussa, mutta kun vein Tumbling Tomia kompostiin, kuivien lehtien alta löytyi ihan syötäviä pikku tomaatteja. Eihän ne kesän makeita olleet, mutta maistuivat silti. Oman maan tomaattia tammikuussa?

Myös kastelematta jätetyn, kuihtuneen ruskean "kesätomaatin" Boney MM:n lehtien takaa löytyi yksi punainen. Ja se oli ihan hyvän makuinenkin. 

Ilmeisesti kasveilla on pakonomainen tarve ja taito jatkaa sukua. Vaikka vesi loppuu ja lehdet ruskistuvat, siemenet kasvatetaan seuraavaa sukupolvea varten.

Ruskan väriä kuivuriin

Lokakuun puolivälissä ruska on ulkona parhaimmillaan, mutta sisällä parvekkeella vallitsee vielä kesä, täysi vihreys ja kypsyviä chilejä runsain mitoin.

Jamy (C. baccatum) hehkuu sekin ruskan väreissä. Näitä on kypsynyt runsain mitoin pitkin kesää ja nytkin keräsin kuivuriin tuollaisen kasan. Halkaisin ne tietysti ennen ritilöille levittämistä.

Parvekkeen chilit vihertävät edelleen täyttä päätä. Jamy on nurkassa valkoisessa ruukussa.

Öisin olen pitänyt lämpöpuhallinta puoliteholla (1000W) tarvittaessa käynnistymässä, jos lämpötila laskee alle 10°. Päivisin on joskus ollut vielä kylmempää, jääkaappilämpötiloja, mutta vihreä kasvusto kestää sen ja kypsät chilit säilyvät viikkokausia hyvin. Ei ole kiirettä säilöntään.

Kesän loppupäätelmien aika alkaisi olla ja hyvin on mennyt, tavallista paremmin. Ehkä kerron myöhemmin tarkemmin, mutta sen voin jo nyt mainita, että lannoitteen vaihto keväällä taisi olla hyvä ratkaisu. Olen vuosikaudet kehunut Puutarhan Kesää, mutta nyt Biolanin (tai Tarhurin) kastelulannoite hoiti homman hienosti, ehkä paremminkin. Vertailevaa tutkimusta en tehnyt, kun vanhaa lannoitettani ei kaupassa silloin ollut, mutta uusi on kasvattanut chilit kattoon asti ja satoa on saatu kaikista, monista tavallista runsaammin. Näitä uskallan nyt suositella.

Jamy vihdoin kypsää

Jamy (C. baccatum)

Moneen vuoteen en olekaan kasvatellut tätä mainiota chiliä ja nyt  laitoin ne itämään tavallista myöhemmin, vasta helmikuun lopulla. Viisi kuukautta meni ensimmäiseen kypsään ja pääsato valmistuu vasta puolen vuoden ikäiseen pensaaseen. Komea kasvi se on, yltää jo hyvin kattoon, vaikka olen leikellytkin pisimpiä haaroja.

Chilien leveä, lommoinen muoto yllätti minut, olinko taas löytänyt väärää siementä vanhoista varastoistani? 2011 ne olivat suippoja ja sileitä ja niitä oli tiheämmässä. Sato oli niin komea, että otin sen Facebook-sivuni otsikkokuvaksi ja siellä se on pysynyt.

Joku lannoitukseen tai lämpötilaan liittyvä juttu se varmaankin on, sillä seuraavilla oksilla ylöspäin on jo tutun näköisiä raakoja, perinteisen mallisia Jamyja. Maku on edelleen hyvä ja näitä voi pilkkoa muutaman ruokaan hautumaan, eivät siis ole äkkitulisia.

Toistaisinko viimekeväiset virheet?

Houkutus on suuri.
Toukokuun 19. 2012 istutin chiliaitaa.
Juhannuksen tienoissa totesin, että se ei ollut yhtään kasvanut. Kylmä toukokuun loppu ja kesäkuun alku pysäyttivät kasvun.
Saatiinhan siitä sentään syksyllä satoa ja toimihan se aitana koko kesän. Ehkä otan sen riskin ja ryhdyn istutuspuuhiin. Saahan ihminen virheitä tehdä ja ainahan voi tulla parempi kesä.

Tästä lähdettiin. Oleskeluterassin reunaan kaivoin neljälle nyt suurimmalle chilille  runsaan lapionleveyden leveät ja lapionsyvyyden syvät kuopat. Pohjalle heitin kourallisen kanankakkaa. Viimevuotisen aidan tukikepit ovat vielä pystyssä.
Varoitus: tästä tulee pitkä postaus, kun esittelen kaikki aitaan menevät chilit voidakseni syksymmällä päätellä, mikä meni vikaan. Nämä ovat siis lähinnä itselleni muistin virkistykseksi. Kuvat aukeavat isommaksi uuteen ikkunaan, jos haluat jotakin katsoa tarkemmin poistumatta tekstisivulta.

Parvekkeelta lähti toinen Canario (C. pubescens). Tuo oli jo hankala kantaa ulos ja siellä paljastui, että se ei ollut vielä juurtunut uuteen paikkaansa vaan lähti varresta nostamalla ja mullat jäivät ruukkuun. Eipä tuo taida haitata, enintään vähän hidastaa, kun kaksi "ruukunvaihtoa" tuli parin viikon sisään.

Parvekkeelle jäi vielä isompi amppeliin, missä se on jo kasvanut kattoon ja alkanut levitä siellä. Varsin kasvuhaluisia ovat kumpainenkin.

Canario kukkii innokkaasti ja kauniisti ja kukinta on myös tuloksellista.

Tuo on suurin, eli täysikokoinen, pienempiä on runsaasti lehtien kätköissä.

Aji Huanuco (C. baccatum) ei pysynyt tuulessa pystyssä ilman tukea. Kukkia ja pikku raakileita on silläkin oksillaan. Yksi osui juuri tuohon pöydän reunan kohdalle. Sen haju on pysynyt aisoissa parvekkeella ja ulkona sitä tuskin huomaakaan.

Osasyy viimekeväiseen juromiseen saattoi olla kylmä maa, joten lisäsin kuoppaan auringon lämmittämää puutarhamultaa ja kastelin lämpimällä vedellä. Jääkylmä kraanavesi saattaa tähän aikaan vuodesta olla vahingoksi. Tomaattejahan ei koko kesänä pitäisi kastella kylmällä vedellä, sanovat asiantuntijat.

Rocoto M2 (C. pubescens) koki juuri rajun leikkauksen olohuoneen ikkunalla ennen kuin keksin, että vienkin sen ulos. Saksin metrin pätkiä pois muutamasta latvaversosta. Ne ovat hyvin nopeakasvuisia, jos erehtyy lannoittamaan vähänkin liikaa typpipitoisella tuotteella. Sikin sokin risukasa tämä on ulkoiselta olemukseltaan ollut ennenkin, mutta hyvän makuinen.

Ensimmäiset rocotot jo kypsyvät tässä mysteerilajikkeessa neljän ja puolen kuukauden iässä. Tämä on todella helppo ja vaatimaton pikku rocoto. Kahdella sain jo aika lailla makua ja tuoksua valmispitsaan.

Jamy (C. baccatum) palasi melkein viimekesäiselle paikalleen. Se vuoroviljelystä tällä kertaa. Multa toki on uutta enimmäkseen. Se talvehti varastossa eikä mahtunut lampun alle, joten se on kurkotellut valoon, mutta noita oksia voi nostaa pystyyn.

Siitä se lähtee, chiliaita tälle kesälle. Toivottavasti ei tule pakkasia, sillä noita ei enää viedä sisään lämpimään. Uudet voi istuttaa, mutta samoja lajikkeita ei kaikkia ole varalla.

Lopuksi harsoa auringon puolelle joksikin aikaa suojaksi UV-säteitä vastaan.
Aidassa ovat vasemmalta oikealle Canario, Aji Huanuco, Rocoto M2 ja Jamy. Annuumin tai kaksi voin istuttaa myöhemmin, kunhan saan ne isommaksi. Näiden latvat ovat n. 90 cm korkealla, Canario yli metrissä ja sekin on leikkaamalla lyhennetty.

Varastossa vihertää mukavasti

Kellarikerroksessa meillä on viileä varastotila, askarteluhuoneeksi nimetty. Siellä minulla on nyt chilien talvehtimistila. Viimesyksyinen kuva valoineen löytyy täältä. Tänä vuonna sisään tuodut chilit ovat huomattavasti matalampia. Useimmat leikkasin alle vaaksan korkeudelta poikki ja poistin lehdetkin, jotta tuholaisia ei kulkeutuisi sisään. On niitä silti. Ansarijauhiaisista ei tunnu pääsevän millään eroon. Aina muutamia säilyy hengissä jossakin ja eiköhän ne muutkin öttiäiset heräile, kun pääsivät lämpimään. Nyt siellä on 18°, myöhemmin paukkupakkasilla vielä vähemmän.

Jamy juuri ulkoa kaivettuna 23.10 ja sisällä uusia lehtiä versovana 13.11.

Tapaus Jamy (C. baccatum):

Juuri ennen ensilumen tuloa hellyin muutaman pakkasyönkin kestäneelle Jamylle ja kaivoin sen ylös maasta, pesin juuret, leikkasin oksat lyhyeksi, istutin ruukkuun ja toin sisään. Sehän näyttää selvinneen rajusta muutoksesta nopeasti, sillä jo kolme viikkoa myöhemmin se puskee uusia lehtiä keväiseen tapaan.

Aji Cristal (C. baccatum myöskin) koki saman käsittelyn jo aikaisemmin. Siihen tosin jäi muutama oksa raakileineen. Ne ovat nyt kypsyneet, lehtiä on putoillut paljon, samoin kaikki silloiset kukkanuput. Nyt, kuusi viikkoa sisään tuonnista siinä on tervettä tummanvihreää kasvua ja uusia nuppuja. Seuraan mielenkiinnolla, jaksavatko ne nyt kehittyä.

Viisi pakkasta - Jamy pärjää siinäkin

Edellisen juttuni Jamy pääsi siis sisään lämmittelemään, mutta jätin muutaman oksan kastelukannuun seinustalle kypsyttelemään raakoja hedelmiään.

Aitachilit taitavat olla paleltuneet (varjossa eivät ole vielä sulaneet), mutta nämä leikatut oksat kestivät tämänkin. Tampereen virallinen lukema oli viime yönä -5°, mutta tuossa seinustalla näiden yläpuolella oma mittari näytti -2,5°. Kylmintä taitaa olla maan pinnassa, sillä näistäkin oksista maata viistävät päät ovat saaneet lehtivaurioita.

Parvekkeen chileillä ei ole mitään hätää. Pakkasvahti piti yöllä 7 lämmintä. Satokausi jatkuu.

Ensimmäiset pakkasyöt

Jamy sen kun porskuttaa 

Pari kylmää yötä on takana ja ihmeellinen aurinkoinen päivä, ensimmäinen moneen viikkoon. Kaksi miinusastetta oli yöllä Tampereen mittausasemalla, meidän seinässä parin metrin korkeudella tosin vain -0,2. Herkemmät kasvit ovat paleltuneet ja ruoho aamulla huurteessa, mutta chiliaidassani kypsyminen jatkuu. Jamy (C. baccatum) näyttää pärjäävän parhaiten. Reilu pari viikkoa sitten keräsin siitä kypsät pois ja nyt on taas toista kymmentä kypsää tai melkein kypsää oksilla. 

Aidan baccatum-osasto näyttää nyt tältä. Jamy on vihrein. Sen oikealla puolella Aji Chanca on pudottanut melkein kaikki lehtensä, mutta täysikokoisia raakileita on  useita ja pari kypsääkin. Chilean Green tekee vihreitä, mutta ne eivät erotu kuvassa. Ne ovat aivan hyviä syötäviä sellaisenaan, muistuttaahan se paljon Aji Cristalia. Niitä syödään nyt.

Seuraavana päivänä:
Enpä raaskinut tuota jättää paleltumaan, vaan nostin ylös, leikkasin lehdettömäksi tapiksi, pesin juuret kylmässä vesiämpärissä ulkona, istutin pieneen ruukkuun ja siirsin lämpimään. Edellytykset selviämiselle eivät ole kovin isot, mutta seurataan tilannetta. Lähiviikkoina se selviää.

Syksy tulee chiliaidallekin

Vuoden 2012 ulkokasvatuksilla alkaa olla loppuarvion aika. Ensilumi on odotettavissa lähiviikkoina.

Chiliaita on pysynyt vihreänä ja jopa tuottanut jotakin näinkin kylmänä ja sateisena kesänä. Kuukausi sitten se jo oli melkein samassa mallissa, mutta on sentään kasvanut toukokuisesta istutusvaiheestaan jonkin verran. Heinäkuussahan tämä vasta pääsi vauhtiin kylmän alkukesän kärvisteltyään.

Aidan keskellä Jamy (C. baccatum) on pärjännyt parhaiten. Siinä on jopa parikymmentä kypsää. Laitojen Chilean Green ja Aji Cristal antoivat nyt vain 5 kypsää, vihreitä raakileita toki enemmän ja nekin ovat aivan maukkaita. Aji Chancassa oli kypsiä kymmenkunta. Aji Cristalin heikko sato minua vähän kummastuttaa. Sen ikä saattaa vaikuttaa, sillä juurakko ja varren alaosa kasvaa jo viidettä kesäänsä. Niitä on toki napsittu pitkin kesää grilliin ja leivän päälle, joten ei tuossa ole koko sato. Tekisi mieleni nostaa Aji Cristal ylös mullasta viimesyksyiseen tapaan ja laittaa se ruukkuun talvehtimaan kuudetta kesää odottelemaan.

Aidan oikean pään annuumit kypsyvät hiljalleen. Hegyes Csipös on aivan liian myöhäinen lajike suomalaiseen ulkokasvatukseen. Siitä saan ehkä pari kypsää. Tämä Beaver Dam sentään punastuu kylmilläkin keleillä. Nuo ovat parikymmensenttisiä mötkäleitä ja odottelen vesi kielellä täyttöä ja uuniin laittoa. Chilit, kuten omenatkin säilyvät parhaiten ulkona viileässä, kunhan tuholaiset, linnut tai etanat eivät niitä syö. Nämä ovat säästyneet.

Pienempiä punaisia chilejä ovat joskus rastaat tai harakat napanneet ilmeisesti luullen niitä joksikin marjoiksi.

Lisäys 20.10. Hyviä ovat Beaverit uunissa. Jauhelihaa ja juustoa laitoin halkaistuihin paprikoihin sisään ja puoli tuntia uunissa. Kaikille maittoi, myös chiliin tottumattomille. Mieto se on, chilin poltetta kaipaava voi lisätä tuoretta chiliä tai jauhetta mukaan jauhelihaa paistaessa.

Kylmä hyydytti chiliaidan kasvun

Toista kuukautta sitten vein neljä isoa baccatumia ulos, istutin maahan ja tein niistä aidan. Se ei ole kasvanut vähääkään. Yhtään uutta versoa ei ole ilmestynyt. Saat katsoa kokokuvaa siitä vanhasta blogimerkinnästä, sillä se on edelleen aivan samanlainen. Ilmat ovat olleet viileitä, yöt kylmiä ja minä epäilen, että maaperäkin oli aluksi liian kylmää noille tropiikin kasveille. Juuret eivät kehittyneet.

Jotain sentään on tapahtunut. Paljon lehtiä on palanut osaksi tai kokonaan ja niitä putoilee pois. Auringon UV-säteily vaikuttaa myös kylmällä säällä ja ilmeisesti silloin vielä pahemmin, kun uutta kasvua ei synny. Aji Cristalissa oli raakileet jo ulos viedessä. Osa niistä on syöty ja osa jopa kypsyy vähitellen.

Aji Chanca, johon sisällä oli kasvanut suurimmat raakileet, kypsyttelee niitä nyt ulkona. Tämä on jo syöty "Chili-Oltermannissa" ja olipa tosi hyvää. Näitä kypsyy vielä useita ja aivan varovasti alkaa uuttakin kasvua ilmestyä latvoihin.

Outoa, että kirvat eivät ole aitaan levinneet, vaikka niitä on vieressä koristekasveissa, erityisesti ruusuissa ja kirsikkapuussa. Chilit kylmässä eivät ole niiden suosikkiruokaa, onneksi.

Vasta Juhannuspyhinä alkoi aitakasveihin muodostua uusia kukkia ja raakileita. Yli kuukauden kehitys oli pysähdyksissä. Jamy johtaa porukkaa, siinä on kymmeniä pikku chilin alkuja, muissa vasta muutamia. Laskeskelin edellisten vuosien merkintöjen perusteella, että noista vielä pitäisi ihan kunnon sato saada elokuussa. Kasvaminen ja kypsyminen kestää kuukaudesta kahteen näillä lajikkeilla. Edelleen jatkuva kylmä kausi tosin voi hidastaa kehitystä.

Kuvasta ei ehkä sävy hyvin näy, mutta lehtien väri on minua huolestuttanut. Kylmässä ne kasvavat ruskehtaviksi, iloinen vihreys puuttuu. Yritin pari viikkoa sitten näitä vähän piristää ripottelemalla salpietaria niiden juurille, mutta pelkkä typpilannoituskaan ei saanut väriä muuttumaan, ei edes kasvua alkamaan. Lämpötilasta se on kiinni.

Parvekkeella lasien takana sentään kasvua ja kehitystä tapahtuu joka rintamalla. Siellä lämmitin edelleen starttailee öisin termostaattinsa ohjaamana, kun yölämmöt ulkona ovat olleet viiden paikkeilla monena yönä.

Aitaa rakentamassa

Oleskeluterassilla pitää olla chiliaita.

Viimekesäiset baccatumit varastohuoneessa kasvavat tässä nipussa toisiaan tukien. Osa on reippaasti yli lampun ja latvoja on leikelty kaikilta. Parhaiten on kasvanut Aji Chanca, jossa on komeita raakileita. Myös viidettä satokauttaan aloitteleva Aji Cristal (poissa kuvasta) on talvehtinut hyvin ja syötävän kokoisia vihreitä raakileita on, mutta se on kooltaan paljon pienempi. Chilean Green ja Jamy tyytyvät kukkimaan toistaiseksi. Jamy on kooltaan suurin, mutta niin se oli myös viime kesänä parvekkeella.

Nyt ne joutuvat kaikki kesäksi ulos.

Chilean Green, Jamy, Aji Chanca, Aji Cristal

Siinä ne nyt lepäävät, kevyesti risuilla tuettuna. Yksittäisiä kasveja on kohta mahdoton erottaa, kun oksat kasvavat ristiin, mutta tein sellaisen istumajärjestyksen, että vierekkäisillä chileillä on erilaiset hedelmät. Osasta katkeili oksia, joitakin raakileita varisi, mutta ei mitään isompia vahinkoja toistaiseksi. Soraharjussa jätin pienet kuopat kasvien juurelle, jotta niitä on helpompi kastella. Savimaalla tuota pitää välttää ja istuttaa mieluummin hieman koholle ympäristöstään, että vesi ei jää makaamaan istutuskuoppaan.

Vein nuo ruukkuineen ulos jo kolme päivää sitten, kun säätiedotus lupasi viikoksi pilvistä ja chilit olisivat ehtineet tottua UV-säteilyyn pikkuhiljaa. Aluksi oli kylmää ja satoi, nyt näyttää kääntyvän paisteeksi ja päätin sittenkin turvautua harsoon, jotta ei käy ohraisesti.

Pehmeään maahan istutus kävi ripeästi. Reilun lapion syvyinen kuoppa kullekin, kourallinen kanankakkaa pohjalle, väliin multaa, kasvi juuripaakkuineen sinne ja multaa ympärille. Meidän rinteessämme ongelmaksi muodostuu kastelu, sillä sora kuivuu äkkiä. No, veden tarpeen kyllä huomaa oleskeluterassilla, kun nuo riiputtavat lehtiään.

Tässä on tietysti riskinsä. Yöpakkaset voivat vielä tulla ja viedä kaiken.

Jamy - keskikesän positiivisin yllättäjä

Jamy (C. baccatum) on Fataliin viime talven uutuussiemenistä kasvatettu, kypsänä oranssi erittäin maukas chili. Se on hidas kypsymään, mutta muuten kaikin puolin suositeltava lajike. Keittomausteena ehdin sitä jo kehua ja nyt on kokeiltu lisää. Sulatejuustossa silputtuna siitä tulee todella maukas levite leivälle ja tänään tein kanakastikkeen. Broilerifileet (maustamattomat tietysti) paistoin pannulla, suolasin, lisäsin paistoliemeen vähän vettä ja kermaa sekä Jamyn renkaiksi leikattuna. Pienen haudutuksen jälkeen ei voi kuin sanoa, että oli erinomaista. Muutama tunti aterian jälkeen maku on edelleen poskissani. Ihastuin tähän jo ennen kasvatteluani Fataliin jauheputkilon muodossa. Maukkain muisto siitäkin ovat kanafileet.

Annoin tälle kuukauden ikäisenä reilun annoksen kanankakkaa Biolanin luonnonlannoitteen muodossa. Siitähän se innostui kasvamaan komeata vartta, ja kehitys on jatkunut. Tuo ei kuitenkaan haitannut kukintaa. Se sai parvekkeen parhaan paikan, sekä itä- että eteläauringon. Nyt se on kasvanut lattialta kattoon, kuten oli tarkoituskin.

Kasvi on edelleen tukeva, pysyy itse pystyssä. Alaoksilla on kasapäin kypsiä, ylempänä vaaleanvihreitä raakileita ja ylinnä kukkia ja nuppuja. Kaikki sujuu samaan aikaan. Tällainen pitää kotona kasvatettavan chilin olla. Isossa altakasteluruukussa se on saanut vuoroin pelkkää vettä tai Puutarhan Kesää lannoitevetenä. Vesimittarin mukaan ruukku on melkein aina kuiva, mutta vettä annan vasta, kun lehdissä näkyy pientä velttoutta. Vastakkaisen nurkan Aji Amarillo (small) sai alkuun niin paljon vettä, että sitä ei tarvinnut kastella viikkoihin. Samalla myös raakileiden kasvu pysähtyi. Samaa virhettä en aio tehdä tämän satokoneen kanssa.

Satoa kuivuriin kerätessäni suoritin pikku mittauksia. Chilit ovat keskimäärin 6-8 cm pitkiä ja painoa on isoimmilla 10 g, kymmenen erä painoi 80 grammaa.

Jamy kypsyy

Vihreä kausi saa riittää. Kun selailin blogiani taaksepäin, väri oli aika yksitoikkoista. Chilit ovat raakilevaiheessa eri sävyisiä vihreitä. Nyt alkaa parvekkeella kypsymisten kausi.

Jamy (C. baccatum) on iloisen värinen, oranssi niin kuin pitikin. Raakileet ovat hyvin vaalean vihreitä, nuo tuossa etualalla ovat vain varjossa. Kypsymiseen ensimmäisestä havaitusta raakileesta laskien meni aikaa melkein pari kuukautta, joten Jamy on hitaanlainen, mutta satoisa se on. Enpä muista, milloin minulla olisi ollut enemmän tuon kokoisia chilejä samassa kasvissa. Maistelu saa odottaa vielä muutaman päivän, mutta Fataliin jauheputkilossa se oli erittäin maukasta, mutta mietoa. Chilien muoto ei edelleenkään vastaa aivan Fataliin mallikuvia, joten pieni epäilys lajikkeen puhtaudesta itää.

Puutarhassakin kypsyy. Aji Cristalit tietysti, mutta myös kukkapenkkiin siirretty kaappikokeilun Inca Red Drop punastui viikonvaihteessa reilusti alle neljän kuukauden ikäisenä.

Kummallisia ovat chilien kasvunopeudet

Kaksi baccatumia, Jamy tasan kaksi kuukautta,  Puca Uchu (Aji Rojo) viikkoa vaille. Saman ikäisiä siis. Korkeudet 40 ja 10 cm.

Samassa mullassa nuo ovat kasvaneet, mutta Jamy sai vähän isompaan ruukkuunsa 3.2. reilun annoksen kanankakkaa ja merilevää, eli luonnonlannoitetta. Se oli jo silloin tuota rääpälettä isompi. Saman idätyserän baccatumeissa on kaiken kokoisia, pari tuollaista pientä, muutama keskikokoinen ja Aji Chanca ilman lisälannoitusta on myös 40 cm korkea, mutta paljon ohuempi rungoltaan ja vaaleampi lehdiltään. Ne nyt vain kasvavat eri tahtiin.

Varastolannoituksen vaikutukset ovat vaihtelevia ja riippuvat ainakin lajista ja aloitusiästä. Nyt näyttää siltä, että vahva lannoitus luonnonlannoitteella vahvistaa runkoa ja tummentaa lehtiä. Tuossa Jamyssa näkee selvästi, milloin juuret ovat löytäneet lannoitevaraston. Kaipa se lisää pituuskasvuakin, ainakin chinense Cajamarcalla. Sellaisen tällä hetkellä varmalta vaikuttavan havainnon tein Cajamarcan kukinnasta, että varastolannoitettu tekee 2-5 kukkaa yhteen haaraan, kun normaalilannoituksella niitä on 1-2. Reilusti lannoitetulla on siis paljon enemmän kukkia ja ne kehittyivät nopeammin. Kukinnan onnistumista tuskin kannattaa odotella maitopurkissa kasvaville puumaisille melkein puolimetrisille chileille. Enemmän multaa ne tarvitsevat - ja tilaa.

Olihan tuossa tammikuisessa kukkamultapussissa varmaan jotakin vikaa. Se oli paakkuuntunut ja haisikin puhdistamolietteelle. Seuraavaksi ostin muita merkkejä. Jotkut taimet siinäkin kasvoivat ihan normaalisti, eikä yksikään kuollut. Lannoitusta ja kalkitusta kait olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin, mutta täyttyy tuo ikkuna tälläkin vauhdilla.